Pitää jatkaa keskustelua tänne ylös,kun alhaalla alka olla niin täynnä, että taitaa olla vaikeaa hakea oikeaa kohtaa.
Otan nyt esille paljon puhutun uudelleen kastamisen. Periaatte, että kirkon jäseneksi haluavan pitää mennä kasteelle, vaikka hänet olisi kastettu aikaisemmin oikealla tavalla (upotamalla) toisessa kirkossa.
Apostolien teot 1:1-12 mainitaan Efeson opetuslapsista,jotka olivat saaneet "Johanneksen kasteen", mutta eivät tienneet edes Pyhän Hengen olemassaolosta mitään. Selvitettyään Johanneksen tehtävän Paavali kastoi ne uudestaan.
Apostolien kuoltua kirkkoon ilmaantui harhaoppisia lahkoja. Tällöin nousi esille, miten suhtautua harhaoppisten kastamiin kristittyihin.
Karthagon piispa Cyprianus oli sillä kannalla, että harhaoppisten kastamat henkilöt piti kastaa uudelleen ja ilmeisesti hänenaikanaan Phjois-Afrikassa jokainen, jonka kaste oli epäselvä, kastettiin uudelleen.
Rooman piispa Stefanus oli eri mieltä ja hyväksyi jokaisen kastetun kirkkoon. Mutta Cyprianuksella oli johdonmukainen kanta: Jos kirkko hyväksyi harhaoppiste kasteet, niin silloin kirkko voisi hyväksyä myös harhaoppiste suotitamat pappisvihkimykset.
Toinen on Venäjän keisarinna Katariina Suuri. Tämä saksalaista syntyperääoleva prinsessa olikastettu luterilaisuuteen. Mutta liittyessään Ortodoksiseen kirkkoon hän sai ortodoksisen kasteen. Mainitsen vain esimerkkinä siitä, että kristikunnan historiassa on kastettu uudelleen sellainen, onka oli kastanut toinen kirkko tai liike, joiden oppeja kyseinen kirkko ei hyväksynyt.
Meillä kyse on valtuudesta. Johannes Kastaja palautti Aaronin pappeuden Joseph Smithille ja kirkolla on sen jälkeen ollut pappeus, eli valtuus suorittaa evankeliumin toimituksia, yhatäjaksoisesti olemassa.
Otan nyt esille paljon puhutun uudelleen kastamisen. Periaatte, että kirkon jäseneksi haluavan pitää mennä kasteelle, vaikka hänet olisi kastettu aikaisemmin oikealla tavalla (upotamalla) toisessa kirkossa.
Apostolien teot 1:1-12 mainitaan Efeson opetuslapsista,jotka olivat saaneet "Johanneksen kasteen", mutta eivät tienneet edes Pyhän Hengen olemassaolosta mitään. Selvitettyään Johanneksen tehtävän Paavali kastoi ne uudestaan.
Apostolien kuoltua kirkkoon ilmaantui harhaoppisia lahkoja. Tällöin nousi esille, miten suhtautua harhaoppisten kastamiin kristittyihin.
Karthagon piispa Cyprianus oli sillä kannalla, että harhaoppisten kastamat henkilöt piti kastaa uudelleen ja ilmeisesti hänenaikanaan Phjois-Afrikassa jokainen, jonka kaste oli epäselvä, kastettiin uudelleen.
Rooman piispa Stefanus oli eri mieltä ja hyväksyi jokaisen kastetun kirkkoon. Mutta Cyprianuksella oli johdonmukainen kanta: Jos kirkko hyväksyi harhaoppiste kasteet, niin silloin kirkko voisi hyväksyä myös harhaoppiste suotitamat pappisvihkimykset.
Toinen on Venäjän keisarinna Katariina Suuri. Tämä saksalaista syntyperääoleva prinsessa olikastettu luterilaisuuteen. Mutta liittyessään Ortodoksiseen kirkkoon hän sai ortodoksisen kasteen. Mainitsen vain esimerkkinä siitä, että kristikunnan historiassa on kastettu uudelleen sellainen, onka oli kastanut toinen kirkko tai liike, joiden oppeja kyseinen kirkko ei hyväksynyt.
Meillä kyse on valtuudesta. Johannes Kastaja palautti Aaronin pappeuden Joseph Smithille ja kirkolla on sen jälkeen ollut pappeus, eli valtuus suorittaa evankeliumin toimituksia, yhatäjaksoisesti olemassa.
Vastaukset 27
Vanhimmat
niistä asioista josta kirkkojen oppineet ovat ikuisesti kiistelleet. Kasteen yhteys Ortodoksisen- Katolilaisen- ja Luterilaisen kirkon välillä on todellakin varsin nuori.
Tässä kun aivan harrastuksen vuoksi olen vähän turkinut kastetta koskevia viiteitä olen hieman hämmästyneenä huomannut ettei Raamattu juurikaan puhu naispuolisten henkilöiden kastamisesta. Onko naisten kastaminen ollenkaan tarpeellista vai onko se peräti Raamatun vastaista. Eikö naiset saa kasteen miehensä kautta?
Kummallilinen ajatus. Juuri ja juuri kehtasin sen julkituoda.
1. Kor.1:16 manitsee Stefanaan perhekunnan kastamisen. Tätä kohtaa on käytetty lapsikasteen oikeuttamiseen. Pikemminkin on ollut tuolloin itsestään selvää, että kaste edellyttää uskoa ja parannusta. Siksi ei ole ollut tarpeen mainita, ettei lapsia kastettu.
epäilemään puheitani tuon naispuolisten kasteen osalta. Löysin kyllä nyt Apostolien tekojen 8:12 kohdan jonka mukaan selvästi sekä naiset, että miehet tulee yhtälailla kastaa. Oikeaan kastemenetelmään en taida ottaa kantaa. Mukava on kuitenkin tuntea eri kirkkojen käyttämät menetelmät. Luulisin uskon kuitenkin olevan tärkein.
jota ilman ei muillakaan ole merkitystä. Uskon saamme, kun rakastamme totuutta ja tutkimme. Sitä voi pitää lahjana. Usko on tärkeä, mutta ilman parannusta se ei ketään auta pelastumaan. Uskoa ja parannusta tulee seurata upotuskaste syntien anteeksisaamiseksi. Ilman sitä ei ole syntien anteeksisaamista. Kastetta seuraa kätten päällepano Pyhän Hengen vastaanottamseksi. Vasta Pyhä Henki puhdistaa ja antaa syntien anteeksiannon. Muu on ollut valmistautumista Pyhän Hengen kastetta varten, jota verrataan kasteeseen tulella.
aika sentään, mitä haperoa.
kuinka etsivä löytääkään uskon, jos hänen ensin täytyisi rakastaa totuutta?
kai me nyt puhumme samasta asiasta, uskosta Jeesukseen ja rakkaudesta häneen eli ei siis "oikeasta kirkosta", vaan hänestä, joka on tie, totuus ja elämä?
kun Jumalaa etsivä ihminen polvistuu ristin miehen eteen sanoen "tässä olen, pyyhi pois rikkomukseni", siinä ei tarvita totuuden rakastamista, tutkimista, ei upotuskastetta.
siinä samalla siunaamalla Pyhä Henki synnyttää sinut uudesti ylhäältä Jumalan lapseksi ja Jumalan Henki asettuu taloksi sinun sydämeesi.
2. Tess. 2:10 "Hänen vääryytensä pettää ne, jotka joutuvat kadotuksen, koska he eivät ole rakastaneet totuutta, joka olisi pelastanut heidät."
alussa etsitään Rakkautta - ja etsivä löytää Hänet ja kolkuttavalle avataan.
Rakkaus itse lahjoittaa uskon, joka synnyttää rakkauden häntä kohtaan. siis häntä, Jeesusta kohtaan.
vanhempi käännös sanoo selkeämmin tuon tessalonikialais-kohdan: "ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidakseen pelastua".
"Rakkaus totuuteen" tai tavallisemmin: totuuden rakkaus. Tuskinpa tosiaankaan otamme vastaan totuutta, ellemme rakasta sitä. Minä ainakin rakastan sitä.
>>Sanot-
>>kun Jumalaa etsivä ihminen polvistuu ristin miehen eteen sanoen "tässä olen, pyyhi pois rikkomukseni", siinä ei tarvita totuuden rakastamista, tutkimista, ei upotuskastetta.
Kristuksen vastaanottaminenkin on totuuden rakastamisen hedelmä. Ilman kastetta ei ole pelastusta. Tavitaan koko evankeliumin täyteys. On vain yksi tie: Jeesuksen Kristuksen evankeliumi, johon kuuluvat: usko, parannus, upotuskste syntien anteeksisamiseksi ja Pyhän Hengen vastaanottaminen kätten päällepanon kautta.
... =(Totuuden henki)!!!
>>Sanot-
>>Kristuksen vastaanottaminenkin on totuuden rakastamisen hedelmä.>kuten sanot-
>>Tavitaan koko evankeliumin täyteys. On vain yksi tie: Jeesuksen Kristuksen evankeliumi, johon kuuluvat: usko, parannus, upotuskste
On totta, että Pyhän Hengen lahja on eri asia kuin Pyhän Hengen vaikutus. Lisäksi ovat vielä Hengen lahjat.
Kaikki ihmiset voivat kokea Pyhän Hengen vaikutusta. Hän todistaa kaikesta totuudesta. Jos rakastamme totuutta ja etsimme Jumalan valtakuntaa, niin tuo Henki, jonka tunnemme totuutena, johtaa meitä totuuden lähteille eli Jumalan ilmoittamien iankaikkisten totuuksien tuntemiseen. Pyhää Henkeä on verrattu sattuvasti aurinkoon, joka paistaa ja valaiseen kaikkia niitä, jotka eivät hakeudu pimeyteen.
Kasteen jälkeen saamme Pyhän Hengen lahjan, joka on mahdollisuus saada jatkuvaa Hengen ohjausta. Jos emme ota kastetta vastaan, vaikka ymmärrämme sen tarpeellisuuden, Pyhä Henki voi jättää meidät.
Kun olemme uskollisia totuudelle, niin Pyhä henki voi antaa meille erityislahjoja, joita on hyvin erilaisia.
yksi asia, joka vaikuttaa siihen, että me emme ole, minä ja sinä, tapani, oikein saman narun päässä, on juuri tuo Pyhä Henki.
minun Pyhä Henkeni on Jumala itse kaikessa valtasuuruudessaan, sinun Pyhä Henkesi on Jumalasta erillään oleva henkiolento.
surullista, tosi surullista.
Isä, Poika ja Pyhä Henki toimivat yhdessä, vaikka ovat erillisiä persoonia. Ei heidän erillisyytensä mitenkään estä samaan päämäärään pyrkimistä: "Tämä on minun työni ja kirkkauteni: ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän aikansaaminen." "Ihmiset ovat, jotta heíllä olisi ilo."
tässä juuri mättääkin eli kysyn vaan, mikä on se henki, jota sinä sanot pyhäksi hengeksi, jos se ei ole Jumalan oma henki?
mikä muu olento voi olla yhtä pyhä, kuin Jumala on? minä en ole löytänyt raamatusta sellaista olentoa. ja mistä tuo lienee alunalkaen ilmaantunut? Jumala ei ole luonut Pyhää Henkeä erikseen.
ihmettelee kun Hän lukee sinun ja Tapanin väittämiä. Luulisin Hänen vähän naureskelevankin.
Sitä ei ole ilmoitettu. Erillisyyttä todistaa mm. se, että synti Pyhää Henkeä vataan on anteeksiantamaton, mutta samaa ei sanota synnistä Isää ja Poikaa vastaan.
ja onhan ilmoitettu:
jo raamatun 2. jae sanoo "ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä"!
raamatun 3. lause jatkaa "ja Jumala sanoi...". siis henki ei sanonut, vaan Jumala itse sanoi.
raamatussa Jumalan pyhyyttä korostetaan ties kuinka monta sataa kertaa ja hän ON Pyhä ja hänen henkensä on sitä myös.
sillä muuten hän ei olisi edes elävä Jumala. Kun kirjoitetaan, että "Jumalan henki liikkui vetten yllä" niin tarkoitetaan juuri Jumalan henkeä eikä Pyhää Henkeä. Uudessa käännöksessä henki kirjoitetaan tässä pienellä alkukirjaimella. Kääntäjät ovat korjanneet vanhan käännöksen virheellisen ison kirjaimen pieneksi. Pyhä Henki kirjoitetaan aina isolla. -Totta kuitenkin on, ettei noita henkiä aina eroteta tosistaan.
huomattava ettei tuo Raamatun kohta puhu mitään Jumalan liikkumisesta, vaan Hänen henkensä oli yksin liikkeellä.
Lukiessanne tuota Kirjaa lukekaa tarkasti. Minusta ei ole ollenkaan sanottu, että Jumalan henki viellä tuolloin olisi ollut ollenkaan pyhä.
Jumala on Henki! kyllä hän liikkui koko valtasuuruudessaan maan piirissä. ja vaikka hän on henki, hän sanoi "tulkoon valkeus" jne.
Jumala on ollut aina pyhä, eikä hän siis alkanut pyhäksi esim. uuden liiton aikoihin, kuten varmaankin arvelet.
Hänellä on ollut hengen lisäksi ruumis jo ennen meitä, mutta kaikki eivät sitä ymmärrä. Ei hän muuten olisi voinut saada fyysistä Ainosyntyistä maan päälle. Jos joku ei kuitenkaan tätä usko, niin miten tuo joku nyt ajattelee? Kristus nousi ruumiissaan ylös. Jos joku ajattelee kolmiyhteisestä Jumalasta, että he ovat sama olento, niin eikö tästä täydy päätellä, että viimesitään silloin tuo kolmiyhteinen sai fyysisen ruumiin!
En ole mistään lukenut, että Kristus olisi kuollut uudestaan eli hänen henkensä ja ruumiinsa olisivat taas erkautuneet. Tällä palstalla on kyllä niin väitetty, ettei Krstuksella ole enää ruumista. Se jos mikä on harhaoppia eikä mitenkään Raamatulla perusteltavissa.
Jumalan asumus on taivaassa ja minun ymmärrykseni mukaan taivas on sellainene paikka, jossa meidänlainen liharuumis "kärventyisi" alta aikayksikön! taivaassa on sensortin kirkkaus, että me emme ilmeisesti edes sellaista pysty kuvittelemaan ja siellä ei yksinkertaisesti liharuumiissa elellä.
ilm. 22:5 sanoo Jumalan valtavasta säteilystä näin: "eikä yötä ole enää oleva, eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä...". kuinka meidänlainen liharuummiimme valaisee ketään?
ilmestyskirjan alussa (luku 1)johannes kuvaa Herraa näin:
"...Ihmisen Pojan muotoisen, pitkäliepeiseen viittaan puetun....ja hänen silmänsä niinkuin tulen liekki, ja hänen jalkansa olivat ahjossa hehkuvan, kiiltävän vasken kaltaiset, ja hänen äänensä oli kuin paljojen vetten pauhina...
ja hänen suustaan lähti kaksiteräinen terävä miekka ja hänen kasvonsa olivat kuin aurinko, kun se paistaa täydeltä terältä..."
kaiken kukkuraksi Herra lausui maata kaatavat sanat:
"älä pelkää, MINÄ olen ensimmäinen ja viimeinen..."!
Jeesus itse oli siis se, joka "liikkui vetten päällä" ja joka sanoi "tulkoon valkeus"!
Ei kukaan ole esittänyt, että taivaallinen ruumis olisi kaikin tavoin samanlainen kuin nykyinen ruumimme. Siinä ei ole esim. verta ja se on kirkastettu.
Suomessa on paljon eri uskontokuntia.
Ei ole mikään konsti kastattaa itsensä vaikka 30 kertaa.
Pitäisikö kastattaa varmuuden niillä kaikilla?
Minunkin kastamisellani on jo pariin kertaan Jumalaa häiritty, mutta voin minä jatkaa
jos ei Taivas muuten aukea.
Varmuuden vuoksi noin kannattaa tehdä. Kirkkokuntia on niin paljon, ettei pirukaan ota selvää mikä on se oikea. Täytynee vielä liittää ei-kristillen uskontojen rituaalit päälle.
tehdä johtopäätöksen jonka mukaan usko on oltava ennen kastetta. Luterilaiset samoin kun katolilaisetkin tulkitsevat ettei järjestystä ole Raamatussa määritelty.
Molempien sekä uskon että kasteen pitäisi ylipäätään toteutua. Kumpi ensin ei ole kovin tärkeää. Pelkkä kaste ei kuitenkaan riitä. Ns. vapaat suunnat ja MAP kirkko pitävät upotuskastetta oikeana. Suurten kirkkojen viisaat katsovat päähän kastamisen riittävän.
Kasteyhteys toimii ainakin Katolisen- Ortodoksi- ja Luterilaisen kirkon välillä. Eli kastetta ei tarvitse uusia siirryttäessä kirkosta toiseen näiden kirkkojen kesken.
Tuskin kannattaa eri kirkkojen kasteita alkaa keräilemään. Eivät ne ole keräilykohteita.
Eikai Jumalakaan voi siitä pitää, että Häntä yhden ihmisen kasteella alvariinsa häiritään:)