Mitä voi vaatia uudelta suhteelta? Tuntuu, että parin kuukauden huuman jälkeen mies tuskin lähettää viestejä, tai laittaa viesteissään mitään lämmintä, saati kaipaavaa. Asiallista ja järkevää hän kylläkin vuiestittelee. Tapaamisissa on tunnetta ja seksiä riittämiin. Tätä nainen todella odottaa, siis lämpöä ja läheisyyttä. Tuntuu välilä siltä, että helposti ajaudutaan siihen vanhaan toimintamalliin, joka on ollut jo edellisen liiton aikana. Olemme keskustelleet liittojemme karikot ja kompastukset puolin ja toisin.
Vai vaadinko liikaa? Jotenkin vain tuntuu siltä, että yksipuolinen tunteiden näyttäminen ja pieni huomioiminen ei vain riitä...
Vai vaadinko liikaa? Jotenkin vain tuntuu siltä, että yksipuolinen tunteiden näyttäminen ja pieni huomioiminen ei vain riitä...
Vastaukset 15
Vanhimmat
Voi sentään sinua. Kokemusta on varmaan monella.
Ja useimmat niistä päättyneet kyyneliin.
Ihan ensimmäiseksi se "fakta" joka opetetaan teineille terveystiedon tunneilla. Ihastus/ rakastuminen on tunne joka kestää vain hetken. Siinä ominainen piirre on se, että ei nähdä toisessa ihmisessä ihmisen (inhimillisiä) huonoja puolia. Eli tunteen huumassa nähdään, tunnetaan ja koetaan vain niitä, jotka ylläpitävät sitä ihastusta. Tiedoksesi; se menee ohi! Yhtä vääjäämättömästi kuin tämä loppumattoton talvi.
Rakastaminen on se tunne kun nähdään toisen huonot puolet, mutta halutaan niistä huolimatta elää ja jakaa elämä toisen kanssa. Se kysyy pitkässä suhteessa joskus sitä tahtoa, kun aina ei tunnu kaikki niin hunajaiselta. Kun elämä, arki ja lapset koettelevat. Sillä ne koettelevat. Varsinkin jos omat odotukset ovat sellaiset, että suhteen pitäisi toimia ja pysyä fressinä "kuin itsestään". Niin ei ole.
Kohdallasi olet päässyt kerran saman peiton alle ja uutuudenviettävä seksi on tuntunut paremmalta kuin koskaan. Viestejä vaihdellaan, mutta nyt suhde laimenee, voi-voi. .
Eli vastuu sille, jolle se kuuluu. Oma hyvinvointisi kuuluu sinulle, sitä ei kukaan tarjottimella eteesi kanna. Vaikka se onkin niiin houkutteleva vaihtoehto.
voi vittu mikä vastaus, kuinka joku on tämmöinen ääliö moralisti??
No joo....
Hainkin kirjoituksellani mielipiteitä:) Hain myös kommentteja siihen, pitääkö tunteiden latistua jo muutaman kk. jälkeen? Eikö (tässä tapauksessa) mieheltä voi vaatia edes pientä huomioimista aina silloin tällöin, vai onko tyytyminen sänkyelämään ja sillä siisti?? No, voihan olla, että tunteet vain väljähtyy...;(
Olet väärässä. Ei toiselta voi vaatia yhtään mitään muutaman kuukauden seurustelun jälkeen.
Oletko putoamassa samaan kuoppaan kuin edellisen liittosi aikana. Pohdi sitä rauhassa.
Alkuhuuma kestää muutamasta viikosta pariin vuoteen. Jos sitä nyt ylipäänsä on ollenkaan. Sinulle ei riitä yksipuolinen tunteiden näyttäminen ja pieni huomioiminen, mietipä miksi. Tuletko onnellisemmaksi, jos alat vaatia toiselta asioita? Entä miten vaatimuksesi vaikuttaa mieheen? Tuskin ainakaan saa tuntemaan itseään onnellisemmaksi...
Vaikka parisuhde on mukava asia, niin se ei silti ole koko elämä. Onnellisuus koostuu kosolti muistakin asioista kuin parisuhteesta. Et voi vaatia sitä itsellesi mistään etkä keneltäkään. Onni on jokaisen omassa taskussa.
Ymmärrän sua täysin AP ja siksi pysynkin tässä tylsässä liitossani, joka on kuitenkin turvallinen ja taloudellisesti paras ja siedettävä.
Olen hairahtunut sivupoluille kaksi kertaa ja kun olen ollut aikeissa erota, onkin suhde alkanut rakastajan kanssa viilentymään kummasti..
Kyllä se niin on, että miehet vanhetessaan arvostavat sitä sängyssä tapahtuvaa aktia muuta touhua enempi.
Suutelemiset ja muut hellyyden osoitukset saa vain, kun antaa vihjeen seksistä, mutta muuhun heillä ei ole halua panostaa.
Eli muutamassa kuukaudessa näissä suhteissa olen läpikäynyt saman, minkä oman miehen kanssa 20 vuodessa. ;))'
Miehelläni on itselläänkin ollut virityksiä työpaikallaan, mutta erota hän ei halua ja alkuhuuman jälkeen on sitten kummasti hänkin alkanut viettämään aikaansa kotona. Naiset vissiin alkaneet vaatimaan muutakin...!
Oma miehenikään ei paljon puhele, eikä huomioi minua, mutta seksiä pitäisi saada viikoittain, joten kyllä olet aivan oikeassa, oli se mies sitten oma tai
rakastaja, samaan kohtelua tulee aikaa myöten tuossa iässä.
Seksi on vain se asia, mikä miestä enää miellyttää ja vaivaton nainen.
Rakastava kainalo, jonne voisi huolineen mennä, kuuluu nuoruuteen,
nyt pitää yksin selvitä...
Toisenlaisia kokemuksia, niin suuntaan jos toiseenkin. Minulla on 40 ikäisenä ensimmäinen suhde, jossa on rakastava kainalo, jonne voi huolineen mennä. Tosin minulla ei enää, exästä erottua, kovin paljon huolia olekaan ja vielä vähemmän sellaisia, joilla viitsisin nykymiestäni vaivata.
Minullakin on nyt melkein viiskymppisenä rakastava kainalo, johon olen tervetullut milloin tahansa. Sitä osaa arvostaa, kun on joutunut liian pitkään pärjäolemään ilman.
hmm..kuin kauan sitten lieneekään.
Sepä se...kun ei voi vaatia oikein mitään muuta, kuin sitä uskollisuutta.
Joten jos ei muuten natsaa, ei siitä mitään tule.
Kemiat pitää kohdata joka tasolla.
Harvoin niin vain käy, valitettavasti.
Kai ne rakkaudetkin laimentuu, kun useammin on ollut rakastunut..
Alkuhuuma menee aina vain nopemammin ohi.
Uudelta suhteelta ei voi vaatia mitään. Ainoastaan odottaa ja katsoa millaiseksi suhde kehittyy. Mielestäni liian varhain ja liian kovin odotuksin heittäydytään suhteeseen. Kannattaisi deittailla enemmän ja ottaa suhteen alkupuolisko rennommin. Aivan yhtä paljon kuin mitä itse haluaa ( "vaatii") kumppaniltaan pitäisi miettiä mitä kumppani haluaa. Suhdehan on ennenkaikkea molempien osapuolten mieltymysten yhteensovittelua. Vaikka olisi miten tarkasti keskustellut exliittojen karikot ja kompastukset, niin sillä ei voi välttyä uuden suhteen karikoilta, jotka saattavat olla todella yllättävissä paikoissa.
ihan samaa mieltä serenan kanssa:)
Mikä kiire varsinkin tässä iässä vaatia kaikki ja heti, usein muutetaan yhteen varsin pian vaikka nyt olisi aikaa katsella ja kuunnella ja tutustua rauhassa toisiin.
Lapsethan on jo tehty;) Ja heitäkin ajatellen hiljaa hyvä tulee.
Nythän meillä on mahdollisuus olla hosumatta ja antaa aikaa itselle ja toiselle suhteen rakentamista varten, sillä varsinainen palapelihan se on kahden elämässä eronneen ja kolhuja kokeneen aikuisen yhteiselämän suunnittelu;)
Ja mieluitenhan sitä toivois että kaikki menisi hyvin ja oppisi luottamaan saisi toisesta hyvän kumppanin ja olkapään ja juttukaverin ;)
Ajatuksia herättäviä mielipiteitä. Vähän samaa asiaa sohaisin tuolla aiemmassa ketjussa. Olen samaa mieltä, että tämän ikäisenä pitäisi saada tutustua toiseen rauhassa ja ilman pakkoa. Toiselta ei voi vaatia yhtään mitään.
Monella on kai sekin kiireen taustalla, että exä on löytänyt uuden ja hänelle pitää näyttää... taloudelliset asiatkin painavat, joku tahtoo laskujen jakajaa.
Itse olen osaltani päättänyt lopettaa suhteen mieheen, joka ei suostu uskomaan että haluan tutustua hitaasti. Muutama kuukausi tapailua takana ja avioliitosta puhui jo alussa.
Tämä ikä on kai loppujen lopuksi aika samanlaista kuin teini-ikä. Suhteita tulee ja menee ja siihen pitää tyytyä. Onhan se aikamoista vuoristorataa. No kesä on hyvä aika ottaa happea, ajatella omiaan ja keräillä palasia... yksikseen.
..ja haluaakokaan sitä vaki kumppania siihen loppuiäksi?
Miten siihen ei sitten muka kyllästyisi?
Kyllä minä ainakin jo keski-ikäisena haluan jo vähän eri juttuja, kuin teininä..
Omat ystävät, omia menoja, omia harrastuksia...
Herätä välillä ihan vain itseni kanssa, ilman kuorsausta viereltä ja vaatimuksia siitä ja tästä..
Omat suunnitelmat kesälomalla, tehdä sitä, mitä itse haluan, en toisen mukana menemistä jollekkin mökille siivoileen..
Ei anoppilareissuja...ei miehen sukulaisia, omatkin riittävät omiksi tarpeiksi.
Onko niitä niin vahvoja miehiä, joille riittäisi näkeminen ja läheisyys silloin tällöin, ilman mitään velvotteita?
Kylläpä panikin miettiin, mihin tosiaan sitä miestä tarttenkaan?