Tämä ei ole tarkoitettu loukkaukseksi. Pahoittelen jo etukäteen, jos asettelen sanani taitamattomasti. Ja otsikonkin valitsin aika provosoivasti, sori.
Ymmärrän täysin, että joidenkin mielestä on todennäköisintä, ettei aistiemme (tai niiden jatkeiksi rakennettujen sensoreiden) ulkopuolella ole mitään merkittävää, ei ainakaan tuonpuoleista ja meitä koskevaa Suurta Suunnitelmaa.
Ymmärrän täysin, että maailman uskontojen kirjavassa valikoimassa on paljon julmaa, inhottavaa tai omituista ja huvittavaa. Ymmärrän kritiikin teologioiden logiikalle ja valtataistelulle. Tätä kritiikkiähän harrastavat myös uskonnollisesti suuntautuneet itse.
Sitä mitä en ymmärrä, on ehdoton tuomitseva asenne uskonnollisia näkemyksiä kohtaan. Se ei mielestäni ole tarpeellista eikä edes järkevä.
Olen ajatellut, että kiihkeän ateistiset ihmiset (kuten kiihkeän uskonnollisetkin) tarvitsevat maailmankuvassaan ehdotonta työrauhaa ja siksi heidän täytyy taistella muita näkemyksiä vastaan. Tarvitsenhan jonkinlaisen työrauhan tai elämänrauhan itsekin enkä lakkaamatta pidä kaikkia maailmankuvia yhtä varteenotettavina. Joillakin siis työrauhan tarve vain on ehdottomampi kuin toisilla.
Mutta mitä sanovat ateistit itse? Mihin perustuu se ehdottomuus, joka usein (ei aina) näkyy kommenteissa? Eikö se häiritse koskaan teitä itseänne?
Ymmärrän täysin, että joidenkin mielestä on todennäköisintä, ettei aistiemme (tai niiden jatkeiksi rakennettujen sensoreiden) ulkopuolella ole mitään merkittävää, ei ainakaan tuonpuoleista ja meitä koskevaa Suurta Suunnitelmaa.
Ymmärrän täysin, että maailman uskontojen kirjavassa valikoimassa on paljon julmaa, inhottavaa tai omituista ja huvittavaa. Ymmärrän kritiikin teologioiden logiikalle ja valtataistelulle. Tätä kritiikkiähän harrastavat myös uskonnollisesti suuntautuneet itse.
Sitä mitä en ymmärrä, on ehdoton tuomitseva asenne uskonnollisia näkemyksiä kohtaan. Se ei mielestäni ole tarpeellista eikä edes järkevä.
Olen ajatellut, että kiihkeän ateistiset ihmiset (kuten kiihkeän uskonnollisetkin) tarvitsevat maailmankuvassaan ehdotonta työrauhaa ja siksi heidän täytyy taistella muita näkemyksiä vastaan. Tarvitsenhan jonkinlaisen työrauhan tai elämänrauhan itsekin enkä lakkaamatta pidä kaikkia maailmankuvia yhtä varteenotettavina. Joillakin siis työrauhan tarve vain on ehdottomampi kuin toisilla.
Mutta mitä sanovat ateistit itse? Mihin perustuu se ehdottomuus, joka usein (ei aina) näkyy kommenteissa? Eikö se häiritse koskaan teitä itseänne?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ateisti nyt on sen verran tyhmä että voisi kuvailla lähinnä syyntakeettomaksi.
Ateistit sentään perustelevat faktansa toisin kuten uskovainen multinikki joka vinkuuu viimeisiänsä.
Ja syyllistyttyään lasten hyväksikäyttöön uskovainen multinikki todettiin mielentilatutkimuksessa syyntakeettomaksi ja passitettiin Niuvanniemen vankimielisairaalaan. Eihän multinikki pystynyt puhumaan sekavan mongerruksen ohella kuin kamelin perseistä, kun psykiatri häntä haastatteli.
Kuolasi ja mongerti jotain t-paidastansa.
Oli varmaan psykiatrilla kova paikka kestää sitä hajua.
Kiihkeän ateistinen? Eli on kiihkeästi uskomatta teistisiin jumaliin?
Ateismi ei määrittele ihmisen suhtautumista uskontoihin, tiedän jopa uskonnollisia ateisteja.
Henkilökohtaisesti pidän uskontoja suurimmaksi osaksi haitallisena ilmiönä. En kuitenkaan kenenkään uskonnollisia näkemyksiä tai teistejä tuomitse.
Eriasia on tietysti se, onko näkemys hyvin perustultu. Huonosti perustellut, argumentaatio virheillä ja illogiikalla höystetyt perustelut on syytäkin tyrmätä(riippumatta kenen suusta tai näppäimistöstä ne tulevat).
Ateismi-palstalla uskovaisten argumentit ja perustelut ovat usein puuduttavaa persoonatonta toistoa ja monet eri uskovaiset sortuvat koko ajan samoihin argumentaatio virheisiin.