Eli, tuli mieleen että kuinka paljon uskovaisten/ateistien määrä vaihtelee riippuen siitä että millä alueella asuu. Itse asun Helsingissä ja koko tuttavapiiristäni tiedän yhden jumaluskonsa vähän vakavemmin ottavan ihmisen ja loput onkin sitten ateisteja tai agnostikkoja. Ja kun töissä tai kaupungilla juttelee ihmisten kanssa niin tuntuu että koko kaupunki täynnä lähes yksinomaan ateisteja.
Miten muualla Suomessa, onko uskovaisia sitä enemmän mitä pohjoisemmaksi mennään? Vai onko Suomessakin jonkinlaisia uskontokeskittymiä ja muu maa onkin sitten samaa puuroa?
Miten muualla Suomessa, onko uskovaisia sitä enemmän mitä pohjoisemmaksi mennään? Vai onko Suomessakin jonkinlaisia uskontokeskittymiä ja muu maa onkin sitten samaa puuroa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä ateistisuus on parhaiten havaittavissa lähiöissä ja lähiöpubien pöydissä,tänäänkin katselin ohikulkumatkalla Jakomäen ateisteja kun kävivät röökillä ulkona pubista,huh uhu mitä pohjasakkaa.
Ja yleensä radanvarsikaupunkit ovat ateistien lymypaikkoja,niitä samoja joissa kommunistitkin tuppaavat lisääntymään.
Sunhan piti häipyä palstalta. Mitäs täällä vielä loisit?
http://eroakirkosta.fi/static/erokartta/index.html
Tuolta näkee kunnittain ev.lut. osuuden ja kirkostaeroamisnopeuden. Tosin en usko, että mitään suoraa korrelaatiota voi ateismin määrään tehdä, koska oletettavasti pienissä kunnissa ja Suomen ikiomalla raamattuvyöhykkeellä, Pohjanmaalla ihmisillä on suurempi sosiaalinen paine kuulua kirkkoon yksinomaan tavan vuoksi.
Vai sekö siellä on yleinen puhenaihe. Yleenä suomalaiset puhuvat säästä, harrastuksista ym. ja usko on henkilökohtainen asia. Jauhavatko ateistit sielunsa tyhjyyttä koko ajan. Puhe siitämitä puute.
Kun ei ole Jumalaa ja rauhaa sisimmässä, se laittaa puhumaan?
En utele naapureiltani enkä työkavereilta heidän vakaumustaan.
Kunpa vaan kaikki uskovaiset olisivat kuin sinä, mutta valitettavasti näin ei ole. On jos jonkinlaista lappusten tyrkyttäjää ja välillä ollaan oven takana pimputtamassa ja kotirauhaa häiritsemässä. Ainoallakaan festarilla en ole ollut jossa ei olisi ollut lauma uskovaisia uskoaan tyrkyttämässä ja helvetillä uhkailemassa.
Itse en uskonnottomuuttani kenellekään toitota, se on myös minun henkilökohtainen asia niin kuin sinulle on uskosi. Uskonnottomalle ei uskonnottomuuden julistus kuulu, niin kuin uskovaiselle se ainakin raamatun mukaan kuuluu, siitä pitää puhua, sitä pitää levittää ja ihmisille julistaa. Onneksi sinä et raamattua noin kirjaimellisesti ota. Minä puhun uskonnottomuudestani ainoastaan tällä palstalla, jos on täälläkään siihen tarvetta... tartun asioihin jotka minua kiinnostaa tai joita haluan oikaista. Niin kuin nyt tämä sinun kirjoituksesi antoi siihen aihetta.
Lisäys edelliseen.
Olen ihan rauhallinen ja onnellinen ilman jumalia.
"En utele naapureiltani enkä työkavereilta heidän vakaumustaan."
Olet ainoa ikinä tapaamani uskova, joka on sanonut noin ja joka ehkä jopa
tekee käytännössä noin (mitä kylläkin vahvasti epäilen).
Minä olen tavannut satoja, tai ehkä jopa tuhansia uskovia, joille tärkein asia
on aina ollut se oman uskonsa tyrkyttäminen ja tuputtaminen ja pakkosyöttö kaikin mahdollisin keinoin ja "vastaanottajan" mielipiteistä vähääkään piittaamatta. Työtovereina sellaiset ovat olleet erittäin rasittavia ja hyvin vastenmielisiä, koska eivät koskaan ole olleet, lukuisista pyynnöistä ja jopa esimiesten puhutteluista huolimatta, päivääkään tuputtamatta ja kailottamatta sitä typerää taikauskoaan kaikille. Sellainen menee jo työpaikkakiusaamisen puolelle, mutta siitäkös uskovat ovat vähät välittäneet. Ei koske maalliset säännöt heitä maailman napoja ja omistajia ja kaikkeuden herroja, ehei.