Jotain...

j.o.k.u.

75

150

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • yxex

      "Ihmisiä, joilla on korostuneen narsistisia piirteitä, on väestöstä arviolta 1-6 prosenttia. Miehillä se on yleisempää kuin naisilla."

      1-6 on melkoinen haitari, mutta ymmärrän sen koska nää on sellaisia mutu-hommia asiantuntioillekin, joista osalla itsellään on narsistisia piirteitä :-D

      Ja miehetkö naisten pomottajia? Kissan viikset! Allekirjoittaako palstan naiset tän väitteen? ;-D

      • elisakettu

        Ei allekirjoita. Ilman teoreettista tietoa, käytännön tasolla nähty niin monasti; naiset osaa pomottaa (=pompottaa) miehiä siinä missä päinvastoin. Hyvin julmallakin tavalla. Koska olen nainen, tiedän kyllä miten tuo salakavala tai ilmiselmä homma tapahtuu. Kokeillut kyllä, jossain määrin. Onhan tuossa elämässä kokeiltu muutenkin yhtä ja toista. Mutta monessa kulttuurissa on miehillä hieman taipumusta pomotteluun; naiset ovat "tyttöjä" *pikkurouvia" "vasemman käden jatkeita". Ihan perinteinen sidonnaisuus asettelee tätä, näkyy vieläkin tietyissä osin suomalaistakin yhteiskuntaa, vanhemmassa ja vähemmän asutetussa väestössä erityisesti.

      • M.B.

        No, mun elämässä on aikamoinen jono noita, jotka nyt viimein jäävät pompottelun yrittämisen asteelle. Se on sitä perushuttua. Ensin se positiivinen palaute, sitten jos Minä olen sellaiseen, että voi kiitos, enkä muuta, niin siitä sellainen perusvarovainen hivuttautuminen kyselyn kautta negatiivisen puolelle, ja siitä sen vimosen rajan yli ihan henkilökohtaisen tason peruslyttäykseen..

        Sellainen: Pikkupoika sohii kepillä narun päässä olevaa koiraa ja saa sen lopulta haukkumaan. Se, ei vielä riitä, vaan poika heittelee koiraa seuraavaksi pikkukivillä ja taas kepillä. Koira alkaa näyttää pieniä pelon merkkejä ja kun keppi lenäähtää koitan jalkoihin, koira ei näytä siitä välittävän.. Poika saapastelee koiran alueelle ja on ottamassa keppiä, joka lojuu koiran kyljessä. Pojan hämmästykseksi koira puree.. "Hullu koira ja ihan aggressiivinen" huutaa poika kauempaa kun juoksemisesta henki ensin tasaantuu, ja kerjää veriseen käteen huomiota ensimmäiseltä vastaantulevalta..

        Pompotan vain takaisin. Usein minua pompottelemaan pyrkivät kuvittelevat, että olen vaatimassa heiltä toimintaa suuntaan tai toiseen.. Ja silloin käy niin, että se yksi ja ainoa täsmäpyyntö lakaistaan yleisen määräämisyrittelyn ja pompottelun alle, että ei käy kun kuvittelen voivani määräillä... JUST JOO.

        Tänään vihaan ihmissuhteita. On vielä rippunen tuota mustaa tunnetta minussa jäljellä, niin voisin sen näin kevään aurinkoisena päivänä käyttää pois, ja tehä tarpeelliset toimintaani vaativat asiat :DDD eli laiskotella... no ei.

        Ai niin.. Sellainen ihmissuhde kieroutuma, että ihmiset eivät halua uskoa ja luottaa siihen, että toinen sanoisi suoraan.. Siihen sanomiseen liitetään hyvin usein ne koko elämän kaikkien sanomisien piilomerkitykset olemaan enemmän voimassa kuin toisen sanat omasta sanomisestaan..

      • jaakko.s.
        M.B. kirjoitti:

        No, mun elämässä on aikamoinen jono noita, jotka nyt viimein jäävät pompottelun yrittämisen asteelle. Se on sitä perushuttua. Ensin se positiivinen palaute, sitten jos Minä olen sellaiseen, että voi kiitos, enkä muuta, niin siitä sellainen perusvarovainen hivuttautuminen kyselyn kautta negatiivisen puolelle, ja siitä sen vimosen rajan yli ihan henkilökohtaisen tason peruslyttäykseen..

        Sellainen: Pikkupoika sohii kepillä narun päässä olevaa koiraa ja saa sen lopulta haukkumaan. Se, ei vielä riitä, vaan poika heittelee koiraa seuraavaksi pikkukivillä ja taas kepillä. Koira alkaa näyttää pieniä pelon merkkejä ja kun keppi lenäähtää koitan jalkoihin, koira ei näytä siitä välittävän.. Poika saapastelee koiran alueelle ja on ottamassa keppiä, joka lojuu koiran kyljessä. Pojan hämmästykseksi koira puree.. "Hullu koira ja ihan aggressiivinen" huutaa poika kauempaa kun juoksemisesta henki ensin tasaantuu, ja kerjää veriseen käteen huomiota ensimmäiseltä vastaantulevalta..

        Pompotan vain takaisin. Usein minua pompottelemaan pyrkivät kuvittelevat, että olen vaatimassa heiltä toimintaa suuntaan tai toiseen.. Ja silloin käy niin, että se yksi ja ainoa täsmäpyyntö lakaistaan yleisen määräämisyrittelyn ja pompottelun alle, että ei käy kun kuvittelen voivani määräillä... JUST JOO.

        Tänään vihaan ihmissuhteita. On vielä rippunen tuota mustaa tunnetta minussa jäljellä, niin voisin sen näin kevään aurinkoisena päivänä käyttää pois, ja tehä tarpeelliset toimintaani vaativat asiat :DDD eli laiskotella... no ei.

        Ai niin.. Sellainen ihmissuhde kieroutuma, että ihmiset eivät halua uskoa ja luottaa siihen, että toinen sanoisi suoraan.. Siihen sanomiseen liitetään hyvin usein ne koko elämän kaikkien sanomisien piilomerkitykset olemaan enemmän voimassa kuin toisen sanat omasta sanomisestaan..

        "
        Sellainen: Pikkupoika sohii kepillä narun päässä olevaa koiraa ja saa sen lopulta haukkumaan. Se, ei vielä riitä, vaan poika heittelee koiraa seuraavaksi pikkukivillä ja taas kepillä. Koira alkaa näyttää pieniä pelon merkkejä ja kun keppi lenäähtää koitan jalkoihin, koira ei näytä siitä välittävän.. Poika saapastelee koiran alueelle ja on ottamassa keppiä, joka lojuu koiran kyljessä. Pojan hämmästykseksi koira puree.. "Hullu koira ja ihan aggressiivinen" huutaa poika kauempaa kun juoksemisesta henki ensin tasaantuu, ja kerjää veriseen käteen huomiota ensimmäiseltä vastaantulevalta..
        "

        Jos noin tapahtuisi se olisikin aggressiivinen ja hullu. Koira varoittaa ensin murinalla jos on "normaali".
        Kaikkein todennäköisimmin tuossa tilanteessa koira lähtisi poikaa karkuun eikä lähtisi puolustamaan keppiä.

      • A
        M.B. kirjoitti:

        No, mun elämässä on aikamoinen jono noita, jotka nyt viimein jäävät pompottelun yrittämisen asteelle. Se on sitä perushuttua. Ensin se positiivinen palaute, sitten jos Minä olen sellaiseen, että voi kiitos, enkä muuta, niin siitä sellainen perusvarovainen hivuttautuminen kyselyn kautta negatiivisen puolelle, ja siitä sen vimosen rajan yli ihan henkilökohtaisen tason peruslyttäykseen..

        Sellainen: Pikkupoika sohii kepillä narun päässä olevaa koiraa ja saa sen lopulta haukkumaan. Se, ei vielä riitä, vaan poika heittelee koiraa seuraavaksi pikkukivillä ja taas kepillä. Koira alkaa näyttää pieniä pelon merkkejä ja kun keppi lenäähtää koitan jalkoihin, koira ei näytä siitä välittävän.. Poika saapastelee koiran alueelle ja on ottamassa keppiä, joka lojuu koiran kyljessä. Pojan hämmästykseksi koira puree.. "Hullu koira ja ihan aggressiivinen" huutaa poika kauempaa kun juoksemisesta henki ensin tasaantuu, ja kerjää veriseen käteen huomiota ensimmäiseltä vastaantulevalta..

        Pompotan vain takaisin. Usein minua pompottelemaan pyrkivät kuvittelevat, että olen vaatimassa heiltä toimintaa suuntaan tai toiseen.. Ja silloin käy niin, että se yksi ja ainoa täsmäpyyntö lakaistaan yleisen määräämisyrittelyn ja pompottelun alle, että ei käy kun kuvittelen voivani määräillä... JUST JOO.

        Tänään vihaan ihmissuhteita. On vielä rippunen tuota mustaa tunnetta minussa jäljellä, niin voisin sen näin kevään aurinkoisena päivänä käyttää pois, ja tehä tarpeelliset toimintaani vaativat asiat :DDD eli laiskotella... no ei.

        Ai niin.. Sellainen ihmissuhde kieroutuma, että ihmiset eivät halua uskoa ja luottaa siihen, että toinen sanoisi suoraan.. Siihen sanomiseen liitetään hyvin usein ne koko elämän kaikkien sanomisien piilomerkitykset olemaan enemmän voimassa kuin toisen sanat omasta sanomisestaan..

        > Pompotan vain takaisin. Usein minua pompottelemaan pyrkivät kuvittelevat, että olen vaatimassa heiltä toimintaa suuntaan tai toiseen.. Ja silloin käy niin, että se yksi ja ainoa täsmäpyyntö lakaistaan yleisen määräämisyrittelyn ja pompottelun alle, että ei käy kun kuvittelen voivani määräillä...

        Sinulla on paljon hyviä havaintoja, joista monet minulle uusia. Siksi haluaisin ymmärtää, mitä edelläolevassa tarkoitat "täsmäpyynnöllä joka lakaistaan"; voistiko vaikka esimerkin avulla kertoa mitä konkreettista asiaa ajattelit tuon yleisesti kirjoittaessasi.

      • lynett
        jaakko.s. kirjoitti:

        "
        Sellainen: Pikkupoika sohii kepillä narun päässä olevaa koiraa ja saa sen lopulta haukkumaan. Se, ei vielä riitä, vaan poika heittelee koiraa seuraavaksi pikkukivillä ja taas kepillä. Koira alkaa näyttää pieniä pelon merkkejä ja kun keppi lenäähtää koitan jalkoihin, koira ei näytä siitä välittävän.. Poika saapastelee koiran alueelle ja on ottamassa keppiä, joka lojuu koiran kyljessä. Pojan hämmästykseksi koira puree.. "Hullu koira ja ihan aggressiivinen" huutaa poika kauempaa kun juoksemisesta henki ensin tasaantuu, ja kerjää veriseen käteen huomiota ensimmäiseltä vastaantulevalta..
        "

        Jos noin tapahtuisi se olisikin aggressiivinen ja hullu. Koira varoittaa ensin murinalla jos on "normaali".
        Kaikkein todennäköisimmin tuossa tilanteessa koira lähtisi poikaa karkuun eikä lähtisi puolustamaan keppiä.

        Jaakko s :

        "Jos noin tapahtuisi se olisikin aggressiivinen ja hullu. Koira varoittaa ensin murinalla jos on "normaali" "

        Eiköhän tuossa tilanteessa varoittamisen aika ole jo ohitse.
        Riippuu koiran perimästä ja kasvatuksesta miten reagoi. Aggressiivinen reagointi ei ole epänormaalia sen enempää kuin väistäminenkään.

        Tässä lempiaiheeni johon toivottavasti ei syvennytä sen enempää sillä sitten en osaa lopettaa=)
        (Voi niitä päiviä.... ehkä vielä joskus uudelleen.)

        Pidäthän edelleen mielessä koiran aggressioiden eri muodot ; aktiivinen aggressio, reaktiivinen aggressio, väistämiskäyttäytyminen ja niiden ilmenemismuodot. Kaikki ooool naturaaal.

      • M.B.
        lynett kirjoitti:

        Jaakko s :

        "Jos noin tapahtuisi se olisikin aggressiivinen ja hullu. Koira varoittaa ensin murinalla jos on "normaali" "

        Eiköhän tuossa tilanteessa varoittamisen aika ole jo ohitse.
        Riippuu koiran perimästä ja kasvatuksesta miten reagoi. Aggressiivinen reagointi ei ole epänormaalia sen enempää kuin väistäminenkään.

        Tässä lempiaiheeni johon toivottavasti ei syvennytä sen enempää sillä sitten en osaa lopettaa=)
        (Voi niitä päiviä.... ehkä vielä joskus uudelleen.)

        Pidäthän edelleen mielessä koiran aggressioiden eri muodot ; aktiivinen aggressio, reaktiivinen aggressio, väistämiskäyttäytyminen ja niiden ilmenemismuodot. Kaikki ooool naturaaal.

        No voi että se murina unohtui :D Kyse oli kuitenkin enemmän pojan itse itselleen kuvittelemasta oikeudesta käyttäytyä koiraa kohtaan miten huvittaa, ei itse koiran käytöksestä. Minä en koiria tunne, enkä niitten käytöstä, piti vain olla esimerkki omavaltaisesta käytöksestä nimenomaan itsen ulkopuolella olevalla toisella henkilöllä, tässä siis pojalla..

        Niin ja siis näöjään vastaan tänne, en jaksa siirtyä enää tämän kirjoitettuani...laisk..ot..taa

      • lynett
        M.B. kirjoitti:

        No voi että se murina unohtui :D Kyse oli kuitenkin enemmän pojan itse itselleen kuvittelemasta oikeudesta käyttäytyä koiraa kohtaan miten huvittaa, ei itse koiran käytöksestä. Minä en koiria tunne, enkä niitten käytöstä, piti vain olla esimerkki omavaltaisesta käytöksestä nimenomaan itsen ulkopuolella olevalla toisella henkilöllä, tässä siis pojalla..

        Niin ja siis näöjään vastaan tänne, en jaksa siirtyä enää tämän kirjoitettuani...laisk..ot..taa

        Totta... MB

        En ollut itse kiinnostunut siitä murinasta mutta tuosta sitä seuranneesta valheesta kylläkin. Totta kai puutuin lempiaiheeseeni. Tai no jaa, entiseen lempiaiheeseeni ;)

      • M.B.
        A kirjoitti:

        > Pompotan vain takaisin. Usein minua pompottelemaan pyrkivät kuvittelevat, että olen vaatimassa heiltä toimintaa suuntaan tai toiseen.. Ja silloin käy niin, että se yksi ja ainoa täsmäpyyntö lakaistaan yleisen määräämisyrittelyn ja pompottelun alle, että ei käy kun kuvittelen voivani määräillä...

        Sinulla on paljon hyviä havaintoja, joista monet minulle uusia. Siksi haluaisin ymmärtää, mitä edelläolevassa tarkoitat "täsmäpyynnöllä joka lakaistaan"; voistiko vaikka esimerkin avulla kertoa mitä konkreettista asiaa ajattelit tuon yleisesti kirjoittaessasi.

        Tarkoitan sitä, että usein kun pyydän jotakin, tarkoitan sitä, mitä pyynnölläni pyynnän. (pyydän)

        Se tulkittuu vain toisin esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, missä toinen on ensin nähnyt piilomerkityksiä jokaisessa sanassa, mitä olen sanonut. Eli pahimmillaan pelkkä kevyt keskustelu säästä, on toisen tulkitsemana ollut minun vaatimustani häntä kohtaan tehdä voitavansa sään muuttamiseksi toisenlaiseksi. Sellaisen keskustelukulttuurin jälkeen jos olen sen pyynnön esittänyt, se on jo ollut suoranaisen määräysvallan käyttöä hänen pakottamisekseen toimia minun tahtoni mukaan.. Ja vastahyökkäys on ollut sen mukainen. Mutta tietenkin niin, että kun on ensin haukuttu kykenemättömäksi pyytämään apua tai vastaanottamaan apua, niin noinhan se hoituu kyllä kieltämättä tehokkaasti, että pyyntö lakaistuu maton alle, eli eipä ainakaan autella..

        Olen niin kiltti ihminen, että minulle voi sanoa vaan joko ei tai joo, jos esitän pyyntöjä. Suorat vastaukset harvoin loukkaavat.

      • A
        M.B. kirjoitti:

        Tarkoitan sitä, että usein kun pyydän jotakin, tarkoitan sitä, mitä pyynnölläni pyynnän. (pyydän)

        Se tulkittuu vain toisin esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, missä toinen on ensin nähnyt piilomerkityksiä jokaisessa sanassa, mitä olen sanonut. Eli pahimmillaan pelkkä kevyt keskustelu säästä, on toisen tulkitsemana ollut minun vaatimustani häntä kohtaan tehdä voitavansa sään muuttamiseksi toisenlaiseksi. Sellaisen keskustelukulttuurin jälkeen jos olen sen pyynnön esittänyt, se on jo ollut suoranaisen määräysvallan käyttöä hänen pakottamisekseen toimia minun tahtoni mukaan.. Ja vastahyökkäys on ollut sen mukainen. Mutta tietenkin niin, että kun on ensin haukuttu kykenemättömäksi pyytämään apua tai vastaanottamaan apua, niin noinhan se hoituu kyllä kieltämättä tehokkaasti, että pyyntö lakaistuu maton alle, eli eipä ainakaan autella..

        Olen niin kiltti ihminen, että minulle voi sanoa vaan joko ei tai joo, jos esitän pyyntöjä. Suorat vastaukset harvoin loukkaavat.

        Kiitos vastauksesta. :)

        Ehkä monipolvinen sanamuoto erehdytti etsimään olemattomia sivumerkityksiä, joita ei sitten ollutkaan.

      • M.B.
        A kirjoitti:

        Kiitos vastauksesta. :)

        Ehkä monipolvinen sanamuoto erehdytti etsimään olemattomia sivumerkityksiä, joita ei sitten ollutkaan.

        Mmm.. Ehkä pitäisi opetella polveilemaan hieman vähemmän.. koska se on tosiaan taito sekin, olla polveilematta liikoja, ja perin hyödyllinen taito onkin. :)

      • jaakko.s.
        lynett kirjoitti:

        Jaakko s :

        "Jos noin tapahtuisi se olisikin aggressiivinen ja hullu. Koira varoittaa ensin murinalla jos on "normaali" "

        Eiköhän tuossa tilanteessa varoittamisen aika ole jo ohitse.
        Riippuu koiran perimästä ja kasvatuksesta miten reagoi. Aggressiivinen reagointi ei ole epänormaalia sen enempää kuin väistäminenkään.

        Tässä lempiaiheeni johon toivottavasti ei syvennytä sen enempää sillä sitten en osaa lopettaa=)
        (Voi niitä päiviä.... ehkä vielä joskus uudelleen.)

        Pidäthän edelleen mielessä koiran aggressioiden eri muodot ; aktiivinen aggressio, reaktiivinen aggressio, väistämiskäyttäytyminen ja niiden ilmenemismuodot. Kaikki ooool naturaaal.

        Lynett.
        Kyky aggressiiviseen käyttäytymiseen ei ole sama asia kuin "hullu" tai edes väkivaltainen. Aggressiivisuus on yksilön myötäsyntyinen ominaisuus, mutta väkivaltaisuus on sen sosiaalinen puoli.
        Mutta onko syynä koiran puremaan koiran aggressiivisuus vai vuorovaikutuksessa syntynyt väkivaltaisuus?
        Minusta tuntuu että joukolla sotkette tässä päivänselviä asioita. Joko tarkoituksella tai tietämättä.

      • M.B.
        jaakko.s. kirjoitti:

        Lynett.
        Kyky aggressiiviseen käyttäytymiseen ei ole sama asia kuin "hullu" tai edes väkivaltainen. Aggressiivisuus on yksilön myötäsyntyinen ominaisuus, mutta väkivaltaisuus on sen sosiaalinen puoli.
        Mutta onko syynä koiran puremaan koiran aggressiivisuus vai vuorovaikutuksessa syntynyt väkivaltaisuus?
        Minusta tuntuu että joukolla sotkette tässä päivänselviä asioita. Joko tarkoituksella tai tietämättä.

        Aggressiivisuus on samoin ihmiselle luontaista. Minä väitänkin, että jo vaatimus siitä, että härnätyn pitää olla reagoimatta härnäykseen, on epäinhimillinen. Esimerkki oli vaan huono, kun en parempaa keksinyt. Ihmisethän tunnetusti usein heräävät huomaamaan, jos eläintä rääkätään, helpommin. Sama suhteutettuna ihmiseen ei anna mitään kuvaa mistään, koska rääkätty ihminen reagoinnillaan on luultavasti vain itse syyllinen siihen, että häntä rääkätään. Kovin useasti olen ainakin törmännyt sellaiseen yleistason oletukseen noin niinkuin yleisenä totuutena.

        Ehkä esimerkkini koira oli luonnevikainen vaan syntyessään jo. Sai huonot geenit ja hyvä kun poika härnäsi. Selvisi koiran häiriö ajoissa. Pistämme piikin..

        *piiks*

        Se, mistä keskustelimme, oli juurikin tuo, että härnätyn herännyt aggressiivisuus ei todellakaan ole automaattisesti todiste hulludesta, vaan jatkuvan rajojen rikkomisen seurauksena syntynyt puolustautumisen tarve, kun se räkyttäminen ei aina tuota tulosta.. siis asiasta sanominen nätisti.. 8')

        Minä en tiedä koirista mitään oikeasti, lynett tuntuu tietävän ja paljon, kuten jo mainitsikin :)

      • M.B.
        jaakko.s. kirjoitti:

        "
        Sellainen: Pikkupoika sohii kepillä narun päässä olevaa koiraa ja saa sen lopulta haukkumaan. Se, ei vielä riitä, vaan poika heittelee koiraa seuraavaksi pikkukivillä ja taas kepillä. Koira alkaa näyttää pieniä pelon merkkejä ja kun keppi lenäähtää koitan jalkoihin, koira ei näytä siitä välittävän.. Poika saapastelee koiran alueelle ja on ottamassa keppiä, joka lojuu koiran kyljessä. Pojan hämmästykseksi koira puree.. "Hullu koira ja ihan aggressiivinen" huutaa poika kauempaa kun juoksemisesta henki ensin tasaantuu, ja kerjää veriseen käteen huomiota ensimmäiseltä vastaantulevalta..
        "

        Jos noin tapahtuisi se olisikin aggressiivinen ja hullu. Koira varoittaa ensin murinalla jos on "normaali".
        Kaikkein todennäköisimmin tuossa tilanteessa koira lähtisi poikaa karkuun eikä lähtisi puolustamaan keppiä.

        jaakkos

        "Jos noin tapahtuisi se olisikin aggressiivinen ja hullu. Koira varoittaa ensin murinalla jos on "normaali".
        Kaikkein todennäköisimmin tuossa tilanteessa koira lähtisi poikaa karkuun eikä lähtisi puolustamaan keppiä."

        Niin siis koira oli narun päässä esimerkissäni. Minulle on ainakin opetettu, että sidotun ja erityisesti vieraan ja sidotun koiran aluetta tulee kunnioittaa, koska koira luultavasti tietää, että ei pääse pakenemaan ja että kaikista koirista ei voi tietää, että ovatko miten reagoivia. Paljon varmaan riippuu myös lyneeten mainitsemista asioista. Koira ei siis puolustanut keppiä, vaan itseään ja rajojaan. Ihan selvennyksen vuoksi ajatuksistani tuossa esimerkissä..

      • jaakko.s.
        M.B. kirjoitti:

        Aggressiivisuus on samoin ihmiselle luontaista. Minä väitänkin, että jo vaatimus siitä, että härnätyn pitää olla reagoimatta härnäykseen, on epäinhimillinen. Esimerkki oli vaan huono, kun en parempaa keksinyt. Ihmisethän tunnetusti usein heräävät huomaamaan, jos eläintä rääkätään, helpommin. Sama suhteutettuna ihmiseen ei anna mitään kuvaa mistään, koska rääkätty ihminen reagoinnillaan on luultavasti vain itse syyllinen siihen, että häntä rääkätään. Kovin useasti olen ainakin törmännyt sellaiseen yleistason oletukseen noin niinkuin yleisenä totuutena.

        Ehkä esimerkkini koira oli luonnevikainen vaan syntyessään jo. Sai huonot geenit ja hyvä kun poika härnäsi. Selvisi koiran häiriö ajoissa. Pistämme piikin..

        *piiks*

        Se, mistä keskustelimme, oli juurikin tuo, että härnätyn herännyt aggressiivisuus ei todellakaan ole automaattisesti todiste hulludesta, vaan jatkuvan rajojen rikkomisen seurauksena syntynyt puolustautumisen tarve, kun se räkyttäminen ei aina tuota tulosta.. siis asiasta sanominen nätisti.. 8')

        Minä en tiedä koirista mitään oikeasti, lynett tuntuu tietävän ja paljon, kuten jo mainitsikin :)

        Ei anneta sen koiratiedottomuuden häiritä .
        Alempana lottamari sanoo päinvastaista. Hän väittää että olemme "hulluja" syntyjämme tai ei-hulluja ja tähän totuuteen vaikuttaa ympäristö vähemmän kuin geenit.
        En siis tarkoittanut vain sinua tai Lynettiä.

      • M.B.
        jaakko.s. kirjoitti:

        Ei anneta sen koiratiedottomuuden häiritä .
        Alempana lottamari sanoo päinvastaista. Hän väittää että olemme "hulluja" syntyjämme tai ei-hulluja ja tähän totuuteen vaikuttaa ympäristö vähemmän kuin geenit.
        En siis tarkoittanut vain sinua tai Lynettiä.

        Alempana lottamari sanoo mitä sanoo, ja sinä et alempana mielestäni näe ja kuule mitä lottis sanoo.. Sun tulkinta lottiksen sanoista vie lottiksen sanat asteen pidemmälle, jolloin sun väite lottiksen sanoista on vääntynyt.

        Lottamari puhuu alhaalla geenien vaikutuksesta ihmisen persoonallisuuden kehittymiseen niin, että geeniperimän vaikutusta on osin sivuutettu ja annettu vastuuta kasvatukselle ja ympäristölle enempi.

        Sun sanomana, lottamarin mielestä ihmisen geeniperimän ansiosta ihminen syntyy kaikki valmiina..

        Lottamarin kehittyvästä sun syntymässä täysin valmis paketti.


        Nykypäivänä myös minä olen törmännyt tahoihin, jotka ovat sitä mieltä, että kasvatus on kaikki. Tapahtui mitä tahansa, millään ei ole merkitystä paitsi kasvatuksella. Asenne on yllättävän yleinen, ja pistää miettimään kuinka alistetussa asemassa lapset ovat henkisesti aikuisen ylivallan alla. Nuorten pitäisi olla tunteettomia robotteja, jota ovat ensisijaisesti hiljaa ja ottaa tyynesti vastaan kaikki määräykset kaikilta aikuisilta.

    • lottamari<3

      Asiallinen artikkeli, jossa jo hieman muutakin kuin pelkkä narsistin piirrelista. Mielenkiintoinen tieto oli tuo, että vaativa persoona on yksi yelisimmistä persoonallisuushäiriöistä. Mene ja tiedä? Mielenkiintoista myöskin se, että aletaan myöntämään perinnöllisyyden osuus narsismiasiassa. Nuo narsimin yhteydessä esiintyvät prosenttiluvut voitaisiin unohtaa sekä se, että narsismi on miehillä yleisempää kuin naisilla. Tilastollisen todellisuuden ulkopuolelle jää suuri joukko diagnosoimattomia narsistisesta ja muista persoonallisuushäiröistä kärsiviä niin naisia kuin miehiä, jotka luokitellaan vaan hankaliksi, itsepäisiksi tai omituisiksi ihmisiksi. Naisten narsismisuutta ei osata epäillä sillä naisten narsismisuus näyttäytyy ja käyttäytyy vähän toisella tavalla kuin miehen narsismi. Alistavalle pirttihirmu vaimolle yleensä kaikki naureskelevat ja käytös voidaan laittaa miehen syyksi, kun mies on niin tossun alla. Naisten vaikeaa käytöstä voidaan selitellä paremmin kuin miesten. Naisille löytyy helpommin jokin muu syy vaikeaan käytökseen kuin narsismi, esim. hormonit. Miesten ei odoteta käyttäytyvän naista kohtaan huonosti tai asettua poikkiteloin naista vastaan. Miehen pitää olla herrasmies paikassa kuin paikassa, mutta nainen vo kohdella miestä miten tahtoo ja se sallitaan.

      Narsisti, oli hän sitten nainen tai mies, niin kummallakin on tapana kohdella muita pelinappuloina ja pompotella mielialojensa mukaan.

      • jaakko.s.

        "Narsismi on osin perinnöllistä. "

        Aletaan myöntää perinnöllisyys? Eiköhän se ole ollut kautta aikain selvä että persoonallisuus on osittain perinnöllinen. Mutta vain osittain.

      • lynett

        Niin... nyt kun tätä narsismia tyrkytetään vastaukseksi jokaiseen parisuhdeongelmaan - se tuottaa samalla myös hyvääkin.
        Ajan myötä voi miehet ehkä hieman päästää irti häpeästä mikä liittyy "hillittömään vaimoon".
        Jos ennen sanottiin vain että pidä se akkas kurissa tai tuomittiin toinen tohvelisankariksi, nyt ymmärrystä ja tilaa voi asialleen ehkä jo saada.

      • M.B.
        lynett kirjoitti:

        Niin... nyt kun tätä narsismia tyrkytetään vastaukseksi jokaiseen parisuhdeongelmaan - se tuottaa samalla myös hyvääkin.
        Ajan myötä voi miehet ehkä hieman päästää irti häpeästä mikä liittyy "hillittömään vaimoon".
        Jos ennen sanottiin vain että pidä se akkas kurissa tai tuomittiin toinen tohvelisankariksi, nyt ymmärrystä ja tilaa voi asialleen ehkä jo saada.

        Mulla on joku nostalgian vääristämä ajatus tuosta "entisajasta". Ennen saatettiin sanoa noin, ja ikäänkuin kaikki sitten olisivat sellaiseen sanomiseen hieman enemmän hyväntahtoisesti suhtautuneet, hymistellen ja hyväksyen asiat asioina ja ihmiset ihmisinä.

        Ehkä en ole tarpeeksi vanha tai sitten olen niin vanha, että muisti on pettänyt :D

        Nykyaikaa leimaa narsismin lisäksi ylenpalttinen vakavuuden vaatimus.

    • lottamari<3

      Joillekin tahoille ei. On koulukuntia, jotka haluavat selittää kaikki ominaisuudet persoonassa johtuvan lapsuudesta, kasvatuksesta ja ymäristöstä. Näillä vanhoilla ajatusmalleilla on sitten haluttu selittää kaikki mahdollinen.

      • jaakko.s.

        Nykypäivänä näihin "tahoihin" ei enää juurikaan törmää. Kaikille alan nykykoulutuksen saaneille on selvää että persoonallisuus peritään osittain.
        Toisaalta ympäristön vaikutusta ei voida poistaa kokonaan koskaan. Pelkästään perinnölliseksi on aika rohkeaa väittää.

      • A
        jaakko.s. kirjoitti:

        Nykypäivänä näihin "tahoihin" ei enää juurikaan törmää. Kaikille alan nykykoulutuksen saaneille on selvää että persoonallisuus peritään osittain.
        Toisaalta ympäristön vaikutusta ei voida poistaa kokonaan koskaan. Pelkästään perinnölliseksi on aika rohkeaa väittää.

        Yllykkeet ovat perinnöllisiä. Meillä kaikilla on aivan varmasti 'narsistinen' yllyke. Narsismiksi kehittyvä yllyke edellyttää ympäristön, missä yllyke tulee tavaksi.

        (Narsistit ovat muuten usein yllytyshulluja.)

      • lottamari<3
        jaakko.s. kirjoitti:

        Nykypäivänä näihin "tahoihin" ei enää juurikaan törmää. Kaikille alan nykykoulutuksen saaneille on selvää että persoonallisuus peritään osittain.
        Toisaalta ympäristön vaikutusta ei voida poistaa kokonaan koskaan. Pelkästään perinnölliseksi on aika rohkeaa väittää.

        En ole koskaan väittänyt, että kasvatuksella ja ympäristöllä ei olisi merkitystä vaan niiden osuutta ollaan haluttu kasvattaa, nähdä ja selittää sellaisiakin asioita jotka yksinkertaisesti ovat mahdottomuuksia muuttaa, koska niiden syyt löytyvät perinnöllisyyksistä.
        Aika rohkeasti uskallan kuitenkin väittää, että meidän persoonaamme kehittymiseen vaikuttavat ensisijaisesti geeniperimämme Perimämme turvin me joudumme elämään tätä elämää, selviytymään asioista, johon vaikuttamassa ovat sekä ympäristö että lapsuudessamme opitut tavat.

      • lynett

        Geneettinen perimä, sosiaalinen perimä.

        Ajattelen itse ehkä niin, että perimä määrää/ohjaa "mihin suuntaan" tai miten ihminen sairastuu sairastuttavassa ympäristössä.

        Pelkkä sairastuttava ympäristö ei yksinään taida riittää, sillä miten ihmiset sitten selviävät meille täysin käsittämättömistä tilanteista tervejärkisinä, kärsien ehkä vain traumaattisista oireista.
        Ajattellaan vaikka sotatilanteita, kidutusta, ihmiskauppaa, lasten hyväksikäyttöä jne.
        Sieltä putkahtelee hyvin eri tavoin asioista selviäviä ihmisiä.

        Sosiaalinen perimä taas tuottaa ehkä ennemminkin tiettyjä käytösmalleja/oireita ("toistamispakkoa", erilaisia käytöshäiriöitä, masennusta tms)mutta vaikka ne tavat käyttäytyä olisivatkin haitallisia itselle tai muille, se ei tee ihmisestä vielä pershäiriöistä.

        Välillä ärsyttää kun ihminen ei saa sairastaa pahaa oloaan pois ilman jopa parantumattoman sairauden leimaa. Jotkut käyttäytyvät esim narsistisesti sellaisia patologisesti olematta. Oikealla ohjauksella elämässä he pääsevät tästä vaiheesta tai suojakeinostaan eroon.
        Pershäiriöt pershäiriöinä (perimä) ja "käytöshäiriöt" erikseen (sosiaalinen perimä).

      • M.B.
        lynett kirjoitti:

        Geneettinen perimä, sosiaalinen perimä.

        Ajattelen itse ehkä niin, että perimä määrää/ohjaa "mihin suuntaan" tai miten ihminen sairastuu sairastuttavassa ympäristössä.

        Pelkkä sairastuttava ympäristö ei yksinään taida riittää, sillä miten ihmiset sitten selviävät meille täysin käsittämättömistä tilanteista tervejärkisinä, kärsien ehkä vain traumaattisista oireista.
        Ajattellaan vaikka sotatilanteita, kidutusta, ihmiskauppaa, lasten hyväksikäyttöä jne.
        Sieltä putkahtelee hyvin eri tavoin asioista selviäviä ihmisiä.

        Sosiaalinen perimä taas tuottaa ehkä ennemminkin tiettyjä käytösmalleja/oireita ("toistamispakkoa", erilaisia käytöshäiriöitä, masennusta tms)mutta vaikka ne tavat käyttäytyä olisivatkin haitallisia itselle tai muille, se ei tee ihmisestä vielä pershäiriöistä.

        Välillä ärsyttää kun ihminen ei saa sairastaa pahaa oloaan pois ilman jopa parantumattoman sairauden leimaa. Jotkut käyttäytyvät esim narsistisesti sellaisia patologisesti olematta. Oikealla ohjauksella elämässä he pääsevät tästä vaiheesta tai suojakeinostaan eroon.
        Pershäiriöt pershäiriöinä (perimä) ja "käytöshäiriöt" erikseen (sosiaalinen perimä).

        Tahdon kiittää äitiäni, joka halusi pitää minut tehtyään temput isäni kanssa. Että se oli juuri hän, eikä kukaan toinen. Perusonnellinen ja lupsakka iloinen mies.
        Ei ihme, että on niin helppo olla olemassa onnellisena, vaikka jotkin yksityiskohdat korpeaakin välillä =D Kiitän sattumaa siitä, että tietyiltä osin olen enemmän isäni kaltainen kuin äitini ;)

      • MerjaLinnea
        lynett kirjoitti:

        Geneettinen perimä, sosiaalinen perimä.

        Ajattelen itse ehkä niin, että perimä määrää/ohjaa "mihin suuntaan" tai miten ihminen sairastuu sairastuttavassa ympäristössä.

        Pelkkä sairastuttava ympäristö ei yksinään taida riittää, sillä miten ihmiset sitten selviävät meille täysin käsittämättömistä tilanteista tervejärkisinä, kärsien ehkä vain traumaattisista oireista.
        Ajattellaan vaikka sotatilanteita, kidutusta, ihmiskauppaa, lasten hyväksikäyttöä jne.
        Sieltä putkahtelee hyvin eri tavoin asioista selviäviä ihmisiä.

        Sosiaalinen perimä taas tuottaa ehkä ennemminkin tiettyjä käytösmalleja/oireita ("toistamispakkoa", erilaisia käytöshäiriöitä, masennusta tms)mutta vaikka ne tavat käyttäytyä olisivatkin haitallisia itselle tai muille, se ei tee ihmisestä vielä pershäiriöistä.

        Välillä ärsyttää kun ihminen ei saa sairastaa pahaa oloaan pois ilman jopa parantumattoman sairauden leimaa. Jotkut käyttäytyvät esim narsistisesti sellaisia patologisesti olematta. Oikealla ohjauksella elämässä he pääsevät tästä vaiheesta tai suojakeinostaan eroon.
        Pershäiriöt pershäiriöinä (perimä) ja "käytöshäiriöt" erikseen (sosiaalinen perimä).

        Voiko muka joku periä valmiiksi häiriintyneen persoonallisuuden? Jos voi niin mitä tämä häiriintyneisyys silloin tarkoittaa ja mihin verrattuna häiriintynyt?

      • MerjaLinnea
        lynett kirjoitti:

        Geneettinen perimä, sosiaalinen perimä.

        Ajattelen itse ehkä niin, että perimä määrää/ohjaa "mihin suuntaan" tai miten ihminen sairastuu sairastuttavassa ympäristössä.

        Pelkkä sairastuttava ympäristö ei yksinään taida riittää, sillä miten ihmiset sitten selviävät meille täysin käsittämättömistä tilanteista tervejärkisinä, kärsien ehkä vain traumaattisista oireista.
        Ajattellaan vaikka sotatilanteita, kidutusta, ihmiskauppaa, lasten hyväksikäyttöä jne.
        Sieltä putkahtelee hyvin eri tavoin asioista selviäviä ihmisiä.

        Sosiaalinen perimä taas tuottaa ehkä ennemminkin tiettyjä käytösmalleja/oireita ("toistamispakkoa", erilaisia käytöshäiriöitä, masennusta tms)mutta vaikka ne tavat käyttäytyä olisivatkin haitallisia itselle tai muille, se ei tee ihmisestä vielä pershäiriöistä.

        Välillä ärsyttää kun ihminen ei saa sairastaa pahaa oloaan pois ilman jopa parantumattoman sairauden leimaa. Jotkut käyttäytyvät esim narsistisesti sellaisia patologisesti olematta. Oikealla ohjauksella elämässä he pääsevät tästä vaiheesta tai suojakeinostaan eroon.
        Pershäiriöt pershäiriöinä (perimä) ja "käytöshäiriöt" erikseen (sosiaalinen perimä).

        Katsoitko eilen "Tarinateltta" lähetyksen kakkoselta? Siinä lapsena kiusattu mies puhui aikuisena kokemuksestaan ja sanoi ettei kauas jäänyt murtuminen.

        Uskon että jokainen meistä on murrettavissa henkisesti. Jollain menee kauemmin ja toiselle vähemmän, mutta kaikki murtuvat kunhan sen eteen joku tekee aktiivisesti työtä. Niin vahva ihmisen psyyke ei ole, että se kestäisi mitä tahansa.
        Sitten voikin pohtia koko asian uudelleen.

      • lottamari<3
        MerjaLinnea kirjoitti:

        Katsoitko eilen "Tarinateltta" lähetyksen kakkoselta? Siinä lapsena kiusattu mies puhui aikuisena kokemuksestaan ja sanoi ettei kauas jäänyt murtuminen.

        Uskon että jokainen meistä on murrettavissa henkisesti. Jollain menee kauemmin ja toiselle vähemmän, mutta kaikki murtuvat kunhan sen eteen joku tekee aktiivisesti työtä. Niin vahva ihmisen psyyke ei ole, että se kestäisi mitä tahansa.
        Sitten voikin pohtia koko asian uudelleen.

        Just, ja tällä kaikella on hyvä selittää niin itselle kuin toisillekin miksi on niin itsekäs, kylmä, tunteeton ja hyväksi käyttäjä narsisti. Hyvä on sysätä syy huonosti kasvatuksessa epäonnistuneiden vanhempien syyksi kuin myöntää, että luonnostaan on vain ihan paska tyyppi. Nykyään on muotia selitellä omia huonoja puoliaan ja nähdä ne jostain muusta kuin omasta syystä johtuviksi...

        Murtunut mieli ei tee kenestäkään ilkeää narsistia. Kaikki koulukiusatut eivät ala itse kiusaajiksi ja kaikista ilman rakkautta kasvaneista ei automaattisesti tule rakkaudettomia huonoja vanhempia.

        Häiriintynyt persoona on yhtälailla periytyvää kuin mikä tahansa peritty ominaisuus. Perinnöllistä on periä myöskin vaikea luonne ei siihen sen kummempaa ulkopuolista tekijää tarvita.

      • MerjaLinnea
        lottamari<3 kirjoitti:

        Just, ja tällä kaikella on hyvä selittää niin itselle kuin toisillekin miksi on niin itsekäs, kylmä, tunteeton ja hyväksi käyttäjä narsisti. Hyvä on sysätä syy huonosti kasvatuksessa epäonnistuneiden vanhempien syyksi kuin myöntää, että luonnostaan on vain ihan paska tyyppi. Nykyään on muotia selitellä omia huonoja puoliaan ja nähdä ne jostain muusta kuin omasta syystä johtuviksi...

        Murtunut mieli ei tee kenestäkään ilkeää narsistia. Kaikki koulukiusatut eivät ala itse kiusaajiksi ja kaikista ilman rakkautta kasvaneista ei automaattisesti tule rakkaudettomia huonoja vanhempia.

        Häiriintynyt persoona on yhtälailla periytyvää kuin mikä tahansa peritty ominaisuus. Perinnöllistä on periä myöskin vaikea luonne ei siihen sen kummempaa ulkopuolista tekijää tarvita.

        Silloin kun syy on vanhemmissa se on myös hyvä tiedostaa.

      • jaakko.s.
        lottamari<3 kirjoitti:

        En ole koskaan väittänyt, että kasvatuksella ja ympäristöllä ei olisi merkitystä vaan niiden osuutta ollaan haluttu kasvattaa, nähdä ja selittää sellaisiakin asioita jotka yksinkertaisesti ovat mahdottomuuksia muuttaa, koska niiden syyt löytyvät perinnöllisyyksistä.
        Aika rohkeasti uskallan kuitenkin väittää, että meidän persoonaamme kehittymiseen vaikuttavat ensisijaisesti geeniperimämme Perimämme turvin me joudumme elämään tätä elämää, selviytymään asioista, johon vaikuttamassa ovat sekä ympäristö että lapsuudessamme opitut tavat.

        Lottamari.
        Rohkeasti tosiaankin.

        Synnymme siis erilaisten yllykkeiden (kuten esim. kateus, häpeä, pettymys) hallinnan suhteen täysin valmiina?
        Olen kyllä aivan eri mieltä.

      • lynett
        jaakko.s. kirjoitti:

        Lottamari.
        Rohkeasti tosiaankin.

        Synnymme siis erilaisten yllykkeiden (kuten esim. kateus, häpeä, pettymys) hallinnan suhteen täysin valmiina?
        Olen kyllä aivan eri mieltä.

        Vastauksia meikäläisellä ei kyllä ole mutta ajatuksia heräsi.

        Ajatellaanpa vaikka niitä koiria ensin =)

        Kun työmme suuntautui niin, että kaipasimme virkavallan tapaan mahdollisimman viettivahvoja (nälkä-pako-"rakkaus"-aggressio) koiria, koetimme niitä myös kasvatuksella saada lisää.

        Hitto, silti yhtä vaikeata oli valita sitä oikeata pentua sieltä laarista, juuri siihen johonkin tiettyyn tehtävään sopivaksi. Tämä ongelma on tuttu myös virkavallalle joka kyllä löytää nopeammin oikean yksilön "käyttölinjaisesta" (jossa kasvatuksella maksimoidaan toivotut luonteenpiirteet karsimalla ja koiran viettimaailmaa kokeilemalla) kuin "näyttelylinjaisesta" (en sano mitään koska en siedä sellaista kasvatusta ja toimintaa) mutta mikään EI ole varmaa. Yksilöt voivat aina tehdä poikkeuksen sääntöön.

        Niitä pentuja sitten testailtiin...katsottiin kuka reagoi ärsykkeisiin enemmän aggressiivisuudella ja kuka pelkäämällä, kuka on rohkeampi/uteliaampi jne jne ja yritettiin sen mukaan jakaa pennut oikeanlaisille/sopiville omistajille.

        Se on jännä juttu. 12 pentua joista jokaisella on perimän tuoma asema siinä laumassa : kuka oli selkeästi voimakkain, ketä piti nostaa tisulle ettei kuole koska oli heikompi. Itse valitsimme aina vahvimmat. Aina. Se tarkoitti myös : aggressiivisimmat.

        Jotta tällaista asiaa voisi oikeasti tutkia (mikä olisi ihanaa!), pitäisi kyetä kasvattamaan koko pentue samoissa oloissa... ja se on tietenkin mahdotonta. Jos jaetaan pennut alan harrastajille (ei näyttelyihin jossa luonne ei niin tärkeä), osa kuoriutuu helmiksi, osa on sitä peruskauraa.

        Sitäkään ei voida käyttää arviointikriteerinä koska kasvatuksella on osansa.

        Kun hain ensimmäistä käyttölinjaista koiraani nuorena tyttönä, piti kasvattaja pitkän luennon. On kasvattanut omaa linjaansa, kiinnittäen huomiota hyviin käyttöominaisuuksiin, useamman kymmenen vuoden.
        Hän kertoi näin "päätät itse millaisen koiran haluat. Jos haluat, että siitä tulee koko kylän h***a - sano naapureille ja heidän penskoilleen että tulevat lällyttämään joka käänteessä. Jos taas haluat että se puree naapuria - sanoa heille että potkaisevat ohimennessään."

        Tämä siis kärjistetty esimerkki häneltä mutta aivan totta.
        Perimä voi kuitenkin asettaa rajat sille mihin asti koiraa oli mahdollista kouluttaa. Kuinka hyvin siinä oli mahdollista onnistua. Esimerkkinä opaskoirat ; hommaan tarvitaan tietynluonteista koiraa mutta kaikki pentueesta eivät siihenkään sovellu...eli taas pattitilanne vaikka oikeilla jalostuvalinnoilla pentueeseen voidaan saada keskimäärää suurempi osuus hyviä.

        Silloin kun oli useampia koiria samaan aikaan, eroja kyllä tuli esiin : kaikki eivät kestäneet koko koulutusta, toiset taas olivat valmiita muutaman reenin jälkeen.

        Eli sillä kokemuksella eläinmaailmasta ; perimä antaa rajat TIETTYYN PISTEESEEN MENNESSÄ ja ympäristö muokkaa sen, miten voimakkaasti mitkäkin ominaisuudet eläimessa ovat esillä.

        Jos jatkuvasti kasvattaa kotona koiran aggressiota väistämiskäyttäytymisen puolelle - se ei pure niin helposti uhatessakaan kuin koira joka on kasvatettu reagoimaan puolustautumalla. Tämä tilanne voidaan useimmiten myöhemmin vielä kääntää ympäri : väistävästä koirasta tehdään puolustava ja puolustavasta väistävä. AINA se ei kuitenkaan onnistu ihan halutulle tasolle asti mutta jossain määrin kuitenkin.
        Eli kasvatuksella on huima rooli "rajojen sisällä".

      • lynett
        MerjaLinnea kirjoitti:

        Silloin kun syy on vanhemmissa se on myös hyvä tiedostaa.

        Pysyn eläinmaailmassa koska ehdin jo innostua.
        Pitkästä aikaa takaisin penkkiin =)

        Ensimmäisen koirani pystyin muokkaamaan sen perimän rajoista huolimatta haluttuun muottiin ja tein sillä siinä maailmassa jopa historiaa.
        Ehkä joku toinen pentu niistä olisi voinut olla sopivampi käsiini mutta se kertoi kuitenkin paljon.

        Tarpeeksi sinnikkyyttä ja intohimoa... sain sen koulutetuksi tiettyyn pisteeseen asti josta en sitten voinut perimän vuoksi enää mennä yli. TÄmän vuoksi suuremmat kilpailut ja niissä menestyminen tai luotettavuus hieman kärsi.

        Mutta (!) pystyin siis muokkaamaan koirasta vanhempanakin erittäin suurien virheideni jälkeen ja sen luonnollisista puutteista huolimatta "halutunlaisen".

        Eli eläinmaailmassa jossa tunteet ja ihmisten äly ei sekoita asioita - koira on tiettyyn pisteeseen asti kuin tyhjä taulu johon voit kirjoittaa. Hyväksikäyttämällä sen luonnollisia viettejä, manipuloimalla niitä : saalistusvietti, aggression eri muodot jne.

        Monet toivottamilta tuntuvat tapaukset olivat haasteellisia. Koira oli saanut esim kuusi vuotta elämästään elää kuin pellossa ja omasi jo geneettisesti valmiiksi temperamenttisen luonteen. Siinä oli vääntämistä mutta silti kouluttamisella se voitiin uudelleen muokata sopivammaksi.

        Ne ihmiset, joilla oli eniten ongelmia ja elivät "häiriintyneen koiran" (mitä se sitten tarkoittaakaan...) kanssa ... kun heidän kotiinsa meni tai kanssaan ulkona käveli, näki heti minkä vuoksi koirasta oli tullut sellailnen kuin oli. Toisenlaisen perimän omaava koira ei ehkä olisi niin voimakkaasti ollut niin ongelmallinen mutta jollain tasolla se olisi silti näkynyt : siis se ohjaajan vaikutus.

        Voimakkaan viettiperimän omaava koira ja huono kasvatus vahvistaa huonoja piirteitä patologisuuteen asti. Ei kuitenkaan peruuttamattomasti. VÄhemmän viettienergiaa omaava koira (perimä) oireilee myös mutta levollisemmin.

        Tässä nämä ongelmat ovat. Toisaalta ja toisaalta ja sitten kumotaankin toiselta kantilta. Siksi perimän ja kasvatuksen osuutta ihmistenkään häiriöiden osalta tuskin koskaan saadaan ratkaistuksi.

        Perimä antaa rajat vasta aika äärirajoille mentäessä, kasvatus vahvistaa tai heikentää ominaisuuksia joita sitten käytöksenä havaitsemme.

      • lynett
        MerjaLinnea kirjoitti:

        Silloin kun syy on vanhemmissa se on myös hyvä tiedostaa.

        MerjaLinnea :

        Niin... tuntuisi hullulta, että häiriökäyttäytymiseni nuorena kotona olisi ollut vain geneettisen perimän tuomaa kun asui keskellä kaaosta ja hulluutta.
        Nämä ovat vaikeita asioita.
        Jos nuori oirehtii esim koulussa, se perimäideologian mukaan tuomitaan sellaiseksi eikä häirioihin edes kannata puuttua.

      • lottamari<3
        lynett kirjoitti:

        Vastauksia meikäläisellä ei kyllä ole mutta ajatuksia heräsi.

        Ajatellaanpa vaikka niitä koiria ensin =)

        Kun työmme suuntautui niin, että kaipasimme virkavallan tapaan mahdollisimman viettivahvoja (nälkä-pako-"rakkaus"-aggressio) koiria, koetimme niitä myös kasvatuksella saada lisää.

        Hitto, silti yhtä vaikeata oli valita sitä oikeata pentua sieltä laarista, juuri siihen johonkin tiettyyn tehtävään sopivaksi. Tämä ongelma on tuttu myös virkavallalle joka kyllä löytää nopeammin oikean yksilön "käyttölinjaisesta" (jossa kasvatuksella maksimoidaan toivotut luonteenpiirteet karsimalla ja koiran viettimaailmaa kokeilemalla) kuin "näyttelylinjaisesta" (en sano mitään koska en siedä sellaista kasvatusta ja toimintaa) mutta mikään EI ole varmaa. Yksilöt voivat aina tehdä poikkeuksen sääntöön.

        Niitä pentuja sitten testailtiin...katsottiin kuka reagoi ärsykkeisiin enemmän aggressiivisuudella ja kuka pelkäämällä, kuka on rohkeampi/uteliaampi jne jne ja yritettiin sen mukaan jakaa pennut oikeanlaisille/sopiville omistajille.

        Se on jännä juttu. 12 pentua joista jokaisella on perimän tuoma asema siinä laumassa : kuka oli selkeästi voimakkain, ketä piti nostaa tisulle ettei kuole koska oli heikompi. Itse valitsimme aina vahvimmat. Aina. Se tarkoitti myös : aggressiivisimmat.

        Jotta tällaista asiaa voisi oikeasti tutkia (mikä olisi ihanaa!), pitäisi kyetä kasvattamaan koko pentue samoissa oloissa... ja se on tietenkin mahdotonta. Jos jaetaan pennut alan harrastajille (ei näyttelyihin jossa luonne ei niin tärkeä), osa kuoriutuu helmiksi, osa on sitä peruskauraa.

        Sitäkään ei voida käyttää arviointikriteerinä koska kasvatuksella on osansa.

        Kun hain ensimmäistä käyttölinjaista koiraani nuorena tyttönä, piti kasvattaja pitkän luennon. On kasvattanut omaa linjaansa, kiinnittäen huomiota hyviin käyttöominaisuuksiin, useamman kymmenen vuoden.
        Hän kertoi näin "päätät itse millaisen koiran haluat. Jos haluat, että siitä tulee koko kylän h***a - sano naapureille ja heidän penskoilleen että tulevat lällyttämään joka käänteessä. Jos taas haluat että se puree naapuria - sanoa heille että potkaisevat ohimennessään."

        Tämä siis kärjistetty esimerkki häneltä mutta aivan totta.
        Perimä voi kuitenkin asettaa rajat sille mihin asti koiraa oli mahdollista kouluttaa. Kuinka hyvin siinä oli mahdollista onnistua. Esimerkkinä opaskoirat ; hommaan tarvitaan tietynluonteista koiraa mutta kaikki pentueesta eivät siihenkään sovellu...eli taas pattitilanne vaikka oikeilla jalostuvalinnoilla pentueeseen voidaan saada keskimäärää suurempi osuus hyviä.

        Silloin kun oli useampia koiria samaan aikaan, eroja kyllä tuli esiin : kaikki eivät kestäneet koko koulutusta, toiset taas olivat valmiita muutaman reenin jälkeen.

        Eli sillä kokemuksella eläinmaailmasta ; perimä antaa rajat TIETTYYN PISTEESEEN MENNESSÄ ja ympäristö muokkaa sen, miten voimakkaasti mitkäkin ominaisuudet eläimessa ovat esillä.

        Jos jatkuvasti kasvattaa kotona koiran aggressiota väistämiskäyttäytymisen puolelle - se ei pure niin helposti uhatessakaan kuin koira joka on kasvatettu reagoimaan puolustautumalla. Tämä tilanne voidaan useimmiten myöhemmin vielä kääntää ympäri : väistävästä koirasta tehdään puolustava ja puolustavasta väistävä. AINA se ei kuitenkaan onnistu ihan halutulle tasolle asti mutta jossain määrin kuitenkin.
        Eli kasvatuksella on huima rooli "rajojen sisällä".

        Kasvatus,...niin. En tiedä koirista mitään ja niiden kasvatuksesta, mutta ajattelisin että luonnossa emolla toimii vaistot ja se ei syötä esimerkiksi häiriintyneen oloista pentuaan, joka puree sen nisää jatkuvasti vaan jättää sen ruokkimatta. Näin luonnollinen luonnonvalinta tapahtuu, jossa heikot eivät pärjää ja vahvat jatkavat perimää. Ihmisillä tämä luonnonvalinta ei toimi sillä kaikille heikoillekin annetaan mahdollisuus elämään ja näin heikkoja geenejä siirretään eteenpäin seuraaville polville, eikä siinä kasvatuksella tai ympäristöllä ole mitään sanomista.

      • M.B.
        lynett kirjoitti:

        Vastauksia meikäläisellä ei kyllä ole mutta ajatuksia heräsi.

        Ajatellaanpa vaikka niitä koiria ensin =)

        Kun työmme suuntautui niin, että kaipasimme virkavallan tapaan mahdollisimman viettivahvoja (nälkä-pako-"rakkaus"-aggressio) koiria, koetimme niitä myös kasvatuksella saada lisää.

        Hitto, silti yhtä vaikeata oli valita sitä oikeata pentua sieltä laarista, juuri siihen johonkin tiettyyn tehtävään sopivaksi. Tämä ongelma on tuttu myös virkavallalle joka kyllä löytää nopeammin oikean yksilön "käyttölinjaisesta" (jossa kasvatuksella maksimoidaan toivotut luonteenpiirteet karsimalla ja koiran viettimaailmaa kokeilemalla) kuin "näyttelylinjaisesta" (en sano mitään koska en siedä sellaista kasvatusta ja toimintaa) mutta mikään EI ole varmaa. Yksilöt voivat aina tehdä poikkeuksen sääntöön.

        Niitä pentuja sitten testailtiin...katsottiin kuka reagoi ärsykkeisiin enemmän aggressiivisuudella ja kuka pelkäämällä, kuka on rohkeampi/uteliaampi jne jne ja yritettiin sen mukaan jakaa pennut oikeanlaisille/sopiville omistajille.

        Se on jännä juttu. 12 pentua joista jokaisella on perimän tuoma asema siinä laumassa : kuka oli selkeästi voimakkain, ketä piti nostaa tisulle ettei kuole koska oli heikompi. Itse valitsimme aina vahvimmat. Aina. Se tarkoitti myös : aggressiivisimmat.

        Jotta tällaista asiaa voisi oikeasti tutkia (mikä olisi ihanaa!), pitäisi kyetä kasvattamaan koko pentue samoissa oloissa... ja se on tietenkin mahdotonta. Jos jaetaan pennut alan harrastajille (ei näyttelyihin jossa luonne ei niin tärkeä), osa kuoriutuu helmiksi, osa on sitä peruskauraa.

        Sitäkään ei voida käyttää arviointikriteerinä koska kasvatuksella on osansa.

        Kun hain ensimmäistä käyttölinjaista koiraani nuorena tyttönä, piti kasvattaja pitkän luennon. On kasvattanut omaa linjaansa, kiinnittäen huomiota hyviin käyttöominaisuuksiin, useamman kymmenen vuoden.
        Hän kertoi näin "päätät itse millaisen koiran haluat. Jos haluat, että siitä tulee koko kylän h***a - sano naapureille ja heidän penskoilleen että tulevat lällyttämään joka käänteessä. Jos taas haluat että se puree naapuria - sanoa heille että potkaisevat ohimennessään."

        Tämä siis kärjistetty esimerkki häneltä mutta aivan totta.
        Perimä voi kuitenkin asettaa rajat sille mihin asti koiraa oli mahdollista kouluttaa. Kuinka hyvin siinä oli mahdollista onnistua. Esimerkkinä opaskoirat ; hommaan tarvitaan tietynluonteista koiraa mutta kaikki pentueesta eivät siihenkään sovellu...eli taas pattitilanne vaikka oikeilla jalostuvalinnoilla pentueeseen voidaan saada keskimäärää suurempi osuus hyviä.

        Silloin kun oli useampia koiria samaan aikaan, eroja kyllä tuli esiin : kaikki eivät kestäneet koko koulutusta, toiset taas olivat valmiita muutaman reenin jälkeen.

        Eli sillä kokemuksella eläinmaailmasta ; perimä antaa rajat TIETTYYN PISTEESEEN MENNESSÄ ja ympäristö muokkaa sen, miten voimakkaasti mitkäkin ominaisuudet eläimessa ovat esillä.

        Jos jatkuvasti kasvattaa kotona koiran aggressiota väistämiskäyttäytymisen puolelle - se ei pure niin helposti uhatessakaan kuin koira joka on kasvatettu reagoimaan puolustautumalla. Tämä tilanne voidaan useimmiten myöhemmin vielä kääntää ympäri : väistävästä koirasta tehdään puolustava ja puolustavasta väistävä. AINA se ei kuitenkaan onnistu ihan halutulle tasolle asti mutta jossain määrin kuitenkin.
        Eli kasvatuksella on huima rooli "rajojen sisällä".

        lynettelle. Kirjoitat kyllä hyvin ja antaisin sata ylöspäinpeukkua samantein jos olisi mahdollista. Kaikki mikä pätee koiriin, pätee myös ihmisiin. Koirien kyvystä puntaroida omaa käytöstään, ja käytöksen itsehiomiseen tavoite mielessänsä etukäteen, en tiedä. Olen tavannut kuitenkin koiran, joka tiesi tehneensä väärin eräässä tilanteessa, eikä nolous ja häpeäkäyttäytyminen poikennut ihmisen vastaavasta. Paitsi sillä koiramaisella tavalla.

        Mutta mikäpä ihminen on, paitsi loppupeleissä pelkkä nisäkäs. Kyky abstraktiin ajatteluun hukkuu hienoudessaan massojen joukkoliikehdintään, jossa ensisijainen tarve on usein nykypäivänä juurikin se oman mielihyvän tarpeen välitön tyydyttäminen tässä hetkessä.

      • M.B.
        lottamari<3 kirjoitti:

        Kasvatus,...niin. En tiedä koirista mitään ja niiden kasvatuksesta, mutta ajattelisin että luonnossa emolla toimii vaistot ja se ei syötä esimerkiksi häiriintyneen oloista pentuaan, joka puree sen nisää jatkuvasti vaan jättää sen ruokkimatta. Näin luonnollinen luonnonvalinta tapahtuu, jossa heikot eivät pärjää ja vahvat jatkavat perimää. Ihmisillä tämä luonnonvalinta ei toimi sillä kaikille heikoillekin annetaan mahdollisuus elämään ja näin heikkoja geenejä siirretään eteenpäin seuraaville polville, eikä siinä kasvatuksella tai ympäristöllä ole mitään sanomista.

        Niin. Totta tuokin. Sitä kutsutaan inhimillisyydeksi :DD Mutta ehkä siinä geenien vahvuudessa piilee syy siihen, miksi naiset "rakastuvat renttuihin".. Sosiaalisessa kontekstissa "hyvien geenien haju" on saanut aikaiseksi ongelmallisiksikin kutsuttuja tilanteita ihmissuhderintamalla.... Joten niin kauan kuin ihminen antaa itsensä sanattomien viettiensä vietäväksi, geeniperimällä lienee jonkinlainen todennäköinen tilastollinen mahdollisuus selvitä hyvänä ihmiskunnan "terve mieli" - kehityksessä.

        Ja ristisiitosta kehiin, reippaasti. Vähenee nuo kansallisella aikajanalla elämäänsä jatkavat tautigeenit ja niitten vaikutukset.

      • lynett
        M.B. kirjoitti:

        Niin. Totta tuokin. Sitä kutsutaan inhimillisyydeksi :DD Mutta ehkä siinä geenien vahvuudessa piilee syy siihen, miksi naiset "rakastuvat renttuihin".. Sosiaalisessa kontekstissa "hyvien geenien haju" on saanut aikaiseksi ongelmallisiksikin kutsuttuja tilanteita ihmissuhderintamalla.... Joten niin kauan kuin ihminen antaa itsensä sanattomien viettiensä vietäväksi, geeniperimällä lienee jonkinlainen todennäköinen tilastollinen mahdollisuus selvitä hyvänä ihmiskunnan "terve mieli" - kehityksessä.

        Ja ristisiitosta kehiin, reippaasti. Vähenee nuo kansallisella aikajanalla elämäänsä jatkavat tautigeenit ja niitten vaikutukset.

        MB

        On tutkimuksia että pituus, äänenpaino tms vaikuttaa valintaan. Itse olen huomannut "tuoksun" olevan aika määräävänä. Vaikka olisi kuinka hyvännäköinen, kuinka mukava tai mitä ikinä ja sitten kun lähestyy ja se tuoksu ei täsmääkään... vaan saattaa jopa työntää luotaan pois.
        Nyt en puhu hajusteista vain siitä omasta tuoksusta.

        Miksi itsekäs alfauros jolla vientiäkin riittää kiinnostaa enemmän kuin se kiltti poika joka tarjoaisi sitä kaivattua turvallisuutta tms? Siinäpä kysymys.

      • lynett
        M.B. kirjoitti:

        lynettelle. Kirjoitat kyllä hyvin ja antaisin sata ylöspäinpeukkua samantein jos olisi mahdollista. Kaikki mikä pätee koiriin, pätee myös ihmisiin. Koirien kyvystä puntaroida omaa käytöstään, ja käytöksen itsehiomiseen tavoite mielessänsä etukäteen, en tiedä. Olen tavannut kuitenkin koiran, joka tiesi tehneensä väärin eräässä tilanteessa, eikä nolous ja häpeäkäyttäytyminen poikennut ihmisen vastaavasta. Paitsi sillä koiramaisella tavalla.

        Mutta mikäpä ihminen on, paitsi loppupeleissä pelkkä nisäkäs. Kyky abstraktiin ajatteluun hukkuu hienoudessaan massojen joukkoliikehdintään, jossa ensisijainen tarve on usein nykypäivänä juurikin se oman mielihyvän tarpeen välitön tyydyttäminen tässä hetkessä.

        MB

        Se nolous tai häpeä jonka ihmiset näkevät... johtuu vain reaktiosta ihmisten elekieleen ja muistiin vastaavista tilanteista aiemmasta elämästä.
        Koirat eivät puntaroi käytöstä vaan toimivat viettien varassa.

        Niin... ehkä on vähän raadollista yhdistää eläimet ja ihmiset mutta onhan ihmisilläkin vaistovaraisia toimintamalleja. Siitä monet ongelmat vuorovaikutuksessa jne helposti johtuvat.

        Esim koiralla ei ole samanlaista älyä kuin ihmisillä joten se elää viettimaailmassa. Ihan niin kuin narsistit ;)
        No ei... monet muutkin tekevät sitä olematta sairaita.

        Erittäin mielenkiintoista ja kuumottelun arvoinen aihe.

        Mitä valintakriteerejä olet itse huomannut pariutuessa ? Nyt jälkikäteen kun mietit ? Vaistonvaraista vai älyä ?

      • M.B.
        lynett kirjoitti:

        MB

        Se nolous tai häpeä jonka ihmiset näkevät... johtuu vain reaktiosta ihmisten elekieleen ja muistiin vastaavista tilanteista aiemmasta elämästä.
        Koirat eivät puntaroi käytöstä vaan toimivat viettien varassa.

        Niin... ehkä on vähän raadollista yhdistää eläimet ja ihmiset mutta onhan ihmisilläkin vaistovaraisia toimintamalleja. Siitä monet ongelmat vuorovaikutuksessa jne helposti johtuvat.

        Esim koiralla ei ole samanlaista älyä kuin ihmisillä joten se elää viettimaailmassa. Ihan niin kuin narsistit ;)
        No ei... monet muutkin tekevät sitä olematta sairaita.

        Erittäin mielenkiintoista ja kuumottelun arvoinen aihe.

        Mitä valintakriteerejä olet itse huomannut pariutuessa ? Nyt jälkikäteen kun mietit ? Vaistonvaraista vai älyä ?

        Vaistonvaraista :DD En kykenisi, ainakaan tällä hetkellä järjellä valittuun vaihtokauppaan, jonka lopputuloksena olisi järkevä liitto.

      • yxex
        lynett kirjoitti:

        MB

        On tutkimuksia että pituus, äänenpaino tms vaikuttaa valintaan. Itse olen huomannut "tuoksun" olevan aika määräävänä. Vaikka olisi kuinka hyvännäköinen, kuinka mukava tai mitä ikinä ja sitten kun lähestyy ja se tuoksu ei täsmääkään... vaan saattaa jopa työntää luotaan pois.
        Nyt en puhu hajusteista vain siitä omasta tuoksusta.

        Miksi itsekäs alfauros jolla vientiäkin riittää kiinnostaa enemmän kuin se kiltti poika joka tarjoaisi sitä kaivattua turvallisuutta tms? Siinäpä kysymys.

        Toinen kiintoisa kysymys toisinpäin; seksikäs nainen, vaikka olisi laittamatta sotamaalausta, ja pukeutuisi perunasäkkiin, on seksikäs sen 'tietyn' miehen mielestä joka tapauksessa.

        Eli turhaan te naiset rustaatte itseänne...pilke silmäkulmassanne, äänenvärinne, kehonkielenne, sielullinen syvyytenne ja tunteitten yhteensopivuus ratkaisee. Ei papiljotit. ;-D

      • lynett
        yxex kirjoitti:

        Toinen kiintoisa kysymys toisinpäin; seksikäs nainen, vaikka olisi laittamatta sotamaalausta, ja pukeutuisi perunasäkkiin, on seksikäs sen 'tietyn' miehen mielestä joka tapauksessa.

        Eli turhaan te naiset rustaatte itseänne...pilke silmäkulmassanne, äänenvärinne, kehonkielenne, sielullinen syvyytenne ja tunteitten yhteensopivuus ratkaisee. Ei papiljotit. ;-D

        Ai nou YE

        Olenkin aika vähän naisellinen tuossa suhteessa ja se saa piru vie riittää tai ukko on väärä. Mutta hei : sehän on ollut väärä siltikin =)

        Mitä nyt ??? =D

      • A
        lynett kirjoitti:

        MB

        On tutkimuksia että pituus, äänenpaino tms vaikuttaa valintaan. Itse olen huomannut "tuoksun" olevan aika määräävänä. Vaikka olisi kuinka hyvännäköinen, kuinka mukava tai mitä ikinä ja sitten kun lähestyy ja se tuoksu ei täsmääkään... vaan saattaa jopa työntää luotaan pois.
        Nyt en puhu hajusteista vain siitä omasta tuoksusta.

        Miksi itsekäs alfauros jolla vientiäkin riittää kiinnostaa enemmän kuin se kiltti poika joka tarjoaisi sitä kaivattua turvallisuutta tms? Siinäpä kysymys.

        > Miksi itsekäs alfauros jolla vientiäkin riittää kiinnostaa enemmän kuin se kiltti poika joka tarjoaisi sitä kaivattua turvallisuutta tms?

        Ehkä siksi että niin monet kärsivät 'ikävystyneisyydestä' ja kaipaavat 'jännitystä', koska heidän elämänsä on 'tylsää'?

      • M.B.
        yxex kirjoitti:

        Toinen kiintoisa kysymys toisinpäin; seksikäs nainen, vaikka olisi laittamatta sotamaalausta, ja pukeutuisi perunasäkkiin, on seksikäs sen 'tietyn' miehen mielestä joka tapauksessa.

        Eli turhaan te naiset rustaatte itseänne...pilke silmäkulmassanne, äänenvärinne, kehonkielenne, sielullinen syvyytenne ja tunteitten yhteensopivuus ratkaisee. Ei papiljotit. ;-D

        Hö, mikäs paplareissa vikana... Onko mulla väärän väriset.. =D

      • A
        M.B. kirjoitti:

        Hö, mikäs paplareissa vikana... Onko mulla väärän väriset.. =D

        Tykkään hiuspinneistä.

      • M.B.
        M.B. kirjoitti:

        Vaistonvaraista :DD En kykenisi, ainakaan tällä hetkellä järjellä valittuun vaihtokauppaan, jonka lopputuloksena olisi järkevä liitto.

        Tai sitten siihen järkivalintaan pitäisi liittyä niin paljon pinnanalaista yhteenkuuluvaisuutta muutenkin, että valinta olisi kuitenkin ollut vaistonvarainen, ellei jokin olisi tehnyt siitä järkevää.....8')

      • lynett
        A kirjoitti:

        > Miksi itsekäs alfauros jolla vientiäkin riittää kiinnostaa enemmän kuin se kiltti poika joka tarjoaisi sitä kaivattua turvallisuutta tms?

        Ehkä siksi että niin monet kärsivät 'ikävystyneisyydestä' ja kaipaavat 'jännitystä', koska heidän elämänsä on 'tylsää'?

        A

        Se voi olla juuri noin yksinkertaista. Vähän sutinaa elämään. Toisaalta olen elänyt aina munankuorilla joten kaikki muunlainen elämä turhauttaa nopeasti. Tylsistyttää eikä tunnu miltään. Tuskaankin voi jäädä "koukkuun" koska se on ainoa tunne jota on oppinut pakotettuna käsittelemään.

        Toivottavasti se ei ole tervettä "luonnonvalintaa" hakeutua sellaisten seuraan =)?

        Se on hullua. Haluaa turvaa (rakastan turvallisuutta kaikessa mutta elän vaarallisesti) mutta ei huoli sitä.
        Toinen pointti on seksuaalinen vetovoima. Heissä on vain sitä jotain.
        Mikähän sen rooli siinä on ?

      • lynett
        M.B. kirjoitti:

        Tai sitten siihen järkivalintaan pitäisi liittyä niin paljon pinnanalaista yhteenkuuluvaisuutta muutenkin, että valinta olisi kuitenkin ollut vaistonvarainen, ellei jokin olisi tehnyt siitä järkevää.....8')

        MB

        ihanaa kun joku muukin osaa minun lisäkseni tehdä yksinkertaisista asioista monimutkaisia.
        A ! Auta.
        Aika lähteä saunalle =) ?

      • A
        yxex kirjoitti:

        Toinen kiintoisa kysymys toisinpäin; seksikäs nainen, vaikka olisi laittamatta sotamaalausta, ja pukeutuisi perunasäkkiin, on seksikäs sen 'tietyn' miehen mielestä joka tapauksessa.

        Eli turhaan te naiset rustaatte itseänne...pilke silmäkulmassanne, äänenvärinne, kehonkielenne, sielullinen syvyytenne ja tunteitten yhteensopivuus ratkaisee. Ei papiljotit. ;-D

        > Eli turhaan te naiset rustaatte itseänne

        No ... se vähän riippuu ... tilanteesta ... käytänhän itsekin kynsilakkaa yms. ...

        http://www.youtube.com/watch?v=av4BR79U41E

      • A
        lynett kirjoitti:

        A

        Se voi olla juuri noin yksinkertaista. Vähän sutinaa elämään. Toisaalta olen elänyt aina munankuorilla joten kaikki muunlainen elämä turhauttaa nopeasti. Tylsistyttää eikä tunnu miltään. Tuskaankin voi jäädä "koukkuun" koska se on ainoa tunne jota on oppinut pakotettuna käsittelemään.

        Toivottavasti se ei ole tervettä "luonnonvalintaa" hakeutua sellaisten seuraan =)?

        Se on hullua. Haluaa turvaa (rakastan turvallisuutta kaikessa mutta elän vaarallisesti) mutta ei huoli sitä.
        Toinen pointti on seksuaalinen vetovoima. Heissä on vain sitä jotain.
        Mikähän sen rooli siinä on ?

        En tiedä seksuaalisesta vetovoimasta oikein mitään. ... Paitsi että sitä on ihan liikaa. :D

        Mutta 'ikävystyneisyys' on kyllä tunnevammaisuutta. Eihän maailma ole ikävystyttävä. Siis kyvyttömyyttä tuntea se kai on. Minä harjoittelisin sellaisesta pois. :/

      • A
        lynett kirjoitti:

        MB

        ihanaa kun joku muukin osaa minun lisäkseni tehdä yksinkertaisista asioista monimutkaisia.
        A ! Auta.
        Aika lähteä saunalle =) ?

        Laitoin saunalla vedet valmiiksi ettette polta itseänne. Vaaleansinisessa vadissa on kylmää vettä kaivosta ja kirkkaanpunaisessa on kuumaa ja kylmää sekaisin että se on sopivan lämmintä pesemiseen. Lynett pesee MääBään tukan ja selän, ja MääBää Lynettin.

        Tulen katsomaan jos olette yli kolme varttia ettei ole mitään sattunut.

    • lynett

      MB

      Ihanasti sanottu!

      • M.B.

        Tuli vaan mieleen :) Kaiken keskustelun keskellä.. Onhan sitä tullut muutamaankin otteeseen enemmän tai vähemmän murruttua ja osin myös murrettua toisia, mutta kun tosielämän keskusteluissa se vertailtavuus, eli norminormaali, on usein jokin kuviteltavissa oleva ihanneihminen jota vasten vertailemalla jo pelkkä perustarve vetää henkeä sisään ja puhaltaa ulos, piirtyy jotenkutensakin vääristyneenä ja merkkinä sairaudesta.. Aina tuntuu olevan omassa elämässä tai oman elämäni liepeillä joku, joka tietää paremmin minkälainen minun pitäisi olla ja eritoten miksi. Mitä tehdä ja miksi. Ehkä oppimiseni paikka onkin siinä, että miten sellaisen seurasta voi hienovaraisen hiljaisesti luistaa, ennen kuin pääsee omalta puolelta tapahtumaan peruuttamattomia "käytösvahinkoja".. Kun ei sitä vaan osaa aina olla hiljaa ja hymyillä :D

        Vaikka perusteiltani perusonnellinen ja tyytyväinen olenkin..

        Ja palatakseni tuohon mitä tuolla ylempänä sanoit, että miten sinua ärsyttää se, että ei saa purkaa pahaa oloaan ulos.. Monesti miettinyt samaa. Ihan kuin ns. normaaliin ei kuuluisi ollenkaan mikään negatiiviseksi yleisellä tasolla luokiteltava asia, tunne, tapahtuma enää nykyisin. Kaiken PITÄÄ OLLA niin kiiltokuvaa, että oksat pois. Sairasta sanon minä, sellaisesta. Ja elämää kehiin.. :)

    • 7

      Nämä pomppasivat ekana silmään.

      Selviytymisohjeita

      - Tarkkaile tunteitasi, kun toinen herättää sinussa usein häpeää, kiusaantuneisuutta, kiukkua tai ihannoivaa suhtautumista.

      - Kun koet voimakkaita tunteita, kysy itseltäsi, mitä nappuloita hän sinussa painelee ja mitä yrittää sillä tavoitella.

      - Keksi keino torjua huonommuuden tunne, joka sinussa herää. Vältä kostoa.

      - Tiedosta, että narsisti huijaa, loukkaa, käyttää muita hyväkseen, paljastaa salaisuuksia - itse et ole poikkeus.

      - Tunne omat narsistiset heikkoutesi, se on paras suoja.

      - Hallitse omaa käyttäytymistäsi, aseta rajat ja pidä ne.

      - Ole luja ja asiallinen mutta samalla ystävällinen ja kunnioittava. Liian empatian narsisti voi tulkita alentumiseksi.

      - Työstä etukäteen vihasi ja yritä pysyä tyynenä.

      Lähde: S. Hotchkiss: Miksi aina sinä? (Basama books, 2005)

    • lottamari<3

      Ja lopuksi, ei ihminen itseään ja tunteitaan tarkkailemalla ja ohjaamalla voi elämäänsä elää. Emme hallitse, emmekä voi hillitä aina itsessämme olevia voimia, jotka eivät tottele järjen ääntä eikä niitä tukahduttamalla saa poistetuksi. Minä uskon, että kukaan meistä ei ole suojassa koskaan keneltäkään, ei edes itseltään vaikka kuinka olisi vihansa tai muut tunteensa työstänyt etukäteen. Tyyneys ja rahallisuus voidaanko sitä oppia?,...itsensähillitsemistä?,..kyllä, mutta siihen pääseminen vaatii toisen ihmisen ymmärtämistä, hyväksyntää, suvaitsevaisuutta ja rakkautta.

      • 23

        Aika kummallinen kehoitus tosiaan tuo "työstä etukäteen vihasi". Kyllähän ne tilanteet useimmiten tulee ihan yllättäen eteen eikä niihin aina voi mitenkään valmistautua. Vihaa voi tietenkin opetella hallitsemaan ja tyynenäkin voi pysyä, kysymys on kai tässäkin ihan vaan tahdosta. Se viha pitää kuitenkin jollain tavalla käsitellä, mieluiten niin, ettei siinä loukkaa ketään, toisia tai itseä. Niitä käsittelykeinoja on useita, kannattaa etsiä juuri se itselle sopiva keino.

      • jaakko.s.

        Hah.
        "Ja lopuksi, ei ihminen itseään ja tunteitaan tarkkailemalla ja ohjaamalla voi elämäänsä elää. "

        Miten yksilö sitten elää elämäänsä? Tunnistamatta tunteita ja elää kuin villieläin pellossa? Sekö on oma tapasi?

      • jaakko.s.
        23 kirjoitti:

        Aika kummallinen kehoitus tosiaan tuo "työstä etukäteen vihasi". Kyllähän ne tilanteet useimmiten tulee ihan yllättäen eteen eikä niihin aina voi mitenkään valmistautua. Vihaa voi tietenkin opetella hallitsemaan ja tyynenäkin voi pysyä, kysymys on kai tässäkin ihan vaan tahdosta. Se viha pitää kuitenkin jollain tavalla käsitellä, mieluiten niin, ettei siinä loukkaa ketään, toisia tai itseä. Niitä käsittelykeinoja on useita, kannattaa etsiä juuri se itselle sopiva keino.

        Siis hetkinen.
        Piti oikein palata uudelleen lukemaan mitä kirjoitit.
        Edellä väität, että "Aika rohkeasti uskallan kuitenkin väittää, että meidän persoonaamme kehittymiseen vaikuttavat ensisijaisesti geeniperimämme Perimämme turvin me joudumme elämään tätä elämää, selviytymään asioista, johon vaikuttamassa ovat sekä ympäristö että lapsuudessamme opitut tavat."

        Nyt kirjoitit että " Tyyneys ja rahallisuus voidaanko sitä oppia?,...itsensähillitsemistä?,..kyllä, mutta siihen pääseminen vaatii toisen ihmisen ymmärtämistä, hyväksyntää, suvaitsevaisuutta ja rakkautta."

        Siis emme väitteestäsi huolimatta enää olekaan ensisijaisesti geeniemme orjia?

      • A

        > Tyyneys ja rahallisuus voidaanko sitä oppia?,...itsensähillitsemistä?,..kyllä, mutta siihen pääseminen vaatii toisen ihmisen ymmärtämistä, hyväksyntää, suvaitsevaisuutta ja rakkautta.

        Yhdyn Lottamariin.

      • A
        jaakko.s. kirjoitti:

        Siis hetkinen.
        Piti oikein palata uudelleen lukemaan mitä kirjoitit.
        Edellä väität, että "Aika rohkeasti uskallan kuitenkin väittää, että meidän persoonaamme kehittymiseen vaikuttavat ensisijaisesti geeniperimämme Perimämme turvin me joudumme elämään tätä elämää, selviytymään asioista, johon vaikuttamassa ovat sekä ympäristö että lapsuudessamme opitut tavat."

        Nyt kirjoitit että " Tyyneys ja rahallisuus voidaanko sitä oppia?,...itsensähillitsemistä?,..kyllä, mutta siihen pääseminen vaatii toisen ihmisen ymmärtämistä, hyväksyntää, suvaitsevaisuutta ja rakkautta."

        Siis emme väitteestäsi huolimatta enää olekaan ensisijaisesti geeniemme orjia?

        >Siis hetkinen.
        Piti oikein palata uudelleen lukemaan mitä kirjoitit.
        Edellä väität, että [...] Nyt kirjoitit että [...] Siis emme väitteestäsi huolimatta enää olekaan ensisijaisesti geeniemme orjia?

        Jaakko hyvä, juurihan Lottamari ilmaisi omalla olemisellaan joka muuttui, että hänkin on muuttuva ja kehittyvä, eikä jo syntyessään kohtalon muokkaama. Älä siis ota tästä muutoksesta kunniaa itsellesi, vaan anna arvo sille joka muuttui. Älä myöskään muistuta "Mitäs minä sanoin", koska sellainen olisi narsistista, eikö olisikin?

        *Halirutistus*

      • M.B.
        jaakko.s. kirjoitti:

        Hah.
        "Ja lopuksi, ei ihminen itseään ja tunteitaan tarkkailemalla ja ohjaamalla voi elämäänsä elää. "

        Miten yksilö sitten elää elämäänsä? Tunnistamatta tunteita ja elää kuin villieläin pellossa? Sekö on oma tapasi?

        Tunteiden tarkkailu ja ohjailu ei ole tunteiden tinnistamista tai niiden tunnistamatta jättämistä.

        Tarkkailu ja ohjailu on tarkkailua ja ohjailua. Pakonomaisen kontrollin välineitä. Itsensä kyttäämistä, josta pahimmillaan seuraa itsensä soimaaminen ja syyllisyys. Elämän voi elää ja tunteita tunnistaa tarkkailematta ja ohjailemattakin niitä tunteita. Tunteet nousee, ne huomaa, ne tunnistaa ja niistä voi sen jälkeen luopua. Ei niihin tarvitse reagoida. Tarkkailu ja ohjailu herättää tarpeen reagoida edes jotenkin. Usein tavalla, joka ei ole rakentava eikä säilyttävä eikä eteenpäin vievä eikä kehityksellinen eikä........... :D

      • lottamari<3
        jaakko.s. kirjoitti:

        Siis hetkinen.
        Piti oikein palata uudelleen lukemaan mitä kirjoitit.
        Edellä väität, että "Aika rohkeasti uskallan kuitenkin väittää, että meidän persoonaamme kehittymiseen vaikuttavat ensisijaisesti geeniperimämme Perimämme turvin me joudumme elämään tätä elämää, selviytymään asioista, johon vaikuttamassa ovat sekä ympäristö että lapsuudessamme opitut tavat."

        Nyt kirjoitit että " Tyyneys ja rahallisuus voidaanko sitä oppia?,...itsensähillitsemistä?,..kyllä, mutta siihen pääseminen vaatii toisen ihmisen ymmärtämistä, hyväksyntää, suvaitsevaisuutta ja rakkautta."

        Siis emme väitteestäsi huolimatta enää olekaan ensisijaisesti geeniemme orjia?

        Niin, ja katsos kun vain nekin voivat oppia tuon tyyneyden ja itsensähillitsemisen, joilla geeniensä ansiosta on kyky siihen, vai luuletko että kaikilla on?

        Edelleen rakas ystävä, olemme mitä suurimmassa määrin geeniemme orjia ja niiden varassa joudumme myöskin oppimisemme rajallisuuden hyväksymään.

      • A
        lottamari<3 kirjoitti:

        Niin, ja katsos kun vain nekin voivat oppia tuon tyyneyden ja itsensähillitsemisen, joilla geeniensä ansiosta on kyky siihen, vai luuletko että kaikilla on?

        Edelleen rakas ystävä, olemme mitä suurimmassa määrin geeniemme orjia ja niiden varassa joudumme myöskin oppimisemme rajallisuuden hyväksymään.

        > olemme mitä suurimmassa määrin geeniemme orjia ja niiden varassa joudumme myöskin oppimisemme rajallisuuden hyväksymään.

        Höpön pöpön ... :D

      • A
        M.B. kirjoitti:

        Tunteiden tarkkailu ja ohjailu ei ole tunteiden tinnistamista tai niiden tunnistamatta jättämistä.

        Tarkkailu ja ohjailu on tarkkailua ja ohjailua. Pakonomaisen kontrollin välineitä. Itsensä kyttäämistä, josta pahimmillaan seuraa itsensä soimaaminen ja syyllisyys. Elämän voi elää ja tunteita tunnistaa tarkkailematta ja ohjailemattakin niitä tunteita. Tunteet nousee, ne huomaa, ne tunnistaa ja niistä voi sen jälkeen luopua. Ei niihin tarvitse reagoida. Tarkkailu ja ohjailu herättää tarpeen reagoida edes jotenkin. Usein tavalla, joka ei ole rakentava eikä säilyttävä eikä eteenpäin vievä eikä kehityksellinen eikä........... :D

        > Tunteiden tarkkailu ja ohjailu ei ole tunteiden tinnistamista tai niiden tunnistamatta jättämistä.

        Luulen että te yhtäaikaa puhutte sanojen sivumerkityksistä ja kinaatte keskennänne. Tehkää vain jompaa kumpaa. Sanojen sivumerkityksistä voi käydä iloista keskustelua yhteistuumin ja kinata voi avoimesti suoraankin. :D

      • M.B.
        A kirjoitti:

        > Tunteiden tarkkailu ja ohjailu ei ole tunteiden tinnistamista tai niiden tunnistamatta jättämistä.

        Luulen että te yhtäaikaa puhutte sanojen sivumerkityksistä ja kinaatte keskennänne. Tehkää vain jompaa kumpaa. Sanojen sivumerkityksistä voi käydä iloista keskustelua yhteistuumin ja kinata voi avoimesti suoraankin. :D

        Ehkä :D

      • lynett
        A kirjoitti:

        > olemme mitä suurimmassa määrin geeniemme orjia ja niiden varassa joudumme myöskin oppimisemme rajallisuuden hyväksymään.

        Höpön pöpön ... :D

        Rajat kyllä ovat olemassa eläimilläkin mutta niitä reaktioita tai "tunteita" voidaan manipuloida hyvinhyvin pitkälle. Ihanneyksilöä ei ehkä aikaansaada mutta paljon kuitenkin.

        Siinä valossa kasvatus on suuremmassa merkityksessä ja perimä määrää vain sen miten avaruuksin asti häiriökäyttäytymisen on mahdollista kasvaa sitä tukevissa olosuhteissa.

      • lynett
        jaakko.s. kirjoitti:

        Hah.
        "Ja lopuksi, ei ihminen itseään ja tunteitaan tarkkailemalla ja ohjaamalla voi elämäänsä elää. "

        Miten yksilö sitten elää elämäänsä? Tunnistamatta tunteita ja elää kuin villieläin pellossa? Sekö on oma tapasi?

        Kun eläin elää villinä ihmisten keskuudessa, sille kehittyy itsestään erilaisia käytösmalleja.
        Esim. kulkukoira vähitellen oppii lähestymään turisteja - saa ruokaa - pelko ihmisiä kohtaan vähenee ja se tulee rohkeammaksi.

        Esim. kulkukoira nälkäisenä lähestyy ihmisiä - saa potkun kylkeensä useimmiten - se oppii pelkäämään ihmisiä.

        Esim. kulkukoiraa lähestyy ihminen joka haluaa auttaa. Se murahtaa tai haukahtaa epäluottamuksen vuoksi ja ihminen pelästyy - se oppi että tälla tavoin olen suojassa ja toistaa käytöstään.
        Kynnys toistaa sitä käytöstä alenee kerta kerran jälkeen ja ruokkii itse itseään koska ihmiset säpsähtelevät tahtomattaan haukkuvaa koiraa jonka oppiminen näin vahvistuu.

        Tähän opittuun käytökseen voidaan vaikuttaa vielä myöhemminkin, jopa kääntää se täysin päälaelleenkin.

      • 23
        lynett kirjoitti:

        Rajat kyllä ovat olemassa eläimilläkin mutta niitä reaktioita tai "tunteita" voidaan manipuloida hyvinhyvin pitkälle. Ihanneyksilöä ei ehkä aikaansaada mutta paljon kuitenkin.

        Siinä valossa kasvatus on suuremmassa merkityksessä ja perimä määrää vain sen miten avaruuksin asti häiriökäyttäytymisen on mahdollista kasvaa sitä tukevissa olosuhteissa.

        Nyt kannattais ehkä muistaa että me ollaan ihmisiä eikä eläimiä, toki tästäkin voi joku olla eri mieltä :) Ihminen on kyllä aikamoinen peto tosiaankin..

      • lynett
        23 kirjoitti:

        Nyt kannattais ehkä muistaa että me ollaan ihmisiä eikä eläimiä, toki tästäkin voi joku olla eri mieltä :) Ihminen on kyllä aikamoinen peto tosiaankin..

        23 : perimä/kasvatuskeskusteluun yhdistettynä tarkoitettu...

      • jaakko.s.
        A kirjoitti:

        > Tunteiden tarkkailu ja ohjailu ei ole tunteiden tinnistamista tai niiden tunnistamatta jättämistä.

        Luulen että te yhtäaikaa puhutte sanojen sivumerkityksistä ja kinaatte keskennänne. Tehkää vain jompaa kumpaa. Sanojen sivumerkityksistä voi käydä iloista keskustelua yhteistuumin ja kinata voi avoimesti suoraankin. :D

        Samaa mieltä.
        Mutta eihän naiset koskaan käy suoraan asiaan. Tosin M.B. taistaa olla mies mutta silti.

      • jaakko.s.
        M.B. kirjoitti:

        Tunteiden tarkkailu ja ohjailu ei ole tunteiden tinnistamista tai niiden tunnistamatta jättämistä.

        Tarkkailu ja ohjailu on tarkkailua ja ohjailua. Pakonomaisen kontrollin välineitä. Itsensä kyttäämistä, josta pahimmillaan seuraa itsensä soimaaminen ja syyllisyys. Elämän voi elää ja tunteita tunnistaa tarkkailematta ja ohjailemattakin niitä tunteita. Tunteet nousee, ne huomaa, ne tunnistaa ja niistä voi sen jälkeen luopua. Ei niihin tarvitse reagoida. Tarkkailu ja ohjailu herättää tarpeen reagoida edes jotenkin. Usein tavalla, joka ei ole rakentava eikä säilyttävä eikä eteenpäin vievä eikä kehityksellinen eikä........... :D

        Mitähän arvon herra luuli minun kirjoittaneen?

      • M.B.
        jaakko.s. kirjoitti:

        Samaa mieltä.
        Mutta eihän naiset koskaan käy suoraan asiaan. Tosin M.B. taistaa olla mies mutta silti.

        :) Niinhän sitä luulis. Kirjoitusteni perusteella, vai onko omat "naiselliset intuition antennisi" ojossa 8'}

      • j.o.k.u.
        23 kirjoitti:

        Nyt kannattais ehkä muistaa että me ollaan ihmisiä eikä eläimiä, toki tästäkin voi joku olla eri mieltä :) Ihminen on kyllä aikamoinen peto tosiaankin..

        Ihmiset on eläimiä.
        Se sanotaan jo biologian kirjassakin...On olemassa kolme ryhmää: Eläimet, sienet, ja kasvit...Opetettiin jo ala-asteella. :)
        Se, jos ihmisillä onkin kehittyneimmät aivot, ei tee niistä mitään poikkeusta tähän sääntöön...

    • lottamari<3

      http://www.youtube.com/watch?v=Nwy6uto6Nig&feature=related

      Jep, vähän tähän tapaan...intuitiolla, intohimolla, rakastamalla ja ymmärtämällä, että elämässä kaikki tunteet ovat sallittuja ja..

      elämä on kuin tanssi, älä lakkaa tanssimasta milloinkaan... :D Onnella on suru seurassaan ja kaikki kauniskin katoaa aikanaan.. Miksi siis liikaa murehtia ja miettiä...Onnellisimpia ovat ne ihmiset, jotka elävät eivätkä liikoja mieti..villinä ja vapaana :)

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kadonnut poika hukkunut lietteeseen mitä kalajoella nyt on?

      Jätelautta ajautunut merelle ja lapsi uponnut jätelautan alle?
      Kalajoki
      84
      3402

    2. Joku hukkui Hyrynsalmella?

      Oliko mökkiläinen taas?
      Hyrynsalmi
      25
      2014

    3. Mitä sinä mietit

      Mies?
      Ikävä
      194
      1924

    4. PoIiisi jahtasi mopopojan hengiltä

      Toivottavasti on   s  i  n  i  v  u  o  k  k  o    nyt ylpeä itsestään, kun ajatti teinin päin lyhtypylvästä. https://w
      Maailman menoa
      341
      1316

    5. Kalajoen hukkuneet pojat olivat tummaihoisia

      Jälleen kerran, hukkuneet tai heikon uimataidon vuoksi vaaraan joutuneet olivat muita kuin suomalaisia. Turha viisastell
      Maailman menoa
      84
      1279

    6. Emme voi elää velaksi, sanoi Riikka

      Valtionvelan odotetaan nousevan 86,3 prosenttiin bruttokansantuotteesta vielä kuluvan vuoden aikana. https://www.iltale
      Perussuomalaiset
      89
      1137

    7. Sinä eräs, pyydän......

      AUTA mua ole kiltti. Ei mun takia vaan.... Miten saan sut kiinni?
      Ikävä
      82
      923

    8. Varoitus kyläläisille Suomussalmella

      Paikkakunnalla on ilmennyt huolestuttavaa toimintaa jossa kaksi aikuista miestä ( Dimitri ja Teemu ) on syyllistynyt nuo
      Suomussalmi
      12
      915

    9. Et halua kohdata niitä tunteita ja asioita, joita minä herätän sisälläsi

      Vastustelet. Yrität esittää, että kaikki on hyvin. Leikit perhettä.
      Tunteet
      23
      845

    10. Miksi epäilit kaivattusi kiinnostuneen

      Juuri sinusta? Mihin piirteisiin hän aikanaan saattoi sinussa ihastua? Olivatko ne yhtään samoja asioita joihin itse iha
      Ikävä
      61
      790
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt