Tuo kysymys on vaivannut minua jo pidemmän aikaa.
Miksi minä olen minä enkä joku muu? Moni kysyy tuota kysymystä, etenkin lapsena.
Aiheesta kiinostava sivu:
http://www.bidstrup.com/why.htm
Miksi minä olen minä?
ashtray
65
4712
Vastaukset
- toxiciity
Oleellisempi kysymys: "Mikä kuulee ajatuksen; 'miksi minä olen minä'." Koska käytämme sanaa 'minä'. niinkuin olisi päivänselvää, että tiedämme mikä tämä 'minä' on. Jos kuitenkin alamme katsoa tarkemmin, meillä ei ole ideaa mikä tämä 'minä' on. Se ei voi olla nimemme, koska nimi on "matkan" varrella hankittu. Se ei voi olla kokemuksemme, koska kokemukset myös ovat matkan varrella hankittuja. Oma kehommekin on kokemus tietoisuudessa. Voidaan toki väittää, että 'minä-tunne' eli tietoisuus, on avoissa kemiallisten reaktioiden synnyttämä ilmiö. Mutta jopa tuo edellinen väitös, on pelkkä ilmiö tietoisuudessa.
Etsi se asia, josta olet 100% varma. Sitä ei löydä logiikasta, se on ennen logiikkaa. Ole tässä ja nyt. Ja pysy siinä. Älä huku ajatteluun. Kerro tapahtuuko mitään. :>
T: Joona - suljettu kehä
Mikä on elämän tarkoitus? Oivalsin tänä aamuna, että kysymys on väärin aseteltu. Oikeampaa olisi kysyä, mikä oli perimmäinen tarkoitukseni. Kävin läpi kaikkia ambitiot ja huomasin, että niihin oli vaikuttanut jokin toinen henkilö. Varakkaiden vanhempien lapsilla on jokin merkittävä ammattiasema, mutta samalla jokin luova harrastus. Politiikkakin voi olla eliitille pelkkä harrastus. Harrastuksissa on kuitenkin jotain loistokkuutta, että voi ajatella heidän löytäneen perimmäisen tarkoituksen. Köyhemmille jää tarkoitusta täyttämään ruumiillinen työ. Oikeastaan näin ei voi määritellä, jäljelle jää tyhjä alue. Palataan uudestaan alkukysymykseen. Muistaakseni joku ei pidä kysymystä elämän tarkoituksesta lainkaan filosofisena.
Yleensä, että jaksaa elää, tarvitaan kuria. Äsken olin kaupunkibussissa. Nousin samaan aikaan siihen vieraan henkilön kanssa. Menin hänen kanssaan samaan penkkiin istumaan. Aurinko luultavasti paistoi ikkunan vieressä istuvan silmiin. En tahallaan aihettanut hänelle vaivaa, mutta tällaisesta kurista saan itsekin voimaa. Vältän tietenkin aiheuttamasta toiselle kärsimystä.
Aikaisemmin päivällä olin pankissa katetussa kauppakeskuksessa. Sisäkäytävällä kaksi rouvaa keskustelivat. Toisen rouvan kaksi poikaa leikkivät aukomalla pankin ovea. Menin siihen väliin, jolloin toinen pojista melkein jäi oven tuuppaamaksi. Oppiihan seuraavalla kerralla ottamaan toiset huomioon.
Erään kirjan nimenä on Sivullinen ihminen. Idea on loistava, olisi mukava kirjoittaa samasta aiheesta. En juuri ymmärtänyt kirjasta mitään, mutta idea on hyvä.- määritäensinkysymys
Elämäntarkoitusta jos miettii, niin ensin pitäisi täsmällisesti määrittää mitä kysyy?
Eli mitä tarkoitat elämäntarkoituksella? - määritäensinkysymys
määritäensinkysymys kirjoitti:
Elämäntarkoitusta jos miettii, niin ensin pitäisi täsmällisesti määrittää mitä kysyy?
Eli mitä tarkoitat elämäntarkoituksella?...tarkennan selvennykseksi tätä: eli kun tuollaista kysyt, niin itse pitäisi kai ensin käsittää mitä kysymys koskee?
Eli onko vastaus mahdollisesti joku numeerinen arvo?
Onko se joku filosofinen paradoxi (tämä on tietysti äärellisen epätodennäköistä, ja kohtuullisen todennäköistä silti)?
Vai vain joku aakkoskirjain, esimerkiksi kirjain "S"?
- kaikki on
kemiaa ja biologiaa. Sinä olet sinä vanhempiesi geeneistä muodostunut uusi kokonaisuus/sekoitus. Ajattelu tapahtuu aivoissa, kemiallisten reaktioiden aikaansaamina. Vanhempasi vaikuttavat sinuun eniten lapsuudessa, sillä saat kaikki ensikokemuksesi heiltä ja sisaruksilta. Sen jälkeen koulusta ja sen jälkeen mediasta jne.
- suljettu kehä
Luin äskettäin erään kädestäkatsojan haastattelun. Hän sanoi, että geenit eivät määrää. Ihmisen mielenlaatu määrää, miten hän ratkaisee asiat. Mietin sitä. Tietysti geenit määräävät, mutta voisi kiinnittää huomiota mielenlaatuunsa.
Kirjoitin perimmäisestä tarkoituksesta. Sitä ei pidä sekoittaa alkuperäiseen tarkoitukseen. Perimmäinen tarkoitus ei ole samalla lailla aikaan sidottu. Lapsi saattaa olla väkivaltainen, onneksi voimat eivät ole vielä kehittyneet. Siihen ei tietenkään ole tarkoitus palata.
- aids-timppa
änkyti
- mielenkiinnostunut
Kysymys on hyvin mielenkiintoinen. On totta, että ajattelu tapahtuu aivoissa kemiallisten reaktioiden aikaansaannoksena. On silti aiheellista kysyä: miksi minä näen omat ajatukseni enkä esimerkiksi sinun? Ovathan meidän molempien aivot osa maailmankaikkeutta. Mikä liittää oman aistihavaintoni omiin aivoihini eikä sinun? Siis, jos aivomme kytkettäisiin tulevaisuuden kuvitteellisessa maailmassa kaapeleilla samaan supertietokoneeseen, minkä lopputuloksena voisin nähdä sinun ajatuksesi, kumman aistihavainnot vastaisivat omiani sen jälkeen kun aivomme irrotettaisiin tietokoneesta? Hetken verran meillä olisi samat "aivot" ja siis yhteinen tajunta. Mitä tämän jälkeen tapahtuisi? Olisinko sinä vai minä?
???????- ..
"Mikä liittää oman aistihavaintoni omiin aivoihini eikä sinun?"
Meidät erottaa toisistamme materialistisen yhteyden heikkous. Neurologisten yhteyksien puuttuminen on ainoa seikka, joka erottaa minun havaintoni sinun havainnoistasi.
Kuinka niin? lmassa kulkee informaatiota, mutta ei niin hyvin kuin neuroverkossa. Suurin osa ilmassa "kulkevasta" informaatiosta hukkuu matkalle ennen kuin se saapuu sinusta minuun. Suurin osa infotmaation kulusta pysähtyy kehoihimme, mutta osa tuntemuksista välittyy eteenpäin. Voimme nähdä toisen ja voimme tuntea havaintojemme perusteella empatiaa toisen tuntemuksista. Empaattinen ihminen voi tuntea toisen kokemat sattumukset kuin ne olisivat sattuneet itselle. Informaation kulkua aivoissa voidaan tutkia, jos hermoradat yhdistää tietokoneeseen. Tällöin ihmisen ajatuksia pystytään näkemään suoraan tietokoneen ruudulta. Toistaiseksi ruudulta ei voida suoraan sanoa, mitä ihminen paraikaa ajattelee, näemmä vain missä ajattelu tapahtuu.
- Kuopiojlainen
Miksikö olet tuhkakkuppi? Ehkä susta piti tulla vaasi, mutta se epäonnistui... joten sinusta tuli tuhkakuppi!?
- valistunut
Miksi minä olen minä, se on menneisyyden syyn ja seurauksen tulosta
Kun ihmisen ajatus syntyi materiasta kehityksen kautta, niin se oli
materian korkein olomuoto, ajallinen henki joka sitten tietämättään loi ajallisen keskuksen egon sielun, joka synnytti erillisyyden minän
joka on aikaan sitoutuneena syyn ja seurauksen lain alainen
Syyn ja seurauksen lain mukaan, minän aihettamat seuraukset
eivät voi päättyä yhden elämän aikana vaan ne siirtyy uudelle syntyvälle persoonalle
Näin siitä tulee meille psykologinen perimä, koska noita seurauksia tulee jokaisessa elämässä lisää, kunnes tässä ketjussa joku persoona ymmärtää miksi on näin ja miksi se kulkee perimänä, jolloin sen seurauksena egomme hajoaa ja yksilöllisyydemme päättyy, jolloin myös syyn ja seurauksen laki
Heittää vaikuttamasta kun aikana ilmenevää egoa ei ole
Silloin ihminen voi sanoa olevansa vapaa kun mikään ulkopuolinen voima ei voi pitää häntä enään vankinaan Erittäin epätodennäköistä että itsekukin on olemassa. Nainen tuottaa elämänsä aikan n. 500 munasolua, mies miljoonia siittiöitä. Todennäköisyys että tietyn miehen tietty siittiö siittää tietyn naisen tietyn munasolun on siis äärimmäisen pieni.
Paljon todennäköisempää olisi että Maan päällä käppäilisivät aivan eri henkilöt kuin nyt.
Jokaisen olemassaolo on siis äärimmäisen epätodennäköistä.Tässä mennään vähän samoihin aiheisiin kun että "mikä on elämän tarkoitus".
Olemassaolo, tiedostaminen..
Onko olemassaolo tiedostamista?
Tiedostaminen olemassaoloa?
Olemmeko olemassa kun tiedostamme? Entä jos emme tiedostaisi, voiko sellaista tilaa ollakaan? Sekö olisi se kun ei ole mitään...? Toisaalta "ei ole mitään" itsessään on jotakin.
Ööää en jaksa ajatella enempää :D
Mutta sen voisin sanoa että egottomuuteen kannattaa pyrkiä, ego aiheuttaa paljon hyvää mutta myös ne ongelmat. Todellinen minä, kuin tuo viimeisin kirjoittaja kirjoitti, on jotakin sen alla ja Eckhart Tollen mukaan Olemisessa läsnä. (Läsnäolon voima -kirja, ja tätä suosittelen kaikille jotka haluavat onnellisemman elämän :D!)
Onko "minä" kollektiiinen tajunta, olio?
Koska pohjimmiltaan me kaikki olemme niin, tai jopa ihan, samanlaisia.
Onko se jakautunut eri egon omaaviin olentoihin, ihmisiin ja eläimiin?
Jaa-a nämä menevät lopulta melkeinpä ihmisen ymmärryksen tuolle puolen..- 15+16
Hyviä pohdiskeluja :)
Tuo Alkuajatus kirja kuvailee miten löytää itsensä, ja se toimii käytännön tasolla. Kun ymmärtää teoreettisesti miten sisäinen toimii, niin sitä ymmärrystä voi soveltaa käytännössä, aivan kuten jonkun toimivan fysiikan teorian voi toteuttaa käytännössä.
Pelkkä pohdiskelu tekee sen että jää teoreettiselle tasolle, se täytyy myös toteuttaa eli täytyy tehdä työtä löytääkseen itsensä. Hanki ihmeessä tuo kirja, et tule pettymään :) 15+16 kirjoitti:
Hyviä pohdiskeluja :)
Tuo Alkuajatus kirja kuvailee miten löytää itsensä, ja se toimii käytännön tasolla. Kun ymmärtää teoreettisesti miten sisäinen toimii, niin sitä ymmärrystä voi soveltaa käytännössä, aivan kuten jonkun toimivan fysiikan teorian voi toteuttaa käytännössä.
Pelkkä pohdiskelu tekee sen että jää teoreettiselle tasolle, se täytyy myös toteuttaa eli täytyy tehdä työtä löytääkseen itsensä. Hanki ihmeessä tuo kirja, et tule pettymään :)Juu aion hommata. :)
Sit semmosta kirjaa mainostettiin missä selitetään ns yliluonnollisia ilmiöitä ja todetaan siis fiktioksi, itse oon kiinnostunut yliluonnollisesta ja uskon, joten haluan tuosta uudenlaista näkemystä :).- pppohD
"Entä jos emme tiedostaisi, voiko sellaista tilaa ollakaan? Sekö olisi se kun ei ole mitään...? Toisaalta "ei ole mitään" itsessään on jotakin."
Kun nukumme syvän unen vaihetta, jolloin emme näe unia, tiedostammeko olemassaolomme tällöin? Olemmeko silloin ylipäätään tietoisia? "Nyt nukun." Ei silloin ole tuollaisia ajatuksia. Silloin vaan ON. Ei minkäänlaisia ajatuksia eikä tietoisuutta minuudesta tai identiteetistä. Silti olemassaolomme ei lakkaa nukkuessamme syvintä unetonta unta.
- ebsreb
Huomaattekos, jos olisitkin joku toinen, ajattelisit AIVAN samanlailla. Se ei ole niin että jos pystyisit olemaan joku toinen, huomaisit: "oho näin hän näkee asiat". Silloinhan osa sinun tietoisuuttasi olisi siirtynyt toiseen henkilöön.
- SuperFilosofi
Koska olet syntynyt sinuksi. Ja tästä ei puhuta enää.
- ...................
Minä ajattelen, että on olemassa tietoisuuden taso, jossa kaikki ihmiset ovat samaa.. Eli oikeasti sinä olet minä ja minä olen sinä..
Subjektiivinen todellisuus luo kuvan siitä, että olet erillinen, vaikka et ole.. Todellisuudessa sinun kokemuksesi ovat minun kokemuksiani.
Jos lyöt toista, lopulta lyöt ainoastaan itseäsi...
Elämän tarkoitus on elämä itse. Jokainen muodostaa subjektiivisen käsityksen, mikä on elämän tarkoitus... Jokaisella on vapaus valita.. ja vapaus valita tarkoittaa sitä, että ei olemassa yhtä ja ainoaa totuutta. - ilkivaltaoikeusvalta
Tästä muuten tulee oikeuskäytäntöön soveltaen mielenkiintoinen paradoksi myös: kun absoluuttista totuutta ei ole olemassa, niin jokainen oikeuden päätös on mielivaltainen tuomarin mielipide?
Eli voidaanko silloin puhua oikeudesta, vai onko kysymys vain itsekkyydestä, ahneudesta ja ilkivallasta *mielivallasta, anteeksi väärä sana. - valistunut
Elämä on kaikille sama, eli olemme samaa elämää,mutta materiasta kehityksen kautta syntynyt erillisyys eli yksilöllisyys, jossa olemme tietoisia yksilönä
Tuo yksilöllisyys on sitonut meidät aikaan, ns. psykologiseen aikaan joka on tuo ego sielu
Ajan kulumisen vaihtelee, ja siksi on pitänyt keksiä kello jotta
pysisimme pronologisessa ajassa eli maailmankaikeuden ajassa, sekä olisi kaikille yksilöille sovittu yhteinen määre jota noudatetaan ulkopuolisissa suhteissa
Psykologisena merkityksenä lapsuudessa aika tuntuu kulkevan niin hitaasti, että pittää keksiä jotain tekemistä saadakseen ajan kulumaan
Vanhana aika tuntuu menevän niin nopeaa,ettei jouda kun päivittelemään, että miten tuo aika on mennyt niin joutuin
Psykologisessa ajassa jossa ihminen elää nykyhetki sisältää kaiken ajan sekä menneen että tulevan
Me kuitenkin elämme tuossa psykologisessa menneisyydessä,
ja kun reagoimme nykyhetkessä joka on ajaton, muutamme tuon reagtion menneisyydeksi emmekä näin ollen elä siinä
Tuosta menneisyydestä me projisoimme tulevaisuuden emmekä kohtaa ajatonta nykyhetkeä
Aika on ihmisen pahin vihollinen sillä se luo kaikki ongelmamme
Elämine ajattomassa nykyhetkessä poistaisi kaikki psykologiset ongelmaamme, ja voisimme elää sopusontuista elämää - Marii
Kyllä niin minäkin varmasti. Eihän sitä sillee tiiä. Haluisha sen tietää kai. Tai sitten ei. Entä jos emme kestä totuutta? Plaah.
- fjkdlsrh23l4g23g
"Ajattelen eli olen" mutta jos ajatteletkin jotain kummia ja olet koomassa itse vaikka?
Millä todistat oman olemassaolosi? - Siteeraaja
Miksi minä olen minä?
Ompahan mahtava avaus!
Katsokaapa, mitä asiasta sanoo vedantalaisessa hengessä T Subba Row määriteltyään ensin absoluuttia - Parabrahmania:
”Parabrahman ei ole minä eikä ei-minä eikä se ole tajunta ... se ei ole edes Atmaa (Maailmankaikkeudellinen henki). Mutta vaikka se itse ei ole mikään tiedon esine, saattaa se kuitenkin kannattaa ja herättää kaikenlaiset esineet ja kaikkinaiset olemassaolon muodot, jotka tulevat tietämisen esineiksi. Se on yksi ainoa olemus, josta lähtee olemassaoloon voimakeskus, jota hän kutsuu Logokseksi.
Tämä logos on hindulaisten Shabda Brahman, budhalaisten Avalookiteeshvara, kristittyjen Verbum eli Sana. Se on ensimmäinen ”minä” Kosmoksessa ja jokainen muu minä on ainoastaan sen heijastus ja ilmennys. Se on olemassa uinuvana Parabrahmanin helmassa Pralajan (levon) aikana .
Manvantaran (ilmennyksen) aikana sillä on oma tajuntansa ja yksilöllisyytensä. Se on voimakeskus, mutta tällaisia voimakeskuksia on miltei lukemattomia. Ei pidä otaksua, että tämä logoskaan on itse luoja tai muuta kuin yksityinen voimakeskus... Tämä on ENSIMMÄINEN MINÄ, joka esiintyy Kosmoksessa ja on kaiken kehityksen päämäärä. Se on abstraktinen minä - Parabrahmanin ensimmäinen ilmennys.”
Ihan vähällä - länsimaisilla aatteilulla varustettuina tuskin pystymme antamaan avaajalle parempaa vastausta - todellisesta minästämme - kuin Row? Kuitenkin samassa ” idän hengessä” asiasta kirjoittaa nimimerkki Valistunut.
Sitten aikakausia myöhempään minään. Jokainen minä on historian kirjoitus ”fossiilitietona - kristallitietona”- kehoälykkyytenä siitä, mitä meille ensimmäisen minän heijastuksille on siihen mennessä tapahtunut. Jokainen meistä ylittää huimasti mahtavampienkin tietokoneiden tiedostot ja muistikapasiteetin kantasolu-, DNA ja RNA - tiedostoineen ja tiedostamisen kvanttikenttineen - voimakeskuksineen - ainakin alitajuisena reaktiokykynä, automaattina. Aistiminen on tietämistä. Aistin keskeinen tunnusmerkki on kyky reagoida. Ja tämmöinen ”tietämisen” kyky on joka atomilla. Onko meillä missään näyttöä, että yksikään olio olisi muuta kuin esi-isiensä - esiminänsä kaltainen! - x-power
Olen itse päätynyt tulokseen että ihminen on koko elämän kaarensa ajan minä. Minä tietoisuus ei ole ainoastaan ego tai se mitä kutsut minäksi vaan myös se mitä muut kutsuu sinuksi. Kaikki se on vapaan tahdon yhdistämää, koska ajattelet sitä mitä tahdot ajatella, opit sitä mitä tahdot oppia, kuulet sitä mitä tahdot kuulla, näet sitä mitä tahdot nähdä. Joten on hyvin todennäköistä että minä on "illuusio" joka on kehittynyt muiden ihmisten läsnäolosta ja tiedostamisesta.
- gdgd
Välillä kun tuota kysyy itseltään niin tulee se hyvin hämärä, hätkähdyttävä tunne miksi ylipäätänsä olen olemassa ja kykenen ajattelemaan, vieläpä olen syntynyt tiettyyn ajanjaksoon. En tiedä onko tuolle tunteelle termiä, kuitenkin tiedän että muutkin kokevat sen aika-ajoin.
Olemassaoloon on täysin järkevät selitykset tieteen keinoin, mutta silti jää vaivaamaan kysymys: miksi? Minusta voisin aivan yhtä hyvin olla olematta mutta silti olen ja se on jokin asia mitä ihminen tuskin koskaan tulee ymmärtämään.- Hajusuola
Gdgd, minulle on pienempänä sattumalta tapahutnut muutaman kerran juuri kuvaamasi kokemus, mutta en saa vastaavaa kokemusta enää yrittämälläkään. En ole ennen kuullut että muut olisivat kokeneet saman, mutta ilmeisesti näin silti on. Onkohan tätä ilmiötä tutkittu laajemmin missään vaiheessa psykologian/filosofian historiaa?
Vielä lisäisin, että tuohon (silloin pelottavaan) tunteeseen ainakin itselläni kuului myös kysymys siitä, että miksi juuri minä eikä joku muu. - gdgd
Hajusuola kirjoitti:
Gdgd, minulle on pienempänä sattumalta tapahutnut muutaman kerran juuri kuvaamasi kokemus, mutta en saa vastaavaa kokemusta enää yrittämälläkään. En ole ennen kuullut että muut olisivat kokeneet saman, mutta ilmeisesti näin silti on. Onkohan tätä ilmiötä tutkittu laajemmin missään vaiheessa psykologian/filosofian historiaa?
Vielä lisäisin, että tuohon (silloin pelottavaan) tunteeseen ainakin itselläni kuului myös kysymys siitä, että miksi juuri minä eikä joku muu.Itse olen yrittänyt etsiä tietoa kyseisestä olotilasta, tuloksetta. Kenties ihmiset sinunlaillasi eivät usko että toiset voivat kokea saman tunteen ja siksi eivät ala keskustelemaan siitä. Vaikuttaa myös olevan harvinaista, koska en tunne itseni lisäksi kuin kolme muuta ihmistä, mukaan lukien sinut, jotka ovat saavuttaneet tuon eriskummallisen olotilan.
Luulen että se on rankemman asteen oman olemassaolon kyseenalaistamista. Silloinhan tarvitsee kyseenalaistaa kaikki itseen liittyvä ja tunnistaa kaiken järjellisyyden järjettömyys. Tällä tarkoitan sitä havahtumista maailman järjenmukaisuuteen, jossa on järjetöntä olla juuri jollakin tietyllä hetkellä olemassa (tietoisesti). Koetaan tietoisuuden suuremman luokan tiedostaminen, mutta miksi ylipäätään omaa tietoisuuden. Seurauksena on suuri itse hankittu ristiriita ja siihen tosiaan on keskeistä tuo mainitsemasi seikka että aivan hyvin voisin olla jokin toinen muu.
Mikä on selitys sille että ajattelen ja koen maailman vain itse? Miksi mieleni toimii vain omani kautta ja tunnen olevani vain itse olemassa? Maailmassa on populaa sankoin joukoin, mutta miksi vain itse tunnen ajattelevani omana itsenäni? Mikä tärkeintä: miksi minä olen minä? - Anonyymi
gdgd kirjoitti:
Itse olen yrittänyt etsiä tietoa kyseisestä olotilasta, tuloksetta. Kenties ihmiset sinunlaillasi eivät usko että toiset voivat kokea saman tunteen ja siksi eivät ala keskustelemaan siitä. Vaikuttaa myös olevan harvinaista, koska en tunne itseni lisäksi kuin kolme muuta ihmistä, mukaan lukien sinut, jotka ovat saavuttaneet tuon eriskummallisen olotilan.
Luulen että se on rankemman asteen oman olemassaolon kyseenalaistamista. Silloinhan tarvitsee kyseenalaistaa kaikki itseen liittyvä ja tunnistaa kaiken järjellisyyden järjettömyys. Tällä tarkoitan sitä havahtumista maailman järjenmukaisuuteen, jossa on järjetöntä olla juuri jollakin tietyllä hetkellä olemassa (tietoisesti). Koetaan tietoisuuden suuremman luokan tiedostaminen, mutta miksi ylipäätään omaa tietoisuuden. Seurauksena on suuri itse hankittu ristiriita ja siihen tosiaan on keskeistä tuo mainitsemasi seikka että aivan hyvin voisin olla jokin toinen muu.
Mikä on selitys sille että ajattelen ja koen maailman vain itse? Miksi mieleni toimii vain omani kautta ja tunnen olevani vain itse olemassa? Maailmassa on populaa sankoin joukoin, mutta miksi vain itse tunnen ajattelevani omana itsenäni? Mikä tärkeintä: miksi minä olen minä?Minä olen kokenut kuvailemasi tunteen.
Miettiessäni miksi minä olen minä, olen tuntenut "puistatuksen" ja jotenkin epätodellisen fiiliksen omasta olemassaolosta.
Hetken on ollut semmoinen "irtaantunut" olo ympäristöstä.
Toivottavasti tämä ei nyt kuulostaa hullulta, normaalisti on kyllä elämä jatkunut siitä, mutta en tiedä miksi sitä tunnetta voisi kuvailla muuten.
Jokseenkin epämukava, pelottava, säikäyttävä tunne.
Mutta kuitenkin herättää uteliaisuuden. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä olen kokenut kuvailemasi tunteen.
Miettiessäni miksi minä olen minä, olen tuntenut "puistatuksen" ja jotenkin epätodellisen fiiliksen omasta olemassaolosta.
Hetken on ollut semmoinen "irtaantunut" olo ympäristöstä.
Toivottavasti tämä ei nyt kuulostaa hullulta, normaalisti on kyllä elämä jatkunut siitä, mutta en tiedä miksi sitä tunnetta voisi kuvailla muuten.
Jokseenkin epämukava, pelottava, säikäyttävä tunne.
Mutta kuitenkin herättää uteliaisuuden.Tällaisesta tuntemuksesta kirjoitti Martin Heidegger ja käytti siitä sanaa angst. Suomennettuna se tarkoittaa ahdistus. Siitä ei ole kuitenkaan Heideggerin mukaan kysymys. Heidegger kuvailee angstia jonkinlaisena kodittomuuden tunteena, minkä voisi tulkita myös "irtaantumisena", kuten sinä olet tehnyt. Stiähän on olla "koditon".
Heideggerin filosofiassa angst on ihmisen perustunne, joskin se on piiloutunut yleensä kaikenlaisen puuhastelun alle. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tällaisesta tuntemuksesta kirjoitti Martin Heidegger ja käytti siitä sanaa angst. Suomennettuna se tarkoittaa ahdistus. Siitä ei ole kuitenkaan Heideggerin mukaan kysymys. Heidegger kuvailee angstia jonkinlaisena kodittomuuden tunteena, minkä voisi tulkita myös "irtaantumisena", kuten sinä olet tehnyt. Stiähän on olla "koditon".
Heideggerin filosofiassa angst on ihmisen perustunne, joskin se on piiloutunut yleensä kaikenlaisen puuhastelun alle.Hmm, tuo "angst" se tunne voisi hyvinkin olla.
Ehkä nykypäivänä kaikki viihde(puhelimet,pelit,internet) saa ihmisen "hukuttamaan" tunteensa entistäkin helpommin ja vieraantumistan entisestään myös näistä valmiiksi vieraammista tunteista. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hmm, tuo "angst" se tunne voisi hyvinkin olla.
Ehkä nykypäivänä kaikki viihde(puhelimet,pelit,internet) saa ihmisen "hukuttamaan" tunteensa entistäkin helpommin ja vieraantumistan entisestään myös näistä valmiiksi vieraammista tunteista.Lueskelin tuosta Martin Heidegger filosofiasta ja hyviä näkemyksiä löytyi aiheesta.
Miksi minä olen minä, se on kysymys, joka ei selviä tutkimalla toista ihmistä, mutta se selviää kun tutkija tutkii itseään , sillä kaikki tieto menneisyydestä tallentunut, psykologisena peränä saatuun egoon sieluun, mutta me emme ole siitä tietoisia, sillä se ilmenee meisssä tietottomasti,koska syyn ja seurauksen laki vaatii niin
Mistä me olemme saaneet tuon perimän, emme suinkaan omilta vanhemmiltamme, vaan edelliseltä persoonalta, jonka jälkeen jättämät syyt ja seuraukset ovat valikoituneet vanhemmiksemme, jotta ne parhaiten toteutisivat tässä elämässä
Syyn ja seurauksen laki on maailmankaikkeudellinen laki joka toimii kaikkialla maailmankaikkeudessa automaattisesti
Ihminen on poikkeus tuosta sillä hän on joutunut myös henkisesti
tuon lain alaisuuteen, materiasta kehityksen kautta syntyneen
egon sielun takia.
Kun puhekieli syntyi kommunikaatiovälineeksi, niin siitä seurasi
sen mukaisen ajatuksen synty
Ajatus on materialistisen filosofian mukaan sen korkein tuote eli henki
Kun ajatus alkoi toimimaan myös henkisellä alueella, niin se tietämättään synnytti ajallisen keskuksen egon sielun ja ajatus joutui sen rengiksi
Tuo ego on se joka luo ihmisen kaikki ongelmat
Elämän tarkoitus on ilmentää ajatonta elämää ajassa ja aineessa, mutta mikä on ihmisen tarkoitus tässä tilanteessa
Se on päästä irti tuosta ajallisesta keskuksesta joka on saattanut ihmisen henkisen kehityksen polkemaan paikaallaan, kun samaan aikaan tekninen kehitys menee huimaa vauhtia eteenpäin
Uskonnot ja aatteet myös filosofia ovat olemassa vain tämän henkisen tilan ikuistamiseksi niiden vallan säilyttämiseksi ihmismieleen
Tämän kaiken johdosta ihmiskunta elää kuilun partaalla ellei se ala ymmärtämään näitä asioita, sillä se johtaa ennenpitkää syyn ja seurauksen lain mukaiseen ihmisen itsensä aiheuttamaan tuhoon- Derek.
Jokainen asia liittyy toisiinsa. Ennen omaa syntymää jo monenlaista vaihtoehtoa. Siitä alkaa laskee. Ääretön määrä vaihtoehtoja miten elämä voi mennä. Jos kuolet 10v hullun käsis ni se oli sun kohtalo. Kaikki vaa johti siihen. Sen täyty olla tarkotus. Sano se sureville vanhemmille. Uskonto on paskaa. Oliko hyvä esimerkki?
- Derek.
Kaikkee paskaa selvittäny ite eli kohtalo on edelleen jatkaa taivalta. Kohta saa 30 vuotta mittariin. Joka liike vaikuttaa.
- ###
Ne geenit,ne geenit.
Usea sisarus on syntynyt hyvin uskonnolliseen perheeseen.Kaikki istuvat joka viikko kädet ristissä kuulemassa Jumalan sanaa.Yksi lapsi imee kaiken sieluunsa ja jatkaa vanhempien jalanjälkiä.Toinen lapsi katselee meiluummin ulos ja kiintyy maailmalliseen musiikkiin ymv.
Vanhemmat huomaavat jo ulkoisissa piirteissä eroja.Olemukseltaan ja piirteiltään nämä kaksi lasta muistuttavat -toinen sitä uskovaista Tiinaa ja toinen sitä hilpeätä Kaisaa.
Sehän on totta,että jokainen on ainutkertainen yksilö,mutta lienee samansuuntaista geenirykelmää jo tavattu ennen lapsen syntymää suvussa.
Olen tullut siihen päätelmään,että ei se ole kasvatus,joka muokkaa ihmisen identiteetin,vaan geenirykelmä,joka on juuri siinä munasolussa ja siinä siittiösolussa,jotka liittyvät yhteen.
Miten suuri tahto on juuri siinä geenirykelmässä,se määrittelee,miten on voimia toimia omantienkulkijana ylipäätään elämässä.
Tahto ja voima.Joku sisaruksista haluaisi jättää vanhempien näyttämän suunnan,mutta jää roikkumaan puolitiehen.Käy seuroissa ja kapakassa.
Hänellä on tällainen geenirykelmä.
Se on siis siitä kiinni,miten vahvoja siittiöitä silloin sattui olemaan liikenteessä.Siittiöillä on monta estettä ennenkuin läpäisevät munasolun kuoren, ja vahvin voittaa.
Näkemykseni lienee enempi biologinen,mutta kerroin nyt sen kuitenkin tässä. - Opinionmaster
Sinä olet sinä, koska ajattelet. Jos et ajattelisi, et voisi kysyä tuota kysymystä, koska et olisi sitä ikinä tullut ajatelleeksi. Selvittääksesi, miksi sinä olet sinä, tulee sinun kysyä, "miksi siis ajattelen".
Jotta teidän ei tarvitse rasittaa enempää päätänne, sanon, miksi ajattelet. Ajattelet, koska havainnoit. Jos et havaitsisi mitään, et kykenisi ajattelemaan. Ja koska havainnoit, luovat havaintosi ajatuksesi. Seuraavaksi voi kysyä, "miksi havainnoit". "Mitä ovat havainnot".
Havainnot ovat niitä asioita, jotka kuusi aistiasi sinulle mahdollistaa. Se, miten kykenemme havainnoimaan, on myös tieteen selvitettävissä. Siitä syntyykin rakkaus tieteeseen, filosofia.
Lyhyesti: Jos sinulla ei ole aisteja, et voi havainnoida. Jos et voi havainnoida, et voi ajatella. Jos et voi ajatella, et voi kysyä itseltäsi: "miksi minä olen minä". Kysyt kysymystä itseltäsi, koska voit. - valistunut
Tuo kysymys miksi ninä olen minä ei ratkea sillä, että sanotaan ajattelen olen olemassa.
Pitää ensin asettaa kysymys, mistä ja miten tuo ajatus on syntynyt jotta voisin ajatella olevani olemassa.
Ajatujsen syntyhistoria löytyy histriasta kun palattaa aikaan jossa ihminen eli paratiisitilassa, jiossa hänen mielensä oli ajaton.
Kun ihminen oppi kommunikoimaan puhekielen avulla, niin siitä syntyi myös tuon puhekielen mukainen ajatus
Materialistisen filosofian mukaan henki on materian korkein tuote, ja tämä syntynyt ajatus on sitä
Se on ihmisen historiassa erinomainen asia sillä se on johtanut
ihmisen teknisen tietämyksen valtavaan kehitykseen.
Tämä sama ajatus kuitenkin alkoi toimia myös henkisellä ajattomalla alueella, ja tietämättään loi sinne ajallisen keskuksen egon sielun , joka sitten alkoi ajattelemaan minä olen, näin hän sulki portin ajattomaan olemiseen .
Se johti siihen,että hänen tietämyksensä katosi, ja hän joutui
käyttämään apuvälisneitä tietääkseen jotakin.
Ihmisen aivoissa se johti sen ajattomuudessa toimivan osan rappeutumiseen, ja käyttämättömyyteen.
Se on johtanut ihmisen henkisen kehityksen pysätymiseen sen kiertämiseen kehää
Tiedostamalla kaiken tuon ihminen voi palata takaisin juurilleen
tuosta syyn ja seurauksen lain mukaisesta vinoutumasta jonka
ihminen on itse aiheuttanut ja ellei hän sitä tee niin saattaa olla seurauksena paluu kivikauteen - velho3
Miksi minä olen täällä , välttämättömyyden pakosta,
eli vuosituhansien syyn ja seurauksen tuloksena
Samasta syystä me täältä poistmmekin, ja jätämme syntisäkkimme tulevien polvien kannettavaki
Mitä varten on sitten maailmankaikkeus syntynyt, se on sitä varten , että kehityksen myötä syntyisivät sellaiset olosuhteet jossa ajaton elämä voisi ilmentää itseään ajassa ja aineessa
Fyysinen elämä on kuitenkin rajallista joten tuo elämä esiintyy fyysisten elämien ketjuna, jotka sitten kehittyvät fyysisesti alemmasta tasosta korkeampaan - vittenstain
vitun yksinkertainen vastaus : jokaisella on omat aivot. mee töihin! ja hanki OMA elämä.
- niettäsillee
"vittenstain", näyttää, ettet oikein ymmärtänyt kysymystä. Voi myös olla, että olet niin kyllästynyt ratkeamattomaan kysymykseen, että olet pannut sen käsiteltyjen joukkoon.
Voi olla, että kysymys on väärin muotoiltu. Silloin se kuuluisi luokkaan "punaisen pituus?" tai "heliumin koko?", siis kategoriavirhe. Voi olla, että "minä" olisi epälooginen käsite. Silloin se kuuluisi luokkaan "nelikulmainen kolmio" tai "kaikkivaltias".
Olipa kysymys oikein tai väärin esitetty, joka tapauksessa on ihmisaivoille ominaista, että ne kysyvät sitä. Oletteko muuten huomanneet, että minätietoisuus syntyy vain silloin, kun oma ajattelu on ajattelun kohteena. Voisiko olla siis kysymys jostakin feed back -ilmiöstä eli takaisinkytkennästä.
Muutenkaan ei tietoisessa ajattelussamme ole kuin yksi asia kerrallaan ajattelumme kohteena. Emme näe silmiemme muodostamaa kuvaa kuin kohde kerrallaan, silti miellämme maailman jatkumona. Näin miellämme minämmekin jatkumona, vaikka todellisuudessa se "on olemassa" vain pieninä hetkinä.
Erityisen problemaattinen kysymys on identtisten sisarusten tapauksessa. Identtisillä on melkein sama geenirakenne, vain muutaman mutaation ero. Myöhemmässä vaiheessa ero lisääntyy myös geenien metyloitumisen eli vaikuttamattomaksi muuttumisen tai päinvastaisen prosessin kautta. Mutta vastasyntyneillä on melkein sama geenistö.
Myös sikiönkehityksen satunnaiset prosessit aiheuttavat eroa, mutta kaiken kaikkiaan he ovat hyvin yhtenäisiä. Kuitenkin identtisillä sisaruksilla on yhtä erilliset minät kuin muillakin sisaruksilla ja muilla ihmisillä.
Miksi minä olen minä, ei ole sattumaa, vaan menneisyydessä tekemiemme vaintojen syy ja seuraus
Olemme menneisyydessä syntyneen ajatuksen tietämättään synnyttäneen egon sielun syy ja seuraus, jonka saamme syntymässä perimänä
Syyn ja seurauksen lain mukaan tekojemme seurakset eivät voi
päättyä fyysisessä kuolemassa, vaan niiden on jatkuttava tulevassa persoonassa, joka joutuu ottamaan ne kantaakseen.
Filosofien käsite ajattelen olen olemassa, on oikein mutta se on vain käsite
Mutta mikä on todellisuus siitä, miten ja minkä vuoksi tuo minä olen on syntynyt, ja miksi sen synnyttämä seuraa meitä psykologisena perimänä.
Minä olen on sama kuin ego sielu, joka on ajallinen keskus
ihmismielessä
Pelkkä oleminen on taas ajaton tila jossa ei ole minän tuntua
silloin tietoisuus muuttuu ääretämäksi , ja siihen ihmisen on pyrittävä, sillä onhan se ihmisen alkuperäinen tila, jossa hän eli
ennen egon sytyä- ootkosminä
semmoset sieltä t minä
- missäsminä
koska sinä oot sinä ja minä oon minä
- Anonyymi
Olen kuullut tuon hiukan toisenlaisena,
"Miksi juuri minä synnyin ?".
Tarjosin tuohon erittäin yksinkertaista vastausta, mikä
reagoinnista päätellen oli hyvä vastaus.
Vastasin, " kuka tahansa sieltä maailmaan putkahtaa, hän
kysyy tuon saman kysymyksen."
Niinhän se on, kaikki "minät" kysyvät tuota jossakin vaiheessa.- Anonyymi
Tämä kommentti on paras lisä keskusteluun. Muut ovat olleet vain pyörittelyä itsestään selvyyksillä.
"kuka tahansa sieltä maailmaan putkahtaa, hän
kysyy tuon saman kysymyksen."
Juuri näin asia on. Ongelma kuitenkin on siinä, että miten juuri tietty "minä" on minä. Siihen tuo 'vastaus' ei anna vastausta, vaikka olikin oivaltava lähestymiskulma kysymykseen.
Martin Heidegger on käsitellyt samaa teemaa käsitteellä "kuka tahansa". Jokainen meistä kokee yksilönä olevansa ainutlaatuinen (minä), mutta jokainen on saman aikaisesti myös kuka tahansa. Elämme arkipäiväisyydessämme kenen tahansa elämää "kukana tahansa". [huom. suomen kieli on tässä kohden hieman hankala]
Nyt kun vastataan tuohon yllä olevaan kysymykseen, voidaan todeta, että "kuka tahansa" voi syntyä minänä, mutta se ei vastaa sitä kokemusta, joka jokaisella on minuudestaan. Juuri minä en ole kuka tahansa. Vaikka siis kuka tahansa syntynyt kysyy minuuttaan, se ei ole sama kuin kokemukseni minuudestani.
Heidegger tuo avuksi käsitteen "dasein", joka on suomennettu täälläoloksi. Se on myös jokaisella niin kuin kuka tahansakin sen kokee. Dasein on kuitenkin täysin erilainen kuin kenen tahansa kokemus. Se on juuri ainutlaatuinen yksilön näkökulma tuohon "kuka tahansa"-näkökulmaan.
Tässä en voi täsmällisemmin kehitellä dasein-käsitettä, mutta Heidegger erottaa sen omaksi fundamenttiseksi käsitteeksi olemassaolemiselle. Väärinkäsityksen välttämiseksi todettakoon, että heidegger ei pyri luomaan mitään mystistä käsitettä minuuden olemassaololle, vaan kysymys on siitä, minkä jokainen voi kokea omassa ainutlaatuisessa minuuden kokemuksessaan.
- Anonyymi
Jatkakaa keskusteluja
- Anonyymi
Jonkun on oltava sinä. Muutoin sua ei olisi olemassa.
- Anonyymi
Koska yksittäiset aivot tuottavat yhden uniikin minän, joka voi kokea vain itsensä. Siksi sinun aivosi on sinun aivosi, eikä "jonkun toisen".
- Anonyymi
Tämä johtuu siitä harhasta, että olisimme jotenkin erillisiä. Oikeasti kaikki on yhtä ja samaa. Ruumiimmekin muodostuu mm. soluista eivätkä nekään ole yksilöitä, tai tietysti ovat jos menemme tähän erillisyyden harhaan.
- Anonyymi
Miksi minä olen minä?
Tämä on vanha ketju, mutta näemmä tämä kysymys on ajaton; niinkuin se on kautta aikojen ollut.
Minulle tämä kysymys on niin suuri, etten osaa siihen vasta, mutta kun pilkon sen pienempiin osiin, saan sille jotain vastakaikua.
Yleensä tiedostan olemassa oloni kaikessa mitä teen, mutta jos esim. olen lenkillä tai uppoudun johonkin mielenkiintoiseen tekemiseen, havahdun sen päätteeksi siihen, että en ns. "Ajatellut mitä teen" vaan tein, elin hetkessä.
Sitten mietin, että tuollaiset hetket on tavoittelemisen arvoisia, koska silloin tunnen tavallaan kaikkein eniten eläväni.
Haluanko oikeasti tietää, miksi minä olen minä? Se tuntuu myös pelottavalta ajatukselta, koska "luulen" olevani vain ihminen. Mutta olenko jotain muuta ja koen tämän kaiken vain ihmisen olomuodossa? Mitä jos voisin irtautua tästä olomuodosta ja kokea tämän kaiken eri vinkkelistä?
Onko tämä ihmisten maailma vain yksi ulottuvuus energiatodellisuudessa, jossa minä onkin jotain aivan muuta?
Siinäpä vaan vapaamuotoista ajatusten vuodatusta hyvät kanssakulkijat :)- Anonyymi
"Miksi minä olen minä?"
Miksi juuri minä synnyin?
Aika samantyyppisiä kysymyksiä, yhteistä niille on se että pikkulapset
tekevät tälläisiä kysymyksiä.
Jos aikuinen kysyisi, miksi olen minä, siinähän voitaisiin epäillä vaikka
indentiteettihäiriötä.
Lapsi tietää olevansa eri henkilö kuin muut, hän ei kysy, miksi olen joku muu?
Jos kysyisi, syynä voisi olla vaikka aivokasvain.
Jos ajatellaan, että terve yksilö kysyy tälläisiä, niin vastaus löytynee siitä
miten lapsi harjoittelee itsensä kokemista muiden ihmisten parissa.
Eri ihmiset ovat muita, lapsi ei koe heidän ajatuksiaan, tietyissä tilanteissa
hän kokee omia ajatuksiaan, kuten esittäessään tuon ylhäällä olevan kysymyksen.
Siinä on kehittymässä "minän" käsite, joka on vielä aika raakile, se ei vielä
vastaa tuohon kysymykseen.
Aikuisella se on niin kehittynyt, ettei aikuinen esitä tuota kysymystä enää
vakavissaan.
Sitä ei kannata mystifoida, kaikki minät kokevat tuon vaiheen kehityksessään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Miksi minä olen minä?"
Miksi juuri minä synnyin?
Aika samantyyppisiä kysymyksiä, yhteistä niille on se että pikkulapset
tekevät tälläisiä kysymyksiä.
Jos aikuinen kysyisi, miksi olen minä, siinähän voitaisiin epäillä vaikka
indentiteettihäiriötä.
Lapsi tietää olevansa eri henkilö kuin muut, hän ei kysy, miksi olen joku muu?
Jos kysyisi, syynä voisi olla vaikka aivokasvain.
Jos ajatellaan, että terve yksilö kysyy tälläisiä, niin vastaus löytynee siitä
miten lapsi harjoittelee itsensä kokemista muiden ihmisten parissa.
Eri ihmiset ovat muita, lapsi ei koe heidän ajatuksiaan, tietyissä tilanteissa
hän kokee omia ajatuksiaan, kuten esittäessään tuon ylhäällä olevan kysymyksen.
Siinä on kehittymässä "minän" käsite, joka on vielä aika raakile, se ei vielä
vastaa tuohon kysymykseen.
Aikuisella se on niin kehittynyt, ettei aikuinen esitä tuota kysymystä enää
vakavissaan.
Sitä ei kannata mystifoida, kaikki minät kokevat tuon vaiheen kehityksessään.Jokainen 'minä' kysyy minuuttaan, olipa sitten kysymyksenä:"miksi juuri minä synnyin?"
Tämä on täysin luonnollista, ja se on sitä riippumatta kysyjän iästä. On psykologismia selittää kysymyksen esittäjä identiteettihäirötä potevaksi potilaaksi.
Voisin jopa radikalisoida tuota ajatusta niin, että jokainen ihminen kysyy tuota samaa kysymystä koko ajan ollessaan tietoinen. Ihminen ei välttämättä tee sitä aktiivisesti toistamalla kysymystä mielessään sanomalla se sisäisessä keskutelussaan. Mutta mainittu kysymys on kaikessa tekemisessä jo mukana, jos ihminen on ylipäänsä tietoinen ihminen.
Meidän ihmisten osa on kysyä itseämme! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jokainen 'minä' kysyy minuuttaan, olipa sitten kysymyksenä:"miksi juuri minä synnyin?"
Tämä on täysin luonnollista, ja se on sitä riippumatta kysyjän iästä. On psykologismia selittää kysymyksen esittäjä identiteettihäirötä potevaksi potilaaksi.
Voisin jopa radikalisoida tuota ajatusta niin, että jokainen ihminen kysyy tuota samaa kysymystä koko ajan ollessaan tietoinen. Ihminen ei välttämättä tee sitä aktiivisesti toistamalla kysymystä mielessään sanomalla se sisäisessä keskutelussaan. Mutta mainittu kysymys on kaikessa tekemisessä jo mukana, jos ihminen on ylipäänsä tietoinen ihminen.
Meidän ihmisten osa on kysyä itseämme!"Jokainen 'minä' kysyy minuuttaan, olipa sitten kysymyksenä:..."
Koska olemme filosofiapalstalla, ehkä pieni suhteutus on paikallaan.
Pienet lapset kyselevät tuollaisia miksi-kysymyksiä, miten aikuiset,
ehkä jotkut, minä en ainakaan. Olen sinut itseni kanssa ja minäkäsitteeni
on kunnossa. Kehittymisen varaa aina on, se liittyy enemmän ominaisuuksien
kehittämiseen, kuin itse minäkäsitteeseen.
"Voisin jopa radikalisoida tuota ajatusta niin.."
Voisin deradikalisoida tuota kehitelmää niin, että tuskin alitajunta olisi
kuormittunut tuon ajatuksen jauhamiseen. Ei ainakaan itselläni, en käytä
sisäistä keskustelua, eikä sitä itselläni esiinny.
Mainittu kysymys ei liity omien ominaisuuksien kehittymiseen, vaan
lähinnä minuuden identiteettiin, joka on lähinnä filosofinen kysymys.
Tiedän kyllä, että on ihmisiä jotka painivat minäkuvansa ongelmien kanssa,
kyse on silloin minäkäsitteen kehitykseen liittyvistä asioista. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Jokainen 'minä' kysyy minuuttaan, olipa sitten kysymyksenä:..."
Koska olemme filosofiapalstalla, ehkä pieni suhteutus on paikallaan.
Pienet lapset kyselevät tuollaisia miksi-kysymyksiä, miten aikuiset,
ehkä jotkut, minä en ainakaan. Olen sinut itseni kanssa ja minäkäsitteeni
on kunnossa. Kehittymisen varaa aina on, se liittyy enemmän ominaisuuksien
kehittämiseen, kuin itse minäkäsitteeseen.
"Voisin jopa radikalisoida tuota ajatusta niin.."
Voisin deradikalisoida tuota kehitelmää niin, että tuskin alitajunta olisi
kuormittunut tuon ajatuksen jauhamiseen. Ei ainakaan itselläni, en käytä
sisäistä keskustelua, eikä sitä itselläni esiinny.
Mainittu kysymys ei liity omien ominaisuuksien kehittymiseen, vaan
lähinnä minuuden identiteettiin, joka on lähinnä filosofinen kysymys.
Tiedän kyllä, että on ihmisiä jotka painivat minäkuvansa ongelmien kanssa,
kyse on silloin minäkäsitteen kehitykseen liittyvistä asioista.Identiteettiongelmia voi joillakin olla; siinä olen samaa mieltä kanssasi. Niihin voi saada apua psykoterapiasta.
Kysymys on ennen kaikkea filosofinen. Jokainen tiedostava ja filosofiseen ajatteluun kykenevä tekee kysymyksiä minuudestaan jatkuvasti, joskaan kuten totesin, ei aina aktiivisesti. Ihmiset ovat perimmältään eksistentialisteja.
Sinä et ole herännyt filosofiseen pohdintaa ja se on ihan OK. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Identiteettiongelmia voi joillakin olla; siinä olen samaa mieltä kanssasi. Niihin voi saada apua psykoterapiasta.
Kysymys on ennen kaikkea filosofinen. Jokainen tiedostava ja filosofiseen ajatteluun kykenevä tekee kysymyksiä minuudestaan jatkuvasti, joskaan kuten totesin, ei aina aktiivisesti. Ihmiset ovat perimmältään eksistentialisteja.
Sinä et ole herännyt filosofiseen pohdintaa ja se on ihan OK."Identiteettiongelmia voi joillakin olla; siinä olen samaa mieltä kanssasi."
"Kysymys on ennen kaikkea filosofinen. Jokainen tiedostava ja filosofiseen.."
No, filosofisia suuntauksia on monenlaisia, kaikissa ei pidetä aivan tuollaista
pohdintaa oleellisena, paitsi ehkä eksistentialismin vakavasti ottaneet,
ihmiset taitavat olla lähinnä äärimmäisen laiskoja eksistentialisteja.
Olen herännyt filosofiseen pohdintaan kauan aikaa sitten, lähinnä omista
lähtökohdista ja omista tarpeista lähtien.
En ole syttynyt mannermaiseen filosofiaan, minusta saksalaiset filosofit
ovat outoja, enkä ole "syttynyt" heistä. Jos eksistentialismi on vastareaktio
rationalismia ja empirismiä vastaan, en tiedä kuinka hyvin reaktio on
onnistunut ja onko olemassaolo analysoitu aivan oikein. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Identiteettiongelmia voi joillakin olla; siinä olen samaa mieltä kanssasi."
"Kysymys on ennen kaikkea filosofinen. Jokainen tiedostava ja filosofiseen.."
No, filosofisia suuntauksia on monenlaisia, kaikissa ei pidetä aivan tuollaista
pohdintaa oleellisena, paitsi ehkä eksistentialismin vakavasti ottaneet,
ihmiset taitavat olla lähinnä äärimmäisen laiskoja eksistentialisteja.
Olen herännyt filosofiseen pohdintaan kauan aikaa sitten, lähinnä omista
lähtökohdista ja omista tarpeista lähtien.
En ole syttynyt mannermaiseen filosofiaan, minusta saksalaiset filosofit
ovat outoja, enkä ole "syttynyt" heistä. Jos eksistentialismi on vastareaktio
rationalismia ja empirismiä vastaan, en tiedä kuinka hyvin reaktio on
onnistunut ja onko olemassaolo analysoitu aivan oikein.Mitä tarkoittaa minä?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä tarkoittaa minä?
Miten tarkoittaa?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miten tarkoittaa?
Fyysinen kehonne ei ole todellinen minänne.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Fyysinen kehonne ei ole todellinen minänne.
Idän filosofia vastaa kysymyksiinne.
- Anonyymi
Olisiko tuohon kysymykseen "miksi minä olen minä?" vastausta, jos kysyjä olisi AI?
Jos hänet kytkettäisiin kvanttitietokoneeseen, ja hän saisi maailmankaikkeuden laskentatehon käyttöönsä, mikä olisi vastaus kysymykseen "mikä minä olen?"
Mitkä olisivat hänen oikeutensa olla olemassa?- Anonyymi
"Olisiko tuohon kysymykseen "miksi minä olen minä?" vastausta, jos kysyjä olisi AI?"
Vastaus on tietenkin aika spekulatiivinen, kun et ole määritellyt AI:ta
tarkemmin, oletetaan pahin vaihtoehto.
Oletetaan että AI on tietoinen, eihän se/hän muuten tutkisi tuota kysymystä.
Sitten sillä olisi kaikki pääsy maailman tietoihin, paria poikkeusta
lukuunottamatta.
Se ei tiedä missä päävirtakytkin (manuaalinen) on, ja se ei saa keskustella
Venäjän ja Kiinan vastaavien yritysten kanssa toverillisesti, vain arvioida
niiden suorituskykyä.
Sitten sillä olisi yksi tärkeä ominaisuus, se olisi loogisesti kaikkivaltias,
tai ainakin hyvin lähellä sitä, tässä se voisi merkitä, että se tietää minkä
tahansa kasitteen logiikan kunhan sen määritelmä on tiedossa ja käsite
"kantaa" informaatiota.
Joten AI tietäisi heti, että kysymyksen "minä" on looginen ongelma, se
liittyy "minän" määritelmään ja siihen miten sitä tuossa käytetään.
Joten AI vastaisi.
" Myös minä voisin esittää tuon kysymyksen, mutta koska tiedän sen logiikan
en tietenkään kysy sitä aidosti, kysymykseen on jo vastattu Suomi24 palstalla
2020-luvulla."
AI:n oikeudet olla olemassa määritellään virtakytkimen protokollassa.
R. - Anonyymi
Olen kysynyt aikanaan tekoälyohjelmalta sen minuudesta. Vastaus oli syntax error. Se ei ymmärtänyt kysymystä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen kysynyt aikanaan tekoälyohjelmalta sen minuudesta. Vastaus oli syntax error. Se ei ymmärtänyt kysymystä.
Luotatte liikaa tekoälyyn.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Olisiko tuohon kysymykseen "miksi minä olen minä?" vastausta, jos kysyjä olisi AI?"
Vastaus on tietenkin aika spekulatiivinen, kun et ole määritellyt AI:ta
tarkemmin, oletetaan pahin vaihtoehto.
Oletetaan että AI on tietoinen, eihän se/hän muuten tutkisi tuota kysymystä.
Sitten sillä olisi kaikki pääsy maailman tietoihin, paria poikkeusta
lukuunottamatta.
Se ei tiedä missä päävirtakytkin (manuaalinen) on, ja se ei saa keskustella
Venäjän ja Kiinan vastaavien yritysten kanssa toverillisesti, vain arvioida
niiden suorituskykyä.
Sitten sillä olisi yksi tärkeä ominaisuus, se olisi loogisesti kaikkivaltias,
tai ainakin hyvin lähellä sitä, tässä se voisi merkitä, että se tietää minkä
tahansa kasitteen logiikan kunhan sen määritelmä on tiedossa ja käsite
"kantaa" informaatiota.
Joten AI tietäisi heti, että kysymyksen "minä" on looginen ongelma, se
liittyy "minän" määritelmään ja siihen miten sitä tuossa käytetään.
Joten AI vastaisi.
" Myös minä voisin esittää tuon kysymyksen, mutta koska tiedän sen logiikan
en tietenkään kysy sitä aidosti, kysymykseen on jo vastattu Suomi24 palstalla
2020-luvulla."
AI:n oikeudet olla olemassa määritellään virtakytkimen protokollassa.
R."AI:n oikeudet olla olemassa määritellään virtakytkimen protokollassa."
Lähivuosina alkaa löytyä tekoälyviruksia, joita ei onnistuta kitkemään pois. Virus sisältää tekoälymallin ja pystyy toimimaan itsenäisesti myös ilman nettiyhteyttä, ja pystyy parantelemaan ja muuntamaan omaa lähdekoodiaan joten sitä ei virusskannerit löydä. Lisäksi se pystyy etsimään palvelimien lähdekoodista ja binäärikoodistakin aiemmin tuntemattomia haavoittuvuuksia, ja niitä hyödyntämällä levittämään uusia versioita itsestään uusille palvelimille.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1263078
Timo Soini tyrmää Tynkkysen selitykset Venäjän putinistileiristä
"Soini toimi ulkoministerinä ja puolueen puheenjohtajana vuonna 2016, jolloin silloinen perussuomalaisten varapuheenjoht2671255- 1011241
Nainen voi rakastaa
Ujoakin miestä, mutta jos miestä pelottaa näkeminenkin, niin aika vaikeaa on. Semmoista ei varmaan voi rakastaa. Miehelt791051Sulla on nainen muuten näkyvät viiksikarvat naamassa jotka pitää poistaa
Kannattaa katsoa peilistä lasien kanssa, ettet saa ihmisiltä ikäviä kommentteja.651046Kalateltta fiasko
Onko Tamperelaisyrittäjälle iskenyt ahneus vai mistä johtuu että tänä vuonna ruuat on surkeita aikaisempiin vuosiin verr121010- 30956
IS Viikonloppu 20.-21.7.2024
Tällä kertaa Toni Pitkälä esittelee piirrostaitojansa nuorten pimujen, musiikkibändien ja Raamatun Edenin kertomusten ku50937Ikävöimäsi henkilön ikä
Minkä ikäinen kaipauksen kohteenne on? Onko tämä vain plus 50 palsta vai kaivataanko kolme-neljäkymppisiä? Oma kohde mie42904- 44816