4 artikla
Jumalasta
Vanhojen kirkolliskokousten päätös pyhästä kolminaisuudesta on loogisesti ongelmallinen. Jumala ei voi olla yhtäaikaa yksi ja kolme. Vanha kirkko riiteli kolminaisuudesta jatkuvasti ja päätyi kirkolliskokouksissaan omiin muotoiluihinsa lähinnä keisarin painostamana.
Jumala on yksi. Voimme kutsua Jumalaa monin eri tavoin. Toinen nimittää Isäksi, toinen Äidiksi, kolmas Allahiksi, kuka mitenkin. Nimillä ei ole väliä. Jumala ei ole sidottu sukupuoleen. Kristinusko ei ole patriarkaalinen tai matriarkaalinen uskonto. Tasa-arvo on oleellinen osa kristillistä sanomaa. Se saa näkyä myös Jumala-kuvassa.
Olemme tottuneet pitämään Jumalaa kaiken Luojana. Jumala Luojana on nykyisen luonnontieteen valossa jossain määrin kiistanalainen väittämä. Eräiden kosmologisten teorioiden mukaan maailmankaikkeudella ei olisi nimittäin alkua eikä loppua, vaan maailmankaikkeus olisi ikuinen. Maailmankaikkeus muuttuisi ja kehittyisi omien luonnonlakiensa mukaan. Voimme toistaiseksi puhua vielä luomisesta ja Jumalasta Luojana, mutta tämä näkemys voi menettää mielekkyytensä uusien fysikaalisten tutkimustulosten myötä.
Jumaluus ei katoa eikä lakkaa olemasta, vaikka siirtyisimme luomisesta maailmankaikkeuden ikuiseen olemassaoloon ja kehitykseen. Tieteen tehtävänä on selittää maailmankaikkeus, ei Jumalan. Jumalan ei tarvitse olla kaiken Luoja. Maailmankaikkeus on luonnonlakien alaista todellisuutta.
Jumala kuuluu maailmankaikkeutta korkeampaan jumalalliseen todellisuuteen. Tämä jumalallinen todellisuus, jumalankaikkeus, on ikuinen ja ääretön. Jumala asuu tässä jumalallisessa todellisuudessa eli taivaassa. Hän voi vaikuttaa ja toimia myös maailmankaikkeudessa. Enkeleitä voidaan pitää Jumalan apulaisina taivaassa.
Varhaiskristityt pyrkivät sanomaan, kuka Jeesus oikein oli. He päätyivät käyttämään tuntemaansa Jumalan Poika -käsitettä kuvatakseen Jeesuksen ihmisyyttä. Jeesuksen arveltiin olevan Jumalan valittu, jumalallisella valtuutuksella ja voimalla toimiva ihminen (adoptiaaninen tai dynamistinen kristologia), ei Jumala. Ylösnousemuksessa Jumala herätti Jeesuksen ja todisti Jeesuksen asemasta Jumalan valittuna.
Varhaiskristityt eivät heti tunnustaneet Jeesusta Jumalaksi. Tästä aiheutui myöhemmin vaikeita pulmia. Trinitaarinen dogminkehittely vaikeutui kirkkoisien ryhtyessä toivottomaan yritykseen yhdistää Uuden Testamentin erilaisista näkökulmista syntyneet Jeesus-kuvat väkisin yhteen. Näin päädyttiin rationaalisesti ongelmallisiin tulkintoihin kolminaisuudesta.
Jeesus syntyi ihmiseksi Marian ja Joosefin perheeseen, mutta ei koskaan nimittänyt itseään Jumalaksi tai Jumalan Pojaksi. Jeesus oli lopun ajan julistaja, joka opetti myös anteeksiantamuksen ja rakkauden sanomaa kaikkia lähimmäisiä kohtaan.
Varhaiskristityt kehittivät erilaisia tulkintoja Jeesuksesta. Monarkianistiset näkemykset korostivat Jumalan ykseyttä. Dynamistinen monarkianismi katsoi Jeesuksen olevan ihmisenä Jumalan valittu ja piti Isää yksin Jumalana. Modalistisessa monarkianismissa Jeesusta pidettiin Jumalan yhtenä historiallisena ilmenemismuotona Isän ja Pyhän Hengen rinnalla. Subordinationismi eli areiolaisuus tulkitsi Jeesuksen eräänlaiseksi luoduksi puolijumalaksi.
Kolminaisuusoppi sai täsmällisen kuvauksensa homousianismissa (sama olemus). Homousianismi kehitti opetuksen yhdestä ja samasta jumalallisesta olemuksesta kolmena eri persoonana, jotka olivat olemassa itsenäisesti. Homousia-oppi on loogisesti ongelmallinen Jumalan ykseyden kannalta. Usia eli olemus ei nimittäin kuvaa Jumalan ykseyttä, vaan jumaluuden luonnetta. Ajatus kolmesta erillisestä jumalallisesta persoonasta sopii huonosti Jumalan ykseyteen. Jumalalla ei voi olla lapsia. Jeesus ei voi yhtäaikaa olla Jumala ja Jumalan Poika. Se on loogisesti ristiriitaista.
Humanistinen monarkianismi onkin luontevin historiallinen tulkinta Jeesuksesta. Siinä Jeesusta ei pidetä Jumalana, vaan ihmisenä, joka sai uskonnolliselle sanomalleen jumalallisen valtuutuksensa viimeistään ylösnousemuksessa. Jeesusta voidaan pitää humanistisessa monarkianismissa Jumalan armon opettajana (pedagoginen humanismi) tai julistajana (profeetallinen humanismi).
Jumalallisen valtuutuksen eli akkreditoinnin ajankohdan perusteella humanistinen monarkianismi voidaan vielä jakaa joko immanenttiseen (tämänpuoleiseen ) tai transsendentaaliseen (tuonpuoleiseen) muotoon.
Immanenttisessa akkreditoinnissa Jeesus saa jumalallisen valtuutuksensa vastaanottamalla Jumalalta tehtävän kertoa sanomaa Jumalan armosta. Jeesus muodostaa tämän sanoman oman ymmärryksensä mukaan opettaen sitä eteenpäin. Vaihtoehtoisesti voimme katsoa Jeesuksen saaneen myös tärkeimmän sanomansa suoraan Jumalalta pelkän tehtävänannon sijasta.
Transsendentaalisessa akkreditoinnissa jumalallinen valtuutus tulee vasta Jeesuksen kuoleman jälkeen ylösnousemuksessa Jeesuksen muodostaessa täysin itsenäisesti oman uskonnollisen sanomansa maan päällä. Ylösnousemus tekee Jeesuksesta Jumalan Pojan eli ihmisen, jonka sanoman Jumala hyväksyy opetettavaksi kaikille kansoille. Voimme kuitenkin arvioida Jeesuksen historiallista sanomaa lähimmäisenrakkauden ja luonnonrakkauden näkökulmasta terveen järjen ja tieteen avulla tavanomaisen historiantutkimuksen lisäksi.
Jeesuksen ei ollut pakko kuolla eikä kärsiä. Hän ei ollut uhri ihmiskunnan synneistä, vaan opettaja takaisin Jumalan yhteyteen. Klassinen sovitusoppi uhriajatteluineen edustaa varhaiskristittyjen historiallista tulkintaa Jeesuksesta. Ylösnousemuksellaan Jeesus osoitti olevansa Jumalan valittu.
Juutalaiset käyttivät Pyhän Hengen käsitettä kuvaamaan lopun aikoja, Jumalan voiman ilmentymää. Varhaiskristityt elivät kiihkeässä lopun ajan odotuksessa ja tulkitsivat kokemuksensa ja innostuksensa osallisuudeksi Jumalan voimasta.
Me tulkitsemme Pyhän Hengen kristityn mielenlaaduksi. Pyhä Henki kuvaa kristityn psyykkistä mielentilaa, halua rakastaa ehdoitta ja aidosti Jumalaa ja maailmaa. Pyhä Henki ei ole ihmisen ulkopuolista Jumalan voimaa, vaan uskon herättämää tasapainoa, mielenrauhaa ja myönteisyyttä ihmisessä. Usko tekee ihmisestä pyhän ja Pyhällä Hengellä täyttyneen ihmisen. Sana ja sakramentit eivät välitä Pyhää Henkeä, vaan herättävät ja hoitavat uskoa.
Varhaiskristilliset kristologiat päättyivät kaikki samaan lopputulokseen: Jeesuksella on ylösnousemuksensa jälkeen valta-asema taivaassa. Humanistisessa monarkianismissa kaikki valta kuuluu yksin Jumalalle ja Jeesusta pidetään vain ylössnousseena ihmisenä taivaassa. Jumala paljastaa lopullisen totuuden Jeesuksesta kaikille ihmisille kuoleman jälkeen.
Vaikka pääsiäiskertomukset ovat historiallisesti kiistanalaisia, on mahdollista, että roomalaiset tuomitsivat Jeesuksen ristiinnaulittavaksi, mutta on myös mahdollista, että Jeesus kuoli myöhemmin muulla tavalla. Jeesuksen kuolintavalla ei ole merkitystä kristilliselle sanomalle.
Kristinusko syntyi uskosta kuoleman voittaneeseen ja ylösnousseeseen Jeesukseen. Vasta ylösnousemus auttoi kristittyjä huomaamaan, kuka Jeesus oikein oli. Vähitellen syntyi erilaisia tulkintoja Jeesuksesta. Jumalan valtakuntaa ei kuitenkaan koskaan tullut. Jumala halusi tapahtumien kululla todistaa ja osoittaa, kuinka eettiset opetukset, anteeksiantamus ja rakkaus sekä voitto kuolemasta ikuisuuksineen olivat lopun aikojen odotusta tärkeämpiä kristillisessä sanomassa.
Kristillisen perimätiedon mukaan Jeesus oli merkittävä opettaja, josta jokainen aikakausi esittää oman historiallisen suhteellisen tulkintansa. Jumala jätti meille salaisuutensa ja sanomansa tulkittavaksi eri aikakausille ja antoi ihmiskunnalle mahdollisuuden elää uutta elämää. Elämme luonnonlakien vaikutuspiirissä ja voimme vaikuttaa itse elämäämme ja maailman kulkuun.
Jumalasta
Vanhojen kirkolliskokousten päätös pyhästä kolminaisuudesta on loogisesti ongelmallinen. Jumala ei voi olla yhtäaikaa yksi ja kolme. Vanha kirkko riiteli kolminaisuudesta jatkuvasti ja päätyi kirkolliskokouksissaan omiin muotoiluihinsa lähinnä keisarin painostamana.
Jumala on yksi. Voimme kutsua Jumalaa monin eri tavoin. Toinen nimittää Isäksi, toinen Äidiksi, kolmas Allahiksi, kuka mitenkin. Nimillä ei ole väliä. Jumala ei ole sidottu sukupuoleen. Kristinusko ei ole patriarkaalinen tai matriarkaalinen uskonto. Tasa-arvo on oleellinen osa kristillistä sanomaa. Se saa näkyä myös Jumala-kuvassa.
Olemme tottuneet pitämään Jumalaa kaiken Luojana. Jumala Luojana on nykyisen luonnontieteen valossa jossain määrin kiistanalainen väittämä. Eräiden kosmologisten teorioiden mukaan maailmankaikkeudella ei olisi nimittäin alkua eikä loppua, vaan maailmankaikkeus olisi ikuinen. Maailmankaikkeus muuttuisi ja kehittyisi omien luonnonlakiensa mukaan. Voimme toistaiseksi puhua vielä luomisesta ja Jumalasta Luojana, mutta tämä näkemys voi menettää mielekkyytensä uusien fysikaalisten tutkimustulosten myötä.
Jumaluus ei katoa eikä lakkaa olemasta, vaikka siirtyisimme luomisesta maailmankaikkeuden ikuiseen olemassaoloon ja kehitykseen. Tieteen tehtävänä on selittää maailmankaikkeus, ei Jumalan. Jumalan ei tarvitse olla kaiken Luoja. Maailmankaikkeus on luonnonlakien alaista todellisuutta.
Jumala kuuluu maailmankaikkeutta korkeampaan jumalalliseen todellisuuteen. Tämä jumalallinen todellisuus, jumalankaikkeus, on ikuinen ja ääretön. Jumala asuu tässä jumalallisessa todellisuudessa eli taivaassa. Hän voi vaikuttaa ja toimia myös maailmankaikkeudessa. Enkeleitä voidaan pitää Jumalan apulaisina taivaassa.
Varhaiskristityt pyrkivät sanomaan, kuka Jeesus oikein oli. He päätyivät käyttämään tuntemaansa Jumalan Poika -käsitettä kuvatakseen Jeesuksen ihmisyyttä. Jeesuksen arveltiin olevan Jumalan valittu, jumalallisella valtuutuksella ja voimalla toimiva ihminen (adoptiaaninen tai dynamistinen kristologia), ei Jumala. Ylösnousemuksessa Jumala herätti Jeesuksen ja todisti Jeesuksen asemasta Jumalan valittuna.
Varhaiskristityt eivät heti tunnustaneet Jeesusta Jumalaksi. Tästä aiheutui myöhemmin vaikeita pulmia. Trinitaarinen dogminkehittely vaikeutui kirkkoisien ryhtyessä toivottomaan yritykseen yhdistää Uuden Testamentin erilaisista näkökulmista syntyneet Jeesus-kuvat väkisin yhteen. Näin päädyttiin rationaalisesti ongelmallisiin tulkintoihin kolminaisuudesta.
Jeesus syntyi ihmiseksi Marian ja Joosefin perheeseen, mutta ei koskaan nimittänyt itseään Jumalaksi tai Jumalan Pojaksi. Jeesus oli lopun ajan julistaja, joka opetti myös anteeksiantamuksen ja rakkauden sanomaa kaikkia lähimmäisiä kohtaan.
Varhaiskristityt kehittivät erilaisia tulkintoja Jeesuksesta. Monarkianistiset näkemykset korostivat Jumalan ykseyttä. Dynamistinen monarkianismi katsoi Jeesuksen olevan ihmisenä Jumalan valittu ja piti Isää yksin Jumalana. Modalistisessa monarkianismissa Jeesusta pidettiin Jumalan yhtenä historiallisena ilmenemismuotona Isän ja Pyhän Hengen rinnalla. Subordinationismi eli areiolaisuus tulkitsi Jeesuksen eräänlaiseksi luoduksi puolijumalaksi.
Kolminaisuusoppi sai täsmällisen kuvauksensa homousianismissa (sama olemus). Homousianismi kehitti opetuksen yhdestä ja samasta jumalallisesta olemuksesta kolmena eri persoonana, jotka olivat olemassa itsenäisesti. Homousia-oppi on loogisesti ongelmallinen Jumalan ykseyden kannalta. Usia eli olemus ei nimittäin kuvaa Jumalan ykseyttä, vaan jumaluuden luonnetta. Ajatus kolmesta erillisestä jumalallisesta persoonasta sopii huonosti Jumalan ykseyteen. Jumalalla ei voi olla lapsia. Jeesus ei voi yhtäaikaa olla Jumala ja Jumalan Poika. Se on loogisesti ristiriitaista.
Humanistinen monarkianismi onkin luontevin historiallinen tulkinta Jeesuksesta. Siinä Jeesusta ei pidetä Jumalana, vaan ihmisenä, joka sai uskonnolliselle sanomalleen jumalallisen valtuutuksensa viimeistään ylösnousemuksessa. Jeesusta voidaan pitää humanistisessa monarkianismissa Jumalan armon opettajana (pedagoginen humanismi) tai julistajana (profeetallinen humanismi).
Jumalallisen valtuutuksen eli akkreditoinnin ajankohdan perusteella humanistinen monarkianismi voidaan vielä jakaa joko immanenttiseen (tämänpuoleiseen ) tai transsendentaaliseen (tuonpuoleiseen) muotoon.
Immanenttisessa akkreditoinnissa Jeesus saa jumalallisen valtuutuksensa vastaanottamalla Jumalalta tehtävän kertoa sanomaa Jumalan armosta. Jeesus muodostaa tämän sanoman oman ymmärryksensä mukaan opettaen sitä eteenpäin. Vaihtoehtoisesti voimme katsoa Jeesuksen saaneen myös tärkeimmän sanomansa suoraan Jumalalta pelkän tehtävänannon sijasta.
Transsendentaalisessa akkreditoinnissa jumalallinen valtuutus tulee vasta Jeesuksen kuoleman jälkeen ylösnousemuksessa Jeesuksen muodostaessa täysin itsenäisesti oman uskonnollisen sanomansa maan päällä. Ylösnousemus tekee Jeesuksesta Jumalan Pojan eli ihmisen, jonka sanoman Jumala hyväksyy opetettavaksi kaikille kansoille. Voimme kuitenkin arvioida Jeesuksen historiallista sanomaa lähimmäisenrakkauden ja luonnonrakkauden näkökulmasta terveen järjen ja tieteen avulla tavanomaisen historiantutkimuksen lisäksi.
Jeesuksen ei ollut pakko kuolla eikä kärsiä. Hän ei ollut uhri ihmiskunnan synneistä, vaan opettaja takaisin Jumalan yhteyteen. Klassinen sovitusoppi uhriajatteluineen edustaa varhaiskristittyjen historiallista tulkintaa Jeesuksesta. Ylösnousemuksellaan Jeesus osoitti olevansa Jumalan valittu.
Juutalaiset käyttivät Pyhän Hengen käsitettä kuvaamaan lopun aikoja, Jumalan voiman ilmentymää. Varhaiskristityt elivät kiihkeässä lopun ajan odotuksessa ja tulkitsivat kokemuksensa ja innostuksensa osallisuudeksi Jumalan voimasta.
Me tulkitsemme Pyhän Hengen kristityn mielenlaaduksi. Pyhä Henki kuvaa kristityn psyykkistä mielentilaa, halua rakastaa ehdoitta ja aidosti Jumalaa ja maailmaa. Pyhä Henki ei ole ihmisen ulkopuolista Jumalan voimaa, vaan uskon herättämää tasapainoa, mielenrauhaa ja myönteisyyttä ihmisessä. Usko tekee ihmisestä pyhän ja Pyhällä Hengellä täyttyneen ihmisen. Sana ja sakramentit eivät välitä Pyhää Henkeä, vaan herättävät ja hoitavat uskoa.
Varhaiskristilliset kristologiat päättyivät kaikki samaan lopputulokseen: Jeesuksella on ylösnousemuksensa jälkeen valta-asema taivaassa. Humanistisessa monarkianismissa kaikki valta kuuluu yksin Jumalalle ja Jeesusta pidetään vain ylössnousseena ihmisenä taivaassa. Jumala paljastaa lopullisen totuuden Jeesuksesta kaikille ihmisille kuoleman jälkeen.
Vaikka pääsiäiskertomukset ovat historiallisesti kiistanalaisia, on mahdollista, että roomalaiset tuomitsivat Jeesuksen ristiinnaulittavaksi, mutta on myös mahdollista, että Jeesus kuoli myöhemmin muulla tavalla. Jeesuksen kuolintavalla ei ole merkitystä kristilliselle sanomalle.
Kristinusko syntyi uskosta kuoleman voittaneeseen ja ylösnousseeseen Jeesukseen. Vasta ylösnousemus auttoi kristittyjä huomaamaan, kuka Jeesus oikein oli. Vähitellen syntyi erilaisia tulkintoja Jeesuksesta. Jumalan valtakuntaa ei kuitenkaan koskaan tullut. Jumala halusi tapahtumien kululla todistaa ja osoittaa, kuinka eettiset opetukset, anteeksiantamus ja rakkaus sekä voitto kuolemasta ikuisuuksineen olivat lopun aikojen odotusta tärkeämpiä kristillisessä sanomassa.
Kristillisen perimätiedon mukaan Jeesus oli merkittävä opettaja, josta jokainen aikakausi esittää oman historiallisen suhteellisen tulkintansa. Jumala jätti meille salaisuutensa ja sanomansa tulkittavaksi eri aikakausille ja antoi ihmiskunnalle mahdollisuuden elää uutta elämää. Elämme luonnonlakien vaikutuspiirissä ja voimme vaikuttaa itse elämäämme ja maailman kulkuun.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Maailmankaikkeudella on ollut alku, ainakin sillä perusteella, että määrätyt alkuaineet puoliuduttuaan muutuvat lopulta lyijyksi ja koska kaikki ei ole vielä lyijjyä, ei aika(materian) ole ollut loputon. Jeesus oli Raamatun mukaan Jumalan poika, Jeesus ilmoitti olevansa tekemässä Isänsä tahtoa ja sanoi, Isä on minua suurenpi(mahtavanpi),kolminaisuus on muistaakseni pakanallisuudesta otettu oppi, joka liitetty joskus aikojen hämärässä kristilliseen oppiin. Jeesus on maailmojen halki matkaaja, hän on opas joka on ensimmäisenä kulkenut tuon "tien" materiasta henkeen,lisäksi Hän oli suuri opettja, jonka opetukset ovat universaalia rakkautta.
Tänä päivänä elää ihmisiä jotka ovat Jeesuksen biologisia jälkeläisiä. Näin väittää kirja Holy Blood Holy Grail. Teos on vuosikymmenen työläiden tutkimusten tulos.
Eu:hun halutaan tällainen Jeesuksen verisukulainen presidentiksi. E:un 12 tähteä edustavat Israelin 12 heimoa.
Jeesus ei kuollut ristillä. Kuka tahansa voi matkia Jeesuksen ristillä oloa ja huomata että hengissä ollaan yhä, kunhan on kohtalainen fyysinen kunto.
Jeesus vaipui jooga-transsiin jotta hän näyttäisi kuolleelta. Sitten hänen kehonsa vietiin omien sukulaisten omistamaan yksityiseen hautaan. Siellä odottivat lääkärit jotka käsittelivät Jeesuksen kehon haavat hoitavilla yrteillä.
Jeesus ei siis ole kuollut syntiesi puolesta. Hän ei myöskään ole Jumala vaikka jotkut fanaatikot näin väittävätkin täysin vailla perusteita.
Sinun täytyy yhä sovittaa syntisi itse Jumalan kanssa tekemällä parannus, muuttamalla tapasi ja katumalla ja pyytämällä anteeksi. Tärkeintä on kuitenkin pyrkiä mielentilaan jossa haluat palvella Jumalaa itsesi sijasta.
Jumala ei kuitenkaan ole kaukainen pelottava rankaisija joksi pimeiden aikojen monopolipapit ovat Hänet ihmisten tajunnassa muokanneet. Jumala on ikuinen, rajattoman viehättävä ystäväsi, joka on läsnä koko ajan sydämessäsi. Hänen läsnäolonsa huomaa usein omatuntona.
Jumala on nyt sydämessäsi ja voit kääntyä Hänen puoleen tältä istumalta ja pyytää apua Hänen ymmärtämiseen ja Jumalan rakkauden heräämiseen sydämessäsi. Voit myös pyytää apua Jeesukselta. Se on tehokkaampaa, sillä nöyryys on valttia Jumalan edessä ja tuo Hänelle onnellisuutta. Ja rakkaus etsii kohteensa onnellisuutta.
Voimme tietenkin jatkaa fundamentalistien tietä, jossa katsotaan että Jeesus on Jumala, vain Hän voi pelastaa, ja ilman Jeesusta on edessä varma lippu ikuiseen helvetin kiirastuleen.
Tämä absurdismi on mennyt niin pitkälle että jopa baptistiseurakunta tukee Tripurassa Intiassa kristittyjen vapautusarmeijaa. Siellä kristityt tappavat käännytykseen suostumattomat, jotta muut eivät uskaltaisi olla ottamatta Jeesusta vastaan.
Tuomitse puu hedelmän mukaan. Jokainen Intian osavaltio jossa kristityt ovat tehneet herran työtä on saanut siunauksia kuten lisääntynyt väkivalta, rikollisuus, huumeet ja alkoholi, petokset jne.
Saat tietenkin tukea kirppisostoksin mitä toimintaa haluat. Mutta onko se mielekästä?
Tässä oli ihmisten kirjoituksia, joita tuskin kukaan ymmärtää. Ihmisillä on monenlaisia käsityksiä ja mielikuvia Jeesuksesta.
Miksei turvautua Uuden testamentin antamaan kuvaan Jeesuksesta ja evankeliumin sanomasta. Vain siitä löytyy se pelastus, jonka Jeesus tuli välittämään. Jeesus on paljon enemmän kuin viisas opettaja.
Lue lisää siitä, mikä Jeesuskuva on luotettava:
http://www.nic.fi/~jlindell
kirjoitus ”Kuka on Jeesus?”
Ensiksi, kuvitelkaa häikäisevän kirkas neuvosto, jonka loisto on kaiken ymmärryksen ylittävä. Tämä loistava ryhmä muodostaa neuvoston jäsenet, hierarkian. He organisoivat kaiken työn, jota tehdään henkimaailmassa ja maan päällä. Tämä hierarkia on vastuussa kaikista, jotka palvelevat maan päällä: oppaistanne, apulaisista, jotka ovat meediomme ympärillä, kaikista, jotka palvelevat henkimaailmassa: opettajista, mestareista ja muista palvelijoista. Olemme järjestäytyneet arvon ja tehtävän mukaan. Kuitenkin jokainen alue palvelee. Nasaretilainen ja koko hänen joukkonsa palvelevat. Emme istu joutilaina. Minä palvelen hyvin vaikealla alueella. Siellä on niitä, jotka olivat maan päällä hyvin uskonnollisia, kirkkojen hierarkioista piispoja, paaveja ja muita, joilla on valta maan päällä uskontojen piirissä. Osa ryhmästämme työskentelee näillä alueilla. Kun he saapuvat henkimaailmaan, meidän joukkomme auttaa heitä ymmärtämään. Voin kertoa, että heidän yllätyksensä on valtava. Meillä on todellakin suuria vaikeuksia. Ensinnäkään he eivät ole enää paaveja, piispoja tai arkkipiispoja. Hengen valtakunnissa olet pelkkä kansalainen, nainen tai mies. Olet vain asukas siellä. Jos omaat voimakkaan henkisyyden ja hyvän organisointikyvyn, sinusta voi tulla organisaattori. Mutta asioita ei hoideta samalla tavalla kuin maan päällä. Me otamme persoonat vastaan. Jos he ovat olleet hyvin sairaita, he ovat aluksi alueella, missä saavat parantavia energioita. Sitten heidät herätetään. He tapaavat rakkaitaan, kuten kaikki muutkin, ja käyvät läpi alustavat kokeet. Kun nämä ovat ohi, on meidän vuoromme. Järjestämme tapaamisen heidän kanssaan joko kauniilla viheralueella tai miellyttävässä huoneessa, edellyttäen että he ovat ansainneet sen tietysti. Joidenkin uudet asuinsijat saattaisivat yllättää teidät. Kaikki eivät nimittäin astu sisään kauneuteen, voin vakuuttaa teille. Jotkut käyttävät valtaansa omaksi hyödykseen, ja heidän tyrmistyksensä on valtaisa, kun löytävät itsensä odottamiensa kunnian asuinsijojen sijasta hämärän mailla. Mutta jos he ovat saavuttaneet riittävästi valoa, kokoonnumme heidän luokseen. Aluksi sanomme: "Olette nyt huomanneet, että olette vielä elossa. Olette taivaassa. Näette, että toimitte ja olette kuin ennen, ette eri kehossa vaan edelleen omana itsenänne kaikkine ajatuksinenne, ideoinenne, tapoinenne, tottumuksinenne. Ettekö ajattelekin samoin kuin ennen? Olette edelleen sama henkilö." He myöntävät näin olevan, ja silloin aloitamme. "Olette opettaneet laumallenne Kolminaisuudesta, Pyhästä Kolminaisuudesta, Neitsyt Mariasta. Palvotte häntä. Palvotte Nasaretilaista. Kohotatte hänet korkeuksiin." Näytämme heille kuin valkokankaalla, kuinka asiat todellisuudessa olivat maan päällä Jeesuksen aikaan, kuinka hän oli Isän palvelija, kuinka hänelle opetettiin metafysiikkaa. Hän oli meedio. Näytämme heille, kuinka hänen elämänsä järjestettiin tietyillä alueilla, jotta hän voisi parantaa. Näytämme, kuinka hän liikkui ihmisten parissa, kuinka häntä käytettiin poliittisiin tarkoituksiin ja kuinka hänet tuhottiin, koska ajat olivat vaikeat. Näytämme tämän, vaatimattoman nuoren äidin ja isän, ja näytämme, että nuori äiti ei ole enää sama äiti, vaan on jälleensyntynyt sen jälkeen. Miljoonat ihmiset palvovat häntä, eikä palvonnan kohdetta ole! Mitä energian tuhlausta! Nasaretilainen tulee heidän luokseen. Ei heti, mutta kun olemme saaneet kootuksi ryhmän, joka on päässyt tiettyyn vaiheeseen, tämä tapahtuu. Alueelle ilmestyy suuri valkeus, ja me opettajat sanomme: "Katsokaa!" Mahtava loisto selkenee ja hahmoja ilmestyy. Keskellä on yksi, jonka sylissä on lammas. "Katsokaa kaikkia. Sama ryhmä, sama valkeus, sama värähtely. Jos tahdotte palvoa Nasaretilaista, miksette palvo jokaista? Heidän yläpuolellaan on muita ja taas heidän yläpuolellaan toisia loppumattomiin." Tämä on kauhea shokki joillekin. He polvistuvat kumartamaan, kuten heitä joskus kumarrettiin. Jeesus kieltää tekemästä niin: "Minä en ole Isä!", hän jylisee. Hän osaa jylistä: "Olen Hänen palvelijansa. Olen aina ollut Hänen palvelijansa alustani lähtien ja halki aikaisempien elämieni. Olin Nasaretilainen. Olin Hänen. Aina en totellut Häntä. Joskus petin Hänet, kuten me kaikki teemme, kuten tekin olette tehneet." Hän tietää tarkalleen. Hän kykenee näkemään. "Teille annettiin suuri vastuu maan päällä. Te pilasitte sen. Te käytitte valtaanne alistaaksenne kansojanne (milloin katsoitte sen tarpeelliseksi) tuomalla ihmiset Isän luo pelokkaina ja kukistettuina. Riistitte rakkauden. Eikö Isä lähettänyt minut osoittamaan, että Hän on rakkaus? Te salasitte sen. Hautasitte sen ideologioiden, teologioiden, dogmien, uskontunnustusten ja kaiken muun sellaisen alle. Totuus on haudattu ja kätketty." He tietävät sen jo. Se on heille kerrottu, mutta hän sanoo sen uudelleen, koska on heidän edessään. "Tulen teidän eteenne lammas sylissäni, jotta tietäisitte, kuka minä olen, koska minun oletetaan olevan Jumalan Karitsa, palvelija. Kaikki ei ole vielä menetetty. Kuten teillä kerran oli valta ihmisten yli, on teillä nyt mahdollisuus ymmärtää nöyryyttä. Näette edessänne veljiäni, jotka maan päällä eivät ole olleet sellaisia kuin te, vaan olivat nöyriä ja vaatimattomia. Katsokaa nyt heidän loistoaan! Teot elämän aikana tekevät ihmisistä kauniita, kuten he ovat. Ei komeus ja varallisuus, ei kullattu ulkoasu, ei! Vaan koruttomuus, yksinkertaisuus!"
On kauheata nähdä, kuinka he tuntevat rakkauden laskeutuvan ylleen, kuinka ymmärtäväisyys ympäröi heidät, minkä vuoksi he itkevät. Sillä nyt he tuntevat itsensä läpikotaisin. He tietävät myös, että he ovat epäonnistuneet hänen, ja ennen kaikkea Isän, palvelijoina.
"Menkää", Nasaretilainen sanoo, "menkää nöyryydessä. Sillä meillä tämän alueen asukkailla ei ole pöyhkeilevää valtaa. Me olemme nöyriä Isän edessä. Kun kasvamme yhä lähemmäs Häntä ja näemme Hänen koko loistonsa - tiedon, kauneuden, lait - tunnemme itsemme pieniksi ja nöyriksi. Siispä menkää nöyryydessä ja palvelkaa Hänen lapsiaan." Nasaretilainen tekee näin joka alueella, niinkuin veljeni Zareth on teille kertonut. Hän tekee sen tarvittaessa paikoissa, joihin on ennalta koottu lukuisia kristittyjä, jolloin se on helpompaa. Saamme ryhmässä enemmän aikaan, ja palvelijoilla on sitten helpompaa omilla alueillaan. Kaikki todella näkevät hänet. Hän ei kulje heidän joukossaan. Hän on aina heidän yläpuolellaan ja veljiensä keskellä. Hän ei ole koskaan yksin, koska hän haluaa osoittaa, ettei ole Jumala, vaan palvelija, ja että hänen veljensä ovat samalla tavalla Isän palvelijoita. Tällä tavalla heille annetaan ymmärrystä - kaikille niille, jotka haluavat olla hänen luonaan, jotka itkevät, huutavat, rukoilevat ja ponnistelevat, jotta heidät vietäisiin hänen luokseen. Se on säälittävä näky ja se jatkuu ja jatkuu. Kaikki kristityt haluavat tulla hänen ja Isän tykö, eivätkä voi ymmärtää, ihmispoloiset. Tämä on humaanein tapa hoitaa asia. Se on nopea ja säästää paljon työtä. Ei ole epäilystäkään, että se on Hän: hänellä on lammas ja hän käyttäytyy ja puhuu, kuten Jeesus käyttäytyi ja puhui. He tietävät, että se on todella hän. Sitten hän kertoo heille tosiasioita itsestään. Hän ottaa esille tarinat, joita heille on opetettu hänen elämästään, ja kertoo, miten asiat todella olivat. Kun he ovat nöyrtyneet - jokainen tuntee nöyryyttä hänen edessään - hän sanoo heille: "Nouskaa, Isän lapset, veljeni, sisareni. Olemme kaikki yhtä Isämme edessä, kaikki yhtä. Hän rakastaa teitä yhtä paljon kuin Hän rakastaa minua. Älkää siis pelätkö ponnistellessanne voittamaan puutteenne. Älkää pelätkö menettävänne Hänet näkyvistänne tai että koskaan Hänet kadottaisitte, koska me, jotka olemme Hänen palvelijoitaan, olemme ympärillänne, me opastamme teitä, saatamme teidät vaikeuksistanne, asetamme jalkanne polulle, joka vie aina eteenpäin. Meitä on monta, meitä on oikea legioona. Menkää siis ja tietäkää, että olen kanssanne ja tulen tykönne jälleen, olette näkevä minut usein tulevina päivinä." Ja niin tarina jatkuu.
Maailman eri osissa palvotaan muita, kuten Muhammedia, Buddhaa, jne. Myös näillä alueilla koetaan samalla tavalla. Palvojat tuodaan Buddhan eteen, joka oli kehittynyt olento. Hän valistaa omalla tavallaan, oman ymmärryksensä mukaan haluamallaan tavalla. Hän menee uskovaistensa eteen henkimaailmassa ja jakaa heille tietoa. Näin tehdään kaikilla alueilla, missä on ihmisiä eri opetuksineen, eri tiedoin varustettuina. Sitten he ymmärtävät, että jokainen oli vain Isän palvelija ja että Isä on lähettänyt monia Hänen palvelijoikseen ja tulee aina lähettämään. On näet niin, että kun Hän lähettää palvelijan maan päälle, tämä syntyy ja unohtaa entisen elämänsä. Aloittaessaan matkansa hän voi kulkea harhaan polultaan eikä eläkään elämää, joka oli suunniteltu hänelle, koska hänellä on vapaa tahto. Otamme aina riskin, kun suurin toivein lähetämme olennon palvelemaan. Seuraamme hänen taivaltaan tarkoin, joskus vavisten, koska näemme... Voi, he kompastuvat... No, ei kovin pahoin... ja niin edespäin. Jos he saavat jalkansa polulleen kokonaan ja pysyvät sillä, ilomme on rajaton. Teillä on vapaa tahto ja käytätte sitä hyödyksenne tai haitaksenne. Sama koskee jokaista lähetettyä palvelijaa. Te lainaatte itsenne Isälle tai sitten ette. Sama koskee kaikkia. Täällä olette ja täällä teillä on polkunne kuljettavana - vapaan tahtonne mukaisesti. Joskus harhailette. Toisinaan eksytte paljon, toisinaan vähän ja joskus, joskus pysytte polulla. Kurssi ei ole aina suora. Tietysti tiellänne on kallioita, kiviä tai esteitä riippuen siitä, millainen elämänne on tarkoitus olla.
Kanavoitu Kanadassa Jarus-nimiseltä henkioppaalta, meedio (lähde:http://www.angelfire.com/theforce/zareth/opetukset1_2.html)
26. Älkää syökö mitään verinensä. Älkää merkeistä ennustelko älkääkä harjoittako noituutta. 27. Älkää keritkö tukkaanne päälaen ympäriltä, äläkä leikkaamalla turmele partasi reunaa. 28. Älkää viileskelkö ihoanne vainajan tähden älkääkä koristelko itseänne ihopiirroksilla. Minä olen Herra. 29. Älä häpäise tytärtäsi antamalla hänen tulla portoksi, ettei maa harjoittaisi haureutta ja tulisi täyteen iljettävyyttä. 30. Pitäkää minun sapattini ja peljätkää minun pyhäkköäni. Minä olen Herra. 31. Älkää kääntykö vainaja- ja tietäjähenkien puoleen; älkää etsikö heitä, ettette tulisi heistä saastutetuiksi. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.