Kyllä köyhä voi olla tyytyväinen ja onnellinenkin. Ei aina pidä vaatia liikoja. Minä jäin työttömäksi 4 v sitten ja ansiosidonnainen vaihtui työmarkkinatukeen. Asuntolainaa on vielä jäljellä ja sitä lyhennän pienestä korvauksesta ja ruokarahaa jää 80 eukkoa per kuukausi. Loistavasti pärjään kun en juo viinaa, polta tupakkia tai juo kahvia. Pottuja keittelen/paistan ja joka päivä pari kananmunaa lihan korvikkeena potun kanssa. Aamulla teetä ja kaurapuuroo. Iltapalalla pari leipää ja teetä tai kaurapuuroo. Päivässä pari lasillista maitoo. Jos on Lidlissä oikeen halpaa hetelmää voin nitä ostaa, vaihtelu virkistää. Muuten päivän menee leppoisasti ulkoillen ja leväten ja tv:tä kattelen. Täysin tyytyväinen olen olooni eli marinat pois!
Köyhä ja onnellinen
Köyhä mies vm-68
3101
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mieltä. Stressi katoaa ja se on pääasia.
Minä taas olen kyllä iloinen et on työtä mutta kotiin kun tulee jalat on kuin tulessa selkä niskat hartiat kipeet.Töissä mennään puolijuoksua jotkut kerkee viä riiteleenkin.Lomista osaan kyllä nauttia olen vaa kotona ulkoilen ja ajattelen ihanaa kun ei tarvi lähteä mihinkään.Kesälomalla voi olla maalla ja nauttia suomen luonnosta ihan rauhassa.En ymmärrä heitä jotka aina paahtaa täysillä.Tosi hienoa että on muitakin joka osaa nauttia rauhassa kun vielä on luontoa ympärillä eikä aina täydy olla kiire pitää osata pysähtyä.Työ on mennyt liian kiireiseks joskus tuntuu ettei oo tehny mitää kunnolla ja kotona ei jaksa tehdä mitää.
Itse olen tottunut pätkätyö- ja kurssihistoriaan. Loppujen lopuksi, kun määräajasta selviä koejan yli, niin tietää, että saa olla tappiin asti. Tukitöissä on se hyvä puoli, että niistä ei hevin laiteta pois, jos hommansa hoitaa hyvin. En edes odota vakityötä saavani koskaan, haen mutta en stressaa. Pätkiä tuntuu aina löytyvän viimeistään sitten, kun on tukikelpoinen.