Matteus, Markus, Luukas ja Johannes ovat huumorimiehiä, jotka tapaavat toisensa jossain ja päättävät järjestää pienen kepposen, niin he keksivät olemattoman henkilön, etsivät tarinan tueksi muutaman tosiasian, ja sitten jokaisella on vapaat kädet kehittää juonta eteenpäin, ja katsotaan sitten, pojat, kuka lopussa vetää pisimmän korren.
Joukko ystäviä kutsutaan kilpailun tuomareiksi: Matteuksen tarina on suhteellisen realistinen, mutta liian messiaskeskeinen; Markus pärjää kohtalaisesti, vaikka juttu on vähän löysä; Luukas on tehnyt eleganttia työtä, sitä ei voi kieltää; ja Johannes on vähän liian filosofinen… mutta yleisesti ottaen kaikkien neljän kirjat ovat ihan mukiinmeneviä, niinpä ne kiertävät kädestä käteen, ja kun nuo neljä tajuavat mitä on kehittymässä, tilanne on jo mennyt liian pitkälle, Paavali on jo kohdannut Jeesuksen Damaskoksen tiellä, Plinius on aloittanut tutkimukset huolestuneen keisarin käskystä, ja kokonainen leegio apokryfikirjoittajia väittää tietävänsä asiasta sitä sun tätä… toi, apocryphe lecteur, mon semblable, mon frère…
Pietarille maine menee päähän, hän alkaa ottaa itsensä vakavasti, Johannes uhkaa paljastaa totuuden, Pietari ja Paavali panevat hänet kahleisiin ja hänet kuljetetaan Patmokselle, missä hän menee sekaisin ja alkaa nähdä näkyjä, kuvittelee että sänky on täynnä heinäsirkkoja, käskekää hei niiden lopettaa tuo torven toitotus, mistä tämä kaikki veri tulee… Toiset väittävät että hän on juoppohullu, toiset että hänen aivonsa ovat kalkkeutuneet…
Mitä jos koko se juttu oli tällainen?
Umberto Econ kirjasta Foucaultin Heiluri (s.224)
Joukko ystäviä kutsutaan kilpailun tuomareiksi: Matteuksen tarina on suhteellisen realistinen, mutta liian messiaskeskeinen; Markus pärjää kohtalaisesti, vaikka juttu on vähän löysä; Luukas on tehnyt eleganttia työtä, sitä ei voi kieltää; ja Johannes on vähän liian filosofinen… mutta yleisesti ottaen kaikkien neljän kirjat ovat ihan mukiinmeneviä, niinpä ne kiertävät kädestä käteen, ja kun nuo neljä tajuavat mitä on kehittymässä, tilanne on jo mennyt liian pitkälle, Paavali on jo kohdannut Jeesuksen Damaskoksen tiellä, Plinius on aloittanut tutkimukset huolestuneen keisarin käskystä, ja kokonainen leegio apokryfikirjoittajia väittää tietävänsä asiasta sitä sun tätä… toi, apocryphe lecteur, mon semblable, mon frère…
Pietarille maine menee päähän, hän alkaa ottaa itsensä vakavasti, Johannes uhkaa paljastaa totuuden, Pietari ja Paavali panevat hänet kahleisiin ja hänet kuljetetaan Patmokselle, missä hän menee sekaisin ja alkaa nähdä näkyjä, kuvittelee että sänky on täynnä heinäsirkkoja, käskekää hei niiden lopettaa tuo torven toitotus, mistä tämä kaikki veri tulee… Toiset väittävät että hän on juoppohullu, toiset että hänen aivonsa ovat kalkkeutuneet…
Mitä jos koko se juttu oli tällainen?
Umberto Econ kirjasta Foucaultin Heiluri (s.224)
Vastaukset 2
Vanhimmat
totuus on pelkästään se, että kaikki ateistit ovat läskin narkkarin synnyttämiä paskakasoja.
Kuulepas, kyllä siellä aivan tosissaan oltiin kirjoittaessa "juttuja" raamattuun.