http://www.uskontojenuhrientuki.fi/index.html
Herääkin kysymyksiä, että miksi tällainen ilmiö on olemassa? Eikös kaikki uskossa olevat olekkaan onnellisia kun tietävät pääsevänsä taivaaseen? Joten: eiköhän se satukirja Raamattu jouda jo laskea käsistä?
Että pitääkin uskoa ihan ihme juttuihin, jotka lukevat vaan jossain homeisessa kirjassa.
Herääkin kysymyksiä, että miksi tällainen ilmiö on olemassa? Eikös kaikki uskossa olevat olekkaan onnellisia kun tietävät pääsevänsä taivaaseen? Joten: eiköhän se satukirja Raamattu jouda jo laskea käsistä?
Että pitääkin uskoa ihan ihme juttuihin, jotka lukevat vaan jossain homeisessa kirjassa.
Vastaukset 22
Vanhimmat
niinpä. eihän tota kirjaa oo kirjoitettu luettavaksi 2000luvulla. toisaalta jos ruvetaan olan takaa sekularisoimaan niin aina löytyy tyhjiö jota joku on sit valmis käyttämään hyväkseen. hitler,stalin,mao,idi,polpot,ruandan idiootit ja muut kyllä pistää ton uhrien luvun toisiin sfääreihin kuin mitä uskovaisten bodycountti on.
mun mielestä kirkko on jäänyt helvetin pahasti jälkeen ja vielä pahemmin jälkeen on jäänyt se hihhulijengi joka raamattua lukee ja tottelee niit idioottimaisuuksia. vähän vaikeetahan se on 2400paudisella surffata, ja sellaisia oli vielä 15?vuotta sitten.. ja kyseessä on vaan netti.. mut raamattu on kuitenki kirjotettu osaksi 4000vuotta sitten ja sen mukaan joku elää koko elämänsä.. sick. ei sekulrisaatiolle, kyllä uuudistuksille.
kirkolla kuitenkin olis ihan hyvä infrastruktuuri rakentaa kaikkea hyvää. pitäis vaan katsoa maailmaa ympärillään.
Samaa mieltä, kirkon tulisi tehdä varoillaan, suurella omaisuudellaan enemmän köyhien ja syrjäytyneiden, sekä myös elämän hetteiköillä ryvettyneiden joukossa hyvää työtä. Perusviesti menee perille paremmin, kun näyttää teoillaan, että uskoo asiaansa,eikä vain saarnaa. Alunperin Raamatun tekstit olivat suusanallista tietoa, joka kulki sukupolvelta toiselle ja vaikka kirjoitukset ovat vanhoja on esim. Jeesuksen vuorisaarnassa viisaita ohjeita kuinka elää niin, että olisit onnellinen ja lähinmmäisesi.
...vaan se uskonto ja sitä väärin tulkitsevat ja väärin hyväksikäyttävät ihmiset. Suurimmalla osalla ihmisistä on sisäsyntyinen tarve uskoa johonkin; Jumalaan, kohtaloon,karmaan...eikä siinä mitään pahaa ole, ideana on se,että usko antaa turvallisuuden tunnetta. Raamattu ja Koraani antavat moraalisia ohjeita ja viitteitä siitä,miten voisi elää "oikein", mielestäni perustana ajatus; ei saa satuttaa muita. No, sehän ei todellakaan toteudu; suurin osa sodista on uskonsotia, psykopaatit johtajat saavat uskonnon ja lahkojensa nimissä muita tekemään mitä omituisempia tekoja. Jokaisella ihmisellä pitäisi olla oikeus uskoa rauhanomaisesti omaan uskoonsa ja toteuttaa sitä siinä hengessä,että se ei vahingoita muita millääntavalla. Myös älliä pitäisi olla sen verran, että ei mene mukaan mm lahkoihin, joista on näyttöä mm moraalittomasta tai jotenkin muuten arveluttavasta toiminnasta, ja heikossa tilanteessa oleva ihminen,joka on altis tälläisille vaikutteille, perään lähimmäisen vastuuta, sukulaiset,omaiset,tuttavat, voisivat pitää huolen,ettei lähimmäinen lähde mukaan mihinkään liikkeeseen,jos on tunne ettei siitä seuraa hyvää. Siksi on ihan hyvä,että ko. järjestö on olemassa; sieltä omaisetkin saavat tietoa ja tukea, miten toimia jos läheinen on joutunut ns uskonnon uhriksi.
Ihan hyvä kirjoitus, mutta yksi juttu jäi rassaamaan. "Suurimmalla osalla ihmisistä on sisäsyntyinen tarve uskoa johonkin..." En usko (heh). Mille perustat tämän uskomuksen? Mielestäni koko ajatus "tarpeesta uskoa" on yksi pahimpia kliseitä mitä uskonnollisessa keskustelussa kuulee. Uskonnolliset ihmiset käyttävät tätä ahkerasti propagandassaan, jos kerran on pakko uskoa johonkin, niin on parempi uskoa "hyvään" kristinuskoon. Tai jos ilmoittaa ettei usko Jumalaan, niin usein kuultu jatkokysymys on, että "mihin sinä sitten uskot?". Ihminen ei ole luonnostaan uskonnollinen eläin, ihminen ei ole luonnostaan paljon mitään, vaan meitä hallitseva ympäristö muokkaa meidät omaksi kuvakseen.
Voisit vilkaista vaikkapa Otavan Isoa tietosanakirjaa. Siinä sanotaan sanan uskonto kohdalla mm., että uskonto on yleisinhimillinen ilmiö, joka on ollut olemassa kaikkina aikoina ja kaikkialla ihmiskunnan keskuudessa.
Maan päällä ei ole elänyt yhtään historiallisesti tunnettua kansaa tai heimoa, jolla ei olisi ollut mitään pyhiä tapoja tai jolta olisi puuttunut usko korkeampaan olentoon.
Ihmiselle on siten ominaista tietty uskonnollinen taipumus. Tieteen keinoin ei voida kuitenkaan osoittaa mitään historiallisesti varmaa ja kaikkia tyydyttävää teoriaa uskonnnon synnystä.
Ihmiset ovat ilmeisesti aikojen alussa uskoneet luonnonilmiöihin, sitten moniin jumaliin ja sen jälkeen vain yhteen jumalaan.
Vaikka ei itse uskoisikaan, niin voisi silti lukea uskonnoista vaikkapa tietosanakirjoista, että ei tarvitse olla omien subjektiivisten käsitystensä varassa.
Itsestäni en sanoisi, että uskon siksi, koska minulla on tarve uskoa, vaan että olen uskonut
lapsesta asti ja että uskominen on osa minua. Miksi, syytä en tiedä. Tuskin sisaruksenikaan pystyvät selittämään, miksi he aikuisina menettivät uskonsa ja erosivat kirkosta.
Minusta on turha esittää naurettavina niitä, jotka uskovat, sen paremmin kuin niitäkään, jotka eivät usko. Hyväksytään puolin ja toisin tässäkin asiasssa erilainen tapa ajatella.
Uskonnollisuus on varmasti yleisinhimillinen ilmiö, mutta tämä ei johdu varsinaisesti siitä, että ihmislajilla olisi jonkinlainen sisäinen tarve uskoa tai ikiaikainen kaipuu jonkin pyhän ja uskonnollisen ääreen. Näinhän asia ei ole, vaan uskonnollisuus on alunperin syntynyt siitä syystä, että ihminen on pyrkinyt hallitsemaan ympäristöään kaikilla mahdollisilla tavoilla. Kun kaikki konkreettinen työ eloonjäämisen turvaamiseksi on tehty, esim. pellon kuokkiminen tai metsällä käynti, ihminen on joka tapauksessa vielä luonnon armoilla, sillä sääolosuhteet voivat vielä tuhota sadon tai saaliseläin voi huonon onnen vuoksi päästä karkuun. Pelatakseen varman päälle ja saadakseen nuo luonnonvoimat puolelleen ihminen on kuvitellut jonkun jumaluuden, joka sääolosuhteista tai metsästysonnesta päättää ja ryhtynyt noita jumaluuksia lepyttämään. Loppu onkin sitten historiaa.
Ei, tuohon en usko (pun intended ;) ainakaan kun asia esitetään tuossa merkityksessä. Uskossa ja uskonnossa vaikuttaa hyvin voimakas pelon elementti, tuntemattoman pelko. Uskonto on siis keino hallita tuota pelkoa, tekemällä tuntematon tunnetuksi ja käsittämätön käsitettäväksi. Tuntemattomin on aina vaarallisin, koska et voi tietää mitä se pitää sisällään, ja siksi se on poistettava, jotta elämä olisi mahdollista ilman hallitsematonta pelkoa.
Pohjimmiltaan uskonto on siis ihmisen yritys hahmottaa ympäröivää maailmaa: se mitä ei voi tuntea on yritetty jotenkin täyttää erilaisin selityksin. Tämän vuoksi agnostismi, ateismi ja uskonnottomuus ovat alkaneet viime aikoina vallata alaa ihmisten mielissä, tieteen tulokset kun täyttävät saman inhimillisen asioiden ymmärtämisen tarpeen kuin uskontokin. Tiede ei kuitenkaan tarjoa aukottomia selityksiä kaikesta, minkä vuoksi uskolla on osansa vielä monen tieteeseen maailmankuvansa pohjaavan ihmisen ajatuksissa.
Kirjoitat oikeastaan vähän samasta asiasta mutta eri vinkkelistä. "Uskonto on siis keino hallita tuota pelkoa, tekemällä tuntematon tunnetuksi ja käsittämätön käsitettäväksi." Eihän tämä nyt niin kaukana ole siitä peruspointista, jonka edellä esitin? Vähän pitää kuitenkin väittää vastaan. Se, että ihminen pelkää tuntematonta, ei johdu pelosta itse tuntemattomaan, vaan välillisesti siitä, ettei tuntematonta voi HALLITA. Se, että ihminen haluaa tehdä "tuntemattoman tunnetuksi" ei siis johdu pohjimmiltaan siitä, että ihmisellä olisi jonkinlainen ikuinen kaipuu kaikkien asioiden perinpohjaiseen ymmärtämiseen. Tieto ei ole koskaan ollut ihmiselle pelkkä itseisarvo, vaan väline, jota on käytetty hyödyksi luonnonvoimien tai muiden ihmisten nujertamiseksi ihmisen oman elämän helpottamiseksi. Nietzschekin sanoi aivan oikein, että tieto on "uskomus, josta on hyötyä".
Minusta tuntuu että puhumme samasta asiasta hieman eri termein ja painotuksin. Ihmisen kyky selviytyä perustuu paljolti kykyyn nähdä maailmassa kausaliteetteja ja tehdä niiden perustella ennustuksia siitä mitä seuraavaksi saattaisi tapahtua. Jos näet leijonan kävelevän kohti, on aika etsiä pakopaikkaa, sillä leijonat syövät ihmisiä, ja tuo leijona saattaisi ehkä syödä sinut. Jos näet seepran kävelevän kohti, ei ole syytä paeta, sillä vaikka seepra voikin poikkeustapuksessa olla vaarallinen, se ei normaalisti uhkaa ihmisiä. Jos sen sijaan näet täysin tuntemattoman eläimen, on järkevää olla varuillaan, koska vaikka se saattaisi olla vaaraton, se voi myös olla uusi lihansyöjä jonka käytöksestä sinulla ei ole mitään tietoa. Pimeys sisältää tuntemattoman, sillä emme tiedä missä pedot sen suojissa liikkuvat, ellemme kuule tai haista niitä. Tuntematon luola sisältää vielä lisäuhkia, sillä emme tiedä missä kohtaa lattia kenties katoaa jalkojen alta ja syöksee meidät kuolemaan.
Ihmisen kannattaa siis olla vaistomaisesti varuillaan kohdatessaan jotain tuntematonta, ja tämä vaisto manifestoituu pelkona. Pelko voidaan voittaa tekemällä tuntematon tunnetuksi, minkä jälkeen selviytymisen mahdollisuudet maailmassa paranevat hieman. Tuntemattoman poistaminen on siis ympäristön riskitekijöiden hallintaa, jotta selviäisimme tästä mahdollisesta vaarasta jatkossa, tai emme turhaan tuhlaisi aikaa peläten sitä mitä ei tarvitse varoa. Tieto siitä että luolassa asuu hyeenoita ei tee ihmisesta hyeenoiden tai luolan hallitsijaa, mutta estää häntä tekemästä typeryyksiä. Sekä tuntemattoman pelkääminen että tarve tuntea ja luokitella kaikki ympäristössä oleva on siis yksinkertaisesti osa pystyn apinan hengissäselviämiseen tarvittavia vaistoja.
Luin edellisen viestisi ilmeisesti liian päällisin puolin sen kummemmin teoriaasi pohtimatta. Ymmärrän nyt mitä tarkoitat, ja olen melko pitkälti samaa mieltä. Pelkäsin vain aluksi sinun olevan niitä ihmisiä, jotka kuvittelevat, että ihmisellä on aina ollut kaipuu jonkin pyhän hengen yhteyteen vailla sen kummempia tarkoitusperiä, eli että ihmisellä olisi taipumus uskonnollisuuteen vain koska ihminen haluaa palvella jotain jumaluutta, ei jotta jumaluus palvelisi ihmistä itseään.
tarkennan hieman; tarve uskoa johonkin: Jumalaan,uudelleen syntymään, siihen että Jumalaa ei ole, kivenhenkiin, Kalevalaan, Koraaniin...sitä tarkoitin. Ateistikin uskoo omaan näkemykseensä,koska tarve uskoa ja analysoida johonkin,jotakin, on meissä siinä kuin syöminen ja nukkuminen.
Tuo tarkennus vie mielestäni mielenkiinnon koko keskustelulta, sillä jos tuolle linjalle lähdetään, niin kaikki tietohan on loppujen lopuksi uskoa, kun kerran absoluuttista totuutta emme koskaan voi saavuttaa. Näin ollen jos väitetään, että ihmisellä on tarve uskoa johonkin, niin se tarkoittaa vain jotakin yhtä tyhjänpäiväistä kuin että ihmisellä on taipumus ajatella.
Ateismia ei mielestäni voi täysin verrata Jumalaan uskomiseen, sillä näissä on pienet eronsa. Ateisti uskoo tietoon, joka on perusteltua uskoa, usko esim. Jumalaan on puhdasta uskoa vailla perusteita. Ateisti ei usko, uskova uskoo. Siksi näiden kahden uskon lajin vertaaminen ei ole järkevää.
Verbillä uskoa on kahdeksan eri merkitystä ja substantiivilla usko viisi. Onhan siinä vara valita ja mahdollisuus riidellä nyansseista. Puhtaasta uskosta ja uskosta vailla perusteita ei tosin tässä yhteydessä puhuta mitään.
usko tai joudut helvettiin, kyllä siinä polla menee helposti sekaisin.
Tuollaiset joudut helvettiin -jutut ei pelota. En ole sellainen pelkuri kuin te uskovaiset kun teillä pelkästä helvetillä pelottelusta menee kakat housuihin. Pelkurit!
Enpä oikein usko siihen, että nykyaikana ketään saisi uskomaan yleensä tai sitten entistä vahvemmin helvetillä pelottelemalla. Helvetillä pelottelu kuuluu ennemminkin keskiaikaiseen tyyliin.
Sitä paitsi ei kukaan todella tiedä, millainen helvetti on. Siksi ei kannattaisi uskoa ainakaan keskiaikaisiin kauhukuviin helvetistä tulisena järvenä tai tulisena pätsinä.
Jotenkin vähän ärsyttää joka kerta, kun puhutaan tyyliin te uskovat sitä ja te uskovat tätä. Itse olen ainakin omaksunut Helsingin piispojen ajattelutavan, että taivas merkitsee Jumalan lähellä ja helvetti Jumalasta kaukana olemista. Taivaaseen pääsee, jos sinne haluaa, mutta se ei ole mikään pakkosiirtola.
Elämä on rankka retki meille kaikille. Toisaalta pitäisi olla rohkeutta elää, niin kuin eläisi sata vuotta, ja toisaalta valmistautua siihen, että voi kuolla onnettomuuden tms. vuoksi milloin hyvänsä. Turha nimitellä eri tavalla kuin itse ajattelevia pelkureiksi. Samassa veneessä ollaan kaikki.
Helsingin piispojen ja sinun näkemykset helvetistä perustuvat?
Rippileirin loppuun asti olen kuullut helvetistä, Jumalan vihasta, Saatanasta, ja muusta kaikesta kauheasta joka uhkaa ihmistä joka ei usko kristinuskon oppeihin. Ihan kiva että piispat eivät tällaiseen alennu, mutta yleensä tuota kristinoppia levitetäänkin enempi maallikkojen (kouluopettajat) ja leipäpappien toimesta.
Helvettiä ei ole tai se ei ainakaan ole mikään hirveä olotila. Joten eikö se jotenkin tee tyhjäksi synnin ja pelastuksen käsitettä kristinuskossa ? Ja jos tekee tyhjäksi, niin samalla se tekee tyhjäksi Jeshuan itsemurhan ja koko paratiisihässäkän. Hmh...
oli väärää tietoa helvetistä, tai sitten he valehtelivat tahallaan.
>>Enpä oikein usko siihen, että nykyaikana ketään saisi uskomaan yleensä tai sitten entistä vahvemmin helvetillä pelottelemalla. Helvetillä pelottelu kuuluu ennemminkin keskiaikaiseen tyyliin.>Sitä paitsi ei kukaan todella tiedä, millainen helvetti on. Siksi ei kannattaisi uskoa ainakaan keskiaikaisiin kauhukuviin helvetistä tulisena järvenä tai tulisena pätsinä.>Jotenkin vähän ärsyttää joka kerta, kun puhutaan tyyliin te uskovat sitä ja te uskovat tätä. Itse olen ainakin omaksunut Helsingin piispojen ajattelutavan, että taivas merkitsee Jumalan lähellä ja helvetti Jumalasta kaukana olemista. Taivaaseen pääsee, jos sinne haluaa, mutta se ei ole mikään pakkosiirtola. >Elämä on rankka retki meille kaikille. Toisaalta pitäisi olla rohkeutta elää, niin kuin eläisi sata vuotta, ja toisaalta valmistautua siihen, että voi kuolla onnettomuuden tms. vuoksi milloin hyvänsä. Turha nimitellä eri tavalla kuin itse ajattelevia pelkureiksi. Samassa veneessä ollaan kaikki
Herra on Herra helvetissäkin.