Olen syönyt kyseistä lääkettä noin 4 kuukautta (annoksella 150mg).
Kerron tässä nyt ensin vähän menneisyydestäni: Minulla on ollut pitkäaikainen masennus josta uskaltauduin mennä puhumaan lääkärille vasta muutamien vuosien jälkeen. Ensimmäisenä määräsi jotain lääkettä, jonka nimeä en nyt muista, mutta ei auttanut ollenkaan ja jätin lääkkeen kokonaan pois, jonka jälkeen en taaskaan oikeen uskaltanut mennä lääkäriin vaan elin masentuneena josta seurasi ahdistusta. Kaikki arjen asiat muuttuivat kauhean vaikeiksi hoitaa, mm. kaupassa ei pystynyt käymään usein, läheisiä ihmisiä ei pystynyt näkeen, ei välttämättä uskaltanut liikkua ollenkaan edes ulos yms. Elämä meni vaan tietokoneen ympärillä ja siinä sitten välillä tuli myös aikaa kulutettua nukkumalla. Hankin koiran näinä vaikeina aikoina. Koira on auttanut myös paljon, ollut se syy lähteä ulos ja hieman helpompi oli käydä kaupassa yms. mut vaikeaa se silti vielä silloin oli. Välillä tuli näitä ahdistusaikoja, että ei pystynyt koiraakaan kunnolla viemään. Pitkät lenkit tein yöllä sillon kun ketään ei ollut pahemmin liikkeellä. Aamulla ja iltapäivällä taas tein ihan pienet lenkit. Ei tosiaan mitään kivaa aikaa, sitä tuntu että koirakin rupesi masentuun kun ei pystynyt antamaan sille sitä kaikkea aktiviteettia mitä se olisi tarvinnut, ja kyseessä aktiivinen rotu. Tällaista se viime vuonna oli. Kesä meni suhtkoht hyvin. Koiran kanssa käytiin uimassa, tehtiin tosi pitkiä lenkkejä yms. mutta masennusta oli silti. Kaikkia alamäkiäkin on kyllä ollut mitkä ovat myös vaikuttaneet paljon mm. väkivaltainen parisuhde yms. Elikä jokseenkin rankkaa aikaa minulle ja niinkuin varmasti koirallekin välillä. Itsemurha-ajatukset pyörivät paljon päässä. Koira kuitenkin oli se ainoa syy mikä sai minut ajattelemaan toisin.
Sain sitten viime vuoden syksyn jälkeen nämä venlafaxin lääkkeet kun uskaltauduin vihdoin taas menemään lääkärin puheille. Lääkkeistä on ollut sekä positiivista että negatiivista vaikutusta.
Voisin eka kertoa niistä positiivisista. Olo on ollut lääkkeiden syömisen aikana mitä mahtavin. Musta tuntuu etten oo sitten koskaan ollut pitkän aikaa näin iloinen kuin nyt. Olo on suorastaan onnellinen vaikka tässä on vähän huonojakin kokemuksia tapahtunut. Kaupassa käymiset ja kaikki arjen asiat sujuvat erittäin hyvin ja hyvällä mielellä. Läheisiä näen innokkaasti ja ovat huomautelleet kuinka pirteä aina olen. Sain alotettua työharjottenlunkin, ja positiivisella mielellä sielläkin ollaan. Elämä on valoisaa, pystyy koirallekin antaa sen tarvitsemansa aktiviteetin ja huomaa että koirakin on oikeasti alkanut itsekin olemaan ihan kunnolla innoissaan aina kun lähetään lenkillekin.
Kerron tässä nyt ensin vähän menneisyydestäni: Minulla on ollut pitkäaikainen masennus josta uskaltauduin mennä puhumaan lääkärille vasta muutamien vuosien jälkeen. Ensimmäisenä määräsi jotain lääkettä, jonka nimeä en nyt muista, mutta ei auttanut ollenkaan ja jätin lääkkeen kokonaan pois, jonka jälkeen en taaskaan oikeen uskaltanut mennä lääkäriin vaan elin masentuneena josta seurasi ahdistusta. Kaikki arjen asiat muuttuivat kauhean vaikeiksi hoitaa, mm. kaupassa ei pystynyt käymään usein, läheisiä ihmisiä ei pystynyt näkeen, ei välttämättä uskaltanut liikkua ollenkaan edes ulos yms. Elämä meni vaan tietokoneen ympärillä ja siinä sitten välillä tuli myös aikaa kulutettua nukkumalla. Hankin koiran näinä vaikeina aikoina. Koira on auttanut myös paljon, ollut se syy lähteä ulos ja hieman helpompi oli käydä kaupassa yms. mut vaikeaa se silti vielä silloin oli. Välillä tuli näitä ahdistusaikoja, että ei pystynyt koiraakaan kunnolla viemään. Pitkät lenkit tein yöllä sillon kun ketään ei ollut pahemmin liikkeellä. Aamulla ja iltapäivällä taas tein ihan pienet lenkit. Ei tosiaan mitään kivaa aikaa, sitä tuntu että koirakin rupesi masentuun kun ei pystynyt antamaan sille sitä kaikkea aktiviteettia mitä se olisi tarvinnut, ja kyseessä aktiivinen rotu. Tällaista se viime vuonna oli. Kesä meni suhtkoht hyvin. Koiran kanssa käytiin uimassa, tehtiin tosi pitkiä lenkkejä yms. mutta masennusta oli silti. Kaikkia alamäkiäkin on kyllä ollut mitkä ovat myös vaikuttaneet paljon mm. väkivaltainen parisuhde yms. Elikä jokseenkin rankkaa aikaa minulle ja niinkuin varmasti koirallekin välillä. Itsemurha-ajatukset pyörivät paljon päässä. Koira kuitenkin oli se ainoa syy mikä sai minut ajattelemaan toisin.
Sain sitten viime vuoden syksyn jälkeen nämä venlafaxin lääkkeet kun uskaltauduin vihdoin taas menemään lääkärin puheille. Lääkkeistä on ollut sekä positiivista että negatiivista vaikutusta.
Voisin eka kertoa niistä positiivisista. Olo on ollut lääkkeiden syömisen aikana mitä mahtavin. Musta tuntuu etten oo sitten koskaan ollut pitkän aikaa näin iloinen kuin nyt. Olo on suorastaan onnellinen vaikka tässä on vähän huonojakin kokemuksia tapahtunut. Kaupassa käymiset ja kaikki arjen asiat sujuvat erittäin hyvin ja hyvällä mielellä. Läheisiä näen innokkaasti ja ovat huomautelleet kuinka pirteä aina olen. Sain alotettua työharjottenlunkin, ja positiivisella mielellä sielläkin ollaan. Elämä on valoisaa, pystyy koirallekin antaa sen tarvitsemansa aktiviteetin ja huomaa että koirakin on oikeasti alkanut itsekin olemaan ihan kunnolla innoissaan aina kun lähetään lenkillekin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
jatkoa..
Sitten ne negatiiviset. Lääkkeet on vaikuttanut tunne-elämääni jonkun verran. Elikä yleensä olen ollut kauhea itkupilli, mm. kuunnellut jotain surumusiikkia niin jo kyyneleet valuu. Vaan nyt en ole sitten aikoihin itkenyt, vaikka on ollut tilanteita missä olis luullut että olisin alkanut itkemään. Muutamia huonoja juttuja olen kuullu vaan eivät ole tuntuneet missään. Eteenpäin mennään hyvillä mielin. Seurustelin muutaman viikon erään ihmisen kanssa, josta olin pitänyt jo vähän aikaa muutenkin vaan sitten kun seurustelin niin hän kehui aina paljon minua, mutta minussa se ei tuntunut missään, tai siis en oikeastaan tuntenut mitään muuta kun tyhjää päässäni. Ja jätin hänet, eikä sekään tuntunut missään oikeastaan. Toinen on että olen alkanut näkemistäni unista saamaan vainoharhoja ja olen muutenkin lääkkeiden käytön aikana ruvennut useaan otteeseen näkemään ihan hulluja unia. Esimerkiksi näin monia kertoja unta että löysin rahaa aina jostain maasta yms. Myöhemmin sitten voitin pelikoneesta parilla eurolla noin 60 euroa, ja siitä eteenpäin löysin kaupan lattialta 10 euroa. Nyt olen alkanut näkemään paljon unia koirastani, siis erilaisia unia että joku on yrittänyt varastaa sen. Ja nyt en enää sitten uskalla ottaa koiraa mukaan kauppareissulle koska en uskalla jättää sitä kaupan pihaan yksin.. huoh. Muutenkin välillä tuntuu että flippailee jotain ihan omia. Välillä nähnyt outoja harhoja, kuullut outoja juttuja. Esimerkiksi kerran olin aivan sata varma että kuulin naapurin akvaarion sellaisen poreilu äänen mikä ei tosiaan voi olla mahdollista kun paksut seinät ja vastaavanlaisia juttuja on ollut. Sitten toinen että asioita unohtuu entistä enemmän.. esim. tällaisia että meinasin yks päivä ruveta hampaita peseen sheivauskoneella, ja kerran piti kaataa mehua lasiin niin kaadoin sitä koiran ruokakippoon. Siis en edes tiedä voiko näistä kaikki johtua lääkkeistä, mutta tällaisia juttuja olen lääkkeiden aikana huomannut..
Se mitä tässä haluan kysyä niin että tuunko vielä hulluksi jos pidemmänkin aikaa jatkan noiden käyttöä? Mua ei sikäli noi negatiiviset asiat haittaa kun noi positiiviset asiat menee niiden edelle. Elikä toisinsanoen jos pitäisi valita näistä jompikumpi: olen iloinen päivästä toiseen tai tunne-elämä palautuisi normaaliksi elikä olis jonkunnäkösiä tunteita. Niin mieluummin valitsen tuon ensimmäisen vaihtoehdon. Mutta oon vaan tässä miettinyt kun ollut noita kaikkia outoja juttuja että voiko ne sitten mennä vielä pahemmaksi, että olenko oikeasti kohta jossain hullujenhuoneella?
Itsellänikin Efexor sai minut toimintakuntoon, mutta alussa toi mukanaan kaikenlaisia outoja oireita, kuten nuo villit unet ja vainoharhaisuus. Mielestäni oireet vähenivät ajan kanssa (kuukausien kuluessa) ja nykyään esim. unet ovat ihan ok enkä muutenkaan normaalia enempää vainoile asioista. Annokseni on 225 mg, tosin minulla menee muitakin lääkkeitä siinä sivussa.
Kannattaa toki kertoa hoitavalle lääkärille noista mainitsemistasi oireista, koska ne kuulostavat kiusallisilta. Kehoittaisin myös sinua ajattelemaan positiivisesti, rohkaisemaan itseäsi jättämään vainoharhat harhoiksi ja muistamaan lääkkeen hyvät vaikutukset. Koiraasi ei kukaan varmasti vie kaupan pihasta todennäköisemmin kuin muulloinkaan, vaikka näet pelostasi unia. Unissa usein ahdistavat asiat korostuu tai näyttäytyy eri muodoissa, ehkä koiran vieminen symbolisoi jotain muuta mitä alitajuisesti pelkäät.
Kyllähän tietysti jos nuo oireet alkavat käydä ihan ylivoimaisiksi etkä enää pysty terveellä järjellä ja itsellesi vakuuttelemalla saamaan huolia kuriin, niin lääkkeen vaihto (tai annoksen pienennys?) voisi olla paikallaan. Lääkäri varmasti osaa asiaan sanansa sanoa paremmin kuin minä. Itse en ihan hevillä suosittelisi lääkkeen poisjättämistä, kuulostaa että se todella on kohentanut elämänlaatuasi ja saanut pahimmat masennuksen aallot loivenemaan. Itselleni kävi samoin, vaikka taisteluahan tämä silti tahtoo välillä olla.
Et sinä "hullujenhuoneelle" ole menossa, hyvä että itse tiedostat nämä ilmenneet ongelmat. Rauhallisin mielin eteenpäin ja lääkärin juttusille. Toivon, että asiat suttaantuu hyvin. Aurinkoista kevään odottelua sinulle ja koiruliinillesi. :)