Tv-uutisten toimittajat kyselee uutisissa jatkuvasti että voisiko Suomi käyttää hornetteja Libyaa vastaan ja sanomalehdissä jauhetaan myös samaa asiaa että mitä aseita tai joukkoja voisi käyttää Libyassa.
Nykyajan toimittajia kiinnostaa pääasiassa vain sota ja väkivalta,
varsinaisia uutisia maailman tapahtumista ei enää löydä tiedotusvälineistä.
Onko enää mitään sanomalehteä josta voisi väkivallan sijasta lukea jotain järkeviä uutisia maailman tapahtumista?
Nykyajan toimittajia kiinnostaa pääasiassa vain sota ja väkivalta,
varsinaisia uutisia maailman tapahtumista ei enää löydä tiedotusvälineistä.
Onko enää mitään sanomalehteä josta voisi väkivallan sijasta lukea jotain järkeviä uutisia maailman tapahtumista?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jussille. Olet oikeassa, kyllä media tuo sodat olohuoneisiin. Toisaalta, ihmisiä on aina kiinnostanut sota.Sotiemme aikanakin Tk- miehet ja kirjeenvaihtajat tiedottivat , mutta se oli virallisesti hyväksyttyä propagandaa. Kyllä kansaa kuunteli kiinnostuneena, miten uljaat poikamme hiillostivat perivihollista. Tietysti tyrmistys oli suuri kun kaikki paljastui rauhan tullen. Nyt kaikki tulee reaaliajassa jokaiseen kotiin. Karsimatta ja toimittajien hengen uhalla. Lehdistöhän elää pitkälti sensaatioista ja mitähän järkevää maailman taphtumissa olisi saatavilla. Petoksia, huijauksia, järj. rikollisuutta.
Kyllä kait se väkivallan ihannointi perustuu ihmisen perusluonteiseen. Ihminen on aina raivannut tilansa väkivallan avulla, ja niiden "voittajien" jälkeläisiähän mekin olemme. Muuta tapaa ei ole asioiden hoitamiseen liiemmin käytetty.Väkivallan toteuttamisen välineet vain muuttuvat aina aikaansa sopiviksi. Lapset oppivat jo pieninä että vain menestys on tärkeintä elämässä.
Pyrkimysiä rauhanomaisen ajattelun lisäämiseksi kuitenkin kaikesta huolimatta esiintyy. Mielestäni täällä Suomessa meidän pitäisi ainakin kaikista räikeimmät kiihkoilut arvioida tarkkaan. Mihin niillä pyritään? Onko kyseessä vain huomion hakemista, poliittisia-, taloudellisia-,sotilasuraan- tai johonkin muuhun vastaavaan liittyviä intressejä. Vai onko kyseessä sittenkin vain väkivallan ihannointi.
Jospa asia onkin niin, että tässä tavallisessa elämässämme joudumme nielemään kaiken sen epäoikeudenmukaisuuden, jonka päättäjät meille syöttävät ilman, että voisimme mitenkään panna hanttiin. Sitten kun näemme brutaaleja uutisia maailmalta, tunnemme suurta tyydytystä nähdessämme edes jonkun uskaltavan ryhtyä sanoista tekoihin.