NAAPUREISTAMME
Olen kirjoitellut näillä saiteilla aikaisemminkin valtionaapureistamme, lähinnä viime sotiimme liittyen, mutta Venäjästä muistaakseni muutenkin. Palaan nyt asiaan tietynlaisena yhteenvetona. Olisin mielissäni, jos joku mahdollinen lukija vaivautuisi kommentoimaan esittämääni. Sitä ei välttämättä tarvitse tehdä kovin ryppyotsaisesti, sillä sellaista asennetta pyrin itsekin välttämään esityksessäni.
Suomen kohtalonratkaisuihin ovat aina kytkeytyneet naapurimme Venäjä ja Ruotsi, jo ennen itsenäistymistämme ja myös itsenäisyytemme aikana. Myös Saksa on ollut niissä aina mukana, itsenäistyessämme ja viime sodissamme erittäin merkittävästi. Saksan merkitys on ollut meille viime vuosisadalla ja oikeastaan myös nykyisin suurempi kuin monien meitä lähempänä olevien maiden, eräät rajanaapurimmekin huomioon ottaen. Mutta tässä lyhyessä esityksessäni otan nyt esille vain rajanaapurimme Venäjän, Ruotsin, Viron ja Norjan.
Olen kirjoitellut näillä saiteilla aikaisemminkin valtionaapureistamme, lähinnä viime sotiimme liittyen, mutta Venäjästä muistaakseni muutenkin. Palaan nyt asiaan tietynlaisena yhteenvetona. Olisin mielissäni, jos joku mahdollinen lukija vaivautuisi kommentoimaan esittämääni. Sitä ei välttämättä tarvitse tehdä kovin ryppyotsaisesti, sillä sellaista asennetta pyrin itsekin välttämään esityksessäni.
Suomen kohtalonratkaisuihin ovat aina kytkeytyneet naapurimme Venäjä ja Ruotsi, jo ennen itsenäistymistämme ja myös itsenäisyytemme aikana. Myös Saksa on ollut niissä aina mukana, itsenäistyessämme ja viime sodissamme erittäin merkittävästi. Saksan merkitys on ollut meille viime vuosisadalla ja oikeastaan myös nykyisin suurempi kuin monien meitä lähempänä olevien maiden, eräät rajanaapurimmekin huomioon ottaen. Mutta tässä lyhyessä esityksessäni otan nyt esille vain rajanaapurimme Venäjän, Ruotsin, Viron ja Norjan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
RUOTSI
Vaikka meillä puhutaan historiallisesta Ruotsi-Suomesta – ainakin minun kouluaikoinani vielä puhuttiin – Ruotsi ei emämaana ollessaan mitenkään tunnustanut Suomen erityisasemaa. Suomi oli ollut Ruotsille vain puskurivyöhyke, milloin leveämpi milloin kapeampi, sen lukuisissa sodissa 1300-1700 luvuilla. Suomen sodassa 1808-09 Ruotsi luopui Suomesta kovin helpolla. Se ei edes yrittänyt pysäyttää vihollista rajalla, vaan päästi taistelut heti Suomen puolelle. Nuo 24000 heikosti koulutettua ja varustettua valtaosin suomalaista ruotusotilasta kyllä taistelivat urhoollisesti lukuisilla taistelupaikoilla, kuten Runeberg sankarieepoksessaan Vänrikki Stoolin tarinoissa kertoo, ja kärsivät suuret, noin 6000 miehen tappiot. Sodan lopputulos koitui Suomen onneksi, sillä jos Ruotsin valta olisi jatkunut tänne asti, olisimme jo tulleet täysin ruotsalaistetuiksi, niin uskon. Suomen sotaan muuten loppui Ruotsin sotahistoria, kun sillä ei enää ollut suomalaisia sotilaita, joilla se oli taistellut maineikkaasti Euroopan monilla taistelukentillä! Norjan se vielä pystyi valloittamaan Tanskalta 1814 ja pitämään sitä pakkounionissa kanssaan vuoteen 1905 asti. Kokemukset siitä unionista osaltaan ylläpitävät norjalaisten haluttomuutta EU:iin liittymiseen.
Vapaussodassamme 1918 Ruotsi auttoi valkoisia pelosta, että punaisten voittaessa se saisi Neuvostoliiton rajanaapurikseen. Ruotsi on ollut meille rakas vihollinen urheilussa ja kova kilpakumppani monella muullakin alueella. Se on ollut meille myös hyvä naapuri, mutta ei suinkaan pyyteettömästi, mikä on ymmärrettävää. Talvisodan sytyttyä 1939 Ruotsi julisti, että ”Finlands sak är vår” ja auttoikin meitä paljon materiaalisesti, mutta ahneus voitti pian Neuvostoliiton pelon ja Ruotsi kielsi läpikulun meille länsimaista tulossa olleelta sotilasavulta, jotta malmi- ja tavarakuljetukset Saksaan - Neuvostoliiton silloiselle liittolaiselle - ja niistä tulevat rahavirrat eivät olisi häiriintyneet. Ruotsin kansa tunsi kyllä suurta myötätuntoa suomalaisia kohtaan ja 8000 ruotsalaista vapaaehtoista taisteli rinnallamme, jopa rintamavastuussa Sallan rintamalla, Ruotsin valtiojohdon kieltoa uhmaten.
Välirauhan aikana Ruotsi karttoi sitoutumasta mitenkään Suomen puolustamiseen ja jatkosodan aikana se yritti painostaa meidät rauhaan ehdoilla millä hyvänsä, mutta me pidimme päämme kylmänä, ja torjuntavoittomme ansiosta vältyimme Neuvostoliiton vaatimalta ehdottomalta antautumiselta. Tuhannet suomalaislapset saivat Ruotsista turvallisen kodin sodan aikana, ja monet - minun siskopuolenikin - jäivät sille tielleen Ruotsia hyödyttämään. Myöhemmin sadattuhannet suomalaiset ovat saaneet Ruotsista kipeästi tarvitsemaansa työtä, mutta Ruotsi on saanut heiltä tarvitsemansa työpanoksen ja Suomi on menettänyt Ruotsille arvokkainta pääomaansa. Niin että emme me taida olla velkaa Ruotsille.
Ruotsin politiikassa on piirteitä, jotka eivät ole suomalaisten enemmistön mieleen. Sellainen on torjuva asennoituminen suomalaisten siirtolaisten pyrkimyksiin, ennen muuta nuiva suhtautuminen suomen kieleen. Kyllä maan suurimmalla kielivähemmistöllä, joista useimmat lienevät jo Ruotsin kansalaisia, pitäisi olla paremmat mahdollisuudet, mieluiten lakisääteiset oikeudet äidinkieliseen koulutukseen ja tärkeimpiin palveluihin. Toinen edelleen ajoittain esiintyvä suomalaisia ärsyttävä piirre on ruotsalaispolitiikkojen oppimestariasenne Suomea kohtaan. Ruotsin valtiojohdolla ei ole oikeutta eikä luulisi olevan ”kanttiakaan” neuvoa mitä meidän tulisi tehdä EU-linjauksissamme, maamiinoissamme tai pakolaiskysymyksessä; heidän tulisi muistaa, miten Ruotsi luopui Suomesta. Eiköhän pyrkimys Suomen holhoamiseen ole nyt jo pahasti myöhässä! Ruotsin puhevaltaa ei liioin lisää tuo maan talvisotamme aikainen käyttäytyminen.
Suurvalta-asemansa menetettyään Ruotsi on hoitanut politiikkansa taitavasti ja se on pystynyt kääntämään muiden sodat jopa hyödykseen. Tästä kertoo hyvin Tapani Suomisen kokoama huomattavien pohjoismaisten asiantuntijoiden kirjoituksista koostuva antologia ”Itsekkyyttä vai valtiomiestaitoa” (2002). On ymmärrettävää, että Ruotsi edelleen ajattelee ensisijaisesti omaa etuaan, mutta siihen liittyvästä perinteisestä jahkailevasta varovaisuudestaan johtuen se on joskus meille hankala EU-kumppani. Unioniin se tosin yritti livahtaa nopeasti, aikeestaan meille kertomatta, mutta rahaliittoon se tulee jälkijunassa!
VIRO
Seuraavaksi minun on ruodittava etelänaapurimme. Teen sen ilomielin, sillä minulla on vain hyviä ajatuksia pienestä sukulaiskansastamme virolaisista.
Jo lapsuudessa, kansakoulussa lukemani perusteella, omaksuin käsityksen virolaisista ahkerana, siistinä ja valistuneena kansana. Virossa oli ylioppilaita prosentuaalisesti enemmän kuin missään muussa maassa maailmassa. Samoin minulla oli käsitys, että Viro on kaunis ja hyvin hoidettu maa. Tiesin myös, että virolaisia vapaaehtoisia osallistui sotiimme. Sodissamme taisteli 3500 virolaista, joista muodostettu JR 200 osallistui Kannaksen ratkaisutaisteluihin kesällä 1944, jolloin se kärsi yli 200 miehen tappiot. Lisäksi laivastossamme palveli paljon Viron rannikon poikia.
Vaikka tiesin monien asioiden muuttuneen kommunistisen hallinnon aikana, silti järkytyin suuresti käydessäni ensimmäisen ja ainoan kerran Neuvosto-Virossa vuonna 1985. Sellaista rappiota ja köyhyyttä tuskin olin nähnyt edes sodan runtelemassa Suezin kaupungissa. Siellä sentään kävi vilkas hyörinä ja torit ja kaupat pursuivat ruokaa ja tavaraa, kun Tallinnan kuoppaisilla kaduilla kolisteli vain muutama ruosteinen ja savuttava linja- tai kuorma-autorämä ja alakuloisen harmaan keskustan rapistuneet kaupat ammottivat tyhjyyttään. Ruokakaupassa oli vain leipää, perunoita, läskistä sianlihaa ja yhtä lajia makkaraa. Tuon kaiken nähdessäni heräsi valtava myötätuntoni virolaisia kohtaan, vaikka surinkin heitä jo menetettynä kansana. En voinut kuvitellakaan, että Viro jo viiden vuoden kuluttua on taas itsenäinen ja sen kansa vapaa! Eipä siihen uskonut Suomen presidentti vielä viittä vuotta myöhemminkään, kun hän varoitteli virolaisia yltiöpäisestä yrityksestä!
Onneksi virolaiset itse tunsivat tilanteen ja mahdollisuutensa paremmin. Viron taas itsenäistyttyä siellä jokseenkin vuosittain käydessäni olen joka kerran hämmästellyt sitä kehitystä, mitä edellisen käyntini jälkeen on tapahtunut. Nyt Viro on EU:n uusien tulokkaiden kärjessä lähes kaikilla mittareilla mitattuna. Viroa ei toki voida vielä kutsua hyvinvointivaltioksi, sillä sen yltiökapitalistinen yhteiskuntajärjestelmä alhaisine veroineen ilman progressiota suosii hyvätuloisia ja ylläpitää suurta köyhien määrää, joita ei heikko sosiaaliturva edes auta, mutta EU:n myötä kehitys tulee pakosta kulkemaan parempaan suuntaan. Virossa on vielä paljon muitakin ongelmia, kuten rikollisuus - niin että rikollisia siellä riittää myös meille lähetettäväksi - ja monet muut ilmiöt, jotka juurtuivat kansaan tuon alan hyvässä 50-vuotisessa korkeakoulussa, Neuvostoliitossa. Tilanne on kuitenkin parempi kuin entisessä isäntämaassa, ja uskon sen vielä korjautuvan sitä mukaa kuin maan venäläinen väestö virolaistuu hengeltään, vaikka ei välttämättä kieleltään.
NORJA
Ja kun olen nyt käsitellyt muut naapurimme, en saa unohtaa Norjaakaan!
Mehän voimme vain kadehtia tuota öljyrahoissaan kieriskelevää naapuria, joka vielä muutama vuosikymmen sitten oli köyhin pohjoismaa, jolla ei ollut juuri muuta kuin kalaa ja kauniita maisemia! Silloin eräs Iso-Britannian kauppaministeri totesikin, että ”norjalaisten kanssa ei voi tehdä kauppapolitiikkaa, koska puhe kuitenkin aina kääntyy turskaan!” Mutta Norjalla oli satumainen tuuri: sen mannerjalustasta löytyi öljyä. Se muutti kaiken. Ihmettelen vain, että nykyisinkin maassa, jolla ei ole lainkaan valtion velkaa, on korkeammat verot ja kalliimmat hinnat kuin meillä. Kenraali Aimo Pajunen sanoi kerran eräässä yhteydessä, että ”norjalaiset eivät oikein osaa”. Osaavat he ainakin urheilla ja hoitaa dopinginkin siitä kärähtämättä, sillä tuskin he muita puhtaampia pulmusia ovat; kun en ole rotuoppien kannattaja, en usko heidän geneettiseen paremmuuteen muihin nähden.
Urheilusankareistaan huolimatta norjalaisia ei voida pitää kummoisenakaan sankarikansana viime sotien valossa, sillä huhtikuussa 1940 alkanut saksalaisten hyökkäys johti jo kesäkuun alussa maan antautumiseen; saksalaiset valtasivat muun maan muutamassa viikossa, vain Narvik sinnitteli vähän aikaa. Tosin Norja edes yritti panna vähän hanttiin, kun Tanska antautui vastarinnatta. Norjassa maanpetturi Vidkun Quisling onnistui siinä, missä Otto Ville Kuusinen meillä epäonnistui surkeasti. Norjalla oli kuitenkin tuuria silloinkin aivan toisin kuin meillä: se pääsi kuten myös vielä vähäisempää ”sotasankaruutta” osoittanut Tanska heti sodan jälkeen länsiliittoutuneiden ja Naton suojaan ja nauttimaan mittavaa amerikkalaista Marshall-apua, kun me itsenäisyytemme taistelullamme kalliisti lunastaneena jouduimme edelleen ponnistelemaan suurissa vaikeuksissamme omin voimin. Vastoin tuota kenraali Pajusen näkemystä kyllä norjalaiset nytkin osaavat pitää puolensa, sillä jättäytyessään maksumiehiksi joutumisen pelossaan EU:n ulkopuolelle he kuitenkin vaativat EU:lta itselleen samoja etuja kuin unionin jäsenmailla on. Jokin roti se sentään pitäisi valtionkin itsekkyydellä olla!
Myös Norjan asenne maansa suomensukuisiin on ollut aina nihkeä. Vielä 1800-luvun loppupuolella Pohjois-Norjan, Finnmarkin, väestön enemmistö oli saamen- tai suomenkielistä, mutta se haluttiin norjalaistaa väkipakolla. Vuodesta 1880 alkaen kouluissa sai opettaa vain norjan kielellä ja vuonna 1902 muilta kuin norjankielisiltä kiellettiin maanomistus Pohjois-Norjassa. Tavalliset norjalaiset ihmiset ovat kyllä ihan mukavia, ja varsinkin takavuosina koimme heidän kanssaan erityistä läheisyyttä liittoutuessamme jotenkin henkisesti tuolloin ylivertaisessa asemassa olleita ruotsalaisia vastaan.
Uusin tiede on jo todistanut länsimaiden "avun" olleen petosta. Mannerheimin salainen kansio (Finland i stormens öga) varmistaa asian vielä kauhistuttavammalla tavalla: Itse asiassa länsimaiden apu olikin osa länsimaiden ja Stalinin yhteistä hyökkäystä Pohjoismaiden miehittämiseksi. Avun todellisen luonteen aavistanut Ruotsi ei myöskään halunnut puolueettomuutensa loukkaamista ja pelasti samalla Suomen. Ruotsin aseapu oli osin saksalaista: Saksa myi aseita Ruotsille ja Ruotsi antoi vastaavan määrän omia aseitaan Suomelle.
Mistä olet tuollaista todistusta saanut? Kerro ihmeessä, kiinnostaisi, sillä mitään tuon kaltaistaei ole silmiini sattunut, vaikka paljon olen aihepiiristä lukenut.
Kaikesta lukemastani olen saanut kuvan, että länsimailla oli kyllä Ruotsin malmi tähtäimessä, enemmänkin kuin Suomen auttaminen, mutta NL:oa he eivät olisi missään nimessä halunneet päästää siihen osalliseksi eikä se olisi ollut NL:lle niin tärkeääkään, kun sillä oli samaa hyvää itsellään kylliksi.
Mielestäni on vähintään kyseenalaista sanoa Ruotsin pelastaneen Suomen. Jos Ruotsi olisi antanut luvan länsiavun läpitulolle, se olisi mitä todennäköisemmin estänyt Neuvostoliiton hyökkäyksen Suomeen, sillä ei NL halunnut joutua konfliktiin länsimaiden kanssa. Sen vaan olisi pitänyt tapahtua aikaisemmin; silloin, kun länsimaat olivat valmiit apua lähettämään, se oli jo myöhäistä, kun Suomi oli jo luhistumaisillaan.
Viro ja Norja ovat myös hyviä maita, tunnen norjalaisia ja virolaisia mutta ruotsalaisia tai venäläisiä en tunne, ei ole edes ruotsin serkkua volvonsa kanssa. Suomi oli osa ruotsia eli emme olleet ruotsinsuomi, mutta termi kai lähinnä kuvaa ruotsia ajalta jolloin suomi oli osa ruotsia. Varsinaissuomi on vielä muutaman sadan vuoden ajan ollut osa ruotsia, Skåne on ollut ruotsilla vasta 1600-luvun lopulta asti. En miellä ruotsi miehittäjäksi tai suomea puskurivyöhykeeksi, raja on aina puskurivyöhyke vaikka sitä ei sellaiseksi haluttaisikaan. Voin sanoa että ruotsi oli esi-isäni isänmaa, sillä ruotsinvallan aikana he pitivät ruotsin kuningasta omana kuninkaanaan.
Suomalaiset sotilaat olivat yhdessä ruotsalaisten ja saksalaisten kanssa puolustamassa protestanttista uskoa, ruotsi sai sodasta pommerin, mutta pohjoissaksa vapautettiin Itävallan eli Hasburgien otteesta. Suomalaiset olivat sodassa aivan kuten ruotsalaisetkin, ruotsalaisia oli sodassa myös enemmän kuin suomalaisia.
Hyvä että K.K.Korhonen tekee tutkimusta suomen rajanaapureista, mutta näiden pohjalta ei parane naapurimaihin suhtautua, paisi viroon joista Korhonen kirjoittaa selvästi positiivisemmin kun muista naapurimaista.
Kyllä se voi olla mahdollista, Rooseveltilla oli koko eurooppaa antamassa Nevostoliitolle, toivoen että kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä alkaa vaikuttamaan että venäjä toimii vähemmän barbaarisesti. Saksakaan ei olisi siinä tilassa mitä se nyt on, suunitelma oli se ettei saksan teollisuus enään nouse, vaan sielä olisi ainoastaan käsityöläisisä, Truman teki toisin. Rooseveltillä oli, kyllä kommunisti sympatioita
Suomi hoiti Ruotsin sodat sen puolesta. Suomenlinnan antautuminen oli täysin typerän vara-amiraalin Cronstedtin syytä. Luovuttaa sen aikainen parhaasti rakennettu ja varustettu linnoitus, jonka olisi pitänyt missä tilanteessa vaan pärjätä talven yli. Tässä nähdään se petollisuus mihin venäjä on kyennyt aina ja mitä se on osannut hyödyntää. Venäläiset uskotteli Cronstedtille että Tukholma on vallattu ja Venäjä hallitsee Ruotsia, joten keväällä ei ole apua odotettavissa. Tämä paljon kuvaa sitä minkälaisia upseereita Ruotsalaiset oli. Voi melekin verrata siihen vitsiin, miten Ruotsalainen sukellusvene upotetaan, ei taida olla kovin kaukaa haettu.
Niin, varmaan on selvinnyt mm. Nevakiven kirjasta Apu, jota ei annettu avun nihkeys. Kuitenkin voidaan kysyä, oliko halua auttaa yhtään, kun kerran apujoukotkin olivat petosta. Kenties pommikoneitakaan ei olisi tullut lisää. Suomea huijattiin vain suurilla valheellisilla lupauksilla. Mitään etua Suomen auttamisesta ei länsivalloille ollut. Päinvastoin. Niille olisi eduksi, että Suomi ei vahvista Saksaa.
Tässä on sivusto, joka kertoo asiat toisin kuin virallinen totuus. Tiedotusvälineet ja historioitsijat ovat ilmeisesti saaneet määräyksen vaieta Mannerheimin papereista ja testamentista Vilho Tahvanaiselle. Länsi ja Venäjä pelaavat edelleenkin yhteisiä pelejään. Tänään ne eivät tuhoa Suomea ja Skandinaviaa, mutta ne väärentävät yhdessä historiaa. Ei kovin ylevää "demokratioilta".
http://www.promerit.net/talvisota.html
Hautamäen kirja kannattaa ehdottomasti tilata. Ennen sitä kannattaa kerrata Tahvanaisen kirja Erikoistehtävä (1971).
Kyllä Suomen kohtalon ratkaisuun ovat vaikuttaneet suuresti meidän omat vaikuttajamme.
Ei naapurit ole päättäneet meidän asioistamme tietämättämme.
Meillä on ollut kaikki mahdollisuudet vaikuttaa kansamme tulevaisuuteen. Ja kyllä sitä mahdollisuutta on käytetty, sekä hyvässä, että pahassa. On tehty hyviä ratkaisuja ja sitten vielä niitä tomppelimaisia.
Eli me itse vaikutettiin siihen, että Suomi joutui talvisotaan. Viron miehitti neuvostoliitto, kun Viro pyysi neukuja sen miehittämään, mikä kävi ilmi joistakin kirjoituksista mitä Stalin kertoi lännelle. Vai oliko niin että Viro oli miehittämässä Neuvostoliittoa, niin niitten oli pakko toimia. Kyllä näitä selityksiä löytyy