Kumpi oli parempi ryssien vai teutonien kanuuna ja konekivääri? Ryssä pilootit sanoi että heidän aseituksensa jumittu useasti kun taas vastaavaa ongelmaa ei mersuissa ollut.
MG vs ShKAS ja ShVAK
miten meni
6329
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jaa, kyllähän ne aseiden speksit tietysti löytyy netistäkin. Oma pikainen analyysi olisi, että aseen ominaisuuksista tärkeitä ovat tulinopeus ja lähtönopeus. Tietysti, aseen paino, ammuskapasiteetti ym. ovat varmasti tärkeitä. Ja toki se luotettavuus. Jos ajatellaan suomenrintamaa, ja aseita, jotka siellä yleisimmin kohtasi, niin venätän 20 mm oli mun mielestä parempi kuin mersun MG151/20 (tulinopeus, lähtönopeus). Kyllä mersujen mg151/20 jumitti vallankin usein. No, en tiedä mihin vertaa, mutta jos luet ukkojen muistelmia, niin kyllä jumittu. Konekivääreistä, en usko, että germaanien 7.92 ja 13 mm hirveästi erosivat venäläisten 7.62 ja 12.7 mm aseesta. Toki, kyllähän molemmilla oli laaja arsenaali hävittäjissä, siis ilmamaaleja vastaan. Venäläisillä 37 mm ja 45 mm, germaaneilla 30 mm (MG103 ja 108). Ja olihan niitä muitakin virityksiä, mutta nuo siis tärkeimmät.
Yksi asia mikä kääntää kuppia sakujen puolelle oli myös ammusten valmistustekniikka. Saksalaisten 20mm ammmuksessa kranaatin kuori "vedettiin" valamisen sijasta jolloin kuoresta tuli ohuempi ja tällöin ammuksen räjähdelataus oli suurempi. Eli tuhovaikutus oli suurempi ilman ammuksen painon nousua. Älyttömästä tulinopeudesta ei kuitenkaan ole hyötyä jos tykillä ei osu mihinkään. Ammukset vain kuluu nopeammin loppuun. Nl:n sinänsä erinomaiset Shvak tykit menettivät paljon tehostaan kunnollisten tähtäimien puuttuessa.
Ei käy Propellia kiistäminen. Löytyi aihe, mitä en ole syvällisesti pohtinut. Tuskin noita pointteja omasta päästä keksit. Tosin, huono tähtäin ei ole tykin vika :P
No en ihan omasta päästäni, jonkun toisen hengentuotoksia joskus lukenut. Noihin jumittumisongelmiin saattoi olla monta syytä. Yksi oli ampumatarvikkeiden laatu. Tuotanto oli runsasta ja laatu vaihteli kaikilla osapuolilla, suurin yksittäinen syy lataushäiriöön taisi olla huono/viallinen ammus. Myöskin koneen rakenne vaikutti häiriöherkkyyteen, kuinka helposti aseeseen pääsi likaa, rakenteen eläminen jne. Patruunasyötön rakenne merkkasi ainakin lentokonekäytössä paljon. Lippaalla tapahtuva patruunasyöttö oli paljon toimivampi ja varmempi kuin vyösyöttöinen, vaikka sitten tulinopeuden kustannuksella. Tästä hyvänä esimerkkinä Fiat G.50 Breda konekiväärit. Hyvä ase jos sattui toimimaan. Paljon vaikutti myös ohjaaja kopissa. Varsinkin kokematon pilotti saattoi ampua kesken kiivaiden lentoliikkeiden osumatta tietenkään mihinkään, mutta aiheuttaen itse lataushäiriön kun rakenne pääsi elämään liikaa kesken tulituksen. Kokeneet pilotit odottivat yleensä sopivaa hetkeä. Yleisesti ottaen lataushäiriö oli erittäin yleinen 2. ms:n aikaan kaikissa koneissa.
Siis, tarkoitin 30 millistä mk103 ja mk108 tykkiä, ettei kenenkään tarvitse pilkkua viilata...
Kyllä Browningin konekiväärit ja Hispano Mk kanuunat olivat parempia perkele.