Raamatussa kerrotaan monia asioita, joita ei voi tietenkään käsittää totuutena sanatarkasti, eiväthän Raamatun tekstien kirjoittajat voineet aikanaan tietään kaikkia asioita niin tarkasti kuin nykyaikaisen tieteen valossa jo tiedetään. Raamatun tekstien kirjoittajat eivät sitä paitsi edes tienneet, että ne heidän kirjoituksensa satoja vuosia myöhemmin yhdistetään yhdeksi kirjaksi, josta käytetään nimeä Raamattu.
Esimerkkinä vaikkapa tuo "mieheksi ja naiseksi Jumala heidät loi" on hyvin vaikea käsittää oikein, mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan? Mies ja nainen ovat sukupuolia ja molemmat sukupuolet muuntelevat hyvin paljon sekä fyysisiltä ominaisuuksiltaan että seksuaalisesti. Miehen ja naisen seksuaalisuus voi olla hyvin yksilöllistä, sillä jokaisessa miehessä ja naisessa on sekä hetero- että homoseksuaalisuutta yksilöllisenä yhdistelmänä. Tässä tuskin on vielä mitään kovin vaikeaa tajuttavaa.
Mutta entä miten te luterilaiset sitten suhtaudutte intersukupuolisiin ihmisiin, heitähän on keskuudessamme myös, eikä heitä pidä sekoittaa homoihin tai lesboihin. Intersukupuolinen voi olla hyvin naisellinen myös sukuelimiltään, vaikka hänellä onkin miehen kromosomisto, mutta silti hän saattaa tuntea itsensä joko mieheksi tai naiseksi. On myös miehen muotoisia intersukupuolisia, ja itse asiassa intersukupuolinen lapsi saattaa syntyä täysin yllättäen aivan tavalliselle heteropariskunnalle.
Miten häneen pitäisi suhtautua? Tuomitaanko hänet tai hänen vanhempansa syntisinä? Ehdotan tätä periaatetta ensimmäisenä, sillä luterilaisuudessahan tuomitaan kaikki asiat.
Kertokaa te, miten on oikein suhtautua intersukupuoliseen lähimmäiseen? Taustatietona vielä sellainenkin, että eräs maailmankuulu amerikkalainen filmitähti on intersukupuolinen nainen, enkä viitsi mainita tässä hänen nimeään, sillä hänen tuomitsemisensa olisi täysin tarpeetonta. Useimmat luterilaiset ovat katsoneet hänen elokuviaan arvaamatta ollenkaan, millainen hänen taustansa on.
Esimerkkinä vaikkapa tuo "mieheksi ja naiseksi Jumala heidät loi" on hyvin vaikea käsittää oikein, mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan? Mies ja nainen ovat sukupuolia ja molemmat sukupuolet muuntelevat hyvin paljon sekä fyysisiltä ominaisuuksiltaan että seksuaalisesti. Miehen ja naisen seksuaalisuus voi olla hyvin yksilöllistä, sillä jokaisessa miehessä ja naisessa on sekä hetero- että homoseksuaalisuutta yksilöllisenä yhdistelmänä. Tässä tuskin on vielä mitään kovin vaikeaa tajuttavaa.
Mutta entä miten te luterilaiset sitten suhtaudutte intersukupuolisiin ihmisiin, heitähän on keskuudessamme myös, eikä heitä pidä sekoittaa homoihin tai lesboihin. Intersukupuolinen voi olla hyvin naisellinen myös sukuelimiltään, vaikka hänellä onkin miehen kromosomisto, mutta silti hän saattaa tuntea itsensä joko mieheksi tai naiseksi. On myös miehen muotoisia intersukupuolisia, ja itse asiassa intersukupuolinen lapsi saattaa syntyä täysin yllättäen aivan tavalliselle heteropariskunnalle.
Miten häneen pitäisi suhtautua? Tuomitaanko hänet tai hänen vanhempansa syntisinä? Ehdotan tätä periaatetta ensimmäisenä, sillä luterilaisuudessahan tuomitaan kaikki asiat.
Kertokaa te, miten on oikein suhtautua intersukupuoliseen lähimmäiseen? Taustatietona vielä sellainenkin, että eräs maailmankuulu amerikkalainen filmitähti on intersukupuolinen nainen, enkä viitsi mainita tässä hänen nimeään, sillä hänen tuomitsemisensa olisi täysin tarpeetonta. Useimmat luterilaiset ovat katsoneet hänen elokuviaan arvaamatta ollenkaan, millainen hänen taustansa on.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onhan aina joku harvinainen poikkeuskin olemassa. Olen kerran tavannut ihan fiksun ateistin.
Raamattu on katoliselle kirkolle Pyhä kirja.
Apostolisen uskon nojalla pyhä kirkko pitää sekä Vanhan että Uuden testamentin kirjoja kokonaisuudessaan ja kaikkine osineen pyhinä ja kanonisina, sillä Pyhän Hengen innoituksesta kirjoitettuina niiden tekijänä on Jumala ja ne on sellaisina annettu kirkolle.
Koska kaikkea, mitä inspiroidut kirjoittajat eli hagiografit vakuuttavat, on pidettävä Pyhän Hengen vakuuttamana, niin on tunnustettava Raamatun opettavan horjumattomasti, uskollisesti ja erehtymättömästi sen totuuden, jonka Jumala meidän autuutemme vuoksi on tahtonut saada Raamattuun kirjoitetuksi.
On kuitenkin ehdottoman väärin ja kiellettyä joko supistaa inspiraatiota tiettyihin pyhien kirjoitusten osiin tai myöntää, että pyhä kirjoittaja on tehnyt virheen.
Raamattu on siis täysin erehtymätön. Paavi Damasus määritteli vuonna 382 Rooman kirkolliskokouksessa tradition perusteella, mitkä kirjat sisältyvät Raamattuun. Kaikki myöhemmät kristilliset lahkot ovat hyväksyneet paavin määritelmän.