Olen päättänyt tehdä itsemurhan

hei, olen sua aika paljon vanhempi nainen ja voin sanoa, että sun ei ole mikään pakko elää muiden ennalta määrättyä elämää. Miksi ihmeessä? Kuka määrää? Oletko itse fiksoitunut ajatukseen, että elämän tulee mennä tietyn kaavan mukaan.

Ei tarvitse.

Mieti mitä haluat ja tee oma polkusi tässä maailmassa! Ei ole pakko mennä kaavan mukaan. Tee niin kuin itse haluat! Tai ole tekemättä. Ei ole pakko mennä siihen samaan kuin muut.

Ja elämällä on tapana yllättää.

Kaikki kuulostaa kornilta tässä vaiheessa, mutta ajattele tätä vielä uudelleen.

MInä huomasin sinut täällä. Ja varmasti monet ovat huomanneet sinut "oikeassa elämässä", et vain itse huomaa sitä.

Et ole yksin.

Vähän samaa vikaa oman elämäni kanssa. Mutta hei pistetään klovinin naamari päähän ja teeskennellään. Hankitaan se asuntolaina ja lapset ja jos ei mitään muuta niin jatketaan sitä teeskentelyä sitten niiden vuoksi. :)

Olet masentunut.Niin olen minäkin.Menetin lähiomaiseni äskettäin,ja mietin,miksi se en ollut minä,jonka oli määrä täältä lähteä.
Itselläni vakava perussairaus,ja yksineläjänä miettii monet kerrat,mitä järkeä.Olen kokenut lapsettomuuden surun,sairastellut, työssä jaksamisen paineet ja listaa voisi vielä jatkaa,mutta mainitsin nyt joitakin seikkoja,mitä on tullut elämän varrella eteen.
Haluaisin herätellä sinua hieman huomaamaan muutamia tosiasioita,jotka ovat sinun vahvuuksia,kuitenkin.Olet ilmeisesti terve,nuori ja sinulla on mahdollisuuksia vielä monenlaisiin asioihin.Ei elämän tarvitse olla kaavamaista elämää,kuten koet asian,että näin tulisi olemaan.Olkoonkin,että uni antaa sinulle suloisen unohduksen tunteen,niin elämää on tästä unimaailmasta heräämisen jälkeen.Olkoonkin,että elämä on raakaa,ja kaiken aikaa tapahtuu jollei täällä,niin maailmalla. soditaan,sorretaan ja tähän päälle luonnonkatastrofit inhimmillisine kärsimyksineen,niin joutuu sitä miettimään muutkin kuin me,haloo onks valoo,kirjaimellisesti.

Sinun ei tarvitse teeskennellä olevasi eettisesti hyvä ihminen,siellä betonipunkkerissasi.Kun olet nuori ja terve,voisitko ajatella tekeväsi jotakin vapaaehtoistyötä,vaikkapa näitten hädänalaisten ihmisten auttamiseksi.Ei välttämättä täällä Suomessa,vaan se voisi olla jossakin muualla maailmaa - missä ei eletä betokennoissa,vaan tilanteen vaatimissa olosuhteissa ja puitteissa.Tuntisit itsesi tarpeelliseksi,ihmisenä ja auttajana.Uskoisin,että sinulla orpona,olisi annettavaa näille muille orvoksi jääneille lapsille esim. tai riippuu nyt,minkälasiin tilanteisiin ja olosuhteisiin elämä sinut heittäisi.
Ja kuinka paljon täällä koti-Suomessa on yksinäisiä ihmisiä,avun tarvitsijoita,juttuseuraa vailla,jotka olisivat kiitollisia saadessaan seuraa,ja vaikkapa edes ulkoiluapua - sinusta.
Entäs,ovatko eläimet lähellä sydäntäsi?En kehoita kettutytöksi sinua muuttumaan,mutta nämä puolustuskyvyttömät eläimet taatusti tarvitsevat turvaa,puolesta puhujia(tekijöitä) ja tämäkin sarka varmasti kaipaa tekijöitä,joita ei koskaan ole liikaa.
Sinun elämäsi ei ole mennyt hukkaan,vaan kokemasi menetykset ja tyhjyyden tunne ovat sinun voimavarojasi,kun vilkaiset ympärillesi tätä monenkirjavaa elämää.
Ilmeisesti olet aika yksin ajatuksinesi,mutta et suinkaan ole ainutlaatuinen poikkeus ajatuksinesi.Uskoisin,että löydät jonkinlaisen yhteisön,yhdistyksen tai jonkinlaisen ryhtiliikkeen,missä on sinunlaisia nuoria ihmisiä,teeskentelemättä maailmanparantajaa,suuntana jonkinlainen avustustyö,työkaluina sinä itse,ja halusi tehdä jotakin kongreettista asioitten eteen,Tunne,että yhdessä on voimaa,ja nähdä omine silminesi,miten sinä kannustat ja saat positiivista palautetta löytämällä oman juttusi,ja koet olevasi tärkeä lenkki tässä ketjussa.
Elämäsi on ennalta määrätty,mutta ei päämäärättömäksi,vaan olet elämän kokemustesi perusteella tärkeä majakka pimeydessä,kun ojennat auttavan kätesi sitä tarvitsevalle. p.s kiitos kun kirjoitit,ja toivottavasti luit viestini.

Älä nyt vain järkyty, mutta minulle on antanut elämän tarkoituksen jo nuorena uskoontulo. Olen nyt jo reilsuti keski-ikäinen ja kokenut paljon myös vastoinkäymisiä. Vaikka on sattunut kaikenlaista, itsekkin möhlinyt ja valinnut väärin, elämä on kuin suuri jännittävä seikkailu. Ei me olla sattumalta täällä, olemme vain kauttakulkumatkalla. Jos olsin ateisti, en varmaan olis enää elossa, koska silloin en näkisi mitään merkitystä olemassaolollani ja toljailulla sattumanvaraisesti täällä.
Voin rehellisesti sanoa, että ole onnellinen ihminen. Älä suunnittele itsemurhaa, vaikka et nyt hyväksyisi omaa onnenlähdettäni. Kuoleman tuottamisen voit kyllä toteuttaa myöhemminkin, mutta jos sen teet niin silloin loppuu vaihtoehtosi. ja onneksi tuon päätöksen voit vielä perua.
Rukoilen että Taivaallinen Isä antaisi sinulle vielä voimia jatkaa eteenpäin.
Kun pääset vaikeuksien yläpuolelle, niin elämänkirjo avautuu entistä rikkaampana edessäsi.

Masennus on itsetuhoinen sairaus. Itse vaikean masennuksen ja työuupumuksen kokeneena sen tiedän.

Mutta tunnelin päässä näkyy lopulta aina valoa, niin käsittämättömältä kuin se tuntuukin! Olet vielä nuori ja elämä on edessäsi. 50-kymppisenä voin sen sanoa, sillä sairastuin masennukseen jo 13-vuotiaana.

Maailmassa on kaiken pahan ja epäoikeusuudenmukaisuuden lisäksi onneksi paljon hyvääkin. Minä saan voimaa liikunnasta ja ennen kaikkea luonnosta! Hyvä elämänkumppani on myös suuri apu, vaikka ystäviä minullakaan ei juuri ole.

Hae ihmeessä kiireisesti apua tähän ehkä akuuteimpaan vaiheeseesi!

Hae ihmeessä keskusteluapua jossa voit purkaa tunteitasi ja kertoa masennuksestasi.Apua on kyllä saatavilla kun jaksat vaan hakeutua.Älä päädy itsemurhaan.Olen kokenut oman lapseni kautta tämän asian ja olen joutunut itsekin turvautumaan ammattiauttajiin.Sinulla on vielä elämä edessäsi luota vain itseesi.Toivon sinulle voimia jatkaa elämääsi.

Mistä sää tierät onko elämä elämisen arvoista vai ei, jos et elä etkä aio sitä jatkaa ? Keksi itsellesi päämäärä. Täytä elämäsi asioilla, joita toivot ja halajat, joista unelmoit, jotka tekevät sinut sellaiseksi kuin oikeasti olet ja elämästä elämisen arvoista.

Kuka sun elämäsi on "ennalta määrännyt" ? Sinä, ja väärin perustein, jos asenne on noin metsässä.

Hei, jaksua ja lämpöä sinulle elämääsi. Et kuulosta naiivilta, mutta uskon että kuolema ei ole ainut vaihtoehto. Vaikka en ole itse ollut vakavasti masentuneena tai ahdistuneena, uskon että kuopasta kuin kuopasta on ulospääsy, jos omannäköisensä elämän eteen jaksaa kamppailla. Luotan että se on mahdollista, luota sinäkin. Ehkä joku ihminen voi muodostua sinulle läheiseksi pikku hiljaa, kun vain annat sille aikaa ja mahdollisuuden? Mielestäni yksi elämän suurimmista hienouksista on ettei se lakkaa ikinä yllättämästä eikä seuraavaa hetkeä voi ennustaa, vaikka näköpiirissä ei olisi muuta kuin mustaa. Sellaistenkaan ihmisten apua ei kannata väheksyä, jotka ovat kohdanneet vastaavia asioita aiemminkin. Voisitkohan antaa heille pienen mahdollisuuden ja koittaa soittaa esimerkiksi tänne Suomen Mielenterveysseuran kriisipuhelimeen?

"Kriisipuhelinnumeroon 01019 5202 voi soittaa omalla nimellä tai nimettömänä".
http://www.mielenterveysseura.fi/tukea_ja_apua/kriisipuhelin
http://www.mielenterveysseura.fi/puhelu_pelastaa/kriisipuhelin

Itse terveyteni menettäneenä olen taasen kateellinen sinulle, jonka on mahdollisuus elää ns. normaalikaavan mukaista elämää.
Kolme krtaa olen yrittänyt itsemurhaa siinä kuitenkaan onnistumatta, ONNEKSI!
Tällä hetkellä en vaihtaisi elämääni kenenkään kanssa, vaikka työkyvytön, lapseton vasten omaa tahtoa, yms.
Komppaan edellistä; puhuminen auttaa, ja tarvittaessa lääkitys.

Voimia sinulle!

Niin, tajusit sitten vihdoin viimein ruveta yrittämään jotain muuta. 'Yrittänyttä ei laiteta', voimia ja valaistusta teillesi.

miksi miksi

Etsi itsellesi mies ja mene naimisiin, perusta perhe niin sinullakin on läheisiä. Miehesi vanhemmista ja suvusta tulee sinunkin läheisiä. Etsi itsellesi harrastus mistä pidät. kouluttaudu ammattiin josta pidät. Koita ajatella että elämä on lahja, aina ei ole helppoa, mutta toisinaan voi olla kivaa kun päätät niin. opettele luottamaan itseesi, lue kirjallisuutta joka vahvistaa minä- kuvaasi.

Täältä sinulle oikein iso äidin hali, koska olet arvokas. Jeesus rakastaa sinua et ole yksin! Seurakunnasta voit löytää ystäviä joille purkaa pahaa oloasi, he voivat rukoilla puolestasi, joka antaa sinulle voimia. Voit itsekin rukoilla ihan omin sanoin. Älä luovuta, koska sä olet oikeesti tosi vahva kun uskalsit tulla tänne kertomaan miltä susta tuntuu. Meistä jokaisesta tuntuu joskus pahalle, on vaan opeteltava suhtautumaan elämään myönteisesti. Mä uskon että sä menet vielä elämässä pitkälle ja sulle käy hyvin, luota vaan itseesi rakas nuori.

Voi voi, ei 22-vuotiaana voi tietää mitä kaikkea kivaakin elämä tuo tullessaan.
En itse halunnut mitään noista mainitsemistasi asioista, halusin vaeltaa ympäri maailmaa. Siellä tajusin pikkihiljaa miten hyvä paikka Suomi sittenkin on.
Rakkaus on elämässä kaikkein hienointa sen vuoksi kannattaa todellakin elää. se tasapainoitti minut ja sitten tuli asuntolaina ja duuni.... no, itseasiassa sekin tuntuu hyvältä ja tuo turvaa. Saa olla omassa kodissa herrana ja sisustaa miten haluaa, ei tarvitse elää matkalaukussa.

Nyt toivon että saisimme oman lapsen. Koska olen tullut uskoon, siedän elämää paremmin. Maailma on paskapaikka ja ihmiset eivät kunnioita mitään. Ollaan aika rikkinäisiä, mutta Jumalalla on silti jokaisen elämälle tarkoitus kun tartut siihen.

Kun itse alle 20v ajattelin ,että haluan kuolla ja elämässä ei ole mitään niin ajatetlin että en kyllä kuole ennen kuin olen nähnyt maailman, vaikka yksin. ja kun käyt sitä katselemassa muutaman vuoden niin ajatukset kirkastuu, elämään tulee avaruutta. osaa arvostaa suomeakin.

En hyväksy itsemurhaa paitsi jos terveys on niin huonolla kantilla että kuolee muutenkin. Tee toisenlainen radikaali ratkaisu ja myy kaikki omaisuus pois ja lähde kiertämään maailmaa. Saatat löytää elämästä hyviäkin puolia ja samalla rentoudut. Kaikkea hyvää sinulle ja toivottavasti löydät kipinän elää!

Olen syntynyt tänne huoran perseestä vain ja ainoastaan kärsimään henkisesti, toivon syöpää itselleni että se tappaisi minut. Vihaan elämää yli kaiken, olen erittäin syvästi masentunut ja toivon vain kuolemaa joka päivä

Kuolema on perseestä, Sen jälkeen on nääs aikas hankalaa tehrä mitään kivaa.

laita viesti jos olet viel täällä
oikeatie (at) suomi24 piste fi
kiitos

Hyvästi kaikki, en enää jaksa

Itse olen 11 vuotias miettimässä itse murhaa.

Moi Olen 16-votias tyttö ja mulla on sellaisia itsetuhoisii ajatuksii tää kuulostaa kamalalta,mutta on ollut sellaisii etten enää halua elää! Ja on ollut sellaisia päivi etten jaksa.Joka ikinen aamu mietin mitä on elämä? Ja miksi sitä pitää elää joka aamu ja ilta sorrun itseäni vahingoittamaan. Mutta kaikki on lähtenyt siittä ku on kiusattu koulussa ahdisteltu ja kaikkia kamalia asioita muutenkin. Kiitos kuka luet tämän!

Tossa iässä ei kannata vielä menettää toivoa. Muiden odotusten ei pidä elää. Pitää heti alussa thedä ihan nk itse haluaa. Itse noudatin muiden odotuksia ja ajattelin että toimin kn he haluavat, että he olisivat onnellisempi. Lopputulos koskaan ei saanut kiitosta mistää ja oma elämä oli pitkälle kompromissia. Tärkeintä on ottaa vastuu omasta onnesta heti ja tehdä sitten parhaansa. Lähde vaikka ulkomaille töihin ja opiskelemaan ym. Hanki uusia ystäviä. Siis elä! Sitten paljon myöhemmin voi miettiä oliko elämässä mitään järkeä. Jos tuntisin sinut niin puhisisin sinuun elämää ja enrgiaa. Ei saa luovuttaa.

Täällä samassa ongelmassa ryvin kanssa, ei muokaan innosta, asua jossain pienessä vuokra betoni lähiössä taikka olla jossain huonossa työpaikassa huonolla palkalla millä nyt ei edes ikinä pystyisi pyörittää laadukasta elämää. Sen päälle vielä mulla huonot lähtö kohdat näin niin kuin kotioloista. En itsekkään näe mitään tulevaisuutta että miksi tässä vaikeassa elämän yhteyskunnassa pitäisi elää ja kärsiä jatkuvasti puutteista, koska kaikki puutteet liittyy rahaan, rahalla niistäkin selvisi ja rahalla pystyisi toteuttamaan itseään ja elää tasokasta ja hyvää elämää. Joten kyllä se mulla itsemurha on alitajunnassa aika vahvasti mielessä. Ei ole mitään järkee elää mitään vastenmielistä elämää tai tehdä huonoa duunia ja maksaa jotai vastenmielistä vuokra luukkuu. Ei se ole elämisen arvosta. Ne jotka tykkää elää tuollaista elämää niin hyvää jatkoa vaan teille. Olen myös syyttänyt vanhempia että minkä takia mut on pitänyt synnyttää tähän ongelma perheeseen missä ei ole mitään muuta kun sellasta laiskaa, ja alkoholistunutta porukkaa niin lähi piirissä kun suvussa. Mitään vastausta he ei kyllä ole pystynyt antaa.

Samoissa vesissä mennään

Minä olen myös päättänyt lopettaa elämäni. Mitään toivoa ei enää ole. Kaikki on mennyt. Olen jaksanut tähän asti, mutta nyt tämä riittää. Rauha nyt, kun olen päätökseni tehnyt.
Menen istumaan raiteille.