hedelmällisyys hoidot?
Eikö lapsen haluaminen ole itsekäs halu?
Eikös avioliitto ole itsekäs halu myöskin?
Jos it on syntiä niin eikös lapset voisi sitten koeputkihedelmöittää niin säästyisimme itsemme ja halujemme mielihyvänhakuisuudelta?Varsnkin papit.Tuskin he tuikkaavat ilman mielihyvää uudet tulokkaat tilaukseen.
Seksihän on juuri sitä vai onko se?Kumpi lie sivutuote mielihyvä vaiko lapsi?
Eikö lapsen haluaminen ole itsekäs halu?
Eikös avioliitto ole itsekäs halu myöskin?
Jos it on syntiä niin eikös lapset voisi sitten koeputkihedelmöittää niin säästyisimme itsemme ja halujemme mielihyvänhakuisuudelta?Varsnkin papit.Tuskin he tuikkaavat ilman mielihyvää uudet tulokkaat tilaukseen.
Seksihän on juuri sitä vai onko se?Kumpi lie sivutuote mielihyvä vaiko lapsi?
Vastaukset 18
Vanhimmat
omia mielikuviasi, tietenkin on aika hassua että tulet esittelemään niitä tänne ortodoksiseen keskusteluun, mutta toisaalta ylivoimaisesti suurin osa täällä kirjoittavista ja viestejä lukevistakin on protestantteja, joten tuskinpa se mitään haittaa.
Sinulla näyttää olevan mielessäsi erityisen keskeisenä asiana itsekkyys ja sen hyväksyminen, joten ehkä olet saanut hyvin ankaran uskonnollisen kotikasvatuksen, jossa oma mielipide on haluttu nujestaa jo aivan alkuunsa. Voisi olla hyvinkin paljon hyödyllisempää keskustella näistä ongelmista omiesi kanssa, eli niiden ihmisten kanssa, jotka jakavat aivan saman kulttuuritaustan. Menisiköhän se jonnekin lestadiolaisuuden puolelle?
kun kerran arvelit sinäkin niin vastaan...
ei ollut ankara yh- lapsi molemmat vanhemmat sekuläärejä..neitsyys meni siinä 13 vuotiaana kännit otin hieman myöhemmin mutta siihen se jäikin.. kotona ei mitään sanottu koskaan mistään..olin punk rokkari töyhtö siellä töyhtö täällä...lapset sain 19 ja 21 vuotiaana.. lestadiolaisiakaan ei suvussa ole muutama uskova mutta eivät nekään lestadiolaisia..ja aivan suomalainenkin olen mitä nyt jonkunverran viipurilaista saksalaista ja skottilaista verenperintöä lie tuolta 1500 luvulta..
No eihän tämä suomi24 ole ort.fi kuitenkaan kai täällä saa pohtia syntjä syviä.. vai eikö saa? Jos ei saa miksi ei saa ja kuka kieltää?
Kukaan ei halua elämäänsä antaa paholaiselle on se hyvä pohtia jos oikein tosissaan on.
En taida mennä minnekkään mutta mene sinä jos ei kiinnosta.
Aina voi pyytää tai uhitella mutta se on eri asia mitä sitten saa vai saako yksinkertaisesti yhtään mitään.
Voi myös töksäytellä ja tuhista närkästyä ilkkua ivata mahtailla mutta sehän ei ole toisten ihmisten ongelma loppujenlopuksi.
-- hedelmöityshoidot avioparin omilla soluilla. Lahjasoluhoitoihin (eli siis hoitoihin, joissa vaimon munasolu hedelmöitetään vieraan lahjoittajan siittiöllä, tai aviomiehen siittiöillä hedelmöitetään vieraan lahjoittama munasolu) asenne on epäilevämpi.
Muutenkin ortodoksinen kirkko on viisas siinä, että se "jää makuuhuoneen oven ulkopuolelle" niin kuin olen jostain lukenut. Eli siis esim. ehkäisyn käyttöön ei mennä sanomaan jyrkkää kyllää tai eitä.
Eräs avioliiton tarkoituksista on lasten saaminen, eli perheen perustaminen. Lisääntykää ja täyttäkää maa. Tämä halu saada lapsia on luonnollinen ja syvästi inhimillinen. Kuitenkaan se ei ole ainoa avioliiton tarkoitus tai oikeutus. Lapsettomuutta ei Kirkko näe minään "rangaistuksena", vaan sekin on Jumalan sallima tila. Lapseton pari voi, jos haluaa, aloittaa hedelmöityshoidot (jos rahaa riittää, ovat aika tyyriitä kaikista Kelan tuista huolimatta), suuntautua adoptioon tai helliä kummilapsia, ottaa sijaislapsia tms. Tai sitten elämään pitää löytää merkitys muualta kuin lapsista.
Lasten haluamisessa ei ole mitään itsekästä silloin, jos pariskunta pyrkii omista mielihaluistaan luopuen, epäitsekkäästi kasvattamaan seuraavaa sukupolvea.
Tahdon vielä lisätä, että kannattaa lukea Isä Johanneksen "Valamon vanhuksen kirjeitä". Siinä isä Johannes lohduttaa kirjeitse myös lapsettomuudestaan kärsivää naista. Mielestäni hän sanoo hyvin, että lapset eivät suinkaan aina ole vanhemmilleen ilon ja onnen lähde. Meistä ihmisistä monesti tuntuu julmalta esim. jäädä ilman lapsia, mutta mistäpä sen voi varmasti tietää MILLAISIA lapsemme olisivat olleet, jos olisivat syntyneet..?
Ehkä säästymme myös suurelta murheelta..?
Tässä juuri näkyy taas se, kuinka Jumalan tarkoitukset ovat meiltä salattuja.
En tahdo vähätellä kenenkään kipua tämän aran asian, lapsettomuuden vuoksi, vaan yritän lohduttaa sikäli kuin se nyt onnistuu.
Suosittelen lapsettomille myös Simpukka-yhdistykseen tutustumista.
http://www.simpukka.info/fi_fi/etusivu/
Totta.
Miten suuri murhe, jos lapselle sattuu jotain.
Silloin miettii varmaan, että helpmpaa olisi ollut, kun ei olisi ollut.
Nyt rillataan!
Lasten saaminen ei ole itsekäs halu, sillä siinä aviopari osallistuu Jumalan luomistyöhön. Avioliitto on Kirkon sakramentti. Avioliitto tai sukupuolielämä avioliitossa ei ole syntiä eivätkä muutkaan elämän nautinnot kohtuullisesti nautittuina. Jumala on hyvä ja ihmisiä rakastava. Mistä ihmeestä on tullut sellainen käsitys, että elämästä nauttiminen on syntiä?
Lapsettomuus on kipeä ongelma. Lasta ei kuitenkaan saa hankkia keinoilla millä hyvänsä. Itse näkisin, että keinohedelmöitys on syntiä, silloinkin, kun käytetään avioparin omia sukusoluja. Paikalliskirkkome piispainkokous ei ole ottanut kantaa tähän asiaan. Venäjän kirkon piispainkokous on ottanut sen kannan, että keinosiemennys oman aviomiehen spermalla on sallittua, mutta ei IVF (koeputkihedelmöitys). Koeputkihedelmöityksessä in ongelmana se, että sen yhteydessä surmatyaan aina ihmisalkioita. IVF sopii vain niille, jotka hyväksyvät abortin. Abortti on ankarasti kielletty ortodoksisessa kirkossa.
Näkisin asian aika pitkälti samoin.Ihan mitä tahansa ei pitäisi pyrkiä luomaan keinotekoisesti.Jos lapsia ei tule on sekin ennalta määrätty.Voisi ajatella vaikka adoptiota.Lapsi se on lapsikin vaikkei oma olisikaan.Jos lasta haluaa ei kai se ole pääasia että lapsen pitäisi olla oma?
Toisaalta ymmärrän sitäkin jos omia haluaa.Lapset ovat herran lahja mutta niissä on elinikäinen vastuu ja heissä on henkisesti kiinni lopun ikäänsä.
Eikä aina voi olettaa että omista tai lapsista kasvaisi aina ongelmattomia.Perhe ja vanhemmuus on suuri haaste ihmiselle.
Mä en muuten hyväksy adoptiota, en etenkään kansainvälistä sellaista!
On todella raakaa kiskoa lapsi juuriltaan vaan siksi, että joku lännessä tahtoo lapsen. Lapsella kuitenkin on se oma kulttuuri, ei sitä voi korvata millään.
Erityisen törkeitä on ne yksinäiset naiset, jotka käyttää hyväkseen esim. itäeuroopan köyhyyttä ja tuovat tänne lapsen itselleen. Ei heillä ole miestä eikä siis edes alkeita perheen perustamiseen, lapsi on silti saatava vaikka väkisin.
Ihmiselle merkitsee kulttuuri jotain vain silloin kun hän on siinä kyseisessä kulttuurissa elänyt.Pieni vauva ei tiedä vielä kulttuurista yhtään mitään.
Eri asia taas on jos puhutaan omasta suku/geeniperimästä mutta sillä ei taas ole sopeutumisen kanssa mitään tekemistä.Varsinkin jos lapsi on pieni vauva.
Kansainvälisessä adoptiossa on aina korruptioriski.
Tosin adoptiossa ja hedelmöityshoidoissa piilee riskit jos hedelmöitetään tuntemattomilla soluilla.Sukurutsallekkin on tieteellistä pohjaa miksi se ei ole sallittua.
Suurin osa kansainväliseen adoptioon tulevista lapsista on 1-5-vuotiaita. Itse asiassa alle vuoden ikäisen lapsen saaminen kv-adoption kautta on hyvin harvinaista nykyisin. Kun virallisia kanavia pitkin adoptoi, niin sinänsä siinä ei pitäisi olla mahdollisia mitkään lapsikaupat tms. Itse asiassa voi olla, että niin kutsutut itsenäiset adoptiot katoavat kokonaan. Siihen suuntaan pyritään nyt lainsäädännöllä.
Minä en tiedä suhtautuisinko itse noin kulttuurin merkitykseen. Tunnen ihmisen, joka adoptoitiin parivuotiaana tänne Suomeen ja hänen koko aikuisikänsä on ollut yhtä kriisiä ja juurten hakemista. Hän sanoo olevansa kotonaan, mutta ei sittenkään kotonaan. Voi vain kuvitella kuinka vaikea tilanne on ihmiselle, joka on eri rotua kuin adoptiovanhempansa, kun jo samanrotuisellakin on näin vaikeaa.
Adoptiossa, ja varsinkin kv-adoptiossa, ajatteleva ihminen joutuu käymään läpi paljon eettisiä pohdintoja siitä, mikä on oikein lasta kohtaan tässä tilanteessa. Pitäisin outona, jos joku ei näitä miettisi.
"Jos lapsia ei tule on sekin ennalta määrätty.."
Jos ihminen sairastuu umpisuolen tulehdukseen, niin ehkä sekin on ennalta määrätty ja leikkaus olisi Jumalan tahdon vastaista? Tai vaikkapa antibioottien ottaminen keuhkokuumeeseen..? Voihan se keuhkokuume olla sekin Jumalan tahto - miksi sitä pitää estää?
Aikoinaan monet ihmiset kuolivat "Jumalan tahtoessa" niin, sellaisiin sairauksiin joita nykyisin ei pidetä enää minään, vaan niitä hoidetaan rutiininomaisesti.
Miksi lapsi pitäisi adoptoida? Ehkä on Jumalan tahto, että hänen vanhempansa ovat hänet hylänneet tai kuolleet? Lastenkotielämä voi sekin olla Jumalan tahto..
Tässä "Jumalan tahto"-argumentaatiossa on juuri se ongelma, jonka viestini toivottavasti tuo esiin: eli MITKÄ asiat tarkalleen ottaen pitää jättää nöyrästi alistuen Jumalan huomaan ja mitä saamme yrittää tieteen keinoin helpottaa ja auttaa. Minulla on ikävä tunne, että useimmat ihmiset katsovat juuri sen _oman_ toimintansa (hedelmöityshoitoihin osallistumisen/osallistumattomuuden, adoptoinnin tai adoptoimattomuuden) olevan sitä "Jumalan tahdon" mukaista toimintaa ja naapurin toiminta taas sitä ei ole.
Itselläni toki jo on lapsia mutta ystäväni on menossa juuri niihin.Ja tunnen lääkärin jka niitä tekee ja on ortodoksi.
Ei ne helppoja hoitoja ole muttei ole helppoa lasten kasvattaminenkaan.
Monilla ohmisillä taitaa olla kuitenkin aika ruusuiset käsitykset perhe elämästä ja lapsistakin.
Itselleni ei ollut helppoa ainakaan koska sairauteni vei sängynpohjalle aika ajoin ja apua ei aina ollut kenestäkään.Ei ollut helppoa ei.
Aina ei voi puolison tukeutua tai muihin ihmisiin.
Periaatteessa hedelmöityshoidot tuntuu olevan ihan ok monen uskovan mielestä. Esim. yksi esikoislestadiolainen ystäväni kuvaili niitä "siunauksellisiksi". Mutta tietty on ortodoksiänkyröitä, niitä on viime aikoina näkynyt paljonkin, tiukkapipoisempia kuin lessut, fundamentalistisempia kuin muslimit.
Muuten olen kanssasi ihan samaa mieltä siitä että moni ihannoi perhe elämää tietämättä koko totuutta. Lisäksi saattaa juuri jonkun tuttavan perhe näyttää ihanalta, mutta totuudenhan siitä tietää vain ne, jotka elää sen perheen elämää! Mielestäni ei ole mikään 'suuri' suru päätyä lapsettomaan elämänmuotoon. Kautta aikojen on ollut sellaisia aviopareja. Mutta tietysti ymmärrän myös että se joillekin on suuri suru ja tekevät mitä vaan että siltä säästyisi. Vaikken siis itse tajua m i k s i ...
En minäkään.Vaikea sanoa kumpi on itserakkautta lapsian ja omien haluaminen vaiko se ettei niitä halua.
Voihan mennä vaikka lastenkotiin tai klinikoille töihin yms. missä saa hoitaa ja kasvattaa lapsia.Tai vaikkapa ryhtyä kummiksi tai muuhun tukiperhetoimintaan.
Siinä näkisi ainakin ettei aina ole helppoa lastenkaan kassa olipa se syys itten miss tahansa tai syytä ollenkaan.
On sitä työtä kilteissäkin lapsissa.
Itse yllätyin että joku lestadiolainen sanoi lapsien tuovan tulon kotiin kun ihmettelin miten elättää sellaista määrää lapsia.Kyseessä oli ilmeisen hyvin toimeentuleva mies.
En voisi koskaan ajatella että lapsi elättäisi perheen eihän sellainen ole edes laissa sallittua.Tässä tapauksessa varmaan kyllä tarkoittivat lapsilisiä.
Onhan se vanha suomalainen sanonta, että lapsi tuo leivän tullessaan. Tarkoitti aikanaan sitä, että lapsi kasvaessaan tietysti kartutti talon varallisuutta ja ruoan määrää työllään. Nykyisin tietysti joku voisi käsittää sen tarkoittavan esim. lapsilisää, mutta eipä sitten tule kovinkaan leveä leipä, jos siihen viittaa.
Minun tuntemani lestadiolaismiehet ovat kovin ahneita työn perään. En tosin ole tuntenut kuin 2. tällaista perhettä, mutta kummassakin perheenisällä oli kaksi työtä. Yksi opetti työkseen yliopistolla ja sen lisäksi pyöritti omaa yritystä. On selvää, että kotona ei välttämättä olla kovin paljon, kun leipä on muruina maailmalla. Itse asiassa en tajua kuinka joku voisi suurperheen kanssa pärjätäkään yhden työpaikan metodilla. -No, jokainen tavallaan!
Itseäni joskus ärsyttää se pohdinta, että kuka on itsekäs. Sekö joka tahtoo lapsia vai se joka ei tahdo. Minusta kumpaakaan ihmisRYHMÄÄ ei voi leimata itsekkääksi vain tämän tahtomisen tai tahtomattomuuden vuoksi. On paljon epäitsekkäitä ja humanitaarista työtä tekeviä lapsettomia ja on paljon vanhempia, joiden maailma on minä itte ja mun lapset. Muut saa vaikka kuolla ja talloutua jalkoihin. Ihan samoin on epäitsekkäitä vanhempia jotka oikeasti uhraavat paljon perheen eteen. Pelkkä lasten tahtominen tai tahtomattomuus eivät oikeastaan kerro ihmisestä paljonkaan.
olisiko kuitenkin niin,että lisääntyminen kuuluu ihmisen biologiaan.
tuskin niin pyhäksi kannattaa maallikon ruveta, ettei seksi enää maistu.
on tietysti persoonia, joille selibaatti sopii.
se mikä sopii sulle, ei välttämättä sovi kaverille.
Mistäköhän se tuokin käsitys on saanut alkunsa ettei selibaatissa elävä seksiä haluaisi.
Voin sanoa itsestäni että on aika työlästä kieltäytyä siitä.
Tosin tavattoman helppoa jos on sinkku, tai lihava, tai yksinhuoltaja tai vaikkapa köyhä.
Siihen kun lisää tarttuvat taudit niin vähän jo helpottaa.Muttei sekään haluja minnekkään vie.
Kysynnän ja tarjonnan laki.
Ei mitään seksuaalista merkitystä koska halut ovat todellakin tallella.Sääli niitä pareja joilla intiimielämä ei toimi kuin kerran viikossa saunan jälkeen.
Meillä voisi saunankin lämmittää vaikka useita kertoja päivässä.
En tiedä mitä merkitystä maallikolla ja oppineella on tässä asiassa.