Hei olen 11 vuotias poika. mun 99 vuotias isomummo joka asui yksin kotonansa elämänsä loppuun kuoli 26.2.2011 tasan kello 18. mummo oli joutunut sairaalaan vaikean yskän takia 2 päivää sitten. Olin mummoni (siis isomummoni lapsen kanssa) isomummoni vikan päivän hänen vierellään puhumassa ja pitämässä kädestä vaikka hän ei ollut herännyt unestansa enää päivään eikä sitä saatu herätettyä. lopulta mummo lopetti hengittämisen ja kuoli tasan klo 18. menimme seuraavana päivänä katsomaan mummoa sairaalan kappeliin kun sitä oltiin pidetty 13-tuntia kylmiössä. Se näytti jo ihan muumiolta (käytän nyt sanaa se koska mummo näytti ihan eri ihmiseltä. siis ihan eri pää oli pinentynyt ja ruumis hiuksia lähtenyt eli se oli vain se niinkuin esine. ihmisen kuoret) se näytti karmean pahalta mulla on huomenna sitten hautajaiset ja haluaisin katsoa mummoa vielä kerran mutta en tiijä pysytynkö. Kertokaa mielipiteitänne. kiitos kovasti
Haluanko...
surupoika99
8142
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Osanottoni sinulle surupoika.
Ehkä sinun kannattaisi katsoa vain valokuvia isomummostasi. Hautajaisissa on arkku, eikä ruumista yleensä enää katsota. Vain lähiomaiset joskus haluaa katsoa ennen hautajaisia. Tee niin kuin sinusta tuntuu.
Mutta niin kuin sanoit, kuoret vain on jäljellä. Isomummosi on jo lähtenyt. Nyt hän on muistoissa ja häntä kaipaavien ihmisten sydämissä.
Voimia sinulle!
Kiitos kovasti!
Olin eilen kyseisissä hautajaisissa eikä kukaan halunnut enää häntä katsoa.
Kiitos kummiskin :)
11-vuotiaan kuuluu olla nukkumassa klo 23.59. Missä sinun vanhempasi ovat ?
Vanhemmat katto tossa olohuoneessa Raid elokuvaa DVDltä
Miksi eivät patistaneet sua nukkumaan ensin ? Vai etkö sinä usko ? Salaa tietsikalla liian myöhään ?
että noin suuren tapahtuman kokeminen voi valvottaa ja järkyttää.
Pikkuisen eri tilanne kun normaalisti! Kannattaa kuitenkin keskustella
täällä palstalla olosta myös vanhempien kanssa. Otan osaa suruusi.
Rakas ihminen joka on poissa elää kuitenkin ikuisesti sydämessä
hyvien muistojen kautta.
Kiitos osanotosta :)
Aivan oikein: palstalla olosta tulee keskustella vanhempien kanssa. Mutta myös kuolemantapauksesta perheessä tulee keskustella omien vanhempien kanssa, ei täällä eikä varsinkaan yöllä.
Vähän sama juttu kuin tänään uutisoitu lasten suhtautuminen tragediaan Japanissa, pienemmässä mittakaavassa vain. Tai miten sen nyt ottaa, läheisen kuolema on iso asia pienen ihmisen elämässä, vanhemmat ovat ne oikeat henkilöt, jotka ovat vastuussa siitä, miten lapsi jaksaa elää, kokea ja mennä asian 'yli' ja eteenpäin.
Kuolema on osa elämää, mutta sellainen asia on lapselle vielä mahdotonta käsittää.