mietin että millainen ihminen kuvittelee olevansa jotenkin niin erinomainen ja niin erinomaisessa lahkossa sekä uskossa että kaikki muu 99,9% maailman väestöstä eivät ole pelastettujen joukossa mutta ITSE sitten on koska kuuluu jehovan todistajien kulttiin johon kuuluu vain 0,1% maailman väestöstä.
voisiko noin uskova ihminen olla itsekäs? voisiko hän olla tyhmä? voisiko hän kokea olevansa muita erinomaisempi?
vai uskooko hän että hän on jumalalle jotenkin rakkaampi siksi että suostuu aivopestäväksi lahkoon ja uskoon valheita ja väärin ennustettuja maailmanlopun ennusteita?
voi onko hän lahkon uhri, onko lahko riistänyt hänen kykynsä ajatella ja ymmärtää sekä kyseenalaistaa?
voisiko noin uskova ihminen olla itsekäs? voisiko hän olla tyhmä? voisiko hän kokea olevansa muita erinomaisempi?
vai uskooko hän että hän on jumalalle jotenkin rakkaampi siksi että suostuu aivopestäväksi lahkoon ja uskoon valheita ja väärin ennustettuja maailmanlopun ennusteita?
voi onko hän lahkon uhri, onko lahko riistänyt hänen kykynsä ajatella ja ymmärtää sekä kyseenalaistaa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
"voisiko noin uskova ihminen olla itsekäs? voisiko hän olla tyhmä? voisiko hän kokea olevansa muita erinomaisempi?"
Asian voi ainakin osin ratkaista toista reittiä; henkilö ei voi samanaikaisesti olla omilla aivoillaan ajatteleva, rehellinen sekä jehovantodistaja. Jostain noista kolmesta on tingittävä.
miten lahkon sisällä tämä kategorisointi, kuka pääsee paratiisiin ja kuka ei?
tuntuu ainakin että aikoinaan minun ja monien muidenkin kohtalo oli lyöty lukkoon näiden "parempien " seurassa...
itsekkyys toistuu siis ihan lahkon sisälläkin?