" Isä meidän, joka olet taivaassa: "Pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi maanpäällä niinkuin taivaassakin.
Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille meidän syntimme anteeksi, anna rakkautesi vaikuttaa meissä niin, että mekin annamme anteeksi lähimäisillemme heidän rikkomuksensa. Sillä sinulla yksin on Kaikki valta taivaassa ja maanpäällä.
Isän, Pojan ja Pyhän-Hengen nimeen."
Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille meidän syntimme anteeksi, anna rakkautesi vaikuttaa meissä niin, että mekin annamme anteeksi lähimäisillemme heidän rikkomuksensa. Sillä sinulla yksin on Kaikki valta taivaassa ja maanpäällä.
Isän, Pojan ja Pyhän-Hengen nimeen."
Vastaukset 17
Vanhimmat
#..anna rakkautesi vaikuttaa meissä niin, että mekin annamme anteeksi lähimäisillemme heidän rikkomuksensa. #
Sillä sinulla yksin on Kaikki valta taivaassa ja maanpäällä.
Isän, Pojan ja Pyhän-Hengen nimeen."
vaan niin se menee alkutekstissä. "niinkuin me annamma anteeksi velallisillemme". Ei sitä saa muuttaa.
HERRA SINUA SIUNATKOON ! En tiedä kuinka vakavissasi olet, mutta vakavista
vakavimpaan asiaan tartuit oikealla hetkellä oikealla tavalla!
" niin se menee alkutekstissä. "niinkuin me annamma anteeksi velallisillemme".
Ei sitä saa muuttaa."
Asia muuttuu aivan toiseksi, jos väännämme sen EHDOLLISEKSI, TOIVEEKSI:
#..anna rakkautesi vaikuttaa meissä niin, että mekin annamme anteeksi lähimäisillemme heidän rikkomuksensa. #
Suomalaisiin Raamattuihin on aivan oikein käännetty alkukielelle uskollisina.
Jos vielä tarkempaa sanavalintaa vaadittaisiin, se on tämä:
"KUTEN myös me annamme anteeksi".
Meidän on tehtävä peruuttamaton vakaa päätös: armahdan. Sitten tulee rakkaus.
Matt. 18.
31 "Muut palvelijat näkivät, mitä tapahtui, ja panivat sen pahakseen. He menivät kuninkaan luo ja kertoivat hänelle kaiken.
32 Silloin kuningas kutsutti palvelijan luokseen ja sanoi: 'Sinä kelvoton! Minä annoin sinulle anteeksi koko velan, kun sitä minulta pyysit.
33 Eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa työtoveriasi, niin kuin minä armahdin sinua?' [Matt. 6:12; Ef. 4:32; Kol. 3:13]
34 Vihoissaan kuningas pani palvelijansa ankaraan vankeuteen, kunnes tämä maksaisi koko velan. [Matt. 5:25,26]
35 "Näin tekee minun taivaallinen Isänikin teille, jos te ette kaikesta sydämestä anna kukin veljellenne anteeksi."
Jätä tuomitseminen Jumalalle.
Tarkoitatko tosissasi että Jumalan sanaa saa muuttaa jos se särähtää korvaan.
Ja totta - sitähän niin monet kirkot ja lahkot kaiken aikaa tekevätkin. Sen sijaan että tutkittaisi Raamattua ja opittaisi. Mutta kun särähtää korvaan niin muutetaan sitä sen verran että ei enää särähdä.
Mutta tarkoitus on että särähtää ja että ihminen herää huomaamaan istä on kysymys.
Kyllä tämäkin paikka on oikein käännetty ja tarkoittaa juuri sitä mitä siinä sanotaan.
#Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi, mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne#.
Älä luule mitään muuta.
Mutta anteeksi antaminen ei tarkoita että hyväksyisi valheen ja pahuutta - vaan että antaa anteeksi pahan tekijälle ja jättää tuomion Jumalalle.
Jumala nimittäin tuomitsee oikeudenmukaisesti, me emme tuomitse oikeudenmukaisesti.
Siis anteeksi anto, anteeksi annosta, todistaa Jeesus.
Aikaisemminhan sama laki sanoi "silmä silmästä" - mutta kun Jeesus lunasti ihmiset maksamalla heidän syntivelkansa, riittää meille nyt että annamme anteeksi niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. On helpompi antaa anteeksi jos tajuaa että meillä on oikeudenmukainen Jumala.
alex :)
On helpompi antaa anteeksi jos tajuaa että meillä on oikeudenmukainen Jumala.
alex :)
Emmä vaan käsitä miten taas tuohonkin sait ympättyä JUMALAN oikeudenmukaisuuden. Kun Jumala suuressa hulluudessaan kuittaa
saaduksi suuren velan meiltä, on MEILLÄ moraalinen ja hengellinen
velvoite antaa velat anteeksi kaikille velallisillemme, sillä pienestä
on kyse verrattuna meidän velkaamme Jumalalle.
Meiltä oikeudenmukaisuutta vaaditaan, vaikka Jumala antaakin armon
käydä oikeudesta.
Se on oikeudenmukaista että suurvelallinen pälkähästä päästessään
kuittaa saaduiksi pienvelallisiltaan.
Matteus 6:9-13
Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi;
6:10 tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;
6:11 anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme;
6:12 ja anna meille meidän "velkamme" anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme;
6:13 äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta, [sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen].
Teetkö Jumalan Pojasta valehtelijan?
att. 6:14 - 15
Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.
Joten älä luule mitään - lue sen sijaan Raamattua.
Ihmiset tekevät Raamatusta omien ajatustensa mukaisen oppikirjan - mutta ´Raamattu on Jumalan Sanaa' - sitä ei tulisi kenenkään unohtaa.
alex
**Ihmiset tekevät Raamatusta omien ajatustensa mukaisen oppikirjan - mutta ´Raamattu on Jumalan Sanaa' - sitä ei tulisi kenenkään unohtaa.
alex **
Ikuisuuden puolella et sinä alexkaan enää voi vaatia Jumalalta oikeudenmukaisuutta.
Jeesus kertoo niistä, jotka siellä sanoivat, että milloin muka laiminlöimme Sinua ja
Jeesus vaan käskee heidän mennä pois. Oikeudenmukaisuuden vastakohtaa, armoa, sitä meidät on kutsuttu anomaan niin itsellemme kuin koko maailmalle.
Mooses sanoi Jumalalle, että jos et armahda tätä lainrikkojakansaa, niin pyyhi
minutkin pois kirjoistasi. Ja Jumala antoi sillä kertaa armon käydä oikeudesta.
Luulenpa etten olisi tyytyväinen Jumalan antimiin, jos hän antaisi oikeudenmukaisuuden periaatteella. Olen saanut armoa armon päälle.
Höpöhöpö. Ei todellakaan ollut oikein käännetty muuten kuin päässäs.
ISÄ MEIDÄN OIKEIN YMMÄRRETTYNÄ
"anna meille meidän syntimme anteeksi, anna rakkautesi vaikuttaa meissä niin,
että mekin annamme anteeksi"
Väärensiit Jumalan Sanaa. Se on "niinkuin mekin annamme".
Meillä on laillinen vapaus päättää armahtaa tai sitten velkoa mielessämme.
Kun valitsemme armahtamisen, Jumalan rakkaus virtaa meihin ja pystymme
antamaan anteeksi, ei välttämättä aina heti, sillä se on prosessi, joskus työlästä.
Miksi vaadit Jeesusta tekemään puolestasi vielä tuon armahtamisen päätöksenkin, kun se on ainoa mitä meiltä vaaditaan jotain itsestämme?
Helppohan sitten on syleillä vaikka itseään saatanaa, kun rakkauden voitelun saa.
Mutta asia on niin, että meiltä vaaditaan sydämen päätös armahtaa ja SITTEN
Pyhä Henki tulee siihen voimallisena. Meidän tulee näyttää maailmalle
anteeksiantamisen voima, sillä armahtamispäätös on suurinta valtaa ,mitä voi
omistaa ja se on ikäänkuin veriliiton sinetti. Anna anteeksi .. niinkuin mekin.
Jossain käännöksessä on: sillä mekin annamme anteeksi. Yhtä hyvä käännös se.
Vajavainen olen, niin anteeksiannossa kuin muussakin. Vaikka tahtoa olisikin, niin itsessäni ei ole rakkautta, senvuoksi minä jäänkin täysin Jumalan armon varaan.
Jos Jumalan anteeksianto olisi ehdollista meidän anteeksiantoomme,niin yksikään meistä ei voisi pelastua.
Sensijaan me voimme nöyrästi rukoilla rakkautta Jumalalta, että meidän sydämemme voisi antaa anteeksi lapsemme raiskaajallekkin.
Jeesus minä rukoilen, että ole sinä heikossa vahva.
Helppo on kerskua anteeksiantavaisuudellaankin, ja sanoissaan olla täydellinen!
on täysin eriasia kun omaan otsaan kolahtaa, vaikka rakkaan lähimäisen surman kautta,niin silloin en enää voikkaan pyytää että anna anteeksi,niin kuin minäkin anteeksi annan.
Silloin tekee mieli rukoilla vaan, että:
"Herra ole minulle syntiselle armollinen,"
PUOLUSTELU ON SUURIN ONGELMASI MIELESTÄNI
"Jos Jumalan anteeksianto olisi ehdollista meidän anteeksiantoomme,
niin yksikään meistä ei voisi pelastua."
Aivan välttämättömän huomion teit! Jumalan anteeksianto ei todellakaan ole
ehdollista. Eikä sillä lailla sidoksissa siihen olemmeko me armottomia vai
armahtavaisia. Jumala antaa anteeksi sapatin unohtamiset, sunnuntain
jumalanpalvelukset, pilkat sun muut (paitsi Pyhän Hengen pilkka).
Mutta monasti me laitamme itse esteen. Kun istumme katkeruuden vankilassa
tutkintotuomiolla (vrt. ns. tutkiva tuomio) ja eteemme ilmaantuu armahduspäätös, ei sillä ole mitään virkaa, jos emme allekirjoita sitä eli tunnusta syyllisyyttämme.
Ja kun kävelemme ulos velkavankeudesta, osoittaa Pyhä Henki, että moni
meidän telkeämämme istuu myös ja meidän täytyy rientää armahtamaan.
Se ettemme armahda toisiamme, osoittaa, ettemme ole ottaneet todesta
vapauteen pääsemistämme. Juuri sen vuoksi Jaakob sanoo, että joka ei
toistansa armahda, saa itse armottoman tuomion.
Mitä tulee 'lapsemme raiskaajaan', jonka vedit esiin, se on suuren suuresta
suuruudestaan huolimatta pientä siihen verrattuna, mitä itse olemme tehneet.
Kun otetaan huomioon hengellinen maailma myös ja meidän täytyy uskovaisina.
TUNNEN pariskunnan, kirkollisia työntekijöitä, nyt jo eläkkeellä joiden lapsen raiskaaja vieläpä tappoi, mutta nämä eivät aikailleet tahi arkailleet mennä vankilaan ja kertoa tuomitulle, että ovat antaneet anteeksi.
MATTEUS 18:21-35
Vertaus armottomasta palvelijasta
21 Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: "Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?" [Luuk. 17:4]
22 "Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa", vastasi Jeesus.
23 "Taivasten valtakunta on kuin kuningas, joka vaati palvelijoiltaan tilitykset.
24 Kun hän alkoi tarkastaa niitä, hänen eteensä tuotiin palvelija, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta talenttia*. [Talentti oli tuon ajan suurin rahayksikkö. Se vastasi][18:24-27: Luuk. 7:41,42]
25 Miehellä ei ollut, millä maksaa, ja niin kuningas määräsi, että hänet, hänen vaimonsa ja lapsensa ja koko hänen omaisuutensa oli myytävä ja velka maksettava.
26 Silloin palvelija heittäytyi maahan hänen eteensä ja pyysi: 'Ole kärsivällinen! Minä maksan sinulle kyllä kaiken.'
27 Kuninkaan tuli sääli palvelijaansa, ja hän päästi miehen menemään ja antoi velan anteeksi.
28 "Mutta kun palvelija meni ulos, hän tapasi toisen palvelijan, joka oli hänelle velkaa sata denaaria*. Hän kävi mieheen käsiksi, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, mitä olet velkaa!'
29 Mies heittäytyi maahan ja pyysi: 'Ole kärsivällinen! Kyllä minä maksan sinulle.'
30 Mutta toinen ei suostunut siihen. Hän meni ja toimitti työtoverinsa vankilaan, kunnes tämä maksaisi velkansa.
31 "Muut palvelijat näkivät, mitä tapahtui, ja panivat sen pahakseen. He menivät kuninkaan luo ja kertoivat hänelle kaiken.
32 Silloin kuningas kutsutti palvelijan luokseen ja sanoi: 'Sinä kelvoton! Minä annoin sinulle anteeksi koko velan, kun sitä minulta pyysit.
33 Eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa työtoveriasi, niin kuin minä armahdin sinua?' [Matt. 6:12; Ef. 4:32; Kol. 3:13]
34 Vihoissaan kuningas pani palvelijansa ankaraan vankeuteen, kunnes tämä maksaisi koko velan. [Matt. 5:25,26]
35 "Näin tekee minun taivaallinen Isänikin teille, jos te ette kaikesta sydämestä anna kukin veljellenne anteeksi."
ANTTI
lllll on täysin eri asia kun omaan otsaan kolahtaa, vaikka rakkaan lähimmäisen surman kautta,niin silloin en enää voikaan pyytää että anna anteeksi, niin kuin minäkin anteeksi annan.lllll
En tiedä, mihin tuossa vihjaat, enkä käsitä, miksei olisi varaa antaa anteeksi
pikkuvelalliselleen, kun Herra on käsittämättömän suuren velan pois pyyhkinyt.
Tuskin kukaan joka on todella joutunut antamaan anteeksi, ihan niin, että
"ei muistele kärsimäänsä pahaa", kerskuu anteeksiantamisillaan, vaan
ennemminkin sillä, kuinka Herra vapautti katkeruudesta ja pikkuhiljaa sitten
sisin alkoi parantua, niin ettei muistele pahalla, vaan tahtoo kaltoinkohtelijalleen
jopa enemmän siunauksia kuin itselleen.
Semmoinen sanoo toisenkin ihmisen syntejä Herran eteen viedessään:
Herra, armahda MINUA syntistä. Armahda rakasta ystävääni. Jos et häntä
armahda, pyyhi minultakin siunaukset pois. Näin nöyrä mielestäni joku voisi olla.
Nyt meni jotenkin pieleen, tuntee tässä toinen "Vajavainen olen".
*Helppo on kerskua anteeksiantavaisuudellaankin, ja sanoissaan olla täydellinen!*
Eivät nuo paljon anteeksi antaneet mitenkään täydellisiksi itseään tunne edes sanoissaan. He vain ovat niin varmoja kokemuksensa opettamina, ettei ole muuta
tietä vapauteen ja rauhaan kuin vain täydellinen armahtaminen, vaikkei ehkä
muulla tavalla pitkään aikaan pystyisi rakastamaan. Kun lasket selästäsi ison
viljasäkin pitkään sitä ensin kannettuasi, niin eikö tunnu ihanalta. Monasti katkeroituneet .. monesti raskasta säkkiä kantaneet .. tottuvat lopulta sanomaan,
että se on helppoa luopua taakasta.
Menee vuosia hukkaan jos kuvittelemme, että Jumala ymmärtää meitä, kun
valitamme, ettemme pysty antamaan anteeksi, niin kovasti loukattiin.
Jumala ei koskaan tule ymmärtämään sitä, ettei joku voisi antaa anteeksi
viiden sentin velkaa, kun Hän on tältä pyyhkinyt pois miljoonan euron velat.
Tietysti iso asia on iso asia ja vaatii pitemmän ikäänkuin suruajan, käsittelyn,
mutta anteeksi antamisen prosessissahan täytyykin ottaa päättely avuksi.
Eritoten siten, ettemme vähättele omaa kelvottomuuttamme tai piiloudu,
suo anteeksi, senkaltaisten lausekkeiden taakse kuin että olen niin vajavainen
tai että kaikkihan me olemme savea vain, heikon heikkoja.
Näet kun Jumalan kanta on tosiaankin se, että meidän on nähtävä itsemme
niinkuin Paavali, että syntisistä suurin.
Matt.18.
32 Silloin kuningas kutsutti palvelijan luokseen ja sanoi: 'Sinä kelvoton! Minä annoin sinulle anteeksi koko velan, kun sitä minulta pyysit.
33 Eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa työtoveriasi, niin kuin minä armahdin sinua?'
34 Vihoissaan kuningas pani palvelijansa ankaraan vankeuteen, kunnes tämä maksaisi koko velan.
Kyllä minä olen ihan varma siitä, että juuri ne, jotka ovat suuria anteeksiantoja
työstäneet, kenties kuukausien prosesseina, kirjoittavat iloisen kepeästi
anteeksiantamisen ilosta.
Vähän anteeksiantaneet ja saaneet purnaavat jo pienestäkin, että en ainakaan unohda, en anna anteeksi ennenkuin toinen pyytää, oikeudenmukainen Herra kostakoon, vaadin marttyyrin palkkaa, joutukoot minua tai läheisiäni kaltoin kohdellut hengelliseen jalkapuuhun. Ja lista on loputon.
Sisäänpäin ei kuitenkaan pidä kääntyä. On niin että rajusti yhtehen ottaneista
on tullut mitä parhaimpia kavereita sen jälkeen, kun lopulta on sovittu riita-asiat.
SITÄ PAITSI ...
Emme voi aivan kaikkea Kristuksen tehtäväksi sysätä, vaikka hoemmekin:
Kristus meissä. Jumalan päätös armahtaa maailma sisältää sen velvoitteen,
että annamme anteeksi toisillemme - Kristus on jo antanut heille anteeksi!
Me olemme tulppa, kunnes teemme tuskallisen päätöksen: armahdan.
Turhaan opetuslapset uskoakin lisää kerjäsivät. Jeesus sanoi, että sinapinsiemenen
verran uskoa riittää kaikkeen. Ja meihinhän on jo eräänkin raamatunjakeen mukaan
vuodatettu rakkaus Pyhän Hengen kautta.
Uskon että armahduspäätös on avain rakkaudella täyttymiseen ja uskon kasvamiseen. Itse olin kerran niin täynnä katkeruutta kuin vain voi olla.
Lopulta taakka kävi niin raskaaksi, että sanoin Herralle: sovitaan niin, ettei
minulle ole (varsinkin siinä tietyssä tapauksessa) tehty mitään vääryyttä,
kunhan otat tämän katkeruuden taakan pois.
Jeesus on tehty syntisäkiksi puolestamme, mutta vain itse voimme siihen
säkkiin heittää syntivelkamme ja velkakirjat, joilla karhuamme toisilta hyvitystä.
Jeesus on heidänkin velkakirjansa JO lunastanut.
Jes. 53:10
Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.
Herra näki hyväksi runnella HÄNTÄ, mutta SINUN on heitettävä kaikki
anteeksiantamattomuutesi Hänen päälleen. Sitten tulee rakkaus sisään
tyhjään siistittyyn huoneeseen. Rojua täynnä olevaan ummehtuneeseen
varastoon ei rakkaus mahdu ja se kolhisi itsensä, tyhjenisi äkisti kuin vappupallo.
Jos puolustelet, että "rakkaus on väkevä kuin kuolema", totean minä, ettei sovi
laittaa norsua kävelemään lasivitriinissä kristallien seassa. Anteeksiantamattomuus ja katkeruuden juuret ovat meissä kuin virtahepo
olohuoneessa.
Rakkaudettomuuttani en voi puolustella sillä, ettei Jumala muka ole antanut
minuun kylliksi rakkautta.
Jaak. 2:13
Joka ei toista armahda, saa itse armottoman tuomion, mutta joka armahtaa, saa tuomiosta riemuvoiton.
Kyllä meissä täytyisi olla rakkautta, kun Kristus on ensin rakastanut meitä.
'Joka paljon on anteeksi saanut, SE paljon rakastaa', toteaa Jeesus.
Huomaamme tuostakin että rakkaus pääsee oikeuksiinsa avarassa huoneessa.