Mä haluaisin kirjoittaa sille lääkärille joka mut usein vastaanotti, että todella en pelleillyt ja kuinka mua vituttaa se ukko, mutta miten voisin ottaa häneen yhteyttä? En muista hänen nimeään! Vai voinko valittaa jollekkin muulle?
OLIN siis 20v normaali painoinen kun minulla alkoi karmeat kipu kohtauksent 5 viikkoa synnytyksen jälkeen ja hakeuduin heti ensimmäisen kohtauksen jälkeen sairaalaan (ts. tilasin ambulanssin) koska luulin että olen saamassa sydänkohtausta. Oli siis aivan hillittömät tuskat ja kiristävä vanne koko ylävatsalla. Kun pääsin sairaalaan ja vihdoin virolaisen mies lääkärin luokse, kipu katosi ja lääkäri ei osannut sanoa mitään muuta kun "toivottavasti ei tule takaisin". Mieheni ja 5 viikkoa vanha tyttäreni myös olivat tulleet sairaalaan kun säikähtivät mikä minulla oli ja eräs hoitaja ohjasi heidät suoraan osastolle, jossa oli puolet Helsingin sikainfluenssa potilaista. Onneksi heille tajuttiin tulla sanomaan että äkkiä pois vauvan kanssa ja minulle sitten tuli hoitaja sanomaan että "sori, ohjasin vahingossa miehes ja lapses tänne osastolle". vähän vitutti.
Valitettavasti jouduin usein tapaaman tuon saman virolais mieslääkärin malminsairaalassa, hän ei koskaan ottanut mun kipua tosissaan. Seuraavalla kerralla kun jouduin hänen vastaanotolleen samasta syystä edelleen, hän kysyi minulta "oletko mahdollisesti kaatunut ja murtanut luitasi" ja laittoi minut kuvattavaksi. Voi jumalauta..
Siitä sitten alkoi puolen vuoden kipuhelvetti, olin usein sairaalassa ja minulle kaikki väittivät kyseen olevan pahoista selkäkrampeista. (kuulemma minulla raskaus aiheuttanut selkä ongelmat). Sitten kun kipukohtaus sattui juoksin sairaalaan ja sain lääkettä SELKÄ KRAMPPEIHIN. Kipulääkettä ja lihaksiarentouttavaa lääkettä. Ihme kyllä lääke auttoi, mutta usein kipu oli jo ehtinyt kadota ennenkun päivystyksestä olin päässyt lääkärille. Jouduin siis odottamaan hiki otsalla kauheissa tuskissa PÄIVYSTYKSESSä . Se oli JÄRKYTTÄVÄÄ! Lääkärit tai hoitajat eivät oikeasti ymmärtäneet yhtään, kuinka suuret tuskat minulla oikeasti oli, vaikka itkin hikiotsalla että sattuu..
Kerran minulla oli niin kauheat tuskat että itkin ja huusin sairaalan käytävällä keskellä yötä(Olin aiemmin käynyt lääkärillä joka sanoi että ota puolikas burana ja käy lepäämään. Puolikas burana siksi koska viellä imetin.) Huusin niin lujaa että käytävällä nukkumassa olleet potilaat heräsivät ja kutsuivat lääkärin paikalle (joo Malmin sairaala, kauhee paikka) ja virolainen lääkäri ehdotti edelleen buranan ottamista ja sanoi että käy nyt pitkällesi siihen, selkä ongelmat synnytyksen jälkeen ovat NORMAALEITA !! Sanoin lääkärille että tässä ei buranat kuule auta. Lääkäri varmasti luuli minua joksikin nistiksi kun huusin että "antakaa jotakin morffiinia tai muuta, kuolen tähän tuskaan!" tj sinnepäin.
Ehdin siis puol vuotta kärsiä näistä kivuista ja olin vähintäänkin 2-3 kertaa viikossa yöllä sairaalassa, jonottamassa lääkärille.
Sain sitten "selkä kramppeihin" järkyttävät määrät lääkkeitä (kun sain lääkärin vakuutettua etten vaan imetä vauvaa ja sain "luvan" olla imettämättä! sanoin nimittäin heti että lopetan imettämisen kunhan kivut lähtee, enhän voi edes imettää tälläisessä tuskasa) ; Burana800, panacod, diapam, sirdalud,Norgesic yms yms. Todella kova lääkitys. En tiedä miten olen jaksanut vauvan kanssa, yksityisellä kauhistelivat että on niin väsyttävä ja sekottava lääkitys et miten pysyn hereillä.
Voin sanoa että oon niin pettynyt siihen miten minut otettiin vastaan ja tuskaani ei uskottu. Maksoin sitten mansikoita kun olin jo aivan paskana monen kuukauden tuskan jälkeen joten kävin yksityisellä ja siellä pääsin kunnon tutkimuksiin ja minulla todettiin sappikivet ja sain oikean lääkityksen ja pääsin kiireellisenä leikkaus jonoon,.
Seuraavan kerran kun jouduin malmille ( siis sappikivien toteamisen ja leikkauksen välissä) oli vastaanotto HIEMAN toinen, kun osasin kertoa että on paha sappikohtauks. Pääsin HETI tiputukseen ja sain HETI avun. Hoitaja siinä viellä sanoi että sappipotilaat ovat niin kipeitä useesti että pitää saada hoitoa heti ja niitä on vaikea hoitaa kun ei kunnolla pysy edes tipanlaittoa paikoillaan.
Nyt vasta kun lapseni on 1,5v olen alkanut miettiä tuota tapahtuma sarjaa uudelleen ja tulee kauhea olo kun mietin niitä kaikkia kertoja kun itken lääkärissä tuskissani ja lääkäri ei tee mitään ja luulee että YLIREAGOIN!
OLIN siis 20v normaali painoinen kun minulla alkoi karmeat kipu kohtauksent 5 viikkoa synnytyksen jälkeen ja hakeuduin heti ensimmäisen kohtauksen jälkeen sairaalaan (ts. tilasin ambulanssin) koska luulin että olen saamassa sydänkohtausta. Oli siis aivan hillittömät tuskat ja kiristävä vanne koko ylävatsalla. Kun pääsin sairaalaan ja vihdoin virolaisen mies lääkärin luokse, kipu katosi ja lääkäri ei osannut sanoa mitään muuta kun "toivottavasti ei tule takaisin". Mieheni ja 5 viikkoa vanha tyttäreni myös olivat tulleet sairaalaan kun säikähtivät mikä minulla oli ja eräs hoitaja ohjasi heidät suoraan osastolle, jossa oli puolet Helsingin sikainfluenssa potilaista. Onneksi heille tajuttiin tulla sanomaan että äkkiä pois vauvan kanssa ja minulle sitten tuli hoitaja sanomaan että "sori, ohjasin vahingossa miehes ja lapses tänne osastolle". vähän vitutti.
Valitettavasti jouduin usein tapaaman tuon saman virolais mieslääkärin malminsairaalassa, hän ei koskaan ottanut mun kipua tosissaan. Seuraavalla kerralla kun jouduin hänen vastaanotolleen samasta syystä edelleen, hän kysyi minulta "oletko mahdollisesti kaatunut ja murtanut luitasi" ja laittoi minut kuvattavaksi. Voi jumalauta..
Siitä sitten alkoi puolen vuoden kipuhelvetti, olin usein sairaalassa ja minulle kaikki väittivät kyseen olevan pahoista selkäkrampeista. (kuulemma minulla raskaus aiheuttanut selkä ongelmat). Sitten kun kipukohtaus sattui juoksin sairaalaan ja sain lääkettä SELKÄ KRAMPPEIHIN. Kipulääkettä ja lihaksiarentouttavaa lääkettä. Ihme kyllä lääke auttoi, mutta usein kipu oli jo ehtinyt kadota ennenkun päivystyksestä olin päässyt lääkärille. Jouduin siis odottamaan hiki otsalla kauheissa tuskissa PÄIVYSTYKSESSä . Se oli JÄRKYTTÄVÄÄ! Lääkärit tai hoitajat eivät oikeasti ymmärtäneet yhtään, kuinka suuret tuskat minulla oikeasti oli, vaikka itkin hikiotsalla että sattuu..
Kerran minulla oli niin kauheat tuskat että itkin ja huusin sairaalan käytävällä keskellä yötä(Olin aiemmin käynyt lääkärillä joka sanoi että ota puolikas burana ja käy lepäämään. Puolikas burana siksi koska viellä imetin.) Huusin niin lujaa että käytävällä nukkumassa olleet potilaat heräsivät ja kutsuivat lääkärin paikalle (joo Malmin sairaala, kauhee paikka) ja virolainen lääkäri ehdotti edelleen buranan ottamista ja sanoi että käy nyt pitkällesi siihen, selkä ongelmat synnytyksen jälkeen ovat NORMAALEITA !! Sanoin lääkärille että tässä ei buranat kuule auta. Lääkäri varmasti luuli minua joksikin nistiksi kun huusin että "antakaa jotakin morffiinia tai muuta, kuolen tähän tuskaan!" tj sinnepäin.
Ehdin siis puol vuotta kärsiä näistä kivuista ja olin vähintäänkin 2-3 kertaa viikossa yöllä sairaalassa, jonottamassa lääkärille.
Sain sitten "selkä kramppeihin" järkyttävät määrät lääkkeitä (kun sain lääkärin vakuutettua etten vaan imetä vauvaa ja sain "luvan" olla imettämättä! sanoin nimittäin heti että lopetan imettämisen kunhan kivut lähtee, enhän voi edes imettää tälläisessä tuskasa) ; Burana800, panacod, diapam, sirdalud,Norgesic yms yms. Todella kova lääkitys. En tiedä miten olen jaksanut vauvan kanssa, yksityisellä kauhistelivat että on niin väsyttävä ja sekottava lääkitys et miten pysyn hereillä.
Voin sanoa että oon niin pettynyt siihen miten minut otettiin vastaan ja tuskaani ei uskottu. Maksoin sitten mansikoita kun olin jo aivan paskana monen kuukauden tuskan jälkeen joten kävin yksityisellä ja siellä pääsin kunnon tutkimuksiin ja minulla todettiin sappikivet ja sain oikean lääkityksen ja pääsin kiireellisenä leikkaus jonoon,.
Seuraavan kerran kun jouduin malmille ( siis sappikivien toteamisen ja leikkauksen välissä) oli vastaanotto HIEMAN toinen, kun osasin kertoa että on paha sappikohtauks. Pääsin HETI tiputukseen ja sain HETI avun. Hoitaja siinä viellä sanoi että sappipotilaat ovat niin kipeitä useesti että pitää saada hoitoa heti ja niitä on vaikea hoitaa kun ei kunnolla pysy edes tipanlaittoa paikoillaan.
Nyt vasta kun lapseni on 1,5v olen alkanut miettiä tuota tapahtuma sarjaa uudelleen ja tulee kauhea olo kun mietin niitä kaikkia kertoja kun itken lääkärissä tuskissani ja lääkäri ei tee mitään ja luulee että YLIREAGOIN!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jaahas, otsikko meni vähän väärin :)
Vähintäänkin kirjallinen muistutus kannattaa tehdä paikkaan jossa olet käynyt. Kirjoitat vaan tapahtumien kulun ja miltä se on sinusta tuntunut.
Itse olen tehnyt myös muistutuksen erään lääkärin käytöksestä ja ainakin hoitopaikasta sanoivat, että käsittelivät asian johtoryhmäkokouksessa sekä asianomaisen lääkärin kanssa.
Tapahtuma ei anna sinulle rauhaa ennen kuin olet tehnyt jotain asian eteen. Itse olin niin suunnattoman raivon vallassa siitä kohtelusta jonka sain, että jostain löysin voimia muistutuksen tekemiseen, vaikka muuten olinkin sairauden takia ihan romuna. Mikään ei muutu, eikä lääkärit opi virheistään jos potilaat ei anna palautetta.
http://www.valvira.fi/ohjaus_ja_valvonta/terveydenhuolto/kantelu/muistutus