"en taistele niinkuin ilmaan hosuen, vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi." 1.Kor.9:26-27
Paavali kuvaa uskonvaellustaan taisteluksi, jossa hän kurittaa omaa ruumistaan ja joutuu peräti masentamaan sitä, 9:27.
Taistelukuvauksessa Paavali käyttää aitoja nyrkkeilytermejä kuten 'πυκτευω' (nyrkkeillä) ja 'υπωπιαζω' (iskeä silmän alle).
UT1992 jae 9:26 "Minä en siis juokse päämäärättömästi enkä nyrkkeillessäni huido ilmaan" ja jae 9:27 "Kohdistan iskut omaan ruumiiseeni ja pakotan sen tottelemaan, jottei itseäni lopulta hylättäisi, minua, joka olen kutsunut muita kilpailuun."
Paavali ei siis kerskaa eikä muistele mahdollisia nuoruutensa aikaisia tappelukokemuksia, ei. Kysymyksessä on se taistelu, jota Paavali - tuo Herramme kutsuttu apostoli - kävi OMASSA lihassaan ja ruumiissaan vaikuttavaa vihollista vastaan.
Tässä on miettimistä niille, jotka valehtelevat seisovansa kuin kukko tunkiolla vanhan luontonsa ja oman lihansa tyrmääjinä.
Minä haluan olla Paavalin seuraaja ja käyn taistelua samalla asenteella kuin hän. Nyrkki silmän alle, kuvaannollisesti toki,
taistelussa vanhan ihmisen luontoa ja lihan tahtoa vastaan.
Kaikki haihattelevat puheet (tänää.., greeen) uuden luomuksen lopullisesta voitosta, voittopalkinnon saamisesta täällä ajassa, ovat silkkaa petosta. Erityisen vaaralliseksi nuo puheet tulevat, jos niiden varaan liitetään uudestisyntyminen - kuten nimimerkit harhauttavilla puheillaan tosiasiassa tekevät.
Paavalin aina ajankohtainen varoitus on "Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte."
Meidän on alati vaellettava Hengessä. On uskottava täydelliseen voittoon kaikesta lihan tahdosta. Mutta taistelu on vielä kesken.
Paavali kuvaa uskonvaellustaan taisteluksi, jossa hän kurittaa omaa ruumistaan ja joutuu peräti masentamaan sitä, 9:27.
Taistelukuvauksessa Paavali käyttää aitoja nyrkkeilytermejä kuten 'πυκτευω' (nyrkkeillä) ja 'υπωπιαζω' (iskeä silmän alle).
UT1992 jae 9:26 "Minä en siis juokse päämäärättömästi enkä nyrkkeillessäni huido ilmaan" ja jae 9:27 "Kohdistan iskut omaan ruumiiseeni ja pakotan sen tottelemaan, jottei itseäni lopulta hylättäisi, minua, joka olen kutsunut muita kilpailuun."
Paavali ei siis kerskaa eikä muistele mahdollisia nuoruutensa aikaisia tappelukokemuksia, ei. Kysymyksessä on se taistelu, jota Paavali - tuo Herramme kutsuttu apostoli - kävi OMASSA lihassaan ja ruumiissaan vaikuttavaa vihollista vastaan.
Tässä on miettimistä niille, jotka valehtelevat seisovansa kuin kukko tunkiolla vanhan luontonsa ja oman lihansa tyrmääjinä.
Minä haluan olla Paavalin seuraaja ja käyn taistelua samalla asenteella kuin hän. Nyrkki silmän alle, kuvaannollisesti toki,
taistelussa vanhan ihmisen luontoa ja lihan tahtoa vastaan.
Kaikki haihattelevat puheet (tänää.., greeen) uuden luomuksen lopullisesta voitosta, voittopalkinnon saamisesta täällä ajassa, ovat silkkaa petosta. Erityisen vaaralliseksi nuo puheet tulevat, jos niiden varaan liitetään uudestisyntyminen - kuten nimimerkit harhauttavilla puheillaan tosiasiassa tekevät.
Paavalin aina ajankohtainen varoitus on "Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte."
Meidän on alati vaellettava Hengessä. On uskottava täydelliseen voittoon kaikesta lihan tahdosta. Mutta taistelu on vielä kesken.
Vastaukset 19
Vanhimmat
"juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa".
Hebrealaiskirjeen kirjoittajalla, Heb.12:3-4, on varma käsitys siitä, että meidän taistelumme syntiä vastaan jatkuu yhä:
"Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä
sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette
väsyisi ja menettäisi toivoanne.
Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa,
taistellessanne syntiä vastaan,"
Armo meille on luvattu avuksemme oikeaan aikaan, mutta se ei merkitse alistumista yhdellekään tietoiselle synnille. Päinvastoin.
Olkaamme uskollisia Jeesuksen seuraajia. Meidät on kutsuttu voittamaan. Hänen kauttaan meille on luvattu taistelussa jalo voitto niin, että polkumme "on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka". Sananl. 4:18
"en taistele niinkuin ilmaan hosuen, vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi." 1.Kor.9:26-27
Siinäpä sitä on itsekuritusohjetta. Parempi niinkin kuin olla väkivallanteoissa muita kohtaan.
Uskovaisella tulee ohjeen mukaan olla piikkiruoskat ja muut itsekidutusvälineet.
Kuinka usein ja millä tavalla uskovan tulee hakata itseään? Onko siitä ohjeita?
>>Kuinka usein ja millä tavalla uskovan tulee hakata itseään?
Näen asian juuri päinvastoin, Suopursukukka.
"Itsekuritusohjeet" joista 1.Kor.9 puhuu ovat tarkoitetut asioiden eliminoimiseksi ja niistä voitolle pääsemiseksi jotka estävät yltäkylläistä ja sisäisesti tyydytettyä elämää.
Kun luet jakeet asiayhteydessä huomaat ettei kilvoitus tapahdu omassa voimassa vaan Pyhän Hengen auttamana.
Ei siis omaa persoonallisuutta murjoen, itseään kiduttaen ja tukahduttaen, vaan Pyhän Hengen auttamana. Pyhä Henki ei auta sellaiseen mikä on sairaalloista tai muuten väärää. Hän johtaa todellisesti persoonalliseen elämään jossa ihminen vapautuu olemaan Luojansa yhteydessä rakastettuna ja hyväksyttynä juuri se joka on.
- - -
Kristilliseen vaellukseen kuuluu risti. Hengen ja lihan kamppailu tarkoittaa että ihmisessä yhä kristittynäkin on taipumuksia jotka riitelevät ja kapinoivat Jumalan tahtoa vastaan. Näiden taipumusten eli lihallisen luonnon seuraaminen tekee kristityn elämästä ankean, johtaa pois Jumalan läheisyyden tuntemisesta. Jos kristitty sitten vielä lähtee tekemään kompromisseja ja selittää lankeemuksensa normaaliksi kristityn elämäksi, päästäkseen tällä keinoin ristiriidasta, seurauksena on hengellinen kuolema. Maailmallinen ilo ei korvaa Jumalan tuntemista - pukeutukoon kuinka uskonnolliseen kaapuun tahansa.
Ainoastaan ristin kautta voidaan elää Pyhän Hengen valloittamaa ja valaisemaa elämää. Siinä on sisäistä parantumista ja mielekkyyttä: elää ihmisenä jokainen lahjaksi saatu päivä.
Raamatun mukaan risti on Jumalan voima meille jotka uskomme. Risti on siis annettu avuksi elääksemme voittoisaa elämää. Risti ei ole negatiivinen vaan positiivinen asia, koska sen kautta Pyhä Henki johtaa vapautumiseen tekijöistä jotka estävät ja tukahduttavat hengellisen kasvun.
Ihminen ei myöskään voi itse "naulita itseään ristiin". Kristitty omaksuu Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen voitoksi syntien yli. Näin kuuliaisuus ja antautuminen tuo voiton.
- - -
Paavalin sanat päämäärätietoisesta, aktiivista tahtoelämää harjoittavasta, kilvoittelevasta uskonelämästä on tarkoitettu uskoville joilla perusasia [ansioton armo] oli jo selvillä.
Päämäärätietoinen elämä, jossa kutsumustietoisuus on pinnallisempia yllykkeitä tärkeämpi, ei siis ole itsensä hakkaamista vaan nimenomaan antautumista ja sitoutumista Kristukseen ja evankeliumin avaamaan tehtävään, joka on mielekästä elämää. Ilman tällaista antautuneisuutta kristitty varmasti lyö päätään seinään...
Esimerkkeinä seksuaaliset ja/tai päihteisiin liittyvät lankeamukset. Ensinmainittujahan yritetään kovasti selittää luonnolliseksi elämäksi kristityllekin. Rippikouluissa ei enää puhuta esiaviollisesta seksistä mitään.
Kristitty joka tekee kompromisseja "lihansa" kanssa ja lähtee elämään niin kuin maailmassa eletään loukkaa sisäistä itseään vastaan. Se jos mikä on tarpeetonta ja käsittämätöntä itsekidutusta. Lopulta johtaen kokonaan eroon hyvän Jumalan yhteydestä.
Paavalia ei kannata pitää esimerkkinään. Hänellä oli paljon ongelmia ja luonnevikoja. Niistä huolimatta hän "kilvoitteli" ja ehkä juuri siksi, joutui " jatkuvasti kamppailemaan itsensä kanssa. Jos idolia haluaa niin kyllä sieltä Raamatusta löytyy "normaalejakin" ihmisiä ketä apinoida, jos niitä ei omista kotiympyröistä, lähi-tai ystäväpiiristä löydy.
Kiitos kommentista, uskon sisar!
Käsityksemme apostoli Paavalista eivät taida mennä ihan yksiin.
Minulle Paavali aivan ehdottomasti sopii kilvoittelijan esikuvaksi.
Mistään luonnevioista en usko Paavalin kohdalla olevan kysymys.
Mistä olet saanut moisen mielikuvan tuosta 'grand old apostolista?
Kommenttisi oli joka tapauksessa mielenkiintoinen. Jatketaan Paavalin tutkailemista tarkempaan, jos aihe kiinnostaa sinua.
Ei ole mitään tolkkua hakata päätään seinään.
Tärkeitä on itsensä voittaminen ja se on sitä kun ei yritä olla parempi kuin on.
Kuvaile miten hyvä olet Peku meille ???
Asian 'tolkku' riippuu siitä, mitä sinä tarkoitat pään seinään hakkaamisella. Fyysisestä hakkaamisesta EI ole kysymys.
Hengellisessä mielessä itsensä pitäminen kuolleena synnille on kuvaannollisesti, mutta huom. vain kuvaannollisesti, verrattavissa mainitsemaasi 'hakkaamiseen'.
Asian sisältöä ei kannata tarkemmin kuvata, koska sinulla ei mitä ilmeisimmin toistaiseksi ole hengellistä ymmärrystä tällaisiin asioihin. Sanottakoon se, että jokaisella on asioita, joiden voittaminen ei ole aivan yksinkertaista, mutta joista joudumme luopumaan vaeltaessamme uskollisesti Jeesuksen seuraajina.
Voittopuolisesti kilvoittelu sujuu niissä merkeissä, että Jeesuksen seuraaminen tuottaa pelkkää iloa, koska kilvoittelun perustana on Jumalan valtava rakkaus meitä kohtaan.
1.Kor.2:13 "ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.
2:14 Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti."
Ihmetyttää kun ihmisten pitää olla jonkun plagio, eikä voi olla oma itsensä.
Jumala loi meidät kuitenkin yksilöiksi ei massaihmisiksi, joten olkaamme yksilöitä, sellaisina kuin olemme.
Pikku paavaleja onjo ihan tarpeeksi joten eläkäämme omaa elämää.
Ei ole tarkoitus, että uskovat pyrkivät kenenkään plagiaateiksi.
Mutta Raamatussa puhutaan uskovien esikuvista; sellaisista kilvoittelijoista, joiden elämästä ja uskollisuudesta voimme oppia.
Paavali ei epäröinyt edes vangin kahleissa ollessaan tarjota omaa uskovan 'statustaan' malliksi jopa kuningas Agrippalle:
26:28 Niin Agrippa sanoi Paavalille: "Vähälläpä luulet taivuttavasi minut kristityksi."
26:29 Mutta Paavali sanoi: "Toivoisin Jumalalta, että, olipa vähällä tai paljolla, et ainoastaan sinä, vaan myös kaikki te, jotka minua tänään kuulette, tulisitte semmoisiksi, kuin minä olen, näitä kahleita lukuunottamatta."
Paavali oli niinkin rohkea, että hän kirjoitti korinttolaisille:
"Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja." 1.Kor.11:1
Kerroppa sinä minulle, löytyisikö Kristuksen seuraajalle jostain parempaa esikuvaa kuin Paavali! Otan vastaan ehdotuksia..
Ei varmaan Jeesuxen jälkeen paljon löydy vaikka Pietari ja John Hydes oli myöskin valtavia esikuvia josta voimme paljon otta opix. Rukoilihan John niin että hän aivan musersi sydän niissä rukoustaistelussa missä hän jatkuvasti eli ja lääkärit ihmetteli miten hän oli saanut sydän noin huonon kuntoon. Nuorena kuoli noin 40v muistaisin .
Elikä ihan Paavain opin mukaan hän masensi oma ruumista... : )
Semper Rakas veli !! Kerro miten sä ajattelet tästä että voiko ihminen koko sydämestä olla halu voittaa synninalueita,, jos hän ei koe että ne vie hänet helvettiin?
Hyvä ja miettimisen arvoinen aloitus !! Siunausta !!!
Eiköhän asia ole niin, että vain harvat uskovat ovat ottaneet vastaan tämän kutsun Herraltaan:
1.Piet.1:15-16 "vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi.
Sillä kirjoitettu on: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä."
Tuskin tätä seuraavaakaan kehotusta on kovin vakavasti otettu esimerkiksi ekumeenisten nimikristittyjen riveissä:
"Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee."
Laodikean kylläinen ja sokea henki (Ilm.3:14-18) on valtaamassa yhä laajemmat uskovien piirit:
14 Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku:
15 Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava!
16 Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos.
17 Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.
18 Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit."
Niin voiko siinä sanoa muuta kun Amen ??
Monet eivät ovat huomanneet että Raamatussa sanotaan nuhteesta ja kuka on nuhteeton näin -->
Ef. 5:27
saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.
Fil. 3:6
Elikä näin
Fil. 3:6
intoon nähden seurakunnan vainooja, lain vanhurskauteen nähden nuhteeton.
1. Tim. 3:2
Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan,
Tit. 1:6
jos missä olisi joku nuhteeton, yhden vaimon mies, jonka lapset ovat uskovia, eivät irstaudesta syytettyjä eivätkä niskoittelevia.
Tit. 1:7
Sillä seurakunnan kaitsijan on, niinkuin Jumalan huoneenhaltijan tulee, oltava nuhteeton, ei itserakas, ei pikavihainen, ei juomari, ei tappelija, ei häpeällisen voiton pyytäjä,
Paavalin kaikki kirjeet saisi raamatusta poistaa, joko siirtää ne muesoon tai tutkijoitten kammareihin, sillä niissä on lähinnä ihmisen masokistista jumaluutta.
Jeesusken Vuorisaarna riittä ja siihen ei ole mitään lisättävää.
Vai ei ruumiin kuritus kuulu uskovalle?
Entä nämä?
Alotetaan lievimmistä.
- Nälällä itsekuritus alkoi jo varhain ja on ohjeena vieläkin. Siihen liittyi ns. pyhimysten peseytymättömyys, liassa ja saastassa elämisen "pyhyys". Varhaiset pyhimykset olivat juuri näitä sonnassa eläneitä työtätekemättömiä lurjuksia.
- UT:n sadat itsekidutukseen liittyvät säännöt. Nainen ei saisi olla avopäin. Naisen pitäisi opetella olemaan hiljaa ja vain poikkkeustapaukissa kysyä varovasti mieheltään.
- Nuorten ja vanhempienkin ei-aviossa olevien pitää vastoin luontoa kiduttaa itseään ilman seksiä.
- Kaikki ne kohdat, miten pitää olla uskovainen, miten missä ja milloin rukoilla. Saako olla aviossa tai suhteissa toisinajattelijoiden kanssa.
- Koko UT:n säännöstöä elämää kahlivina säännöksinä. Suurta itsekidutusta.
Samalla se on kidutusta, kuten palstalla näkyy, erilaisten suuntien kesken määräilevinä käskyinä pyrkiä hallitsemaan uskovan käytöstä. Halutaan kiduttaa toisia.
Jo seksin kieltäminen kaikilta, jotka eivät ole aviossa, merkitsee valtaisaa kidutusta.
- Vuosisatojen ajan tosihurskaalle uskovalle oli hyve hakata itseään piiskoillla ym. sekä hakkauttaa toisella itseään. Homma on olemassa edelleenkin.
- Aikojen kuluessa miljoonien kristittyjen saamat orgasmit saadessaan tappaa vääräuskoisia.
Tästä työstä tehtiin hyve ja hyvälle sotilaalle on annettu prenikoita.
Vääräuskoisten tappaminen ja kiduttaminen jatkuu edelleenkin. Papit kulkevat Irakissa, Afganistanissa ja Libyassa tappajia lohduttamassa.
- Usein esim SF:n muodollisesti isälliset "neuvot" toisuskoville mutta joden takaa kuultaa "perkele, jos ette tottele....ja silleen". Eikö tämän tyylinen kirjoittelu ole kiduttamista.
En kannata minkäänlaista väkivaltaa, kiduttamista, alistamista tai muuta sellaista. Kuulostaa kenties naiivilta sinun mielestäsi, kun asetan niissäkin asioissa esikuvakseni Jeesuksen, Nasaretilaisen, joka toi rauhan ja rakkauden, armon ja totuuden evankeliumin.
Minä olen viimeinen henkilö puolustamaan vääryyttä ja vallan himoa, joihin kristinuskoa on jumalattominen ihmisten toimesta käytetty.
Haluan elää ja uskoa todeksi tämän Uuden Liiton periaatteen:
"Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys." Roomalaiskirje 13:10