Onneksi syntiä ei ole olemassakaan

Vastaukseni kysymykseesi hyvä örkkimyss.

Minä en usko noihin Raamatun kertomuksiin tuollaisinaan. Otan ne enemmänkin sellaisina tarinoina ja kertomuksina, joilla on siihen aikaan on kerrottu pahan ja hyvän taistelusta täällä maapallolla. Sitähän elämä oli siihen aikaan kun sodittiin jatkuvasti ja tehtiin toisista ihmisistä orjia, kivitettiin ja ristiinnaulittiin jne. Menneinä aikoina on ihmisten keskuudessa ollut tapana keksiä opettavia tarinoita, mutta ne on aina ymmärretty kertomuksiksi ei niin että niitä olisi tarvinnut ottaa sanatarkasti totuutena. Ymmärrätkö?

Mutta eipä ne ajat kovasti ole siitä muuttuneet, koska kuvittelemme elämämme hyvin pitkälle olevan edelleen eloonjäämistaistelua (perustuu pitkälle erillisyyden harhaan). Nykyaikana taistellaan myös muilla areenoilla kuten rahasta, ulkonäöstä, paremmasta autosta, isommasta kodista jne. Orjiakin olemme edelleen sitä tiedostamatta...jokainen meistä. Olemme rahan vallan orjia ja jos monen muunkin. Teemme suurimman osan asioista rahan vuoksi. Kävelemme unessa, kun emme ole ymmärtäneet tähänkään päivään mennessä kovinkaan syvällisesti sitä keitä todella olemme ja mistä todellinen pysyä onni tulee. Ihmisen henkinen kehitys on vielä vauvan kengissä.

Uskonnot ovat omalla tavallaan yrittäneet ja yrittävät kertoa meille jostakin syvällisemmästä osasta itseämme. Siksi ihmiset ottavat uskontojen totuudet osaksi omaa totuuttaan, sillä ihmisellä on kaipuu syvällisempään ymmärrykseen omasta itsestään ja koko Universumista. Ja olemmehan niin paljon muutakin kuin vain keho. Uskonnoilla on vain se vika, että ne ovat kerran kuvitteleet saavuttaneensa totuuden ja sen jälkeen tätä totuutta opetetaan sukupolvelta toiselle totuutena. Ja kirkko on kasvanut myös osaksi yhtä valtainstituutiota - monien uskontojen olemassaolo on menneinä vuosina perustunut pelon valtaan (helvetillä pelottelut yms.), joka edelleen on hyvin pitkälle meissä sisäänopettuna mallina vaikka emme edes uskovaksi itseämme kutsuisi. Uskonnon opettamissa totuuksissa ei ole varaa kasvulle ja laajuntumiselle tai se on ainakin hyvin hyvin hidasta ja tämän vuoksi vaikka tekniikka meillä on kehittynyt hurjaa vauhtia on ihmisen henkinen kehitys ollut hyvin hidasta. Meillä ei ole ollut lupaa tutkia omaa henkisyyttä vapaasti vaan totuuksia on syötetty vuosisatojen ajan ja me enää osaa itse tutkia itseämme, jonka kautta todellinen henkinen kasvu tapahtuu. Uskonnot nimenomaan jopa kieltävät tälläisen itsensä tutkimisen ja vapaan henkisen kasvun, sillä jos yhtään ajattelet uskonnon raaminen ulkopuolelta sinut tuomitaan vääräuskoiseksi tai saatanan kätyriksi tai muuksi vastaavaksi riippuen mihin uskonlahkoon kuulut.

Ja sitten itse kysymykseesi. Kun tutkimme pahan olemusta, meidän tulee tutkia samalla myös hyvän olemusta. Sinun uskomuksesi mukaan (korjaa jos olen väärässä) paha ja hyvä ovat jotain ulkopuolisia voimia. Paha tulee saatanasta/paholaisesta ja hyvä tulee ilmeisesti jostain muusta....Jumalasta? Eli tämän mukaan kaikki mitä maailmassa tapahtuu on joko paholaisesta tai Jumalasta ja nämähän ovat ihmisen ulkopuolella olevia voimia. Missä on sitten ihmisen oma päätösvalta tehdä hyvää tai pahaa? Siis kuka todellisuudessa tekee sitä pahaa tai hyvää? Saatana, Jumala, vai ihminen? Kuka määrää? Kuka todellisuudessa päättää? Ihminen itse tietenkin. Ihminen itse päättää omilla ajatuksillaan, tunteillaan ja teoillaan mitä hän haluaa luoda tähän maailmaan...hyvää tai pahaa. Ihminen itse on määräysvallassa omista teoistaan.

tajusin tänkin kirjoitti:

Vastaukseni kysymykseesi hyvä örkkimyss.

Minä en usko noihin Raamatun kertomuksiin tuollaisinaan. Otan ne enemmänkin sellaisina tarinoina ja kertomuksina, joilla on siihen aikaan on kerrottu pahan ja hyvän taistelusta täällä maapallolla. Sitähän elämä oli siihen aikaan kun sodittiin jatkuvasti ja tehtiin toisista ihmisistä orjia, kivitettiin ja ristiinnaulittiin jne. Menneinä aikoina on ihmisten keskuudessa ollut tapana keksiä opettavia tarinoita, mutta ne on aina ymmärretty kertomuksiksi ei niin että niitä olisi tarvinnut ottaa sanatarkasti totuutena. Ymmärrätkö?

Mutta eipä ne ajat kovasti ole siitä muuttuneet, koska kuvittelemme elämämme hyvin pitkälle olevan edelleen eloonjäämistaistelua (perustuu pitkälle erillisyyden harhaan). Nykyaikana taistellaan myös muilla areenoilla kuten rahasta, ulkonäöstä, paremmasta autosta, isommasta kodista jne. Orjiakin olemme edelleen sitä tiedostamatta...jokainen meistä. Olemme rahan vallan orjia ja jos monen muunkin. Teemme suurimman osan asioista rahan vuoksi. Kävelemme unessa, kun emme ole ymmärtäneet tähänkään päivään mennessä kovinkaan syvällisesti sitä keitä todella olemme ja mistä todellinen pysyä onni tulee. Ihmisen henkinen kehitys on vielä vauvan kengissä.

Uskonnot ovat omalla tavallaan yrittäneet ja yrittävät kertoa meille jostakin syvällisemmästä osasta itseämme. Siksi ihmiset ottavat uskontojen totuudet osaksi omaa totuuttaan, sillä ihmisellä on kaipuu syvällisempään ymmärrykseen omasta itsestään ja koko Universumista. Ja olemmehan niin paljon muutakin kuin vain keho. Uskonnoilla on vain se vika, että ne ovat kerran kuvitteleet saavuttaneensa totuuden ja sen jälkeen tätä totuutta opetetaan sukupolvelta toiselle totuutena. Ja kirkko on kasvanut myös osaksi yhtä valtainstituutiota - monien uskontojen olemassaolo on menneinä vuosina perustunut pelon valtaan (helvetillä pelottelut yms.), joka edelleen on hyvin pitkälle meissä sisäänopettuna mallina vaikka emme edes uskovaksi itseämme kutsuisi. Uskonnon opettamissa totuuksissa ei ole varaa kasvulle ja laajuntumiselle tai se on ainakin hyvin hyvin hidasta ja tämän vuoksi vaikka tekniikka meillä on kehittynyt hurjaa vauhtia on ihmisen henkinen kehitys ollut hyvin hidasta. Meillä ei ole ollut lupaa tutkia omaa henkisyyttä vapaasti vaan totuuksia on syötetty vuosisatojen ajan ja me enää osaa itse tutkia itseämme, jonka kautta todellinen henkinen kasvu tapahtuu. Uskonnot nimenomaan jopa kieltävät tälläisen itsensä tutkimisen ja vapaan henkisen kasvun, sillä jos yhtään ajattelet uskonnon raaminen ulkopuolelta sinut tuomitaan vääräuskoiseksi tai saatanan kätyriksi tai muuksi vastaavaksi riippuen mihin uskonlahkoon kuulut.

Ja sitten itse kysymykseesi. Kun tutkimme pahan olemusta, meidän tulee tutkia samalla myös hyvän olemusta. Sinun uskomuksesi mukaan (korjaa jos olen väärässä) paha ja hyvä ovat jotain ulkopuolisia voimia. Paha tulee saatanasta/paholaisesta ja hyvä tulee ilmeisesti jostain muusta....Jumalasta? Eli tämän mukaan kaikki mitä maailmassa tapahtuu on joko paholaisesta tai Jumalasta ja nämähän ovat ihmisen ulkopuolella olevia voimia. Missä on sitten ihmisen oma päätösvalta tehdä hyvää tai pahaa? Siis kuka todellisuudessa tekee sitä pahaa tai hyvää? Saatana, Jumala, vai ihminen? Kuka määrää? Kuka todellisuudessa päättää? Ihminen itse tietenkin. Ihminen itse päättää omilla ajatuksillaan, tunteillaan ja teoillaan mitä hän haluaa luoda tähän maailmaan...hyvää tai pahaa. Ihminen itse on määräysvallassa omista teoistaan.

Vaikka kuinka uskoisimme saatanan ja Jumalan olemassaoloon emmekö me itse lopulta päätä teemmekö hyvää vai pahaa? Eikö jokainen meistä riippumatta siitä mihin uskonlahkoon kuulumme tai emme kuulu päätä itse siitä tekeemme hyvää vai pahaa? Jos kuvittelemme tilanteen jossa olisimme syntyneet jonnekin Siperiaan missä ei olisi koskaan kuultu mistään uskonnoista tai synnistä yleensäkään, niin kykenemme silti tekemään hyviä tekoja että pahoja tekoja. Nyt sitten herää kysymys, että kuka määrittää mikä on hyvää tai pahaa.
Jokainen meistä itse määrittää sen. Jumalalla ei ole mitään osuutta hyvän ja pahan määritykseen. Tiedän, tämä voi kuulostaa ihan utopialta, mutta kun on olemassa sellainen Jumala jolle mikään ei ole hyvää tai pahaa, on vain kokemuksia, jotka sitten ihminen itse määrittää hyväksi tai pahaksi. Ihmisellä on tietoisuus, jonka avulla ihminen määrittää mikä on hyvää ja mikä pahaa. Jokaisella meistä on erilainen käsitys siitä mikä on hyvää ja mikä pahaa, koska jokaisella meistä on erilainen tietoisuuden taso että erilainen kasvatuspohja. Kasvuympäristö, sen arvot ja uskomukset vaikuttavat meihin jo lapsesta asti ja opettavat meitä siitä mikä on hyvää ja mikä pahaa. Suurin osa uskomuksistamme on ulkoapäin syötettyjä (ellei jopa kaikki). Meidät on kasvatettu uskomaan tiettyjä asioita, joista sitten aikuisella iällä on hyvin vaikea päästä eroon vaikka ymmärrämme, että se mitä meille on opetettu ei aina ollenkaan meidän parhaaksemme.

Ennen uskottiin, että mustaihoiset eivät ole yhtä arvokkaita ihmisiä kuin valkoihoiset. Tarvittiin tietoisuuden laajentumista jotta kasvua tapahtui parempaan suuntaan. Martin Luther King toi uudenlaisen tietoisuuden. Hänen ansiostaan mustien vallankumous vapauteen alkoi. Seuraavaksi tuli naisten vallankumous. Naiset vapautuivat omasta loukustaan. Nykypäivänä uskotaan, että homot eivät voi olla yhtä arvokkaita tai ainakaan saada samanlaista kohtelua kuin heterot. Tarvitaan taas tietoisuuden laajentumista ja tulevaisuudessa tulee hetki jolloin pystymme näkemään homot että heterot tasa-arvoisiksi. Tämä on väistämätöntä. Muuta mahdollisuutta ei ole vaikka vastarintaa olisi. Se ei voi pysäyttää kasvua, sillä ihmisen tarkoistus on laajentua ja laajentumista ei mikään voi pysäyttää.

Nämä kaikki esimerkit liittyvät ihmisen kollektiiviseen henkiseen kasvuun. Se on laajentumista suurempaan rakkauteen. Se on laajentumista ja kasvua kohden sitä mitä todella olemme. Se on laajentumista yhdeksi kokonaiseksi palapeliksi, jossa jokaisella yksilöllä on oma erittäin tärkeä rooli ja tehtävä. Palapeliä ei voi muodostaa jos yksikin pala puuttuu. Palapelin osat ovat kyllä tallella, me vain olemme sitä täällä kokoamassa omaan tahtiimme....jokainen meistä. Tämä on tietoisuuden laajentumista.

Vain rakkaus on todellista. Jumala on rakkaus. Me olemme rakkaus. Sinä olet rakkaus. Kaikki muu on harhaa vaikka mitä olisi opettu vuosisatojen. Synti on harhaa. Saatana on harhaa. Erillisyys on harhaa. On niin monia harhoja, joissa elämme, ja kärsimys kertoo meille näistä harhoista ja meidän tarkoitus on herätä harhojen unesta. Niin kauan on kärsimystä kun on harhoja, toiselta nimeltään pelkoja. Kun uskallamme ja osaamme siirtyä harhan ja pelkojen toiselle puolelle, loppuu myös kärsimys.

Keskity siis kaikella voimallasi vain rakkauteen ja sen ilmaisuun, niin pahan harha voi kadota ympäriltäsi. Niin kauan on pahaa kun emme ole täysin ymmärtäneet omaa voimaamme luoda hyvää. Eräs syvimpiä harhoja on erillisyyden harha, jossa elämme. Kuvittelemme olevamme erillisiä toisistamme että Jumalasta. Todellisuudessa mitään erillisyyttä ei ole. Olemme yhtä. Olemme samaa. Tämän harhan vallankumous on juuri menossa. Tämä vallankumous vie meidät uuteen aikaan, jossa onni ja ilo odottavat meitä.
On myös aika voimaannuttaa itsemme siitä harhasta että olisimme riittämättömiä Jumalan silmissä, että olisimme jotenkin syntisiä tai pahoja. Me olemme täydellisiä...jokainen meistä. Jokaisella on mahdollisuus luoda kauneutta, hyvyyttä, rakkautta, iloa ja onnea tähän hetkeen itselleen että toisille ihmisille rajaton määrä. Ja jokainen on palaava Rakkauden Lähteeseen. Ketään ei jätetä yksin.

Tämä on se tietoisuuden taso, jossa minä elän. Se on minun totuuteni tällä hetkellä. Totuuskin on muuttuva. Kasvu on loputonta. Minä ole ikuinen.

Kiitos Elämälle!

tajusin tänkin kirjoitti:

Vaikka kuinka uskoisimme saatanan ja Jumalan olemassaoloon emmekö me itse lopulta päätä teemmekö hyvää vai pahaa? Eikö jokainen meistä riippumatta siitä mihin uskonlahkoon kuulumme tai emme kuulu päätä itse siitä tekeemme hyvää vai pahaa? Jos kuvittelemme tilanteen jossa olisimme syntyneet jonnekin Siperiaan missä ei olisi koskaan kuultu mistään uskonnoista tai synnistä yleensäkään, niin kykenemme silti tekemään hyviä tekoja että pahoja tekoja. Nyt sitten herää kysymys, että kuka määrittää mikä on hyvää tai pahaa.
Jokainen meistä itse määrittää sen. Jumalalla ei ole mitään osuutta hyvän ja pahan määritykseen. Tiedän, tämä voi kuulostaa ihan utopialta, mutta kun on olemassa sellainen Jumala jolle mikään ei ole hyvää tai pahaa, on vain kokemuksia, jotka sitten ihminen itse määrittää hyväksi tai pahaksi. Ihmisellä on tietoisuus, jonka avulla ihminen määrittää mikä on hyvää ja mikä pahaa. Jokaisella meistä on erilainen käsitys siitä mikä on hyvää ja mikä pahaa, koska jokaisella meistä on erilainen tietoisuuden taso että erilainen kasvatuspohja. Kasvuympäristö, sen arvot ja uskomukset vaikuttavat meihin jo lapsesta asti ja opettavat meitä siitä mikä on hyvää ja mikä pahaa. Suurin osa uskomuksistamme on ulkoapäin syötettyjä (ellei jopa kaikki). Meidät on kasvatettu uskomaan tiettyjä asioita, joista sitten aikuisella iällä on hyvin vaikea päästä eroon vaikka ymmärrämme, että se mitä meille on opetettu ei aina ollenkaan meidän parhaaksemme.

Ennen uskottiin, että mustaihoiset eivät ole yhtä arvokkaita ihmisiä kuin valkoihoiset. Tarvittiin tietoisuuden laajentumista jotta kasvua tapahtui parempaan suuntaan. Martin Luther King toi uudenlaisen tietoisuuden. Hänen ansiostaan mustien vallankumous vapauteen alkoi. Seuraavaksi tuli naisten vallankumous. Naiset vapautuivat omasta loukustaan. Nykypäivänä uskotaan, että homot eivät voi olla yhtä arvokkaita tai ainakaan saada samanlaista kohtelua kuin heterot. Tarvitaan taas tietoisuuden laajentumista ja tulevaisuudessa tulee hetki jolloin pystymme näkemään homot että heterot tasa-arvoisiksi. Tämä on väistämätöntä. Muuta mahdollisuutta ei ole vaikka vastarintaa olisi. Se ei voi pysäyttää kasvua, sillä ihmisen tarkoistus on laajentua ja laajentumista ei mikään voi pysäyttää.

Nämä kaikki esimerkit liittyvät ihmisen kollektiiviseen henkiseen kasvuun. Se on laajentumista suurempaan rakkauteen. Se on laajentumista ja kasvua kohden sitä mitä todella olemme. Se on laajentumista yhdeksi kokonaiseksi palapeliksi, jossa jokaisella yksilöllä on oma erittäin tärkeä rooli ja tehtävä. Palapeliä ei voi muodostaa jos yksikin pala puuttuu. Palapelin osat ovat kyllä tallella, me vain olemme sitä täällä kokoamassa omaan tahtiimme....jokainen meistä. Tämä on tietoisuuden laajentumista.

Vain rakkaus on todellista. Jumala on rakkaus. Me olemme rakkaus. Sinä olet rakkaus. Kaikki muu on harhaa vaikka mitä olisi opettu vuosisatojen. Synti on harhaa. Saatana on harhaa. Erillisyys on harhaa. On niin monia harhoja, joissa elämme, ja kärsimys kertoo meille näistä harhoista ja meidän tarkoitus on herätä harhojen unesta. Niin kauan on kärsimystä kun on harhoja, toiselta nimeltään pelkoja. Kun uskallamme ja osaamme siirtyä harhan ja pelkojen toiselle puolelle, loppuu myös kärsimys.

Keskity siis kaikella voimallasi vain rakkauteen ja sen ilmaisuun, niin pahan harha voi kadota ympäriltäsi. Niin kauan on pahaa kun emme ole täysin ymmärtäneet omaa voimaamme luoda hyvää. Eräs syvimpiä harhoja on erillisyyden harha, jossa elämme. Kuvittelemme olevamme erillisiä toisistamme että Jumalasta. Todellisuudessa mitään erillisyyttä ei ole. Olemme yhtä. Olemme samaa. Tämän harhan vallankumous on juuri menossa. Tämä vallankumous vie meidät uuteen aikaan, jossa onni ja ilo odottavat meitä.
On myös aika voimaannuttaa itsemme siitä harhasta että olisimme riittämättömiä Jumalan silmissä, että olisimme jotenkin syntisiä tai pahoja. Me olemme täydellisiä...jokainen meistä. Jokaisella on mahdollisuus luoda kauneutta, hyvyyttä, rakkautta, iloa ja onnea tähän hetkeen itselleen että toisille ihmisille rajaton määrä. Ja jokainen on palaava Rakkauden Lähteeseen. Ketään ei jätetä yksin.

Tämä on se tietoisuuden taso, jossa minä elän. Se on minun totuuteni tällä hetkellä. Totuuskin on muuttuva. Kasvu on loputonta. Minä ole ikuinen.

Kiitos Elämälle!

Kylläpä kirjoitit asiaa. Samoilla linjoilla olen, sanat jotka kirjoitit olet saanut elämän antajalta. En ole tavannut toista jolla on niin samansuuntaiset ajatukset, noin ajattelijoita ei ole paljon. Olen ajatellut juuri niin kuin kirjoitit esim tämä:

Uskonnoilla on vain se vika, että ne ovat kerran kuvitteleet saavuttaneensa totuuden ja sen jälkeen tätä totuutta opetetaan sukupolvelta toiselle totuutena. Ja kirkko on kasvanut myös osaksi yhtä valtainstituutiota - monien uskontojen olemassaolo on menneinä vuosina perustunut pelon valtaan (helvetillä pelottelut yms.), joka edelleen on hyvin pitkälle meissä sisäänopettuna mallina vaikka emme edes uskovaksi itseämme kutsuisi. Uskonnon opettamissa totuuksissa ei ole varaa kasvulle ja laajuntumiselle tai se on ainakin hyvin hyvin hidasta ja tämän vuoksi vaikka tekniikka meillä on kehittynyt hurjaa vauhtia on ihmisen henkinen kehitys ollut hyvin hidasta. Meillä ei ole ollut lupaa tutkia omaa henkisyyttä vapaasti vaan totuuksia on syötetty vuosisatojen ajan ja me enää osaa itse tutkia itseämme, jonka kautta todellinen henkinen kasvu tapahtuu.