Järkyttävää, miten paljon nykyään on sellaisia uskovaisia, jotka esittävät seurakunnassa pyhää uskovaa, mutta naamarin takana he arvostelevat kaikkia muita seurakuntalaisia, eivät välttämättä edes usko ja elävät aivan uskomattomissa synneissä.
Sitten on sellaisia uskovaisia, jotka ovat uskovien perheiden lapsia, mutta jotka eivät ole koskaan uudestisyntyneet. Hekin ovat niin kunnollisia ja suloisia pikku karitsoja, mutta sydämessään he halveksivat uskoa ja saarnaajia, vanhempiaan ja niitä jotka uskovat. Ne istuvat siellä penkissä niin kuuliaisen näköisinä, mutta jotenkin jäykkinä. He eivät koskaan hymyile, eivät reagoi puheisiin, eivät koskaan puhu itse Kristuksesta, he ovat kuin patsaita seurakunnan keskellä. Täysin kunnollisia, mutta sisältä kuolleita. Ei ole mitään kovempaa, kuin tekopyhän ja "kunnollisen" uskovan sydän. Jossain vaiheessa he sitten luopuvat uskosta ja "kypsyvät" normaaleiksi ihmisiksi, niin kuin he haluavat asian ilmaista.
Sitten on sellaisia uskovaisia, jotka ovat tulleet aidosti uskoon, mutta jotka eivät koskaan vapaudu tapasynneistään. Jos erehdyt kritisoimaan jotain syntielämää heidän kuullensa, saat heistä elinikäisen vihollisen, vaikka he teeskentelevätkin kasvotusten ystävyyttä. Monet sellaiset uskovaiset ovat erinomaisia näyttelijöitä. Vain satunnaisesti jokin pikkujuttu paljastaa, mitä he todella ajattelevat.
Ennen oli vähemmän tällaista "sekakansaa", joka on toinen jalka Ristin juurella ja toinen jalka maailmassa. Jotenkin tuntuu, että se on uusi ilmiö. Aina on varmaan ollut joitakin salaluopoita, mutta ehkä lepsu julistus ja ajan yleinen pahuus synnyttää heitä nykyään enemmän.
Sitten on sellaisia uskovaisia, jotka ovat uskovien perheiden lapsia, mutta jotka eivät ole koskaan uudestisyntyneet. Hekin ovat niin kunnollisia ja suloisia pikku karitsoja, mutta sydämessään he halveksivat uskoa ja saarnaajia, vanhempiaan ja niitä jotka uskovat. Ne istuvat siellä penkissä niin kuuliaisen näköisinä, mutta jotenkin jäykkinä. He eivät koskaan hymyile, eivät reagoi puheisiin, eivät koskaan puhu itse Kristuksesta, he ovat kuin patsaita seurakunnan keskellä. Täysin kunnollisia, mutta sisältä kuolleita. Ei ole mitään kovempaa, kuin tekopyhän ja "kunnollisen" uskovan sydän. Jossain vaiheessa he sitten luopuvat uskosta ja "kypsyvät" normaaleiksi ihmisiksi, niin kuin he haluavat asian ilmaista.
Sitten on sellaisia uskovaisia, jotka ovat tulleet aidosti uskoon, mutta jotka eivät koskaan vapaudu tapasynneistään. Jos erehdyt kritisoimaan jotain syntielämää heidän kuullensa, saat heistä elinikäisen vihollisen, vaikka he teeskentelevätkin kasvotusten ystävyyttä. Monet sellaiset uskovaiset ovat erinomaisia näyttelijöitä. Vain satunnaisesti jokin pikkujuttu paljastaa, mitä he todella ajattelevat.
Ennen oli vähemmän tällaista "sekakansaa", joka on toinen jalka Ristin juurella ja toinen jalka maailmassa. Jotenkin tuntuu, että se on uusi ilmiö. Aina on varmaan ollut joitakin salaluopoita, mutta ehkä lepsu julistus ja ajan yleinen pahuus synnyttää heitä nykyään enemmän.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olisiko niin että uskonnon pakkosyöttö, jatkuva elämän syyllistäminen on pilannut monen elämän ja ihmiset reagoivat kukin omalla tavallaan.
" lepsu julistus.." pirtäisikö siirtyä autoritaariseen tai patriarkaaliseen uskonnon diktatuuriin jossa ei olisi sijaa yksilölle, sijaa olisi vain uskonnon fariseuksille jotka hallitsisivat mielivaltaisesti.??
Pitäisikö hellarin pennun sitten näytellä uskovaa? Oisko se parempi?
Varmaan oottaa sitä päivää kun pääsee kotoa pois ja saa ite päättää omasta uskonsuunnastaan. Vaan jos on kovin aivopesty niin siihen nalkkiin jää, eikä muuta voi.
Miten kukaan voi syyllistää ketään uskovaa, jokainen meistä on vastuussa Jumala edessä teoistaan. Jumala yksin näkee sydämen asenteen. Myös seurakunnissa on sellaisia jotka keksivät jostakin sisaresta tai veljestä jotain pahaa mikä ei edes pidä paikkaansa, ja sitä levitellään, se on syntiä. Jos jostakin joku puhuu jotain ei pidä mennä mukaan, vaan pitäs kysyä siltä henkilöltä josta puhutaan pitääkö paikkansa mitä susta puhutaan. Näin saadaan katkaistua pahat ja väärät puheet. En itse ymmärrä sellaista uskovaa joka elää synnissä ja seurakunnassa esiintyy uskovana. Miten sellainen voi sanoa itseään Jumalan edessä uskovaksi ja mennä kokouksiin, niinkuin mitään ei ois. Meidän jokaisen on valittava tie kumpaa haluamme kulkea joko julkisesti seurata Jeesusta, emme voi salata syntejämme Jumalata. Mitä hyötyä on salata kaikki tulee kerran ilmi, jos ei tässä ajassa, niin viimeisellä tuomiolla. Tai sit kulkea tietä ilman Jeesusta, ei ole kahta tietä. Jumala jokaista armahtakoon ja auttakoon tekemään parannuksen tälläisista synneistä. Jos et halua kadotukseen joka on hirvittävä paikka, niin älä leiki vakavilla asioilla kaikki syntielämä kuuluu jättää pois ja olla valmiina eikä nukkua, kun Jeesus tulee noutamaan omansa pois. Ethän jää tänne minkään synnin takia.Amen.
Helluntaiseurakunnassa sitä tuntuu riittävän selkään puukottavia. Sääli että heillä on lapsia.