Miksi kaikki sairaat eivät kokouksissa parane? on usein esitetty, pettynyt kysymys.
Kyseessä on Jumalan valtakunnan tulo ihmisen luo, ei itsetarkoituksellisesti sairaiden parantuminen. Paraneminen on MERKKI ihmiselle ja hänen läheisilleen, että Jumalan valtakunta on tullut heitä lähelle, ja hänellä on heille paljon tärkeämpää asiaa. Sanassa ei ole luvattu kaikkien sairaiden paranevan, vaan ihmeitä ja merkkejä tapahtuu pisteenomaisesti. Meidän uskovien pitää iloita toisen parantumisesta yhtä paljon kuin se olisi tapahtunut meille, koska olemme samaa Kristuksen kehoa. Opetellaan ennemmin ajamaan pois kateus ja katkeruus kuin sairaus.
Yksipuoliset "parantamiskokoukset" ovat pielessä. Jos kaikki ihmiset siellä paranisivat, he lähtisivät kotiinsa välittämättä, mistä ja miksi se tapahtui. Harmaalle alueelle jäisi itsetarkoitus: Jumala haluaa pelastaa ihmiset oman valtakuntansa perijöiksi ikuisiksi ajoiksi.
Jumalan rakkaus on yhtä syvä kaikkia kohtaan, henkilöön katsomatta, ollaanpa terveitä tai sairaita.
Olen kuullut jonkun jopa olevan kiitollinen sairaudestaan, koska sillä tavoin hänen hengelliseen ylpeyteen taipuvainen luonteensa pysyy aisoissa.
Minulla oli 6 vuotta kestävä infernaalinen selkäkipu, mutta en tuntenut silti olevani Jumalalle vähemmän rakas. En ollut hengellisesti onneton, vaan iloitsin Jumalan läsnäolosta joka päivä.
Elämme vielä epätäydellisessä, langenneessa ja rujossa maailmassa, itsekin sellaisina. Sinä joka kysellen kärsit jostain sairaudesta, lue tarkasti sana sanalta nämä evankeliumin jakeet:
Markus 15 Hän (Jeesus) sanoi heille: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. 16 Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. 17 Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä. 18 He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat."
Joka on löytänyt sielun ja hengen pelastuksen Jeesuksessa, on kaikkein onnellisimmassa asemassa, riippumatta MISTÄÄN olosuhteesta.
Kyseessä on Jumalan valtakunnan tulo ihmisen luo, ei itsetarkoituksellisesti sairaiden parantuminen. Paraneminen on MERKKI ihmiselle ja hänen läheisilleen, että Jumalan valtakunta on tullut heitä lähelle, ja hänellä on heille paljon tärkeämpää asiaa. Sanassa ei ole luvattu kaikkien sairaiden paranevan, vaan ihmeitä ja merkkejä tapahtuu pisteenomaisesti. Meidän uskovien pitää iloita toisen parantumisesta yhtä paljon kuin se olisi tapahtunut meille, koska olemme samaa Kristuksen kehoa. Opetellaan ennemmin ajamaan pois kateus ja katkeruus kuin sairaus.
Yksipuoliset "parantamiskokoukset" ovat pielessä. Jos kaikki ihmiset siellä paranisivat, he lähtisivät kotiinsa välittämättä, mistä ja miksi se tapahtui. Harmaalle alueelle jäisi itsetarkoitus: Jumala haluaa pelastaa ihmiset oman valtakuntansa perijöiksi ikuisiksi ajoiksi.
Jumalan rakkaus on yhtä syvä kaikkia kohtaan, henkilöön katsomatta, ollaanpa terveitä tai sairaita.
Olen kuullut jonkun jopa olevan kiitollinen sairaudestaan, koska sillä tavoin hänen hengelliseen ylpeyteen taipuvainen luonteensa pysyy aisoissa.
Minulla oli 6 vuotta kestävä infernaalinen selkäkipu, mutta en tuntenut silti olevani Jumalalle vähemmän rakas. En ollut hengellisesti onneton, vaan iloitsin Jumalan läsnäolosta joka päivä.
Elämme vielä epätäydellisessä, langenneessa ja rujossa maailmassa, itsekin sellaisina. Sinä joka kysellen kärsit jostain sairaudesta, lue tarkasti sana sanalta nämä evankeliumin jakeet:
Markus 15 Hän (Jeesus) sanoi heille: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. 16 Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. 17 Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä. 18 He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat."
Joka on löytänyt sielun ja hengen pelastuksen Jeesuksessa, on kaikkein onnellisimmassa asemassa, riippumatta MISTÄÄN olosuhteesta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eivä kaikki usko paranemiseen ei jeesus väkisin ketään paranna, ei myöskää väkisin pelasta,jos tahtoo pelastua kääntyy jeesusen puoleen silloin kun jumala häntä vetää.
Tulee olla valmis parantumaan. Jos ei ole valmis vaikka suu sanoisi mitä, niin ei parane. Toinen syy voisi olla että kokoukseen ei ole saatu parantajaa, vaikka suu puhuisi ja rukoilisi mitä Jeesuksesta ym. raamatullisia ja hengellisiä.
Jeesukysyy tahdotko tulla terveeksi,ennekuin voi tapahtua mitään,tai haluatko luopua synnistäsi.
"miksi juuri kukaan ei parane?" Tämä ei ole epäuskoinen vaan realistinen kysymys.
Vastauksena voin kirjoittaa, että siksi kun sitä ei anota tai ei anota parantamisen armolahjaa tai jos on saatu se, sitä ei käytetä, koska ei osata tai uskalleta tai ei ole sijaa seurakuntaelämässä.
Herra Jeesus on sama ja varmaan tahtoo Isän nimeä kirkastaa ja lapsiaan parantaa. Ongelma on seurakunnan penseys tai kylmyys, sillä kehotetaan palavuuteen ja rakkauteen ja uskoon ja toivoon ja vanhurskauteen ja pyhitykseen.
Mitä Jumalalle kuuliaisuus tarkoittaa? Rukoillaanhan, että tapahtukoon Taivaallisen Isän tahto, ei meidän ihmisten. Jos sairaudesta ei parannuta, voisiko se parantaa sieluamme enemmän kuin terveys, ohjata todelliseen sisäiseen puhdistukseen?
Näitä kysymyksiä pohtiessa tulee mieleen myös opetuslasten parantamisyritykset, jolloin he epäonnistuivat ja Jeesus joutui nuhtelemaan epäuskoisuudesta. Samoin Jeesuksen toteamus riivaajahengistä, ettei tätä lajia saada poistumaan muutoin kuin rukouksella ja paastolla.
Myös Raamatun kertomus sokeana syntyneen kohtalosta mietityttää. Jeesus kertoi näin käyneen, jotta Jumalan teot voisivat toteutua hänessä. Kyselyihin, olisiko vanhempien synneillä tai sokeana syntyneen omilla synneillä osuutta kohtaloon, Jeesus vastasi kieltävästi. Jos syntyy sokeana, milloin ne omat synnit olisivat tapahtuneet. Edellisessä elämässäkö? Pitemmälle ei asiaa valaista.
Toisaalta Jeesus voi myös sairaan parannettuaan menetellä näin: mene äläkä enää syntiä tee, jottei sinulle kävisi vieläkin pahemmin. Tai näin: ota vuoteesi ja käy. Kumpi on helpompaa sanoa sairaalle, sinun syntisi ovat anteeksi annetut vaiko ota vuoteesi ja käy.
Jobin Jumala pani kärsimään hirvittäviä tuskia, mieleisensä nuhteettoman, muttei synnittömän miehen. Jobin ystävät antoivat auliisti neuvoja siitä, mikä Jobin elämässä mätti ja miksi Jumala näin kovin häntä rankaisi. Jobin elämä kääntyy, kun hän rukoilee anteeksiantoa ystävilleen, koska nämä olivat erehtyneet hänen suhteensa.
Sairaudelle ei taida olla aivan yksiselitteistä ratkaisua. Ei ainakaan ihmisen näkökulmasta. Itse jään usein kiinni tähän Raamatun kohtaan: "sillä totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin te voisitte sanoa tälle vuorelle: 'Siirry täältä tuonne', ja se siirtyisi, eikä mikään olisi teille mahdotonta".
Mat 17:20
Hyödyttääkö uskolla parantuminenkaan, jos rakkaudesta jää paitsi. "Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi."
Kor 13:2
Jeesus maan päällä paransi paljon vaikka epäuskon tähden ei kaikkia, varmaan nämäkin olisi parantanut jos olisi uskoa kohteella ollut, sillä kantoi meidän sairautemme haavojensa kautta. Jeesus ei itse sairastanut ja näin varmaan Isän tahto on terveys ja elämä yltäkylläisyydessä. Pyhän Hengen armolahjakin on tietysti terveeksitekemisen eikä sairauden, niinkuin mielestäni Jumalan olemukseen kuuluu elämä ja terveys. Tiedän, että Herra voi kurittaa sairauksilla jopa lyödä kuoliaaksi, jotta olisi seurakunnassa tervettä Jumalan pelkoa samoin ulkopuolisilla. Samoin ylösnousemuksessa kaikki paranee ja siinä voimassa meitä kehotetaan vaeltamaan. Paavali kehottaa Timoteusta vatsavaivojen tähden viiniä vähän nauttimaan, että pysyisi terveempänä ja näin voisi paremmin Herraansa palvella. Herralle rakkaita opetuslapsia on herätetty kuolleista, vaikka olisi parempi ollut jäädä Herransa tykö Paratiisiin. Mielestäni tämä elämä ja terveys kuuluu Isän Jumalan olemukseen ja tahtoo myös lapsilleen. Jalostaa Herra voi vainojen ja ahdistusten kautta, mutta kyllä Jobia annettiin Saatanan rusikoidakin ja jälleen nähdään sairauden lähteenä paha vastustaja eikä hyvä Jumala.
Tietenkään ei ketään tule syyllistää epäuskosta ja paranemattomuudessa, sillä ei ole kohteen hallinnassa muutoin kuin anomisen ja ojentautumisen suhteen ja terveen opetuksen suhteen, lisäksi terveeksitekemisen armolahja on sen käyttäjällä eikä kohteella, vaikka tietysti voi kohteen tilanne vaikuttaa, niinkuin on kirjoitettu myös Herran vähän tehneen siellä missä hänet tunnettiin ja näin epäusko esti tunnusteot ja Isän Jumalan hyvän tahdon vapauttaa vaivoistaan Aabrahamin poikia ja tyttäriä.
Sokeuden syytä ei kerrottu, mutta Herran tahto parantaa on selvä. Olennaista ei mielestäni ole syyt vaan Jumalan tahto nimensä kirkastamiseksi ja vaivoista ihmisten vapautumiseksi, sillä Herra on hyvä ja vastustajansa paha.
Tietysti kaikki valta on Isällä Jumalalla, eikä armolahjat ole tärkeintä vaan hyvän hedelmän kantaminen, mutta armolahjatkin ovat tärkeitä, varsinkin niille, joita vaivaa hankalat sairaudet kipuineen ja haittoineen. Jos rakastamme lähimmäisiä niin varmaan tahdomme ajatella heidän parastaan niinkuin Jeesus vaeltaessaan ja rakastaessaan ihmisiä vaikka eivät aina kiittäneetkään ja kunnioittaneen niinkuin olisi hyvä ollut ja antoi kovat tuomioprofetiat niistä kaupungeista, joissa tekonsa olivat tapahtuneet, mutta joissa ihmiset eivät tehneet parannusta.
http://www.osmohaavisto.com/muistojahelluntalaisuudesta.htm
http://www.osmohaavisto.com/ylasalinlahetys.htm
Elmer Fisherin kokouksissa normaalisti kaikki sairaat parantuivat, se ei ollut ihme, vaan ihmeenä pidettiin sitä, jos joku jäi parantumatta.
Kun parantumattoman kohdalla kysyttiin Jumalalta, mikä esti parantumisen, vastaus satiin ja este poistettiin ja sairas tuli heti terveeksi.
Nykyään ei ole "astioita", jotka olisivat Jumalan käyttöön sopivia tällä parantumisen saralla.
Jumala tahtoo parantaa, se on selvä, nykyään vain saarnataan tämä asia pilalle. Suurin osa saarnaajista on suistunut epäuskoisiin selityksiin Paavalin pistimestä, Timoteuksen vatsavaivoista ja Trofimuksen sairastamisesta.
Isä meidän -rukouksessakin rukoilemme, "tapahtukoon sinun tahtosi maan päälä, niin kuin Taivaassa"
Taivaassa Jumalan tahto on, että ihmiset parantuisivat täällä maan päällä. Senn toteutumista tulee rukoilla. Sana, että "tapahtukoon sinun tahtosi", käytetään monesti väärin.
Jeesus sanoi tuon ajatuksen siksi, koska tiesi Jumalan tahdon.
Kun me tiedämme Jumalan tahdon olevan, että sairaat parantuvat, yhtykäämme koko sydämisesti rukoilemaan; tapahtukoon sinun tahtosi sairaan/sairaitten kohdalla täällä maan päällä, niin kuin se on Taivaassa.
Ymmärtänet?
Muutama ongelma, johon olen törmännyt:
- ei tarpeeksi rukousta (esim. syövän kohdalla rukous saattaa
viedä kuukausia)
- ei halua enää parantua (uskovat haluavat taivaaseen, sairastaminen
vienyt voimat, sanoo haluavansa parantua, alitajuisesti
kaipaa enemmän taivaaseen
- rukoustilanteessa ei tarpeeksi uskoa koko rukoilevalla ryhmällä,
ei pelkästään sairaalla
- rukous jätetään kesken (Jumala saattaisi parantaa vähitellen)
- parantamisen armolahjan omaavat ovat mieluummin esirukouksen
kohteena kuin tosiaan pistäisivät itsensä likoon taisteluun