Olen kolmen lapsen äiti, joista nuorimmainen on 4 vuotias ja jonka synnytyksen jälkeen sairastuin masennukseen.
Tätä sairautta ehdin sairastaa 1,5 vuotta ennen sen toteamista ja elämä oli yhtä tuskaa kaikki ne päivät, jotka vietin töissä ja kotona... masennukseni alkoi saada psykoottisia oireita kesällä 2008, jolloin vihdoin ja viimein lähdin hakemaan itselleni apua. Lukuisten avunpyyntöjen jälkeen minut ohjattiin paikalliseen tk:n päivystävälle lääkärille, joka kirjoitti lähetteen mielisairaalaan.
Tuota hetkeä en unohda koskaan, minua niin hävetti. Mutta en kerta kaikkiaan jaksanut enää muuta kuin itkeä päivästä toiseen hermoromahduksen partaalla, josta kärsi koko perhe, lapset ja puoliso. Niinpä lähdettiin mieheni kanssa kohti mielisairaalaa, jonne minulle oli varattu oma huone. Kuinkas ollakaan ylilääkäri katsoi parhaaksi, että minun parempi sairastaa kotona rakkaitteni parissa lääkkeiden avulla. Ja siitä toipuminen alkoi. Kävin psykoterapiassa, nukuin yöni monien vuosien jälkeen levollisesti ja aloin huolehtia itsestäni voidakseni huolehtia lapsistani.
Kolme vuotta olen syönyt lääkkeitä ja elämä on tasaista ja turvallista. Nautin jokaisesta hetkestä, jonka saan olla kotona perheeni kanssa ja salainen unelmani on saada vielä neljäs lapsi, mutta pelko sairauden uusimisesta vie voiton... minulle on kyllä sanottu, ettei sairaus uusi, sillä jokainen raskaus on erilainen. Pelottaa, mutta silti haluaisin toteuttaa kesken jäänyttä unelmaani suuresta perheestä ja sitoutumisesta kotiin. Vai tulisiko minun luopua unelmastani? Kokemuksia?
Neljäs lapsi???
1
255
Vastaukset
- regtvxv
kannattaa myös miettiä, että teetko neljännen siksi, että voisit olla sitten kotona pidempään? Moni joka ei halua työelämään, tekee lapsia aina lisää vain siksi, että "saa olla kotona". Mielestäni kotiäitinä oleminen pitäisi olla ihan yhtä arvostettua, vaikka sitten lapset olisivatkin vähän isompia. Itsekin olen miettinyt kolmatta lasta joskus, mutta taitaa jäädä meillä kahteen, koska en jaksaisi kolmatta enää pienellä ikäerolla ja tuskin enää jaksan ryhtyä vauva-arkeen kun nämä kaksi ovat jotain 4-5-vuotiaita...olen ajatellut, että on sitten kotona tai tekee osa-aikaista vaikka nämä kaksi lasta olisikin vähän isompia. Itsellä oli muuten esikoisesta joku lievä masennus 2kk synnytyksen jälkeen, mutta meni ohi ja pelkäsin tokan kohdalla samaa, mutta ei se tullutkaan! Kuulemma jos etukäteen varautuu, että elämä ei ole helppoa ja saattaa tulla masennus, niin silloin se ei yleensä tule - näin ainakin minulla kävi toisen kerran!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
eerikäinen novassa sanoi ei kukaan enää aja manuaalivaihteilla
meillä on 3 autoa talissa ja kaikissa manuaalilaatikot, on meillä vielä tämmöiset vaikka toisin puhutaan.1591733Ilo, joka nousee silmiisi saakka
kun katseemme kohtaavat. Olet energinen, aito, ihana. Välillä tuijotat suoraan silmiini - enkä hämmenny, katson takaisin671626Jokaisella on omat syntinsä
Minä olisin niin mielelläni sinun. Ehkä joskus viittasitkin siihen. Olet nainen ajatuksissani jatkuvasti ja taidat tietä761394En oikeasti
Tiennyt että sinulla on ollut vaikeuksia ja huonoja aikoja. Olen oikeasti pahoillani, ja olisin myös toiminut eritavoin1311312- 461198
- 173977
90-luvulla maa syöksyi lamaan, ja silloinkin oli syypäinä samat tahot kuin nyt
Laman aiheuttajat olivat demarivetoinen virheellinen finanssipolitiikka, sekä ay-liikkeen taipumattomuus tilanteessa mik102975Vakava varoitus perussuomalaisista!
Keskustan Annika Saarikolta veret seisauttavaa tekstiä, lukekaa uutinen kokonaisuudessaan, tässä siitä maistiainen: ”Ke176765Mä olisin niin iloinen
Jos vielä joskus nähtäis.. Ollaanko tulkittu mies toisiamme väärin?. Kumpikin luuli ettei toinen tykkää, vaikka molemmat60754Olisitko ihminen minulle. Ihan ihminen vain.
Tiedätkö, että saan kyyneleet silmiini, niin syvästi sinua kaipaan. Meidän välillä on jotain todella syvää, kaunista ja42717