Kappas vaan, everstiluutnantti Nieminen on aloittanut huhtiniemeläisiä vastaan uuden vastaiskun. Venäjän kanssa pitäsi lähteä selvittämään jatkosodassa kadonneita suomalaisia. Käyttää perusteluna, että ei jäisi niin paljon Huhtiniemessä kaivettavaa. Mielenkiintoinen artikkeli
http://jarmonieminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/65019-duumasta-toimeksi-–-suomalaiset-kadonneet-on-selvitettava#comment-867099 .
Jos en väärin muista, niin aihe on ollu miehellä esillä jo useamman vuoden ajan. Toivotan onnea. Asia on arvokas.
http://jarmonieminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/65019-duumasta-toimeksi-–-suomalaiset-kadonneet-on-selvitettava#comment-867099 .
Jos en väärin muista, niin aihe on ollu miehellä esillä jo useamman vuoden ajan. Toivotan onnea. Asia on arvokas.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ei paha. Hyvä, että joku uskaltaa lähteä vaatimaan valtion johdolta tämän epäkohdan selvittämistä.
"Käyttää perusteluna, että ei jäisi niin paljon Huhtiniemessä kaivettavaa"
Pikemminkin niin, että vaatimukset Huhtiniemen kaivauksista viimeinkin loppuisivat. Tsarin aikaista sotilaskalmistoa on turha kaivella enempää.
Muu osa Huhtiniemeä oli majoitusalueena. Sinne haudattiin ruuanjätteitä ja ulosteita.
Menikö nyt välit poikki?
http://jarmonieminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/65019-duumasta-toimeksi-–-suomalaiset-kadonneet-on-selvitettava#comment-867099
Putkis-Jussi on pahana Jampalle:
>>13.3.2011 20:49 Juhani Putkinen Jarmo: "Selviää."
Ihmetyttää millä perusteella Sinut on ylennetty everstiluutnantiksi (kuten tiedät majurina sotilas on tyhmimmillään).>13.3.2011 20:58 Jarmo Nieminen Nyt menee jo sinulta Jussi överiksi. Vaikka et vielä olekkaan saavuttanut tyhmyyden korkeinta astetta. Minähän olen sen jo ohittanut.
tajua asiaa lainkaan. Sönkkää ihan vierestä.
Hieman vaikuttaa siltä, että asia voisi lähteä liikkeelle.Liikaa ei pidä odottaa, sillä Venäjälle tämä ei ole tärleä asia.
Kaatuneiden muistoyhdistys on jo vuosikymmeniä etsinyt kaatuneita ja kadonneita suomalaisia sotilaita Venäjän alueelta.
Satoja löytyneitä suomalaisia sotilaita on palautettu kotimaan multiin.
Työ on hienoa vapaaehtoistyötä. Kiitos heille. Hattua nostan.
Putkis-Jussi on aivan oikeassa: Kaikki ei päässeet elävänä sotavangiksi saakka vaikka jäivätkin vangiksi.
Kaikki hengissä selvinneet suomalaiset eivät edes päässeet sotavangiksi. Ei päässeet vaikka olivat jo antautuneet. Heillä oli muutenkin kova kohtalo, kun ensin selvisivät suomalaisten tykistöllä ampumasta "komentajan viimeisestä tervehdyksestä", niin sitten vielä tehtiin "loppukatselmus" naapurin toimesta haavoittuneille!
Tuossa on useampi kuvaus heinäkuun 7. iltapäivän tapahtumista kesällä 1944 Äyräpäässä.
Eversti Ari Rautala: "Sotiemme taistelupaikoilla", Gummerus 2004, kerrotaan sivulla 124 Äyräpään kirkonmäen tapahtumista heinäkuun 7. iltapäivänä mm. näin:
"Iltapäivällä oli kirkonmäellä enää hajanaista vastarintaa, joka päättyi siellä olevien noin 30 puolustajan antautumiseen. Kaikkiaan venäläiset saivat vajaat sata vankia. Vangit ryöstettiin, haavoittuneita ammuttiin hengiltä tai alastomia suomalaisia ajettiin Vuokseen, jonne heidät ammuttiin."
Luutnantti Aukion kertomaa Äyräpäästä 1944
http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/Kertomukset/sotilas/sotilas/jatkosota/sotavanki.htm
Vangiksi
"Tulitus taukosi, Kädet nousivat antautumisen merkiksi. Puna-armeijan yliluutnantti veti Aukion katsomaan, kuinka paljon venäläissotilaita oli kuollut. Mies oli vihainen.
Lähellä ollut kirgiisi ampui erään suomalaisen haavoittuneen sotilaan. Todettiin myöhemmin, että se ei ollut ainoa tapaus."
Pentti Syrjän sotavangeista kertova kirja, Raskas jotos, WSOY 1987, kertoo myöskin tämän tapauksen suomalaisten vankien silmin nähtynä ja koettuna.
Vilho Parkkonen kertoo vangiksi joutumisensa vaiheita:
Sivu 119: "Aivoissa pyöri vain yksi ajatus:ylös, ylös! Parkkonen tiesi, miten käy niiden, jotka jäävät maahan makaamaan. Hän oli nimittäin vangiksi joutumisen yhteydessä nähnyt, miten venäläiset menettelivät puhdistaessaan valtaamiaan suomalaisten asemia. He kiskaisivat jokaisen maassa makaavan pystyyn ja jos joku ei kestänyt seisaallaan, niin kohta ilmestyi sininen reikä otsaan. Sääntönä näytti olevan, että haavoittuneita ei ruveta hoivaamaan."
Naapurit harrasti haavoittuneiden sotavankien ampumista ihan yleisesti. Miksi heidän sotarikoksistaan ei ole tehty minkäänlaista haloota?
Tässä on jälleen yksi esimerkki:
Leijonalipun komppania - Suomalaisten sota 1939-1945
"Silloin nousin pystyyn mutta tilaisuuteni pelastautua oli myöhäistä. Minua kohti sojotti kolme neljäkymmentä aseen piippua. Vangitsijoilla oli kiusaus apua minut kuten kävi haavoittuneelle toverilleni hetken kuluttua. Häntä ammutttiin kylmästi päähän."
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8525404/40408007
Kirjoittaja on Paavo Lehtola - teoksesta Leijonalipun komppania.
Äyräpään kirkonmäen tapahtumista heinäkuun 7. iltapäivänä 1944. Venäläiset ampui haavoittuneet suomalaiset, jotka ei kyenneet kävelemään ja osa ammuttiin kun naama ei miellyttänyt. Taitaa löytyä samat tapaukset sotavankikertomuksista.
http://yle.fi/dokumentti/sotavangit/sisallys.htm
Neuvostoliitossa sotavankeudessa kuolleet
http://yle.fi/dokumentti/sotavangit/suomalaiset/matrikkeli12062003.pdf
Ihan tiedoston lopussa...
Tuntematon 11./JR 7
07.07.1944 Äyräpää, sillanpääasema
Äyräpää, sillanpääasema; Vähälummukka Toivo, Hangon
kuulustelupöytäkirjasta: Venäläiset ampuivat muutama
minuutti antautumisen jälkeen ja heittivät ruumiin Vuokseen.
Tuntematon 3./JR 7 ?
04.07.1944 Äyräpää
Äyräpää; Pykäläinen Jussi, Hangon kuulustelupöytäkirjasta:
…lähdettiin viemään vihollisen linjojen taakse. Siinä meistä
ammuttiin kaksi miestä ilman syytä, vaikka olimme
antautuneet vangeiksi.
Tuntematon Er.P 25 ?
07.07.1944 Äyräpää
Äyräpää; Salomaa Ahti, Hangon kuulustelupöytäkirjasta:
Venäläiset tulivat 7.7. klo 16-17 välillä niemeen, jossa
kuulusteltava oli 7 muun vaikeasti haavoittuneen suomalaisen
kanssa... vankitovereistaan ei kuulusteltava tuntenut
ketään...siitä kuljettua n. 100 metriä kaatui pyörtyneenä yksi
suomalaisista maahan, johon toinen saattajista olleista
venäläisistä hänet ampui konepistoolilla...
Tuntematon Er.P 25 ?
07.07.1944 Äyräpää
Äyräpää; Salomaa Ahti, Hangon kuulustelupöytäkirjasta:
(jatkuu edellisestä) …matkaa jatkettaessa n. 50 metriä sattui
toinen samanlainen tapaus ja ampumisen suoritti sama
venäläinen sotilas.
Neuvostoliitossa sotavankeudessa kuolleet suomalaiset sotavangit
http://yle.fi/dokumentti/sotavangit/suomalaiset/matrikkeli12062003.pdf
http://yle.fi/dokumentti/sotavangit/tavallisilla_kuolleet.htm
http://yle.fi/dokumentti/sotavangit/kuolleet.htm
http://yle.fi/dokumentti/sotavangit/neuvostoliitto.htm
Aiheesta lisää
Teuvo Alava - Dmitri Frolov - Reijo Nikkilä
RUKIVER - Suomalaiset sotavangit Neuvostoliitossa
477 sivua kuvaliite 35 sivua, Edita 2002
http://yle.fi/dokumentti/sotavangit/sisallys.htm
Kaikkein huonokuntoisempia suomalaisia vankeja ei päästetty lähtemään takaisin Suomeen ja siksi osa heistä kuolikin aivan "viime tipassa" sodan ollessa jo ohitse. Montaakaan vuonna 1941 vangiksi jäänyttä ei palannut takaisin. Naapurin vankileirien "apuharvennusautomaatti" sairauksineen, punatauti ja kova ripuli yms. piti siitä huolen. Jopa kesällä 1944 vangiksi jääneet olivat niin huonossa kunnossa ja nälkiintyneitä, että menehtyivät nälkään ja tauteihin tai kuolivat heti Suomeen päästyään.
Suomalaisiahan oli lihotettu varta vasten vapauttamista varten. Parempaa ruokaa tarjottiin jopa viikkojen ajan että vangit edes hieman näyttäisivät parempikuntoisilta. Osa vangeista unohdettiin leireille loppuiäkseen ja vaikka Suomessa NL:n sotilaista kuoli noin kolmannes niin NL pystyi vieläkin pahempaan lopputulokseen eli noin puolet suomalaisista jäi sille tielleen. Ne kirjattiin kadonneina tai heitä ei näy edes vankikirjanpidossa. Nimilistoja ja vankitilastoja varmaankin siistittiin.
Lisää kirjoja tuosta synkästä aiheesta:
Malmi Timo Suomalaiset sotavangit Neuvostoliitossa 1941-1944 - Miehet kertovat
Atena, 2001, 246 s., 1. painos
Malmi Timo Tähkäpää - Sotavangin laulu
Atena, 1999, 256 s., 1. painos
Summanen Jaakko Sotavanki
Gummerus, 1979, 244 s., 1. painos
Sarrimo T. Sotavankina Neuvostovenäjällä
WSOY, 1941, 168 s., 1. painos
Rintala Aarne Sotavankina Neuvostoliitossa
1957, 142 s., 3. painos:
Syrjä Pentti Raskas jotos, Wsoy, 1987
Alava - Frolov - Nikkilä Rukiver! Suomalaiset sotavangit Neuvostoliitossa
Edita, 2002, 477 s.
Frolov Dmitri Sotavankina Neuvostoliitossa - Suomalaiset NKVD:n leireissä talvi- ja jatkosodan aikana
SKS, 2004, 332 s.
Ja tilannetta toisinpäin, Suomesta katsottuna:
Kujala Antti Vankisurmat - Neuvostosotavankien laittomat ampumiset jatkosodassa
WSOY, 2008, 333 s., 1. painos
Roiko-Jokela Heikki (toim.) Vihollisen armoilla - Neuvostosotavankien kohtaloita Suomessa 1941-1948
Minerva, 2004, 328 s., 1. painos
Voi voi, ku se oli sotaa! Samanlaista, kuin 1942 mennessämme itään ja kohtelimme niiden haavoittuneita.
Niemisen esitys kaipaisi enemmänkin huomiota. Kysehän on lähes kansallisesta häpeästä, ettei oman maan puolesta kuolleiden kohtaloita ole historian tutkimuksen keinoin selvitetty.
----että menehtyivät nälkään ja tauteihin tai kuolivat heti Suomeen päästyään.------
Menehtyivät ihan omien upseeriemme karkeisiin laiminlyönteihin mutta ketään ei kai niistäkään turhista kuolemista rangaistu.
Korppi se osaa! Nyt sotavankien julma kohtelu onkin suomalaisten laiminlyönti.
Ei ole valehtelulla rajaa.
Niemisen jutusta voisi ymmärtää, että poliittinnen eliitti olisi vastuussa tutkimattomuudesta. Onko näin? Nyt olisi persukulttuuriministerillä hommia tiedossa.
odottaa ainakin myös puolustusministeriöltä, kirkolta ja tutkimustyötä tukevilta säätiöiltä. Potti voisi silloin riittää.
Sitten tarvitaan vain sopiva instanssi asiaa hoitamaan. Ainakin Helsingin ja Tampereen yliopistoilla on voimavaroja tällaiseen tutkimukseen. Tutkijoita on myös vapailla markkinoilla eli työvoimaa kyllä löytyy.
Niemisen ajatukset ovat kannatettavia. Tietysti meidän pitää yrittää selvittää nämä asiat. Olen everstiluutnantin kanssa samaa mieltä asioista. On suorastaan häpeä, että tätä ei ole edes yritetty valtion toimenpitein tutkia. Hyvällä asialla on evlutti.
Sotasurmat 1914-1922 toimi valtioneuvoston kanslian alaisuudessa. Se maksettin budjettivaroin. Niin tulee toimia nytkin.
Muistaako joku, kuka muu olisi viime vuosina esittänyt Suomen sodissa kadonneiden tutkimusta kuin everstiluutnantti Nieminen? Tuntuu aika oudolta, että Suomessa olisi niin, ettei haluttaisi selvittä näinkin suuren määrän katoamisia.
Vastaus: everstiluutnantti Nieminen.
nuita Huhtiniemen joukkomurhia on hankala enää tutkia,koska fasisti Mannerheim
antoi suullisen käskyn ampua sotilaskarkurit ja peittää ruumiit suohon.Eikö
naisellisen sielun omistava Nieminen vielä tätä tajua? Kysyköön vaikka Kremlistä.
Hahhah.