6 artikla
Synnistä
Ihminen on luonnostaan kykenevä sekä hyvään että pahaan. Kristillinen kirkko on vuosisatojen ajan turhaan syyllistänyt ihmisiä ja ylikorostanut ihmisen pahuutta. Ihminen on kehittynyt biologian lakien mukaan. Eettinen kehitys noudattaa psykologian lainalaisuuksia. Itsensä rakastaminen kuuluu ihmisen elämään luonnollisena osana ja on ollut välttämätöntä olemassaolon taistelussa ihmisen evoluution aikana.
Perisynti ei ole varsinainen synti. Perisynti kertoo vain ihmisen epätäydellisyydestä: Kukaan ei ole niin hyvä, etteikö kykenisi tekemään syntiä. Me emme voi olla vastuussa aikaisempien sukupolvien virheistä.
Synti on Jumalan tahdon vastainen teko. Jeesuksen eettiset periaatteet ilmaisevat Jumalan tahtoa. Kristillisen perimätiedon tärkeimmät eettiset periaatteet koskevat rakkautta Jumalaan, lähimmäiseen, omaan minään ja luontoon sekä kultaista sääntöä. Synti on siis rakkaudettomuutta Jumalaa, lähimmäistä ja luontoa kohtaan. Rakkaudettomuus omaa itseä kohtaan on sairaus, ei syntiä. Kohtuuton itsekkyys on syntinä itserakkautta muiden kustannuksella rikkoen lähimmäisenrakkauden käskyä.
Tekosynnit ovat varsinaisia syntejä. Niistä ihminen on henkilökohtaisesti vastuussa. Ihmisellä on vapaus valita hyvän ja pahan välillä. Kenenkään ei ole pakko tehdä syntiä. Sidottu ratkaisuvalta moraalisissa asioissa poistaisi vastuullisuuden.
Synti on ihmisen oma valinta. Synti syntyy ja kehittyy oman harkinnan ja omien kokemusten, kasvatuksen, muiden esimerkin ja ympäristön vaikutteiden seurauksena. Myös perintötekijöillä voi olla osuutta asiaan. Ihminen voi myös oppia pois synnistä tekemään Jumalan tahdon mukaisia hyviä valintoja.
Synti ei ole sielunvihollisen työtä, vaan ihmisen oma valinta. Sielunvihollista tai paholaista ei ole olemassa. Vanhan Testamentin kertomus syntiinlankeemuksesta ei ole historiallisesti totta, vaan oman aikansa kuvaus ihmisen moraalisesta epätäydellisyydestä ja kuoleman alkuperästä.
Synnistä
Ihminen on luonnostaan kykenevä sekä hyvään että pahaan. Kristillinen kirkko on vuosisatojen ajan turhaan syyllistänyt ihmisiä ja ylikorostanut ihmisen pahuutta. Ihminen on kehittynyt biologian lakien mukaan. Eettinen kehitys noudattaa psykologian lainalaisuuksia. Itsensä rakastaminen kuuluu ihmisen elämään luonnollisena osana ja on ollut välttämätöntä olemassaolon taistelussa ihmisen evoluution aikana.
Perisynti ei ole varsinainen synti. Perisynti kertoo vain ihmisen epätäydellisyydestä: Kukaan ei ole niin hyvä, etteikö kykenisi tekemään syntiä. Me emme voi olla vastuussa aikaisempien sukupolvien virheistä.
Synti on Jumalan tahdon vastainen teko. Jeesuksen eettiset periaatteet ilmaisevat Jumalan tahtoa. Kristillisen perimätiedon tärkeimmät eettiset periaatteet koskevat rakkautta Jumalaan, lähimmäiseen, omaan minään ja luontoon sekä kultaista sääntöä. Synti on siis rakkaudettomuutta Jumalaa, lähimmäistä ja luontoa kohtaan. Rakkaudettomuus omaa itseä kohtaan on sairaus, ei syntiä. Kohtuuton itsekkyys on syntinä itserakkautta muiden kustannuksella rikkoen lähimmäisenrakkauden käskyä.
Tekosynnit ovat varsinaisia syntejä. Niistä ihminen on henkilökohtaisesti vastuussa. Ihmisellä on vapaus valita hyvän ja pahan välillä. Kenenkään ei ole pakko tehdä syntiä. Sidottu ratkaisuvalta moraalisissa asioissa poistaisi vastuullisuuden.
Synti on ihmisen oma valinta. Synti syntyy ja kehittyy oman harkinnan ja omien kokemusten, kasvatuksen, muiden esimerkin ja ympäristön vaikutteiden seurauksena. Myös perintötekijöillä voi olla osuutta asiaan. Ihminen voi myös oppia pois synnistä tekemään Jumalan tahdon mukaisia hyviä valintoja.
Synti ei ole sielunvihollisen työtä, vaan ihmisen oma valinta. Sielunvihollista tai paholaista ei ole olemassa. Vanhan Testamentin kertomus syntiinlankeemuksesta ei ole historiallisesti totta, vaan oman aikansa kuvaus ihmisen moraalisesta epätäydellisyydestä ja kuoleman alkuperästä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.