Karmiva tarina todistuskokouksesta
R. Sitia
26181
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Karmivaa oli nuoren tytön räikeä meikki. Todistusta ei annettu taustan perusteella todistuskokouksessa. - Miksi oletit sen olleen kokouksessa?
Ai, mormonit määräävät vaatetuksen sekä meikinkin!
olet sanaton, etkö pysty eläytymään tytön ajatusmaailmaan. Etkö pysty eläytymään morminien ajatusmaailmaan.
Pelkkä ajatus 3-vuotiaista lapsista todistuskokouksessa "todistamassa" vanhempien kuiskatessa oikeat sanat korvaan, kuinka lapset indoktrinoidaan sanomaan kuinka "tietävät" MK:n, kirkon ja profeettojen olevan totta, oli niin tyrmistyttävä, että kaikki sanottava alkaa olla sanottu.
Luulisi tuon touhun olevan sinulle tuttua ateistisista piireistä, juuri tuotahan tapahtuu kaikissa ateismin valinneissa maissa. Tunnetko yhtään ateismia virallisesti kannattavaa/ kannattanutta maata jossa ei olisi jo lapsiin ulottuvaa aivopesua?
Turha hurskastella kun omat pesevät 6-0.
Oletko lainkaan selvillä siitä, että kaikki vanhemmat ja oheiskavattajat "indokrinoivat" lapsensa tavalla tai toisella? Useimmiten sitä sanotaan kasvattamiseksi tai sosiaalistamiseksi.
Jos lapsi haluaa käyttää puheenvuoron todistuskokouksessa - ymmärrettävästi pyytäen apua vanhemmiltaan - niin pitäisikö se mielestäsi kieltää? Vasten tahtoaan lapsi ei varmastikaan todistamaan mene, ja taitavat olla aika harvassa ne vanhemmat, jotka häntä siihen patistelevatkaan. .
Lapset ovat luonnostaan uskonnollisia. Hyvin monet vanhemmat opettavat lapsensa lausumaan iltarukouksen ja/tai ruokarukouksen, ja lapset pitävät tiukasti kiinni tästä tavasta.
Lapsi, joka "todistaa" tietävänsä MK:n olevan totta jne., valehtelee. Käytännöllä opetetaan lapselle kädestä pitäen kuinka valehdellaan. Valehtelu mormonismissa on siis ok, varsinkin uskonnollisessa kontekstissa. Lapset eivät ole luonnostaan uskonnollisia, he ovat lapsia. Irtaantuminen vanhemman identiteetistä tapahtuu lopullisesti vasta murrosiässä.
onko sinulla lapsia tai kumppaniakaan?
Kukaan ei viatonta lasta kelvollisempi todistamaa Jumalasta ja palautetusta kirkosta. Et voi tietää mitä lapsi tietää luonnostaan.
LAPSI. Katso myös Lapsikaste; Pelastus: Lasten pelastus; Perhe; Siunaus: Lapsen siunaaminen; Sovitus; Vastuullisuus.
Nuori henkilö, joka ei ole vielä saavuttanut murrosikää. Isien ja äitien tulee kasvattaa lapsiaan noudattamaan Jumalan tahtoa. Lapset ovat synnittömiä, kunnes he saavuttavat vastuullisen iän (Moroni 8:22; OL 68:27).
Lapset ovat Herran lahja, Ps. 127:3–5. Ohjaa lapsi heti oikealle tielle, Sananl. 22:6. Antakaa lasten olla, älkää estäkö heitä tulemasta minun luokseni, Matt. 19:14. Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaisia, Ef. 6:1–3 (Kol. 3:20). Ilman lankeemusta Aadam ja Eeva eivät olisi saaneet lapsia, 2. Nefi 2:22–23. Opettakaa lapsia kulkemaan totuuden ja vakavamielisyyden teitä, Moosia 4:14–15. Pienillä lapsilla on iankaikkinen elämä, Moosia 15:25. Jeesus otti pienet lapset ja siunasi heidät, 3. Nefi 17:21. Herra on opettava kaikkia sinun lapsiasi, ja suuri on sinun lastesi rauha, 3. Nefi 22:13 (Jes. 54:13). Pienet lapset eivät tarvitse parannusta eivätkä kastetta, Moroni 8:8–24. Pienet lapset on lunastettu maailman perustamisesta asti minun Ainosyntyiseni kautta, OL 29:46–47. Vanhempien tulee opettaa lapsille evankeliumin periaatteita ja käytäntöä, OL 68:25, 27–28. Lapset ovat pyhiä Kristuksen sovituksen kautta, OL 74:7. Vanhempia käsketään kasvattamaan lapsensa valossa ja totuudessa, OL 93:40. Lapset, jotka kuolevat ennen vastuullista ikää, pelastuvat selestiseen valtakuntaan, OL 137:10.
Kyllä ja sen takia tuo tarina minuun varmaan niin voimakkaasti vaikuttikin. Tuli siis oikeasti pahaolo ja kyynel silmään kun kuuntelin tuota tarinaa.
Ihmiselle voi tulla paha olo tunteellisesta suhtautumisesta johonkin asiaan ja se todistaa asian olevan huono. Mutta samaan hengenvetoon ollaan nauramassa haihatteluksi hyvä tunne, jonka joku uskoo olevan esim. Pyhän Hengen vaikutusta.
Kauneus on siis sittenkin vain katsojan silmässä??
Toki tuntemukseni oli subjektiivinen ja syntyi monen asian yhtenäisvaikutuksesta. Osana varmasti tunneside omaan jälkikasvuun, mutta vaikuttavia asioita ovat myös tietoisuus kehityspsykologian perusteista, sekä erinäinen kollaasi psykologisesta manipuloinnista keräämääni tietoa. Oletettavasti subjektiivinen reaktioni siis perustui elämäni varrella keräämääni tietoon, jota henkilökohtainen tunneside voimisti.
Päätelmä siitä onko asia mielestäni huono vai hyvä perustuu siis pohjimmiltaan psykologiasta ja manipuloinnista keräämääni tietoon, ei pelkkään subjektiiviseen tunne-elämykseen. Toki aina pitää myös jättää ovi avoimeksi, että kyse on mahdollisesta vahvistusilluusiosta, joten jos jonkun mielestä päätelmäni on väärä niin keskustelen vaihtoehtoisia näkökantoja tukevista päätelmistä mielelläni kunhan niiden tueksi löytyy riittävästi objektiivista tukea eikä ainoastaan kirjoittajan subjektiivisia tuntemuksia.
henkilöhyökkäys, vihjailet ettei oman näkemykseni taustaksi löydy objektiivista tukea vaan ainoastaan subjektiivisia tuntemuksia ...
Täsmälleen näillä argumenteilla väitit aiemmin sinuun kohdistettavan henkilöhykkäyksia ja nyt käytät samoja lausahduksia.
Onko tuo siis henkilöhyökkäystä vai ei?
Missä kohdin? Puhuin edellisessä viestissäni käsityksestäni omasta päätelmästäni, siis arvioin omaa päätelmääni. En sanallakaan maininnut kenenkään muun tekemiä olettamia tai päätelmiä asiasta edes yleisesti viitaten itseni ulkopuolisiin ihmisryhmiin. Kirjoitukseni lopussa ilmaisen vielä halukkuuteni keskustella asiasta sellaisten henkilöiden kanssa jotka pystyvät tarjoamaan aiheeseen jotain muuta kuin subjektiivisia mutuja.
En siis maininnut sanallakaan sinua tai ketään muutakaan itseni ulkopuolista persoonaa johon kirjoittamaani tekstiä voisi kohdistaa. Mistä kohdasta edellisestä viestistä löysit siis persoonaan kohdistuvan henkilöhyökkäyksen?
Lapsi parat...
Huomasitko rakentaneesi taas argumentointivirheen päättelyketjuillasi?
Tai tietenkin huomasit, koska teit sen tarkoituksella.
sen, että sitä löytää, mitä hakee ...
Toki ja ilmiötä kutsutaan psykologiassa vahvistusilluusioksi.
Lapsi ei ole luonnostaan mitenkään uskonnollinen, jos vanhemmat eivät iskosta häneen uskonnollisia ajatuksia. Lapsi kyllä oppii suvaitsemaan eri uskontoja ihan luontevasti, jos niitä ei painoteta tai opeteta 'ainoina oikeina' (Huom. monikulttuurinen ympäristö).
Ja jos lapselle jo varhain opetetaan tietoa eri uskonnoista (esim elämäntaito-tunnit), nuorikin suhteutuu uskonto-asioihin tietopuolisesti objektiivisesti. Nykyisin esim useimmat luterilaiset tapakristityt suhtautuvat aika terveesti lapsiensa uskonnon kotikasvatukseen; uskontoa ei mitenkään tuputeta tai pakoteta lapsille, toisin kuin edeltävät sukupolvet.
Kaikki taikausko on pahasta; lapsia voi kasvattaa illman uskontojen/lahkojen/kulttien aivopesua. Ja onpa karmeata todellakin nähdä joku aivan pieni lapsi todistamassa jotain mielipuolista lahkoa paatollisesti - se ei ole mitenkään lapsille luontaista. Leikki on lapsen työtä ja kuka sanoikaan 'Sallikaa lasten tulla minun tyköni, sillä sen kaltainen on taivasten valtakunta'? Hän ei aikuisena määränny lasten toimintaa tai pistänyt heille sanoja suuhun.
"Antakaa lasten tulla minun tyköni..." Olisiko meidän kiellettävä heitä? Usein lapset eivät muista mitä haluavat sanoa seistessään edessä joten on hyvä olla kuiskaja mukana. Usein todistuksesta puhutaan jo kotona jolloin lapsi ilmaisee halukkuutensa mennä todistamaan, tai kirkon penkissä istuessaan. On paljon "vaarallisempaa" laskea lapsi yksi sanomaan mitä vaan. Jos he haluavat todistaa se suodaan heille, mutta emme suosi mitään pelleilyjuttuja joksi lasten todistukset helposti muuttuvat jos ei ohjausta ja apua anneta. On niitä yksin eteen meneviä pojan vintiöitä, jotka vaan sanovat böö nähty meilläkin.
Koska mormonikulttuuriin kuuluu todistuksen anto on sitä myös opeteltava aivan kuten koulussa astaamista ja koulunpenkillä istumista.
"Lasten ja imeväisten suusta..." Sekin on nähty ja koettu. Lapsilla voi olla todella upeata sanottavaa. Mikis syrjisimme heitä? He ovat pieniä persoonia, jotka joskus voivat sanoa jotakin viisastakin.
Mikähän prinsessa matonna tää likkakaan on. Onkohan koskaan ees ollut todistuskokouksessa... ei ainakaan MAP kirkossa... ensin menivät KAIKKI lapset järjestyksessä sanomaan todistuksensa ja joku äiti jopa kuiskaili lapselle mitä piti sanoa ihan kamallaa ja vielä piti sanoa että tiesi kirkon olevan totta hui hui! En ole koskaan n ähnyt KAIKKIEN lasten menevän ensimmäisenä todistuskokouksessa todistamaan... aika makee vale. Kuak vaanhan voi pyntätä itsestään tiolasen prinsessan ja väittää mitä vaan niin ihmiset menee halpaan. Oli tosi hyvä ja tunteisiin vetoava näyttelijä, tajusikohan itsekkään mitä oikeastaan väitti.
Voi tietenkin olla että kysymyksessä on sellainen teini-iän irroitus operatio, niitä sattuu aina välillä vahvimmissakin perheissä... on IHAN pakko olla ilkeä ja lisäillä hieman omiaan jotta kuullostaisi kamalalta. Mutta tosuushan on että jotkut jopa kastattavat itsensä ja eroavat heti vain voidakseen sitten todistetusi sanoa että ovat OLLEET MAPkirkon jäseniä... eiväthän he lainkaan valehtele he ovat olleet... vaikakin muutanam tunnin!
Että sitä rataa!
Toivon vaan hyvää jatkoa ressukalle.
Nämä Ensignin artikkelit ainakin näyttäisivät rohkaisevan juuri kuvattuun manipulatiiviseen toimintaan:
http://lds.org/ensign/1989/12/how-to-help-our-children-gain-a-testimony?lang=eng
http://lds.org/ensign/2002/12/when-children-want-to-bear-testimony?lang=eng
Joten mitä todisteita tai perusteluja sinulla on omien subjektiivisten uskomustesi lisäksi, jotka osoittavat, että kerrottu tapahtuma olisi ollut kuvitteellinen?
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/Väki jälleen kaduilla Jemenissä/art-1288379838816.html
Tämä varmaan parempi!
Minulla ei ole mahdollisuuta katsoa videota, mutta voin silti kommentoida luetun perusteella.
Ensinnäkin, 3v. lasta tai sen vanhempaa ei ohjata sanomaan sellaista, mitä eivät ymmärrä. Joten siinä suhteessa video ilmeisesti vääristelee asiaa.
Toinen mieleeni tullut asia on se, että olen nähnyt pieniä lapsia olevan mukana mielenosoituksissa. Tuskin lasten rattaissa istuva lapsi ymmärtää, miksi ollaan kadulla ja mistä on kyse.
Minusta on paljon pahempaa vetää pieni lapsi mukaan protestiliikeeseen kuin viedä kirkkoon.
Olen nähnyt lukemattomia kertoja, kun pieniä lapsia viedään eteen ja yritetään saada "todistamaan". Äiti tai isä kuiskaa nämä ritiramssut ja lapsi toistaa sanoja, joiden sisältöä ei ymmärrä. Joskus olen kuullut penkissä istuessani, miten edessä vedotaan siihen, että kotona oli sovittu, "muistatko mitä aamulla sovittiin" ja "mitä sinä lupasit Taivaan Isälle?" jne. Toiset ovat enemmän fanaattisia näissä asioissa, ja toiset eivät hyväksy sellaista lapsen manipulointia. Alkeisyhdistys on lasten oma järjestö ja kokoontuu joka sunnuntai aikuisten pyhäkoulun aikana. Aikoinaan ainakin piti käyttää virallista oppikirjaa. Kun aiheena oli lepopäivän pyhittäminen, niin ohjeen mukaan lasten piti yhteen ääneen toistaa: Sunnuntai on viikon paras päivä, sunnuntai on... sunnuntai on viikon paras päivä. Sitä edelsi kysymys, mikä on viikon paras päivä. Monet ehdottivat jotakin muuta päivää ja siihen sanottiin, että kiitos, se oli hyvä vastaus, mutta ei ihan oikea.
Sehän OLI sen lapsen mielestä oikea!!!
Opetin sitä oppiaihetta, mutta minusta ei ollut eettisesti oikein laittaa lasta valehtelemaan ja hyppäsimme sen kohdan yli.
Mormonit eivät ehkä ymmärrä, miksi muut näkevät tässä valehtelemista. Sanotaanhan, että jos epäilee ja usko on vaikea uskoa, niin juuri silloin pitäisi mennä todistamaan. Ja kun sanoo seurakunnalle että uskoo siihen ja uskoo tähän (vaikka ei uskoisikaan) niin usko vahvistuu. Pidän sitäkin valehtelemisena, pidin silloinkin kun olin aktiivinen. Voisi olla rehellinen ja sanoa, että haluaa uskoa. Jos haluaa.
Näkisin että tämä menettelytapa perustuu siihen että yksi ja toinen kuulija herkistyy, kun ystävä siellä todistaa ja menee sitten todistamaan ja lopulta kaikki uskovat toisten uskovat.
Todellisia pelkojaan tai ajatuksiaan ei voi sanoa, ei saa näyttää epäilyjään. Johtajien neuvot sellaiseen ovat suomennettuna sitä, että ole uskovinasi, siis uskottele itselle että uskot. Sitä korttitaloa kannattelee että vaan heti kukin uskoo toisten uskovan.
Toisaalta valehdellaan, toisaalta sanotaan että valehteleminen on synti. Sitten sanotaan, että jonkin synnin ajatteleminen on jo synti vaikka itse syntiä ei tekisikään. Vaikka te täällä palstalla takerrutte monesti johonkin Viisauden Sanaan tai polygamiaan niin tämä monimutkainen ja syyllistävä ajatusviidakko ja itsensä vahtiminen mahdottomissa tilanteissa se todellinen haaste. Ollako rehellinen itselleen ja Jumalalle, vai täyttääkö yhteisön odottamat ulkoiset vaatimukset?
Olen epäaktiivinen, koska map-maailman moraali on kestämätön enkä halua harjoittaa itsepetosta.
Jokainen taaplaa tavallaan. Yksi minun lapsitani todisti jo noin 6-7 vuotiaana menne itse määrätietoisesti todistamaan ja muut eivät kai ole koskaan vielä todistuskokuksessa todsitaneet. Mikä sopii yhdelle ei sovi kaikille.Eikä kaikki vanhemmat kirkossa ole pedagogisesti koulutettuja tai tietoisia, joten on mielestäni turhaa ruveta heitä mollaamaan. Menitkö kokouksen jälkeen suoraan sanomaan mieleipiteesi tälle vanhemmalle? Et varmaan. Mutta nurkan takana ja kuuloeteäisyyden päästä on hyvä tuomita.
Asian laita on niin, että me kokoonnumme kirkossa VAHVISTUSTA varten, emme kuullaksemme toistemme epäilyksia tai ongelmia. Jos on näitä, niistä on hyvä puhua Piispan kanssa. Kokoukset ovat hengellistä rakentumista varten.
Monen sydäntä lämmittävät nuo pienet, jotka halusivat eteen todistamaan, mutta kun pääsevät korokkeelle asti unohtavat mitä he halusivatkaan sanoa. Sillon on todella hyvä olla äiti apuna muistuttamassa mitä piti sanoa.
Lapselle on hyvä oppia todistamaan, puhumaan isolle joukolle, jotkut vanhemmat vaan haluaisivat sen tapahtuvan mielummin aiemmin kuin myöhemmin.
Jos meillä lapsi peruutta kuitenkin tultuaan eteen niin äiti todistaa lapsen sijaan... ei puolesta, mikä m inusta on hyvä ratkaisu.
Harmittavampi minusta on kuunnella vanhempien ihmisten sairaskertomuksia.... vaikka ehkäpä minäkin niihin syyllistyn aikanani.
Herran huoneessa on aina tilaa lapselle ja Herra iloitsee lasten todistuksista.