P.Sartolan kolumni pitkästä aikaa, olkaa hyvät:
http://www.ajanteos.com/kolumni.htm
Operaatio Rauha Lähi-itään.
21.5.2004
Parin kuukauden tauon jälkeen lienee jälleen paikallaan valottaa hieman verhoa Lähi-idän alati ja nopeasti vaihtuvien tapahtumien yltä. Kuten kaikki, ja etenkin maailman mediaväki, hyvin tietävät ovat sekä Israel että USA, ja kaiken kukkuraksi vielä konservatiivinen Iso-Britanniakin syyllistyneet viime aikoina aivan hirvittäviin asioihin. Sellaisiin, joita tuossa maailmankolkassa ei ilmeisestikään ole milloinkaan ennen tapahtunut, eikä koskaan nähty vastaavaa. Maailman johtava supervalta on syyllistynyt, liittolaistensa kanssa, vankien kidutuksiin tai ainakin hyvin epäinhimilliseen ja alentavaan kohteluun, saaden siinä sivussa taustatukea ja ymmärrystä brittiläisiltä virkaveljiltään. Aivan kauheaa. Hirvittävää. Sellaista ei Abu Ghraibin vankilassa, eikä Voimalusaliksi kutsutussa Bagdadissa sijaitsevassa kuulustelukeskuksessa oltu ikinä nähty eikä osattu edes kuvitellakaan.
Ironia sijansa saakoon. Mutta katsotaanpa hetkinen asioita niiden oikeilla nimillä. Samalla tulkoon lukijoille erittäin selväksi se, että kirjoittaja EI kannata ja hyväksy senkoommin edelläkuvattuja tai sitten jäljenpänämainittuja tapoja kohdella vankeja tai ihmisiä yleensäkään. Sota on kuitenkin sotaa. Ihmisten surmaamista, alueiden valtaamista, vallan ja voiman käyttöä josa häviävä osapuoli on lähes aina ”väärässä.” Mitä tulee Irakiin, niin Saddam Husseinin neljännesvuosisadan mittaisen hirmuhallinnon aikana maassa pidätettiin satojatuhansia ihmisiä, kuulusteltiin mitä hirvittävämmällä tavalla ja tuomittiin kuolemaan ilman rehellistä oikeudenkäyntiä. Syyksi riitti pelkästään Saddamin tai hallinnon arvosteleminen, epäily mahdollisesta salaliitosta, epäily mahdollisesta yhteydestä USA:an tai Israeliin. Salaliittoepäilyt eivät rajoittuneet pelkästään pidätettyyn, vaan useimmiten koko hänen perheensä ja sukulaisensa asetettiin samoille epäilyille alttiiksi. Josku pelkästään sylkäisy Saddamin patsasta tai kuvaa kohti riitti pidätykseen. Uday ja Qusay Husseinin johtamat sisäiset turvallisuusjoukot ja poliisi ja tiedustelupalvelut käyttivät häikälemättä rajatonta valtaa maan kansalaisia kohtaan.
Abu Ghraibin vankilan maine oli pelottava. Sinne kerran joutunut sai menettää kaiken toivonsa. Kuulustelu- ja tunnustuksenpuristamismenetelmät olivat sanoinkuvaamattoman raakoja, kidutus oli viety sellaiselle tasolle että median näyttämät kuvat alastomien vankien kohtelusta olisivat olleet paratiisi Saddamin aikaisille vangeille.Ihminen saatiin tunnustamaan kaiken sen mitä hänen haluttiinkin tunnustavan, oli sitten kyse salaiitosta tai viattominen perheenjäsenten ilmiantamisesta. Väineinä käytettiin ensin fyysistä alistamista, raiskaamista ja nöyryyttämistä. Sähköä, happoja, ruoskaa, tulta ja mitä vain sadistinen ihmismieli saattoi keksiä. Nämä kaikki ovat olleet niin läntisten kuin arabimaidenkin tiedustelupalvelujen tiedossa, niistä on olemassa raportteja, kuvia, dokumentteja sadoittain. Silti en muista lukeneeni yhtäkään tuomitsevaa päätöslauselmaa sen koommin YK:n kuin muidenkaan maailmanjärjestöjen toimesta. Eikö sellaista siis ole tapahtunut?
Vai onko niin, että laki ei olekaan sama kaikille? Niinhän se taitaa olla. Tekopyhyys sallitaan silloin kun se myy hyvin.
On oikein, että supervalta joka pitää itseään maailmanpoliisina, moraalinvartijana ja kristittyjen arvojen esitaistelijana, joutuu pesemään likapyykkinsä julkisesti. Mutta niin pitäisi tehdä monen muunkin. Onko YK, EU tai Amnesty International, Human Rights Watch milloinkaan puuttunut esim Saudi-Arabian ns ihmisoikeus- tai vankienkohtelutilanteeseen? Enpä muista kuulleeni. Aihetta tosin olisi vaikka kuinka jakaa muille, esimerkkinä vaikkapa tuoreimmat tapaukset monarkian Sisäisen ja Uskonnollisen Poliisin käyttämistä menetelmistä. Kevään aikana tapahtuneiden pommi – ja muiden iskujen seurauksena on kuollut kymmenittäin, ellei peräti sadoittain saudikansalaisia sekä jokunen vääräuskoinen siinä sivussa. Tekojen tekijöistä osa on saatu kiinni ja tuomittu kuolemaan. Tapa millä ne pannaan käytäntöön, ansaitsee tässä nimenomaisessa yhteydessä palstatilaa. Heikkohermoiset hypätkööt seuraavat rivit ylitse. Tuomittu sidotaan pöydälle, hänen jalkansa katkaistaan nilkasta miekaniskulla, sen päälle valutetaan sulaa pikeä tai öljyä verenvuodon tukahduttamiseksi. Seuraavan päivänä jatketaan samoista asetelmista, silpomista jatketaan niin kauan kunnes tuomittu on kuollut, usein jopa viikon verran. Heidän rikoksensa on niin suuri ettei voitu soveltaa inhimillisempää teloitustapaa, pää poikki miekalla. Tapa on yleinen muissakin arabimaissa, joten arabien reaktiot Abu Ghraibin vankilassa tapahtuneisiin väärinkäytöksiin on nähtävä aivan muussa valossa kuin inhimillisyyden sellaisessa.
Pahintahan on tietysti se, että sellaiseen syyllistyi Suuri Saatana, eli USA. Vangitut olivat tietysti täysin viattomia ja syyttömiä mihinkään rikokseen, joten nolaaminen ja häpäisy on sitäkin merkittävämpää ja ansaitsee kaiken maailman tuomion. Joukossa on tietysti heitäkin, jotka muutamia viikkoja aikaisemmin olivat tappaneet amerikkalaisia sotilaita, hakanneet heidän kätensä irti ja vetäneet torsoa ruumista avolavamaasturin perässä pitkin Bagdadin katuja. Mutta sehän ei ole rikos eikä mikään, pelkästään oikeudenmukainen kohtelu miehittäjää kohtaan, eikö vain? Mutta häpäisijää täytyy rankaista, sehän on selvää. Siepattiin viaton antenninrakentaja ja esitettiin julkinen teloitus, kosto miehittäjälle maailman rauhanomaisimman uskonnon, islamin mukaan. Onneksi uhri sattui vielä olemaan juutalainen, joten jälleen kaikki hyvin. Videoidussa teurastuksessa uhrin pää irroitettiin veitsellä ja sitä näytettiin Al Jazeerahin välittämässä lähetyksessä kaikissa arabimaissa. Viisi huppupäistä uskonsankaria osoitti oikeaa uskonhenkeä julistaessaan uhrille ennen teloitusta : tulet kuolemaan vääräuskoisena, on Allahin armoa ettet enää voisi jatkaa elämääsi ja saada siten vieläkin kovemman rangaistuksen tuonpuoleisessa. Näin he ilmoittivat kostaneensa Abu Ghraibin vankilassa suoritetu loukkaukset ja pahoinpitelyt. On tässä yhteydessä myönnettävä, että USA:n toimet esim Guantanamon tukikodan vankileirillä eivät myöskään ole sopusoinnussa minkään ihmisoikeuden tai edes oikeudenmukaisuudenkaan periaatteen kanssa. Syyskuun 11 2001 toi mukanaan trauman, jonka seurauksena näyttää olleen hiljainen hyväksyntä kohdella arabeja ja muslimeja miten tahansa. Silmä silmästä – hammas hampaasta, julistavat muslimit yhtäällä ja opettaa G.W.Bush, kristityksi itsensä laskeva mies toisaalla, ja jota maailmakin näyttää pitävän kristittynä. Tapa millä Bush julistaa rauhan evankeliumia on vähintäänkin omituinen, mutta ehkäpä hänellä onkin käytössään toisenlainen Raamattu kuin meillä muilla, sellainen jossa on tällaista käyttäytymistä ohjeistavia lisäsivuja.
Toinen hirmutekijä Lähi-idässä on tietysti Israel. Mennä nyt ja surmata rauhallisia Hamasin johtajia sillä tavalla. Liikuttavan säälittävä rullatuolissa istuva vanhus, joka ei ole tehnyt kärpäsellekään pahaa. Mitä nyt tapattanut muutamia satoja juutalaisia, lietsonut vihaa ja opettanut arabeja jo lapsesta saakka vihaamaan sionisteja ja pitämään elämän tavoiteltavimpana päämääränä saada kuolla saheed´ina marttyyrina Allahin ja Muhammedin puolesta. Hamasin perustaja, sen ideologinen isä ja johtaja, joka kirjoitutti järjestön peruskirjaan sen pääasiallisena tavoitteena olevan juutalaisvaltion tuhoaminen ja juutalaisten tappaminen. Maaliskuussa päivitetyillä kotisivuillaan Hamas julkaisi Israelin johtajien tappolistan, kärjessä komeili Ariel Sharon, ja perässä sitten koko muu hallitus ja IDF:n johtajat. Heistä maksetaan palkkio, julisti Ahmed Yassin, samaa jatkoi hänen kuolemansa jälkeen seuraajaksi valittu lastenlääkäri Abdel Rantissi, jonka ura järjestön johdossa ei sekään kestänyt montaa viikkoa. Khaled Meshaal, joka johtaa nyt järjestöä Libanonista käsin, ei ole antanut virallisesti nimityttää itseään kovin tuuliselle johtajanpallille.
Jos se, että Israel uskalsi tehdä sen, mitä heitä itseään vastaan on lukemattomia kertoja tehty, ei vielä olisi riittänyt, niin mokomat uskaltavat rakentaa aitaa erottamaan palestiinalaisia Israelin kansalaisista. Kansainvälinen media ja järjestöt ovat liikuttavan yksimielisä siitä että nyt Israel on mennyt liian pitkälle. Ehdottomasti, ja niinpä suoraan vain Haagiin, oikeuteen vastaamaan ihmisyyttä vastaan tehdysta rikoksesta. Aidan rakentamisesta. Turvaamaan maan kansalaisten henkeä ja omaisuutta. Ennenkuulumatonta, väpätti Jasser Arafat liina hulmuten ja nyrkkiään puiden. Jälleen kv media oli arkkiterroristin kanssa samaa mieltä. Onhan se aivan hävytöntä ettei saa enää ammuskella juutalaisia suoraan autoon oman kodin ikkunasta tai katolta. Asiaan on puututtava välittömästi, vaati arkkiterroristi Arafat. Ja vielä betoniaitaakin, aivan kauheaa. Betoniaidassa on tosin se hyvä puoli, että sen rakentaminen tuo mukavasti rahaa Al Quds Cement Companylle, joka toimittaa aidan rakentamiseen tarvittavan sementin. Se, että nykyisen pääministerin Ahmed Qurein perhe omistaa 76% yhtiön osakkeista ja Arafat loput 24% on tietysti hieman kiusallista, mutta bisnes on bisnes, eikä köyhien palestiinalaisten kannata turhaan nirsoilla.
Parisen kuukautta sitten ajoimme koko tuon betonielementtiaidan vieritse, koko sen 7 km:n matkan johon sitä on rakennettu, aivan valtatien viereen maan kaikkein kapeimmalle kohdalle. Ei siis satoja kilometrejä, vaan 7 km. Kun koko aita josku valmistuu, tulee betoniaidan osuus olemaan vain 3% eli noin 16 km:ä aidan koko 540 km:n pituudelta. Jerusalemin ympärille rakennettavaa aitaa ei tähän ole laskettu mukaan, sillä se on kokonaan israelilaisella maaperällä, jota vastoin osa nykyisin rakenteilla olevasta aidasta sijaitsee myös ns itsehallintoalueella.
Miksi aitaa sitten alettiin yleensä rakentamaan? Kysymys joka tulisi myös pitää esillä useammin kuin sen tuomat epäkohdat. Aidan rakentamine piikkilankaversiona aloitettiin jo v. 1995, estämään jatkuvat yölliset hyökkäykset Israelin maatiloille, kyliin ja kibbutseihin, autovarkaudet, maatalouskoneiden varkaudet, satovarkaudet, kidnappaukset, murhat ja eräänä vaikkei vähimpänä, arabinaisten soluttautuminen Israelin arabikyliin, naittautuminen ja samalla kansalaisoikeuden saaminen. Toisen intifadan alettua 29.9.2000 ja kestettyä pari vuotta, kyseisen betoniaidan osuudella israelilaisia oli kuollut suorasuuntausampumisen seurauksena yli sata henkeä. Kaikkiaan, maan muutkin osat huomioiden, noin 150 henkeä, haavoittuneita noin viisinkertainen määrä. Betoniaidan jälkeen määrä on laskenut jyrkästi, siten että viimeisen puolentoista vuoden aikana kuolleiden osuus ampumisen seurauksena on ollut enää noin 50 henkeä, ja siitäkin vain kolmasosa turva-aidatulla alueella ja viimeisen viiden kk:n aikana vain 5 kuollutta ko alueella. Voidaan siis perustellusti todeta että kymmenittäin ihmishenkiä on säästynyt pelkästään turva-aidan betonielementti osuuden ansiosta. Vastapuolelle voidaan siis asettaa ne haitat jotka ovat syntyneet aidan rakentamisen seurauksena ja se, vapaata liikkumista rajoittavana tekijänä. Talopoikaisjärki jo sanoo että jokaisella valtiolla on sekä velvollisuus että oikeus suojella kansalaisiaan moiselta jatkuvalta terrorismilta. Mutta ne määreet eivät näy kuuluvan Israelin ja palestiinalaisten välisiin suhteisiin. Maailma antaa nähtävästi hiljaisen hyväksymisensä Arafatin jengien suorittamille terrori- ja itsemurhaiskuille, niinkauan kuin kohteena ovat juutalaiset.
Tilastot puhuvat jälleen korutonta kieltään. Intifadan alkamisen jälkeen, 29.9.2000 kuluvan kuun 16. päivään saakka, tänä 1326 päivän aikana, Israelia vastaan on tehty 21.660 eri iskua, siis sellaisia joissa on joko kuollut tai haavoittunut ihmisiä, tai niin vakavia että sellaisiin olsi ollut selkeä mahdollisuus. Näistä Länsirannan alueella 8.570, Gazan kaistalla 12.260 ja loput 850 kotirintamalla, eli Isralin valtion sisällä. Kuolleita 963 joista sotilaita tai turvallisuushenkilöitä 291, siviilejä 672. Haavoittuneita ja vammautuneita 6369, sotilaita 1890 ja loput 4479 siviilejä. Aloittaessani intifadan aikaisten tilastojen pitämisen, iskuja tehtiin ensimmäisten kahden vuoden aikana keskimäärin 24-27 per jokainen päivä. Turva-aidan jälkeen, viimeisten 1½ vuoden aikana, iskujen määrä on vähentynyt, ollen enää noin 16-17 per päivä. Mukana siis kaikki päivät, myös ne joiden aikan on neuvoteltu tulitauosta tai jostain muusta rauhasta. Trendi on edelleen häkellyttävän selvä, laskeva. Noin 40% vähemmän iskuja, vähemmän kuolleita ja haavoittuneita, vähemmän leskiä ja orpoja. Mutta mikään ei näytä riittävän verenhimoiselle maailmalle.
Koska aita estää suoran ammuskelun ja haittaa liikkumista, otetaan käyttöön Hamasin keinot. Itsemurhaiskut. Niitä myös Arafat kannattaa ja suoraan kehottaakin. Pelkästään itsemurhaiskuissa on saanut surmansa 450 henkeä, eli lähes puolet koko 963:sta. Nyttemmin Jerusalemin ympärille rakennettava aita tulee laskemaan näitä lukuja huomattavasti, valvonta on tehokkaampaa, eikä kaupunkiin ole enää niin helppo soluttautua. Siispä otetaan käyttöön lapset, heitähän ei voida epäillä. Niinpä koululaisia onkin alettu käyttää pommien kuljettamiseen, joko pakottamalla, uhkailemalla tai houkuttamalla shaheediksi ja Allahin suosiolla mikäli juutalaisia kuolee räjäyttämisen seurauksena. YK, EU ja muut kumppanit eivät ole kiinnostuneita tuomitsemaan eikä laatimaan julkilausumia, miksi suotta, kohteenahan ovat juutalaiset – luvallinen riista kaikille muslimeille. Se mitä Gazassa ja Rafahissa näinä päivinä on tapahtunut, ansaitsee oman selvityksensä. Siitä myöhemmissä kolumneissa, samoin kuin Lähi-idän tapahtumien uusimmat käänteet joukkotuhoaserintamalla, niin ydinsellaisten kuin muidenkin osalta. Näkymät ovat ennemminkin huolestuttavat kuin lohdulliset. Onko tulossa rauha Lähi-itään? Vastaus on ettei ainakaan nykyisten siihen tähtäävien operaatioiden tuloksena.
http://www.ajanteos.com/kolumni.htm
Operaatio Rauha Lähi-itään.
21.5.2004
Parin kuukauden tauon jälkeen lienee jälleen paikallaan valottaa hieman verhoa Lähi-idän alati ja nopeasti vaihtuvien tapahtumien yltä. Kuten kaikki, ja etenkin maailman mediaväki, hyvin tietävät ovat sekä Israel että USA, ja kaiken kukkuraksi vielä konservatiivinen Iso-Britanniakin syyllistyneet viime aikoina aivan hirvittäviin asioihin. Sellaisiin, joita tuossa maailmankolkassa ei ilmeisestikään ole milloinkaan ennen tapahtunut, eikä koskaan nähty vastaavaa. Maailman johtava supervalta on syyllistynyt, liittolaistensa kanssa, vankien kidutuksiin tai ainakin hyvin epäinhimilliseen ja alentavaan kohteluun, saaden siinä sivussa taustatukea ja ymmärrystä brittiläisiltä virkaveljiltään. Aivan kauheaa. Hirvittävää. Sellaista ei Abu Ghraibin vankilassa, eikä Voimalusaliksi kutsutussa Bagdadissa sijaitsevassa kuulustelukeskuksessa oltu ikinä nähty eikä osattu edes kuvitellakaan.
Ironia sijansa saakoon. Mutta katsotaanpa hetkinen asioita niiden oikeilla nimillä. Samalla tulkoon lukijoille erittäin selväksi se, että kirjoittaja EI kannata ja hyväksy senkoommin edelläkuvattuja tai sitten jäljenpänämainittuja tapoja kohdella vankeja tai ihmisiä yleensäkään. Sota on kuitenkin sotaa. Ihmisten surmaamista, alueiden valtaamista, vallan ja voiman käyttöä josa häviävä osapuoli on lähes aina ”väärässä.” Mitä tulee Irakiin, niin Saddam Husseinin neljännesvuosisadan mittaisen hirmuhallinnon aikana maassa pidätettiin satojatuhansia ihmisiä, kuulusteltiin mitä hirvittävämmällä tavalla ja tuomittiin kuolemaan ilman rehellistä oikeudenkäyntiä. Syyksi riitti pelkästään Saddamin tai hallinnon arvosteleminen, epäily mahdollisesta salaliitosta, epäily mahdollisesta yhteydestä USA:an tai Israeliin. Salaliittoepäilyt eivät rajoittuneet pelkästään pidätettyyn, vaan useimmiten koko hänen perheensä ja sukulaisensa asetettiin samoille epäilyille alttiiksi. Josku pelkästään sylkäisy Saddamin patsasta tai kuvaa kohti riitti pidätykseen. Uday ja Qusay Husseinin johtamat sisäiset turvallisuusjoukot ja poliisi ja tiedustelupalvelut käyttivät häikälemättä rajatonta valtaa maan kansalaisia kohtaan.
Abu Ghraibin vankilan maine oli pelottava. Sinne kerran joutunut sai menettää kaiken toivonsa. Kuulustelu- ja tunnustuksenpuristamismenetelmät olivat sanoinkuvaamattoman raakoja, kidutus oli viety sellaiselle tasolle että median näyttämät kuvat alastomien vankien kohtelusta olisivat olleet paratiisi Saddamin aikaisille vangeille.Ihminen saatiin tunnustamaan kaiken sen mitä hänen haluttiinkin tunnustavan, oli sitten kyse salaiitosta tai viattominen perheenjäsenten ilmiantamisesta. Väineinä käytettiin ensin fyysistä alistamista, raiskaamista ja nöyryyttämistä. Sähköä, happoja, ruoskaa, tulta ja mitä vain sadistinen ihmismieli saattoi keksiä. Nämä kaikki ovat olleet niin läntisten kuin arabimaidenkin tiedustelupalvelujen tiedossa, niistä on olemassa raportteja, kuvia, dokumentteja sadoittain. Silti en muista lukeneeni yhtäkään tuomitsevaa päätöslauselmaa sen koommin YK:n kuin muidenkaan maailmanjärjestöjen toimesta. Eikö sellaista siis ole tapahtunut?
Vai onko niin, että laki ei olekaan sama kaikille? Niinhän se taitaa olla. Tekopyhyys sallitaan silloin kun se myy hyvin.
On oikein, että supervalta joka pitää itseään maailmanpoliisina, moraalinvartijana ja kristittyjen arvojen esitaistelijana, joutuu pesemään likapyykkinsä julkisesti. Mutta niin pitäisi tehdä monen muunkin. Onko YK, EU tai Amnesty International, Human Rights Watch milloinkaan puuttunut esim Saudi-Arabian ns ihmisoikeus- tai vankienkohtelutilanteeseen? Enpä muista kuulleeni. Aihetta tosin olisi vaikka kuinka jakaa muille, esimerkkinä vaikkapa tuoreimmat tapaukset monarkian Sisäisen ja Uskonnollisen Poliisin käyttämistä menetelmistä. Kevään aikana tapahtuneiden pommi – ja muiden iskujen seurauksena on kuollut kymmenittäin, ellei peräti sadoittain saudikansalaisia sekä jokunen vääräuskoinen siinä sivussa. Tekojen tekijöistä osa on saatu kiinni ja tuomittu kuolemaan. Tapa millä ne pannaan käytäntöön, ansaitsee tässä nimenomaisessa yhteydessä palstatilaa. Heikkohermoiset hypätkööt seuraavat rivit ylitse. Tuomittu sidotaan pöydälle, hänen jalkansa katkaistaan nilkasta miekaniskulla, sen päälle valutetaan sulaa pikeä tai öljyä verenvuodon tukahduttamiseksi. Seuraavan päivänä jatketaan samoista asetelmista, silpomista jatketaan niin kauan kunnes tuomittu on kuollut, usein jopa viikon verran. Heidän rikoksensa on niin suuri ettei voitu soveltaa inhimillisempää teloitustapaa, pää poikki miekalla. Tapa on yleinen muissakin arabimaissa, joten arabien reaktiot Abu Ghraibin vankilassa tapahtuneisiin väärinkäytöksiin on nähtävä aivan muussa valossa kuin inhimillisyyden sellaisessa.
Pahintahan on tietysti se, että sellaiseen syyllistyi Suuri Saatana, eli USA. Vangitut olivat tietysti täysin viattomia ja syyttömiä mihinkään rikokseen, joten nolaaminen ja häpäisy on sitäkin merkittävämpää ja ansaitsee kaiken maailman tuomion. Joukossa on tietysti heitäkin, jotka muutamia viikkoja aikaisemmin olivat tappaneet amerikkalaisia sotilaita, hakanneet heidän kätensä irti ja vetäneet torsoa ruumista avolavamaasturin perässä pitkin Bagdadin katuja. Mutta sehän ei ole rikos eikä mikään, pelkästään oikeudenmukainen kohtelu miehittäjää kohtaan, eikö vain? Mutta häpäisijää täytyy rankaista, sehän on selvää. Siepattiin viaton antenninrakentaja ja esitettiin julkinen teloitus, kosto miehittäjälle maailman rauhanomaisimman uskonnon, islamin mukaan. Onneksi uhri sattui vielä olemaan juutalainen, joten jälleen kaikki hyvin. Videoidussa teurastuksessa uhrin pää irroitettiin veitsellä ja sitä näytettiin Al Jazeerahin välittämässä lähetyksessä kaikissa arabimaissa. Viisi huppupäistä uskonsankaria osoitti oikeaa uskonhenkeä julistaessaan uhrille ennen teloitusta : tulet kuolemaan vääräuskoisena, on Allahin armoa ettet enää voisi jatkaa elämääsi ja saada siten vieläkin kovemman rangaistuksen tuonpuoleisessa. Näin he ilmoittivat kostaneensa Abu Ghraibin vankilassa suoritetu loukkaukset ja pahoinpitelyt. On tässä yhteydessä myönnettävä, että USA:n toimet esim Guantanamon tukikodan vankileirillä eivät myöskään ole sopusoinnussa minkään ihmisoikeuden tai edes oikeudenmukaisuudenkaan periaatteen kanssa. Syyskuun 11 2001 toi mukanaan trauman, jonka seurauksena näyttää olleen hiljainen hyväksyntä kohdella arabeja ja muslimeja miten tahansa. Silmä silmästä – hammas hampaasta, julistavat muslimit yhtäällä ja opettaa G.W.Bush, kristityksi itsensä laskeva mies toisaalla, ja jota maailmakin näyttää pitävän kristittynä. Tapa millä Bush julistaa rauhan evankeliumia on vähintäänkin omituinen, mutta ehkäpä hänellä onkin käytössään toisenlainen Raamattu kuin meillä muilla, sellainen jossa on tällaista käyttäytymistä ohjeistavia lisäsivuja.
Toinen hirmutekijä Lähi-idässä on tietysti Israel. Mennä nyt ja surmata rauhallisia Hamasin johtajia sillä tavalla. Liikuttavan säälittävä rullatuolissa istuva vanhus, joka ei ole tehnyt kärpäsellekään pahaa. Mitä nyt tapattanut muutamia satoja juutalaisia, lietsonut vihaa ja opettanut arabeja jo lapsesta saakka vihaamaan sionisteja ja pitämään elämän tavoiteltavimpana päämääränä saada kuolla saheed´ina marttyyrina Allahin ja Muhammedin puolesta. Hamasin perustaja, sen ideologinen isä ja johtaja, joka kirjoitutti järjestön peruskirjaan sen pääasiallisena tavoitteena olevan juutalaisvaltion tuhoaminen ja juutalaisten tappaminen. Maaliskuussa päivitetyillä kotisivuillaan Hamas julkaisi Israelin johtajien tappolistan, kärjessä komeili Ariel Sharon, ja perässä sitten koko muu hallitus ja IDF:n johtajat. Heistä maksetaan palkkio, julisti Ahmed Yassin, samaa jatkoi hänen kuolemansa jälkeen seuraajaksi valittu lastenlääkäri Abdel Rantissi, jonka ura järjestön johdossa ei sekään kestänyt montaa viikkoa. Khaled Meshaal, joka johtaa nyt järjestöä Libanonista käsin, ei ole antanut virallisesti nimityttää itseään kovin tuuliselle johtajanpallille.
Jos se, että Israel uskalsi tehdä sen, mitä heitä itseään vastaan on lukemattomia kertoja tehty, ei vielä olisi riittänyt, niin mokomat uskaltavat rakentaa aitaa erottamaan palestiinalaisia Israelin kansalaisista. Kansainvälinen media ja järjestöt ovat liikuttavan yksimielisä siitä että nyt Israel on mennyt liian pitkälle. Ehdottomasti, ja niinpä suoraan vain Haagiin, oikeuteen vastaamaan ihmisyyttä vastaan tehdysta rikoksesta. Aidan rakentamisesta. Turvaamaan maan kansalaisten henkeä ja omaisuutta. Ennenkuulumatonta, väpätti Jasser Arafat liina hulmuten ja nyrkkiään puiden. Jälleen kv media oli arkkiterroristin kanssa samaa mieltä. Onhan se aivan hävytöntä ettei saa enää ammuskella juutalaisia suoraan autoon oman kodin ikkunasta tai katolta. Asiaan on puututtava välittömästi, vaati arkkiterroristi Arafat. Ja vielä betoniaitaakin, aivan kauheaa. Betoniaidassa on tosin se hyvä puoli, että sen rakentaminen tuo mukavasti rahaa Al Quds Cement Companylle, joka toimittaa aidan rakentamiseen tarvittavan sementin. Se, että nykyisen pääministerin Ahmed Qurein perhe omistaa 76% yhtiön osakkeista ja Arafat loput 24% on tietysti hieman kiusallista, mutta bisnes on bisnes, eikä köyhien palestiinalaisten kannata turhaan nirsoilla.
Parisen kuukautta sitten ajoimme koko tuon betonielementtiaidan vieritse, koko sen 7 km:n matkan johon sitä on rakennettu, aivan valtatien viereen maan kaikkein kapeimmalle kohdalle. Ei siis satoja kilometrejä, vaan 7 km. Kun koko aita josku valmistuu, tulee betoniaidan osuus olemaan vain 3% eli noin 16 km:ä aidan koko 540 km:n pituudelta. Jerusalemin ympärille rakennettavaa aitaa ei tähän ole laskettu mukaan, sillä se on kokonaan israelilaisella maaperällä, jota vastoin osa nykyisin rakenteilla olevasta aidasta sijaitsee myös ns itsehallintoalueella.
Miksi aitaa sitten alettiin yleensä rakentamaan? Kysymys joka tulisi myös pitää esillä useammin kuin sen tuomat epäkohdat. Aidan rakentamine piikkilankaversiona aloitettiin jo v. 1995, estämään jatkuvat yölliset hyökkäykset Israelin maatiloille, kyliin ja kibbutseihin, autovarkaudet, maatalouskoneiden varkaudet, satovarkaudet, kidnappaukset, murhat ja eräänä vaikkei vähimpänä, arabinaisten soluttautuminen Israelin arabikyliin, naittautuminen ja samalla kansalaisoikeuden saaminen. Toisen intifadan alettua 29.9.2000 ja kestettyä pari vuotta, kyseisen betoniaidan osuudella israelilaisia oli kuollut suorasuuntausampumisen seurauksena yli sata henkeä. Kaikkiaan, maan muutkin osat huomioiden, noin 150 henkeä, haavoittuneita noin viisinkertainen määrä. Betoniaidan jälkeen määrä on laskenut jyrkästi, siten että viimeisen puolentoista vuoden aikana kuolleiden osuus ampumisen seurauksena on ollut enää noin 50 henkeä, ja siitäkin vain kolmasosa turva-aidatulla alueella ja viimeisen viiden kk:n aikana vain 5 kuollutta ko alueella. Voidaan siis perustellusti todeta että kymmenittäin ihmishenkiä on säästynyt pelkästään turva-aidan betonielementti osuuden ansiosta. Vastapuolelle voidaan siis asettaa ne haitat jotka ovat syntyneet aidan rakentamisen seurauksena ja se, vapaata liikkumista rajoittavana tekijänä. Talopoikaisjärki jo sanoo että jokaisella valtiolla on sekä velvollisuus että oikeus suojella kansalaisiaan moiselta jatkuvalta terrorismilta. Mutta ne määreet eivät näy kuuluvan Israelin ja palestiinalaisten välisiin suhteisiin. Maailma antaa nähtävästi hiljaisen hyväksymisensä Arafatin jengien suorittamille terrori- ja itsemurhaiskuille, niinkauan kuin kohteena ovat juutalaiset.
Tilastot puhuvat jälleen korutonta kieltään. Intifadan alkamisen jälkeen, 29.9.2000 kuluvan kuun 16. päivään saakka, tänä 1326 päivän aikana, Israelia vastaan on tehty 21.660 eri iskua, siis sellaisia joissa on joko kuollut tai haavoittunut ihmisiä, tai niin vakavia että sellaisiin olsi ollut selkeä mahdollisuus. Näistä Länsirannan alueella 8.570, Gazan kaistalla 12.260 ja loput 850 kotirintamalla, eli Isralin valtion sisällä. Kuolleita 963 joista sotilaita tai turvallisuushenkilöitä 291, siviilejä 672. Haavoittuneita ja vammautuneita 6369, sotilaita 1890 ja loput 4479 siviilejä. Aloittaessani intifadan aikaisten tilastojen pitämisen, iskuja tehtiin ensimmäisten kahden vuoden aikana keskimäärin 24-27 per jokainen päivä. Turva-aidan jälkeen, viimeisten 1½ vuoden aikana, iskujen määrä on vähentynyt, ollen enää noin 16-17 per päivä. Mukana siis kaikki päivät, myös ne joiden aikan on neuvoteltu tulitauosta tai jostain muusta rauhasta. Trendi on edelleen häkellyttävän selvä, laskeva. Noin 40% vähemmän iskuja, vähemmän kuolleita ja haavoittuneita, vähemmän leskiä ja orpoja. Mutta mikään ei näytä riittävän verenhimoiselle maailmalle.
Koska aita estää suoran ammuskelun ja haittaa liikkumista, otetaan käyttöön Hamasin keinot. Itsemurhaiskut. Niitä myös Arafat kannattaa ja suoraan kehottaakin. Pelkästään itsemurhaiskuissa on saanut surmansa 450 henkeä, eli lähes puolet koko 963:sta. Nyttemmin Jerusalemin ympärille rakennettava aita tulee laskemaan näitä lukuja huomattavasti, valvonta on tehokkaampaa, eikä kaupunkiin ole enää niin helppo soluttautua. Siispä otetaan käyttöön lapset, heitähän ei voida epäillä. Niinpä koululaisia onkin alettu käyttää pommien kuljettamiseen, joko pakottamalla, uhkailemalla tai houkuttamalla shaheediksi ja Allahin suosiolla mikäli juutalaisia kuolee räjäyttämisen seurauksena. YK, EU ja muut kumppanit eivät ole kiinnostuneita tuomitsemaan eikä laatimaan julkilausumia, miksi suotta, kohteenahan ovat juutalaiset – luvallinen riista kaikille muslimeille. Se mitä Gazassa ja Rafahissa näinä päivinä on tapahtunut, ansaitsee oman selvityksensä. Siitä myöhemmissä kolumneissa, samoin kuin Lähi-idän tapahtumien uusimmat käänteet joukkotuhoaserintamalla, niin ydinsellaisten kuin muidenkin osalta. Näkymät ovat ennemminkin huolestuttavat kuin lohdulliset. Onko tulossa rauha Lähi-itään? Vastaus on ettei ainakaan nykyisten siihen tähtäävien operaatioiden tuloksena.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei iskua ilman savua!
Eiku ei savua ilman iskua, ja pata varsinkin on aina kattilaa soimannu!!!!!!!