Olla ateisti on elämänasennevalinta jonka yksi yleinen seuraamus on luottamuspula. Toisin sanoen, ateiismi on yleisen käsityksen mukaan jotenkin epäilyttävää. Tämä pätee lähes kaikissa länsimaissa ja islamilaisessa kulttuuripiirissä sitäkin enemmän. Amerikassa se epää kaikki haaveet korkeimmista poliittisista viroista. Sosiaalisessa kanssakäymisessä pätee pitkälti sama linja. Erityisesti naiset nyrpistävät helposti nenäänsä ateistimiehelle ja heillä käy tunnetusti huono flaksi. Aivan toisin suhtaudutaan kristittyihin ja uskovaisiin ellei kyse ole pesunkestävistä fundamentalisteista vaan vaikkapa tavallisista tapakristityistä. Riittää, että tunnustaa olevansa kristitty ja vaikka ei juuri koskaan kävisi kirkossa, niin yleinen arvostus ja luottamus on taattu. Miettikääpä tätä ateistit, miksi näkökulmanne on niin epäilyttävää?
Ateismi ja luottamuspulan kohtaaminen
Göran Hermansson
8241
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Paljastuksessasi kerrot, varmaankin aivan huomaamattasi, ettet reaalimaailmasta juuri mitään ymmärrä, edellyttäen että tekstisi ei ollut pelkkä provokatiivinen ärsytysyritys.
>>>Erityisesti naiset nyrpistävät helposti nenäänsä ateistimiehelle
"Erityisesti naiset nyrpistävät helposti nenäänsä ateistimiehelle ja heillä käy tunnetusti huono flaksi. Aivan toisin suhtaudutaan kristittyihin ja uskovaisiin ellei kyse ole pesunkestävistä fundamentalisteista vaan vaikkapa tavallisista tapakristityistä. Riittää, että tunnustaa olevansa kristitty ja vaikka ei juuri koskaan kävisi kirkossa, niin yleinen arvostus ja luottamus on taattu."
Olihan Ruben Oskar Auervaarakin kristitty. Siis tuon takia hän onnistui niin hyvin? Hmmm....
sekö mielestäsi aiheuttaa luottamuspulaa ?
Kun ihmisellä ovat hyvät yleistiedot, taipumus ajatella kriittisesti ja sopivasti retoriikkaa, niin uskompa, että repussa on silloin enemmän eväitä kuin niillä jotka eivät kyseenalaista mitään. Monet ovat pelkästää ns. yes, yes- miehiä ja naisia. Ei silloin yhteiskunta kehity positiiviseen suuntaan.
Niin, vain kuolleet lohet uivat (kelluvat) myötävirtaan.
>>>Vain kuolleet lohet uivat myötävirtaan.
"Olla ateisti on elämänasennevalinta jonka yksi yleinen seuraamus on luottamuspula."
Luottamuspula uskovien puoelta on ymmärettävä, mutta ei sen takia, että heillä olisi luottamuspulaan hyviä syitä.
"Miettikääpä tätä ateistit, miksi näkökulmanne on niin epäilyttävää?"
Kultit opettaavat jäsenensä epäilemään ja vihaamaan kultin ulkopuolisia.
Epäily uskon totuudenmukaisuudesta ei saa päästä kultin sisälle sillä muuten erittäin huteralla pohjalla olevat rahansaanti ja hallinta järjestelmät kaatuvat.
Monet karsastavat ääripääihmisiä: ateisti tai fanaattinen kristitty, jota itse edustan herättävät arvailua tai pelkoa kuin tulla toimeen? Ja ihan ymmärrettävstikin. Olis hankalaa elää puolison kanssa, jos itse on neutraali, tapakristitty ja kumppani olisi jyrkkä fanaattinen ateisti tai uskovainen. Uskon että elämän arjessa joutuisi usein ristiriitaan, kun ei syntyisi yhteistä sielunsympaitaa, harrastus- ja vapaa-ajanviettotavat vetäisivät eri suuntaan, ym.
Uskonnollisesti ihminen voi olla tunnustusasteikolla liberaali, tapakristitty tai sitten tunnustuksellinen fanaatikko. Olen saanut käsityksen teistä ateisteista, että useimmalla teillä ei ole tällaista asteikkoa. Ihminen on joko ateisti, tai sitten jos vähänkin epäilee jumalallisen olemassaolon mahdollisuutta hän on käsitystenne mukaan uskovainen (vaikka todellisuudessa on kaukana usovaisesta). Ei ihme silloin jos neutraalille ei kelpaa ateisti, koska vastassa on varma ääripää.
Itse olin eräässä kuorossa: siellä uskovaisen odotettiin hyväksyvän että laulellaan myös kauniita kansanlauluja - olis pitänyt kelvata myös jokaiselle usovaisella ja mikäs siinä jos sanat eivät ole rivot jne. itsekkin ajattelin. Kuitenkin heti tuli esille että porukassa on muutaman jämy atesti. No heille ei kelvannut esiintyä missään kirkollisessa tilassa, lauluissa ei saanut olla viittaustakaan mihinkään kristilliseen. Kristityiltä odotettiin venymistä ja joustoa, mutta ateisteilla oli selvä raja. Minä jätin kuoron.
"Olen saanut käsityksen teistä ateisteista, että useimmalla teillä ei ole tällaista asteikkoa. Ihminen on joko ateisti, tai sitten jos vähänkin epäilee jumalallisen olemassaolon mahdollisuutta hän on käsitystenne mukaan uskovainen (vaikka todellisuudessa on kaukana usovaisesta). Ei ihme silloin jos neutraalille ei kelpaa ateisti, koska vastassa on varma ääripää."
Ei. Nimenomaan jos et ole teisti(eli sinulla ei ole jumaluskoa) niin olet ateisti. Ateisti on ihminen jolla ei ole jumaluskoa.
Miten muuten voi olla fanaattisesti uskomatta jumaliin? Eikö fanaattisuus vaadi jonkin aatteen?
"No heille ei kelvannut esiintyä missään kirkollisessa tilassa, lauluissa ei saanut olla viittaustakaan mihinkään kristilliseen. Kristityiltä odotettiin venymistä ja joustoa, mutta ateisteilla oli selvä raja. Minä jätin kuoron. "
Ei vaan ateisteilta odotettiin venymistä. Jos kristityiltä olisi odotettu saatananpalvojien hymnien laulamista, tai islamia ylistävien laulujen esittämistä, niin tilanne olisi ollut jotenkin verrannollinen.
kyseisessä asetelmassa, se kertoo enemmänkin sinusta ja kristinuskosta kuin ateismista.
Kukakohan tuonkaltaista mustamaalausta harjoittaa??? Koska ei ole uskovainen, niin on ateisti ->uskovainen on hyvä ihminen ja ateisti ei ole uskovainen ->ateisti on siis paha ihminen!
Luottamuspula ateisteihin on kristinuskon pitkäaikaisen poliittisen kampanjoinnin tulos! Sitä minä vaan ihmettelen, että kuinka kukaan tässä maailmassa voi pitää kristinuskontoa ja kristinuskovaisuutta hyvänä asiana...