Minulla on ongelma jonka hoitamiseen en oikein tiedä oikeaa konstia tai kanavaa.
Olen asunut yli 20 vuotta avopuolisoni kanssa yhdessä ja nyt jonkun aikaa minusta on tuntunut että hänellä ei ehkä ole kaikki asiat kunnossa. Minusta tuntuu siltä kuin hänen akkunsa olisi tyhjä eli ei saa oikein mitään tehdyksi.
Ennen hän teki kotiaskareita aivan normaalisti mutta nykyään melkein pelkästään katsoo televisiota ja nukkuu. Monta kertaa huomaan kun sanon hänelle jotain niin aivan kuin hän ei kuulisi ollenkaan. Toistan kysymyksen pari kertaa ja sitten hän saattaa vastata aivan normaalisti.
Hän ei ole enää juurikaan oma aloitteinen mutta lähtee kyllä mielellään mukaan kun ehdotan jotain.Kodin siisteys ei tunnu juurikaan kiinnostavan.
Puolisoni on vanhuus eläkkeellä ja itse jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle noin vuosi sitten. Omaan eläkkeeseeni johti sairaus jonka alkuvaiheessa oli suuri kuoleman riski. Olen miettinyt sitäkin olisiko oma sairauteni voinut aiheuttaa hänelle niin kovan stressin että se aiheuttaisi nämä oireet. Toisaalta tulee mieleen dementia ja vaikka mitä.
Tai jos minä kuvittelen turhia, en tiedä. Olen yrittänyt varovasti sanoa että olen vähän huolissani hänestä ja ehdottanut käyntiä lääkärin tarkastuksessa. Ei hän ole tyrmännyt ajatustani mutta ei toisaalta tehnyt mitään asian eteenkään.
Ja ei kai toista voi pakollakaan viedä lääkäriin.
Voihan olla niinkin että teen liian suuren numeron asiasta mutta minulle tämä rupeaa aiheuttamaan pikku hiljaa unettomuutta ja huolta. En tiedä mitä tekisin. Pitäisiköhän minun varata aika terveydenhoitajalta tai lääkäriltä itselleni ja yrittää kertoa huoleni heille.
Jos teillä on kokemuksia vastaavasta tilanteesta olisin kiitollinen tiedoista miten edetä asiassa. Välillä epäilee sitäkin että vika onkin itsessä eikä sitä vaan huomaa. En todellakaan tiedä.
Olen asunut yli 20 vuotta avopuolisoni kanssa yhdessä ja nyt jonkun aikaa minusta on tuntunut että hänellä ei ehkä ole kaikki asiat kunnossa. Minusta tuntuu siltä kuin hänen akkunsa olisi tyhjä eli ei saa oikein mitään tehdyksi.
Ennen hän teki kotiaskareita aivan normaalisti mutta nykyään melkein pelkästään katsoo televisiota ja nukkuu. Monta kertaa huomaan kun sanon hänelle jotain niin aivan kuin hän ei kuulisi ollenkaan. Toistan kysymyksen pari kertaa ja sitten hän saattaa vastata aivan normaalisti.
Hän ei ole enää juurikaan oma aloitteinen mutta lähtee kyllä mielellään mukaan kun ehdotan jotain.Kodin siisteys ei tunnu juurikaan kiinnostavan.
Puolisoni on vanhuus eläkkeellä ja itse jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle noin vuosi sitten. Omaan eläkkeeseeni johti sairaus jonka alkuvaiheessa oli suuri kuoleman riski. Olen miettinyt sitäkin olisiko oma sairauteni voinut aiheuttaa hänelle niin kovan stressin että se aiheuttaisi nämä oireet. Toisaalta tulee mieleen dementia ja vaikka mitä.
Tai jos minä kuvittelen turhia, en tiedä. Olen yrittänyt varovasti sanoa että olen vähän huolissani hänestä ja ehdottanut käyntiä lääkärin tarkastuksessa. Ei hän ole tyrmännyt ajatustani mutta ei toisaalta tehnyt mitään asian eteenkään.
Ja ei kai toista voi pakollakaan viedä lääkäriin.
Voihan olla niinkin että teen liian suuren numeron asiasta mutta minulle tämä rupeaa aiheuttamaan pikku hiljaa unettomuutta ja huolta. En tiedä mitä tekisin. Pitäisiköhän minun varata aika terveydenhoitajalta tai lääkäriltä itselleni ja yrittää kertoa huoleni heille.
Jos teillä on kokemuksia vastaavasta tilanteesta olisin kiitollinen tiedoista miten edetä asiassa. Välillä epäilee sitäkin että vika onkin itsessä eikä sitä vaan huomaa. En todellakaan tiedä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä tilaisin kylmästi ajan aluksi terveyskeskuslääkäriltä miehelleni, en itselleni. Liika varovaisuus voi kostautua.
Kirjoittaisin paperille tärkeimmät oireet ja käskisin näyttää lääkärille.
Olen huomannut, että lääkärit yleensä ihan mielellään lukevat tällaisia selontekoja, koska näin selviää nopeasti mistä on kysymys, eikä tule turhaa jaarittelua, eikä unohduksia.
Näytin miehelleni kirjoituksesi ja hän tokaisi heti, että miehellä voi olla hormoonit vähissä.
Tosiasiassa kuitenkin syy voi yhtä hyvin olla ihan joku muu, mutta terveyskeskuksessa otetaan yleensä paljon verikokeita, joten niistä on mahdollista selvitä yhtä sun toista.
Mieheni käy säännöllisesti kerran vuodessa terveyskeskuksessa, jossa otetaan aina verikokeet ja tarvittaessa muutakin.
Noin nelisen vuotta sitten hän oli taas käynyt tutkimuksissa ja oli aikamoinen shokki, kun olimme kaupan pihalla ostoksille menossa ja omalääkäri (todella tunnollinen) soitti, että PSA on koholla, joten on mentävä lisätutkimuksiin.
Mies ei edes tiennyt, että sitä oli tutkittu.
Siitä asti hän on käynyt tutkimuksissa, mutta ei ainakaan vielä ole eturauhassyädiagnoosia tullut.
Hormoonilääkityksiä ja ikää kuitenkin on, joten hänellä on kokemusta hormoonien vähenemisestä.
Viime kesänä hän väsyi epätavallisen paljon ja meni yksityiselle sydänlääkärille, koska arveli sen johtuvan yli 20 v vanhan tekoläpän aiheuttaman ja todetun sydämen vajaatoiminnan syyksi. Rasituskoe ei kuitenkaan näyttänyt sitä, joten oli määrä mennä syksyllä uudelleen.
Sitten minä sain tietää, että hänellä oli verenvuotoa, jonka oli kuvitellut johtuvan Marevanin käytöstä.
Terveyskeskuskierroksen jälkeen pakotin hänet yksityislääkärille, jota kautta pääsi nopeasti paksunsuolen tähystykseen. Yleisellä puolella siihen olisi kulunut monta kuukautta, vaikka lähete jo olikin.
Diagnoosi oli paksunsuolen syöpä, joka leikattiin nopeasti. Leikkaus onnistui ja koska syöpä ei ollut levinnyt, ei tarvittu muita hoitoja, eikä avannetta.
Väsymys, jonka hän kuvitteli johtuneen sydämestä, olikin anemiaa.
Koska kysymyksessä kuitenkin oli syöpä, jatkosta ei voi olla varma, mutta ainakin nyt tilanne on hallinnassa.
Parin kolmen viime viikon aikana olen hoputtanut hänen menoaan yksityisille ihotauti- ja silmälääkäreille ja hyvä niin.
Tosin pelkäämääni melanoomaa ei ollut ja ihotautilääkärillä selvittiin jäädytyksellä.
Silmälääkärillä käynti kuitenkin tuotti kiireellisen lähetteen Yliopistolliseen keskussairaalaan.
Mies oli kuvitellut kyseessä olevan kaihin, mutta ei ollut, vaan valtimosuoni painaa laskimosuonta, jossa on tukos, joka painaa näköhermoa. Näin minä sen suurinpiirtein ymmärsin.
Ei ole ollenkaan varmaa pystytäänkö mitään tekemään, mutta laserilla voidaan ilm. yrittää. Lääkäri antoi kehoituksen ottaa välittömästi yhteyttä sairaalaan, jos tulee jotain äkkinäistä, koska siinä on näkö vaarassa.
Mielestäni sinun olisi todella syytä tilata miehellesi aika lääkärille, jos hän ei itse sitä tee, koska olisihan eläkeikäisen joka tapauksessa syytä käydä joskus vähän tarkemmassa lääkärintarkastuksessa.
Kiitoksia vastauksesta. Tällä kertaa ei ole kyse miehestä vaan avovaimostani. Olen aika lailla huolissani tilanteesta.
Anteeksi, kun erehdyin. En tiedä mistä päättelin, että kysymyksessä olisi mies.
Olisihan minun niistä kotiaskareitten tekemisistäkin pitänyt huomata, mutta kun se tuntui jotenkin niin päivänselvältä, että mies ei mene lääkäriin ja naiset sitä asiaa yleensä valittavat.
No joka tapauksessa yhtä tärkeää naisen on lääkärille mennä, mutta tietenkin häntä täytyy käsitellä hellävaraisemmin, ettei loukkaannu, mutta kuitenkin pitää asia vireillä.