Kirjahyllyssäni on ollut satakunta VHS-videokasettia, joihin nauhoitin elokuvia telkkarista 1990-luvun loppupuolella ja tämän vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä.
Kun vanha videonauhurini hajosi, ostin laitteen, jolla voi toistaa videokasetteja ja DVD-levyjä, sekä tallentaa vanhoja videoita DVD-levyille.
Nyt olen päivätolkulla siirtänyt VHS-videoitani DVD-levyille, ja koska en ole jaksanut ruopata videoista vanhoja mainoskatkoja pois, olen antanut niidenkin tulla mukaan.
Tässä puuhassani on silmääni pistänyt eräs asia. 1990-luvun jälkipuoliskolla esitetyt tv-mainokset ovat äärettömän nykyaikaisia, eivätkä ne millään tavalla eroa tämän päivän mainoksista.
15 vuotta sitten tehdyissä pikkusidemainoksissa on samalla tavoin karatepotkuja potkivia ja kuntosalilla rehkiviä naisia kuin nykyisissäkin pikkusidemainoksissa.
1990-luvun automainokset eivät yhtään eroa nykyajan automainoksista, samanlaista kameran käyttöä, kiillotetun metallin pintaa nuolevaa hidasta kuvaamista ja samanlaista perhe-, luontoystävällisyys- ja tehokeskeistä mainontaa oli silloinkin.
Vanhat pankkien ja vakuutusyhtiöiden mainokset ovat samanlaisia kuin nykyisetkin; kummassakin esitellään hitaita, mietteliäitä ihmisiä ja onnellisia, yhdessä puuhaavia ydinperheitä, joilla on syvä luottamus pankkiinsa tai vakuutusyhtiöönsä, ja sitä kautta syvä sisäinen rauha.
Silmiinpistävää on, että tv-mainonnassa ei ole tapahtunut mitään kehitystä 15 vuoteen. Samat kuvakulmat, samat psykologiset vaikutuskeinot, samat visuaaliset tehokeinot ja samat teemat ovat käytössä edelleen. Muu maailma kehittyy, mutta mainosten maailma ei.
Kun vanha videonauhurini hajosi, ostin laitteen, jolla voi toistaa videokasetteja ja DVD-levyjä, sekä tallentaa vanhoja videoita DVD-levyille.
Nyt olen päivätolkulla siirtänyt VHS-videoitani DVD-levyille, ja koska en ole jaksanut ruopata videoista vanhoja mainoskatkoja pois, olen antanut niidenkin tulla mukaan.
Tässä puuhassani on silmääni pistänyt eräs asia. 1990-luvun jälkipuoliskolla esitetyt tv-mainokset ovat äärettömän nykyaikaisia, eivätkä ne millään tavalla eroa tämän päivän mainoksista.
15 vuotta sitten tehdyissä pikkusidemainoksissa on samalla tavoin karatepotkuja potkivia ja kuntosalilla rehkiviä naisia kuin nykyisissäkin pikkusidemainoksissa.
1990-luvun automainokset eivät yhtään eroa nykyajan automainoksista, samanlaista kameran käyttöä, kiillotetun metallin pintaa nuolevaa hidasta kuvaamista ja samanlaista perhe-, luontoystävällisyys- ja tehokeskeistä mainontaa oli silloinkin.
Vanhat pankkien ja vakuutusyhtiöiden mainokset ovat samanlaisia kuin nykyisetkin; kummassakin esitellään hitaita, mietteliäitä ihmisiä ja onnellisia, yhdessä puuhaavia ydinperheitä, joilla on syvä luottamus pankkiinsa tai vakuutusyhtiöönsä, ja sitä kautta syvä sisäinen rauha.
Silmiinpistävää on, että tv-mainonnassa ei ole tapahtunut mitään kehitystä 15 vuoteen. Samat kuvakulmat, samat psykologiset vaikutuskeinot, samat visuaaliset tehokeinot ja samat teemat ovat käytössä edelleen. Muu maailma kehittyy, mutta mainosten maailma ei.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.