Itse en millään halunnut tulla uskoon, koska minulla oli tosi nukkavieru kuva kristityistä. Luulin että joudun heittään indie musan roskiin ja vetämään päälleni säkin, vaikka opiskelin visuaalista alaa. SIlti mussa oli tyhjyys.
Sanoin Jumalalle " Jeesus, jos sä oot olemassa niin johdata mun elämään sellainen ihminen, joka ei edusta mun surkeeta kuvaa kristityistä. Sellainen, joka elää sun sanassasi, mutta on luova jne. Jumala itse on kaikkein luovin. jos sen teet niin seuraan sua ja tahdon tehdä parannusta käytöksessäni ja elämässäni, mutta jos kaikki kaunis ja visuaalinen otetaan multa pois, niin otetaan myös lahja jonka annoit."
Sitten tapasin sellaisen ihmisen, jonka olemus oli ihan eri kuin muilla, itsevarma ja kiltti, ei itsekäs ja perhe oli hänelle tärkein hänestä näkyi jokin erityine rauha. Hän oli designer ja hänen perheensä aivan mahtava. Ajattelin että haluan tuollaisen perheen, voiko noin hyviä miehiä olla kuin hänellä oli?
Niillä oli kotona "seurakunta" eli perheenä kokoonnuttiin ja luettiiin raamattua ja rukoiltiin, tämä siksi kun kyseisellä paikkakunnalla ei ollut muuta kuin katolinen kirkko. Mut kutsuttiin sinne ja tuntui hyvältä tehdä uskon päätös. En tuntenut mitään kummaa, mutta sen jälkeen mun käytös muuttui täysin ja olin niin janoinen raamatun suhteen että luin sen alle puolessa vuodessa. Aattelin että Jeesus oli siisti tyyppi, haluan tuntea sen paremmin.
Jumala vastasi pyyntööni ja myöhemmin osoitti olevansa olemassa ihan oikeasti. Lopetin hetkessä baarissa notkumisen ja kevyetsuhteet siihen ekaan rukoukseen,mutta olen toteuttanut itseäni luovasti ja pitäytynyt suhteista ja hokenut Jumalalle että johdata mulle se mulle oikea ihminen. Tähän meni useampi vuosi, olin yksin, mutta en yksinäinen. Sain rauhassa kasvaa ja eheytyä, tiesin mitä halusin ja vähempään en tyytynyt. Sain ihanan liiton.
Jumala on hyvä kun kuuntelee häntä. Jos olen tehnyt väärin ja langennut, tulee tosi huono omatunto. se on vahvistunut uskossa. Silloin osaa pyytää anteeksi ja
pyrkiä parempaan. Baarissa olo oli minulle joka viikonloppuista. Baarit itsessään ei ole musta paha asia, mutta jos sillä on yliote tai se saa tekemään huonoja asioita niin sit se on. Nykyisin käyn siisteissä baareissa juomassa alkoholittomia drinkejä ja nauttimassa hienosta sisustuksesta.
Musta tuntuu aina tosi oudolta kun ihmiset pitää kristittyjä niin vammasena, vanhan aikasena ja sellasena et kaikki on syntiä. Mun ystäväpiirissä ei ole yhtään sellaista tyyppiä. Onko niitä jossain itäsuomen tuppukylissä?
Sellainen karkottaa ihmiset seurakunnista. Meillä sanotaan ,että toteuta ittees, käytä Jumalan lahjoja oikein ja hyvään.
Onneksi on seurakuntia jokaiseen makuun , jos haluaa vetää virsii niin saa vetää ja jos haluu vähän nuorekkaampaa tyyliä niin hyvä että molempia on.
ei kaikkia samaan muottiin.
Sanoin Jumalalle " Jeesus, jos sä oot olemassa niin johdata mun elämään sellainen ihminen, joka ei edusta mun surkeeta kuvaa kristityistä. Sellainen, joka elää sun sanassasi, mutta on luova jne. Jumala itse on kaikkein luovin. jos sen teet niin seuraan sua ja tahdon tehdä parannusta käytöksessäni ja elämässäni, mutta jos kaikki kaunis ja visuaalinen otetaan multa pois, niin otetaan myös lahja jonka annoit."
Sitten tapasin sellaisen ihmisen, jonka olemus oli ihan eri kuin muilla, itsevarma ja kiltti, ei itsekäs ja perhe oli hänelle tärkein hänestä näkyi jokin erityine rauha. Hän oli designer ja hänen perheensä aivan mahtava. Ajattelin että haluan tuollaisen perheen, voiko noin hyviä miehiä olla kuin hänellä oli?
Niillä oli kotona "seurakunta" eli perheenä kokoonnuttiin ja luettiiin raamattua ja rukoiltiin, tämä siksi kun kyseisellä paikkakunnalla ei ollut muuta kuin katolinen kirkko. Mut kutsuttiin sinne ja tuntui hyvältä tehdä uskon päätös. En tuntenut mitään kummaa, mutta sen jälkeen mun käytös muuttui täysin ja olin niin janoinen raamatun suhteen että luin sen alle puolessa vuodessa. Aattelin että Jeesus oli siisti tyyppi, haluan tuntea sen paremmin.
Jumala vastasi pyyntööni ja myöhemmin osoitti olevansa olemassa ihan oikeasti. Lopetin hetkessä baarissa notkumisen ja kevyetsuhteet siihen ekaan rukoukseen,mutta olen toteuttanut itseäni luovasti ja pitäytynyt suhteista ja hokenut Jumalalle että johdata mulle se mulle oikea ihminen. Tähän meni useampi vuosi, olin yksin, mutta en yksinäinen. Sain rauhassa kasvaa ja eheytyä, tiesin mitä halusin ja vähempään en tyytynyt. Sain ihanan liiton.
Jumala on hyvä kun kuuntelee häntä. Jos olen tehnyt väärin ja langennut, tulee tosi huono omatunto. se on vahvistunut uskossa. Silloin osaa pyytää anteeksi ja
pyrkiä parempaan. Baarissa olo oli minulle joka viikonloppuista. Baarit itsessään ei ole musta paha asia, mutta jos sillä on yliote tai se saa tekemään huonoja asioita niin sit se on. Nykyisin käyn siisteissä baareissa juomassa alkoholittomia drinkejä ja nauttimassa hienosta sisustuksesta.
Musta tuntuu aina tosi oudolta kun ihmiset pitää kristittyjä niin vammasena, vanhan aikasena ja sellasena et kaikki on syntiä. Mun ystäväpiirissä ei ole yhtään sellaista tyyppiä. Onko niitä jossain itäsuomen tuppukylissä?
Sellainen karkottaa ihmiset seurakunnista. Meillä sanotaan ,että toteuta ittees, käytä Jumalan lahjoja oikein ja hyvään.
Onneksi on seurakuntia jokaiseen makuun , jos haluaa vetää virsii niin saa vetää ja jos haluu vähän nuorekkaampaa tyyliä niin hyvä että molempia on.
ei kaikkia samaan muottiin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.