Mainonta ei kehity eikä uudistu.

Kirjahyllyssäni on ollut satakunta VHS-videokasettia, joihin nauhoitin elokuvia telkkarista 1990-luvun loppupuolella ja tämän vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä.

Kun vanha videonauhurini hajosi, ostin laitteen, jolla voi toistaa videokasetteja ja DVD-levyjä, sekä tallentaa vanhoja videoita DVD-levyille.

Nyt olen päivätolkulla siirtänyt VHS-videoitani DVD-levyille, ja koska en ole jaksanut ruopata videoista vanhoja mainoskatkoja pois, olen antanut niidenkin tulla mukaan.

Tässä puuhassani on silmääni pistänyt eräs asia. 1990-luvun jälkipuoliskolla esitetyt tv-mainokset ovat äärettömän nykyaikaisia, eivätkä ne millään tavalla eroa tämän päivän mainoksista.

15 vuotta sitten tehdyissä pikkusidemainoksissa on samalla tavoin karatepotkuja potkivia ja kuntosalilla rehkiviä naisia kuin nykyisissäkin pikkusidemainoksissa.

1990-luvun automainokset eivät yhtään eroa nykyajan automainoksista, samanlaista kameran käyttöä, kiillotetun metallin pintaa nuolevaa hidasta kuvaamista ja samanlaista perhe-, luontoystävällisyys- ja tehokeskeistä mainontaa oli silloinkin.

Vanhat pankkien ja vakuutusyhtiöiden mainokset ovat samanlaisia kuin nykyisetkin; kummassakin esitellään hitaita, mietteliäitä ihmisiä ja onnellisia, yhdessä puuhaavia ydinperheitä, joilla on syvä luottamus pankkiinsa tai vakuutusyhtiöönsä, ja sitä kautta syvä sisäinen rauha.

Silmiinpistävää on, että tv-mainonnassa ei ole tapahtunut mitään kehitystä 15 vuoteen. Samat kuvakulmat, samat psykologiset vaikutuskeinot, samat visuaaliset tehokeinot ja samat teemat ovat käytössä edelleen. Muu maailma kehittyy, mutta mainosten maailma ei.