Moi! Olen harkinnut rintojeni suurentamista kymmenisen vuotta. Vartalomallini on kapeat lanteet, ei juuri vyötäröä ja tosi leveät hartiat. Myös ympärys rinnan alta on leveä, normaalipainossani n.85 ja nyt, ylipainoisena 90.
Syynä rintojen suurennukseen ovat aivan totaalisen olemattomat rinnat jotka ovat syöneet itsetuntoani niin paljon että olen joutunut valitsemaan "poikamaisen" tyylin vaikka haluaisin tuntea olevani naisellinen. Mietin aina että seison ihmisiin päin niin että he eivät näe sivuprofiiliani. En ole ikinä löytänyt edes alusvaatteiden erikoisliikkeistä itselleni tarpeeksi pieniä rintaliivejä, johtuen tietysti myös tuosta ympärysmitastastani. Olenkin pitänyt aina urheilutoppeja jotka litistävät sitten loputkin.
Olen n.168cm pitkä ja tällä hetkellä painan n.80kg. Yleensä painoni on noin 62kg mutta vaikean masennuksen seurauksena minulle kävi toisin kuin monelle muulle, lihoin lähes 20kg. Olen imettänyt esikoista 3 vuotta ja kuopusta vuoden. Rintani eivät ole muuttuneet, ainoastaan synnytyksen jälkeen kun maito pakkautui rintoihin, kuppikoko oli hetken pieni b.
Olen kärsinyt syömishäiriöistä rintojeni takia koska olen halunnut olla äärimmäisen laiha että pienet rintani edes jotenkin sopisivat vartalooni. Nyt, vuoden viisaampana olen ajatellut että ehkäpä minun ei tarvitsekaan olla laiha, ehkäpä ihan normaali paino on ok. Olen nyt aikalailla onnellinen ja masennus hallinnassa ja tavoitteena olisi rauhalliseen tahtiin pudotella kiloja tuonne 70kg tai hiukan alle.
Olen menossa kahteen paikkaan konsultaatioon ja olen puhunut asiasta myös terapeutilleni. Mitään päätöstä en ole tehnyt suuntaan enkä toiseen mutta nyt, reilu 3-kymppisenä elämä on uomissaan ja aika harkita asiaa tosissaan tuntuu oikealta.
Olen tietoinen kaikista riskeistä ja käytän usean eri ammattilaisen apua asian hyviä ja huonoja puolia punnitessani. Aviomieheni ei juuri pidä tästä asiasta mutta hyväksyy sen jos itse alkaisin myös oppia pitämään vartalostani. Hän on alkanut ymmärtää myös omaa kantaani ja pahaa oloani. On miettinyt asiaa siltä kantilta että jos häneltä esimerkiksi puuttuisivat kivekset kokonaan, voisi hänkin ehkä tuntea olonsa "vähemmän mieheksi" tai vaillinaiseksi. Mutta se on tietysti pelkkää arvailua. Miehelläni on hyvä itsetunto ja hän jaksaa kannustaa ja kehua minua aina.
Pyydän anteeksi pitkää pohjustustani kysymykselleni mutta haluaisin asiallisia vastauksia asialliseen pohdintaani ja kysymykseeni joka tulee nyt. (vihdoin)
Onko kenelläkään kokemusta siitä että harkitsee suurennusta vaikka ei ole tavanomaisessa painossaan vaan esimerkiksi yhtä hurjasti yli sen, niinkuin minäkin? Tiedän että asia selviää varmasti myös konsultaatioissa mutta haluaisin puolueettomia vastauksia ja kertomuksia asian itse kokeneilta.
Maalaisjärjellä ajatellen voisi olla ehkä järkevämpää odottaa siihen asti että pääsisi lähemmäs normaalipainoaan. Mutta toisaalta, rintojeni koko ei ole milloinkaan vaihdellut, riippumatta painostani. (lukuunottamatta imetyksen alkutaivalta). Kuulostaa varmasti uskomattomalta mutta se on totta. Asiaa ovat hämmästelleet monet. Äitinkin sanoi minulle että "kyllä ne rinnat siitä kasvavat kun saat lapsia". Yhdellä hyvällä ystävälläni rinnat kasvoivat raskauden aikana ja sen jälkeen 3 kuppikokoa eivätkä ole pienentyneet, veltostuneet vain.
Olisin kovin kiitollinen jos edes joku jaksaisi lukea pitkän sepustukseni ja vastata. =) Tämä asia on minulle äärimmäisen intiimi ja vaikea joten toivon asiallisia kommentteja, kiitos.
Ja tiedän että saan olla onnellinen että minulla on terveet rinnat, lähipiirissäni kahdella on ollut rintasyöpä ja toisella on poistettu toinen rinta. Hän on 82-vuotias ja hyväksyy itsensä sellaisena. Olen onnellinen hänen puolestaan. Tiedän myös sen että maailmassa on lapsia jotka kuolevat nälkään. Tiedossani on myös se että rintaimplantit ovat keinotekoiset ja eivät välttämättä tunnu "normaalilta". Mutta elän täällä todistetusti vain kerran ja omasta mielestäni ansaitsen sen onnen että tunnen olevani nainen. Vaikka saisin sen sitten niin että hankin täälläkin niin kovasti haukutut "kumitissit".
Sen verran tuli vielä mieleeni että on meitä kyllä joka lähtöön. Lukioaikaisella ystävälläni oli niin suuret rinnat että hän lopetti voimistelun seitsemännellä luokalla, pukeutui "kaapuihin" ja peitteli rintamustaan käsillään jatkuvasti. Lukion ensimmäisellä hän joutui pitämään leveänkin olkaimen alla pehmustetta tai ihoon hiertyi vereslihainen jälki. Hänen hartiansa olivat jatkuvasti totaalisen jumissa ja hän masentui. Nyt hän on käynyt läpi kaksi rintojenpienennysleikkausta ja tuntee olevansa vapaa liikkumaan. Ainoa negatiivinen asia jonka hän operaatioiden seurauksena on joutunut kokemaan on se että hän ei voi imettää lastaan.
Kiitos teille jotka jaksoitte lukea!
Syynä rintojen suurennukseen ovat aivan totaalisen olemattomat rinnat jotka ovat syöneet itsetuntoani niin paljon että olen joutunut valitsemaan "poikamaisen" tyylin vaikka haluaisin tuntea olevani naisellinen. Mietin aina että seison ihmisiin päin niin että he eivät näe sivuprofiiliani. En ole ikinä löytänyt edes alusvaatteiden erikoisliikkeistä itselleni tarpeeksi pieniä rintaliivejä, johtuen tietysti myös tuosta ympärysmitastastani. Olenkin pitänyt aina urheilutoppeja jotka litistävät sitten loputkin.
Olen n.168cm pitkä ja tällä hetkellä painan n.80kg. Yleensä painoni on noin 62kg mutta vaikean masennuksen seurauksena minulle kävi toisin kuin monelle muulle, lihoin lähes 20kg. Olen imettänyt esikoista 3 vuotta ja kuopusta vuoden. Rintani eivät ole muuttuneet, ainoastaan synnytyksen jälkeen kun maito pakkautui rintoihin, kuppikoko oli hetken pieni b.
Olen kärsinyt syömishäiriöistä rintojeni takia koska olen halunnut olla äärimmäisen laiha että pienet rintani edes jotenkin sopisivat vartalooni. Nyt, vuoden viisaampana olen ajatellut että ehkäpä minun ei tarvitsekaan olla laiha, ehkäpä ihan normaali paino on ok. Olen nyt aikalailla onnellinen ja masennus hallinnassa ja tavoitteena olisi rauhalliseen tahtiin pudotella kiloja tuonne 70kg tai hiukan alle.
Olen menossa kahteen paikkaan konsultaatioon ja olen puhunut asiasta myös terapeutilleni. Mitään päätöstä en ole tehnyt suuntaan enkä toiseen mutta nyt, reilu 3-kymppisenä elämä on uomissaan ja aika harkita asiaa tosissaan tuntuu oikealta.
Olen tietoinen kaikista riskeistä ja käytän usean eri ammattilaisen apua asian hyviä ja huonoja puolia punnitessani. Aviomieheni ei juuri pidä tästä asiasta mutta hyväksyy sen jos itse alkaisin myös oppia pitämään vartalostani. Hän on alkanut ymmärtää myös omaa kantaani ja pahaa oloani. On miettinyt asiaa siltä kantilta että jos häneltä esimerkiksi puuttuisivat kivekset kokonaan, voisi hänkin ehkä tuntea olonsa "vähemmän mieheksi" tai vaillinaiseksi. Mutta se on tietysti pelkkää arvailua. Miehelläni on hyvä itsetunto ja hän jaksaa kannustaa ja kehua minua aina.
Pyydän anteeksi pitkää pohjustustani kysymykselleni mutta haluaisin asiallisia vastauksia asialliseen pohdintaani ja kysymykseeni joka tulee nyt. (vihdoin)
Onko kenelläkään kokemusta siitä että harkitsee suurennusta vaikka ei ole tavanomaisessa painossaan vaan esimerkiksi yhtä hurjasti yli sen, niinkuin minäkin? Tiedän että asia selviää varmasti myös konsultaatioissa mutta haluaisin puolueettomia vastauksia ja kertomuksia asian itse kokeneilta.
Maalaisjärjellä ajatellen voisi olla ehkä järkevämpää odottaa siihen asti että pääsisi lähemmäs normaalipainoaan. Mutta toisaalta, rintojeni koko ei ole milloinkaan vaihdellut, riippumatta painostani. (lukuunottamatta imetyksen alkutaivalta). Kuulostaa varmasti uskomattomalta mutta se on totta. Asiaa ovat hämmästelleet monet. Äitinkin sanoi minulle että "kyllä ne rinnat siitä kasvavat kun saat lapsia". Yhdellä hyvällä ystävälläni rinnat kasvoivat raskauden aikana ja sen jälkeen 3 kuppikokoa eivätkä ole pienentyneet, veltostuneet vain.
Olisin kovin kiitollinen jos edes joku jaksaisi lukea pitkän sepustukseni ja vastata. =) Tämä asia on minulle äärimmäisen intiimi ja vaikea joten toivon asiallisia kommentteja, kiitos.
Ja tiedän että saan olla onnellinen että minulla on terveet rinnat, lähipiirissäni kahdella on ollut rintasyöpä ja toisella on poistettu toinen rinta. Hän on 82-vuotias ja hyväksyy itsensä sellaisena. Olen onnellinen hänen puolestaan. Tiedän myös sen että maailmassa on lapsia jotka kuolevat nälkään. Tiedossani on myös se että rintaimplantit ovat keinotekoiset ja eivät välttämättä tunnu "normaalilta". Mutta elän täällä todistetusti vain kerran ja omasta mielestäni ansaitsen sen onnen että tunnen olevani nainen. Vaikka saisin sen sitten niin että hankin täälläkin niin kovasti haukutut "kumitissit".
Sen verran tuli vielä mieleeni että on meitä kyllä joka lähtöön. Lukioaikaisella ystävälläni oli niin suuret rinnat että hän lopetti voimistelun seitsemännellä luokalla, pukeutui "kaapuihin" ja peitteli rintamustaan käsillään jatkuvasti. Lukion ensimmäisellä hän joutui pitämään leveänkin olkaimen alla pehmustetta tai ihoon hiertyi vereslihainen jälki. Hänen hartiansa olivat jatkuvasti totaalisen jumissa ja hän masentui. Nyt hän on käynyt läpi kaksi rintojenpienennysleikkausta ja tuntee olevansa vapaa liikkumaan. Ainoa negatiivinen asia jonka hän operaatioiden seurauksena on joutunut kokemaan on se että hän ei voi imettää lastaan.
Kiitos teille jotka jaksoitte lukea!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Luin kirjoituksesi, enkä todella sinua moiti halustasi rintojasi suurentaa. Vaikken itse ole ylipainoinen näkisin sinun ylipainossasi pari myönteistäkin näkökulmaa. Ensinnäkin, jos sinulla on rasvaa, muttei rinnoissa, mikset teetätä rasvansiirtoja? On toki epävarmaa, mutta onnistuessasi saisit rinnat ilman niitä "kumeja". Toinen plussa on, että jos implantit otat, ne ovat pullealla huomaamattomat yleensä eli lopputulos tulee joka tapauksessa olemaan varmasti luonnollisen näköinen.
Itse olen luonnonhoikka 30 v, teini-iästä asti 168 cm ja 60 kg eli samoissa mitoissa kuin sinä joskus, enkä liho kuin armottomalla pakkotankkauksella. Rinnat ovat imetyksen älkeen pelkät nahat. Rasvansiirrot tuskin onnistuvat ja implantit tulisivat varmaankin olemaan vähärasvaisuuteni vuoksi joka tapauksessa erottuvat. Mielelläni ottaisin vähän pehmentävää rasvaa, mutta en jaksa lähteä itseäni pakkosyöttämään väkisin.
Onnea matkaan!
uskon, että rinta-implantit voivat parantaa elämän iloasi ja itse tuntoasi. rinnat ovat iso asia meille naisille! koolla ei ole väliä, olet sitten yli tai ali tai sopivan painoinen, mutta jos rintasi ovat pienet ja kärsit asiasta, on hienoa että harkitsen implantteja! itse olen hoikka, mutta olen myös ollut ylipainoinen, joten tiedän miltä sinusta tuntuu: minunkaan rintani eivät tuolloin kovin kasvaneet. kehoni oli silloin ja on edelleenkin epäsopusuhtainen: lantio on melko leveä ja ylävartalo on hoikka. olen päättänyt että silikoneilla saan vartaloni sopusuhtaisemmaksi ja olen VARMASTI tyytyväisempi ja itsevarmempi. olen itse aina käyttänyt ihan älyttömiä push up liivejä (ei edes suomesta löydy sellaisia) ja nyt olen täysin kyllästynyt niihin. kukaan ei edes tiedä, että olen hyvin pienirintainen, joten en usko että ero tulee olemaan kovin huomattava ulkopuolisin silmin. rohkeasti vaan konsultaatioon ja leikkaus varaamaan! riskejähän aina löytyy, mutta niin on jokaisessa asiassa mitä teemme! ja jos nämä riskit hyväksyen (esim, saatat joutua uuteen leikkaukseen usean syyn takia) elämänlaatusi paranee huomattavasti, itse olen tullut ainakin tulokseen että olen valmis siihen!
muista myös, että tällä foorumilla tulee kovasti silikoni-kielteisiä kommentteja, mutta älä välitä niistä. jotkut ihmiset ovat olleet todellä röyhkeitä vastaessaan minun viesteihini, loukkaavaa, mutta en ole muuttanut omaa vahvaa itseäni heidän takiansa, päin vastoin!
vielä kerran, älä mieti liikaa ylipainoasi. jos laihdut hieman jossakin elämän vaiheessa, se ei tule mitenkään vaikuttamaan implanttien ja rintojesi muotoon, jos kerta omaakaan rasvakudosta tai roikkuvia tissejä ei ole enestään. eri asia on, jos kovin ylipainoinen ja isorintainen vielä isontaisi rintojaan ja sitten laihtuisi, saattaisi lopputulos olla arveluttava. niin ja vielä yksi asia. rasvansiirtoa kannattaa varmasti harkita. itse en tiedä miten prosessi käytännössä menee, joten en voi auttaa sen suhteen. mutta kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta!
Minulla on aivan samanlaiset vartalon mittasuhteet kuin sinullakin, pituutta minulla on muutama sentti enemmän. Ennen implanttien laittoa en löytänyt tarpeeksi suurella ympärysmitalla ja pienellä kupilla olevia rintaliivejä mistään. Jouduin käyttämään ylikokoisilla kupeilla olevia rintaliivejä ja laittamaan niihin täytettä jotta rintani näytti vaatteet päällä lähestulkoon normaaleilta. Alastomana häpeilin olemattomia rintojani, enkä halunnut käydä muiden naisten mukana saunomassa.
Painoindeksini oli yksikön pienempi leikkauksessa käydessäni, joten uskoisin ettei painosi ole este leikkaukselle koska se on sentään kohtuullinen. Implanteilla minulle tuli pienen C:n kokoiset rinnat ja vaikka olen nyt lihonnut runsaasti leikkauksen jälkeen, rinnat ovat saman kokoiset. Tämä johtuu siitä ettei rinnoissani ole rasvaa ja rinnat pysyy ennallaan lihoamisesta ja laihtumisesta huolimatta.
Toinen kirjoittaja ehdotti rasvansiirtoa, mutta se maksaa kerralta jo saman (tai enemmän) kuin implanttien laitto ja edes pienen tuloksen saavuttaminen edellyttää useiden kertojen rasvansiirtoa. En edes harkinnut muita vaihtoehtoja kuin implantit, vaikka minullakin olisi ollut rasvaa käytettävissä siirtoon ja se olisi järkevä vaihtoehto koska rasva puuttuu rinnoistani. Kuulin jo silloin ettei siirretty rasva pysy ja käytin rahat mieluummin implanttien laittoon.
Keskustele perusteellisesti konsultaatiossa miten leikkaus toteutetaan. Myös implantin valintaan kannattaa kiinnittää huomiota ja jättää täällä liikkuvat mainokset huomiotta. Sen verran sanon että minulla on Mentorin implantit ja lääkärin valitsin pätevyyden ja hyvien tulosten perusteella (ei ollut Kullamaa vaikka kävinkin samassa sairaalassa).