Mulla oli tilanne, jossa tutustuin netissä yhteen mieheen. Ilmoitin jo alussa, että olen aika hitaasti lämpenevä ja haluan tutustua ihan rauhassa ennen kuin sovimme tapaamista tms. Ehdimme vähän aikaa chattailla kun mies jo ehdottaa tapaamista kun on seuraavana päivänä aivan "sattumalta" käymässä paikkakunnallani. Sanon, että haluan tutustua vähän paremmin ennen tapaamista, mutta vähän ajan kuluttua mies alkaa taas vänkäämään samasta asiasta.. Ja lopulta sitten pyytelee puhelinnumeroakin.
Ei voi mitään, mutta mulla kyllä kiinnostus lopahti tuon myötä kun mies alkaa vänkäämään vastaan.. Tulee sellainen olo, että hän on varmaan jatkossakin kiirehtimässä eteenpäin, ja on ehkä hakemassa jotain muuta kuin pitkää parisuhdetta, eikä jaksa/välitäkään tutustua muhun paremmin. Ei kyllä muutenkaan sitten juttujen perusteella vaikuttanut ihan mulle sopivalta. Itse noudatan miehiin tutustuessa ihan samaa kaavaa kuin naisiin tutustuessa. Mulla voi mennä aika kauankin kun saan naisista ihan sydänystäviä itselleni. Tuo tutustuminen ja toiseen luottaminen vie aikaa. Ja jos oikeasti alan jonkun kanssa seurustella niin haluan kyllä että siihen toiseen voi luottaa ja olemme myös hyviä ystäviä. Pelkkä fyysinen vetovoima ei riitä.
Miten te näette tämän asian? Oletteko nopeasti vai hitaasti lämpeneviä? Ja kuinka usein haluatte nähdä toista tutustumisvaiheessa?
Kuinka nopeasti haluat edetä suhteessa?
34
1893
Vastaukset
- Näin se etenee
Jos mies ei vie asioita eteenpäin, nainen usein pitää miestä vässykkänä ja semihomona, eikä ole kemioita. Kahdesta pahasta, eli on liian hidas tai liian aktiivinen, kannattaa valita se liika aktiivisuus, jos haluaa joskus saada parisuhdetta ja seksiä.
- hiljaahyvätulee
Minusta tuo asioiden eteenpäin vieminen on myös sitä, että kyselee aktiivisesti ja haluaa oppia tuntemaan toisen mahdollisimman hyvin. Ja yrittää saada sen luottamuksen rakennettua toiseen ihmiseen. Tuolle luottamuksellehan kaikki perustuu (siis kun ollaan kunnon parisuhdetta etsimässä)... se kuinka nopeasti toisen haluaa nähdä, päästääkö toista käymään kotonaan, aloittaako seurustelun ja haluaako harrastaa seksiä.
Jonkun ihmisen seurassa tällainen luottamus voi syntyä melko nopeastikin, jonkun toisen kanssa taas ei ehkä milloinkaan.. - näin se etenee
hiljaahyvätulee kirjoitti:
Minusta tuo asioiden eteenpäin vieminen on myös sitä, että kyselee aktiivisesti ja haluaa oppia tuntemaan toisen mahdollisimman hyvin. Ja yrittää saada sen luottamuksen rakennettua toiseen ihmiseen. Tuolle luottamuksellehan kaikki perustuu (siis kun ollaan kunnon parisuhdetta etsimässä)... se kuinka nopeasti toisen haluaa nähdä, päästääkö toista käymään kotonaan, aloittaako seurustelun ja haluaako harrastaa seksiä.
Jonkun ihmisen seurassa tällainen luottamus voi syntyä melko nopeastikin, jonkun toisen kanssa taas ei ehkä milloinkaan..Tuo on kyllä totta, että naisella pitää syntyä luottamus mieheen, että uskaltaa päästää esim. kotiinsa. Miehillä on paljon helpompaa siinä mielessä, koskaan ei tule edes mieleen, että mitä jos päästän sen 50-kiloisen naisen kotiini, mitä kaikkea voikaan käydä?
Mutta voithan sä vain kieltäytyä (asiallisista) ehdotuksista, kun ne tulee liian aikaisin. Järkevä mies, joka etsii suhdetta ei vedä siitä hernettä nenään. Kannattaa tietysti kieltäytyä mukavalla tavalla. - hiljaahyvätulee
näin se etenee kirjoitti:
Tuo on kyllä totta, että naisella pitää syntyä luottamus mieheen, että uskaltaa päästää esim. kotiinsa. Miehillä on paljon helpompaa siinä mielessä, koskaan ei tule edes mieleen, että mitä jos päästän sen 50-kiloisen naisen kotiini, mitä kaikkea voikaan käydä?
Mutta voithan sä vain kieltäytyä (asiallisista) ehdotuksista, kun ne tulee liian aikaisin. Järkevä mies, joka etsii suhdetta ei vedä siitä hernettä nenään. Kannattaa tietysti kieltäytyä mukavalla tavalla.Juuh, niin mä oon kieltäytynytkin kun on liian aikaisin tullut ehdotukset. En vain ymmärrä, miksi jotkut aloittaa sellaisen järjettömän jankkaamisen sitten sen jälkeen, että eikö nyt kuitenkin, ootko nyt ihan varma, miksei vielä..ym. ja about viis kertaa saa kieltäytyä, että toinen ymmärtää.
- näin se etenee
hiljaahyvätulee kirjoitti:
Juuh, niin mä oon kieltäytynytkin kun on liian aikaisin tullut ehdotukset. En vain ymmärrä, miksi jotkut aloittaa sellaisen järjettömän jankkaamisen sitten sen jälkeen, että eikö nyt kuitenkin, ootko nyt ihan varma, miksei vielä..ym. ja about viis kertaa saa kieltäytyä, että toinen ymmärtää.
No se on tietty hölmöä. Ehkä se luulee, että kun hokee asiaa, niin saa tytön ylipuhuttua.
- 11+20
En ymmärrä. Ei kehenkään kirjoittamalla tutustu. Tapaamistilanteessa ollaan joka tapauksessa nollapisteessä ja lähes aina kemiat eivät tavatessa kuitenkaan kohtaa, joten koko se kirjoitteluun käytetty aika on hukkaan heitetty.
Miksi ei voi tavata ja jatkaa sen jälkeen tutustumista myös kirjeitse?
(Kotiin ei pidä ketään päästää!)
Itse en netistä enää seuraa hae mutta jos hakisin niin haluaisin tavata ASAP.- cmbmcbc
Kuinka nopeasti tiedät kehen haluat tutustua livenä? Mitkä asiat vaikuttavat?
- hiljaahyvätulee
No kyllä kirjoittelemallakin voi tutustua. Ja ihan samalla tavallahan siihen tapaamiseen tuhraantuu aikaa, kun jonkinlaisella viestittelyllä olisi jo saanut selville kannattaako edes tavata ollenkaan.
- bittivirran cowboy
hiljaahyvätulee kirjoitti:
No kyllä kirjoittelemallakin voi tutustua. Ja ihan samalla tavallahan siihen tapaamiseen tuhraantuu aikaa, kun jonkinlaisella viestittelyllä olisi jo saanut selville kannattaako edes tavata ollenkaan.
Kirjoittamalla voi antaa itsestään tietynlaisen kuvan, tuoda pelkät hyvät puolet, eikä kaikki puolet muutenkaan välity. Mikset sä halua tavata kasvotusten vaikka jossain kahvilassa käydä kahvilla? En minä ainakaan jaksaisi kirjoitella montaa kuukautta, kun ei tiedä sitten että jos kasvotusten näkee niin huomaa ettei olekaan mitään kemiaa vaikka mukavalta toinen on muuten tuntunutkin. Sä annat itsestäs kyllä ylipelokkaan ja ylivarovaisen kuvan. En mä ainakaan osaa suhtautua johonkin merkkijonoon oikein mitenkään. Omaan mielikuvaansahan siinä vain ihastuu jos ihastuu. Kyllä ihmiset on ihmisiä ja merkkijonot on merkkijonoja. Edes yhden tapaamisen perusteella sais jonkin käsityksen kenen kanssa sitä oikein kirjoittelee.
- hiljaahyvätulee
cmbmcbc kirjoitti:
Kuinka nopeasti tiedät kehen haluat tutustua livenä? Mitkä asiat vaikuttavat?
Olikohan tämä kysymys tarkoitettu minulle.. No vastaan kuitenkin. Se vähän riippuu. Jos miehellä ei ole kuvaa, ja profiilissa lukee vain tyyliin "mukava miehenalku, ota selvää jos kiinnostaa", niin haluan ennen tapaamista ottaa vähän selville, millainen ihminen on kyseessä. Haluaisin nimenomaan, että minulle kirjoittelemalla kerrottaisiin noista asioista. Jo jos esim. kysyn millainen olet, odotan että siihen osataan vastata useammallakin kuin yhdellä sanalla.
Jotkut taas osaavat jo valmiiksi tehdä niin loistavia profiileja, että saatan jo melko vähäisenkin viesittelyn jälkeen haluta tavata. Tällaisissa profiileissa on kerrottu juuri niitä asioita, joita haluan miehestä tietää. Miehen luonne tulee selväksi. Ei ole esim. vaan todettu että olen huumorintajuinen, joka ei itsessään kerro vielä yhtään mitään. Vaan on oikeasti kuvailtu tarkemmin, miten se huumorintajuisuus miehessä tulee ilmi. Profiiliin on myös saatettu määritellä millaista naista ollaan hakemassa.
Ja mitä nyt haluan tietää ennen tapaamista, niin miehen iän, nähdä kuvan, mitä hän tekee työkseen/opiskelee, mistä asioista hän on kiinnostunut, millainen hän on luonteeltaan, onko samoja kiinnostuksen kohteita kuin minulla, millaisessa elämäntilanteessa hän on, onko lapsia, ja hieman tuota aikaisempaa parisuhdehistoriaa, mielellään myös päihteiden käytöstä ja uskonnollisuudesta..Tällaisia asioita ainakin ja mielellään silleen laveammin kuin yksisanaisesti kerrottuna. Yleensä näiden asioiden perusteella, pystyn aika hyvin päättämään kannattaako treffeille ylipäätään mennä. - hiljaahyvätulee
bittivirran cowboy kirjoitti:
Kirjoittamalla voi antaa itsestään tietynlaisen kuvan, tuoda pelkät hyvät puolet, eikä kaikki puolet muutenkaan välity. Mikset sä halua tavata kasvotusten vaikka jossain kahvilassa käydä kahvilla? En minä ainakaan jaksaisi kirjoitella montaa kuukautta, kun ei tiedä sitten että jos kasvotusten näkee niin huomaa ettei olekaan mitään kemiaa vaikka mukavalta toinen on muuten tuntunutkin. Sä annat itsestäs kyllä ylipelokkaan ja ylivarovaisen kuvan. En mä ainakaan osaa suhtautua johonkin merkkijonoon oikein mitenkään. Omaan mielikuvaansahan siinä vain ihastuu jos ihastuu. Kyllä ihmiset on ihmisiä ja merkkijonot on merkkijonoja. Edes yhden tapaamisen perusteella sais jonkin käsityksen kenen kanssa sitä oikein kirjoittelee.
En minä oo mistään monesta kuukaudesta puhunut missään vaiheessa. Jos ollaan samalta paikkakunnalta niin kyllähän tuota voi hyvin nähdä jo aikaisemminkin. Eri asia sitten kaukosuhteet. Tapaamisia voi olla vaikeampi järkätä. Tuossa mainitsemassani esimerkissä me oltiin juteltu miehen kanssa max. joku puolituntia chatissa kun hän halusi jo seuraavalle päivälle sopia tapaamisen, ja jäi sitten vielä jankkaamaan asiasta kun kieltäydyin tapaamisesta. Tuo vastaan vänkääminen sai minut perääntymään vielä enemmän.
Kyllä viesteistäkin voi päätellä ja saada selville jo vaikka mitä. Ja sen huomaa kuitenkin aika nopeasti jos joku feikkaa, on liian hyvää ollakseen totta tai kirjoittelee epäloogisuuksia. Ihan itsekin hämmästyin miten hyvän luonneanalyysin minusta yksi mies osasi tehdä ainoastaan kirjoittelujeni perusteella. En ollut kertonut hänelle luonteestani mitään, vaan oltiin juteltu jotain ihan muuta.
- Itse kyllä voisin
periaatteessa kirjoitella pidempää ja tutustua, mutta on aika turhauttavaa, jos on kirjoitellut pitkään (usean kuukauden) ja sitten kun lopulta tapaa, nainen toteaakin, että kemiaa ei ole, sorry. Mieluummin katson sen "kemian" vaikka heti ja sen jälkeen voi sitten jatkaa kirjoittelua.
- Mies Raumalta
Kyllä minä kirjoittelisin pari kuukautta ennen kun ehdottaisin tapaamista. Ite olen mies , mut ei tulis mieleenkän alkaa heti ehdottelemaan tapaamista.
Parissa kuukaudessa saa jo aika hyvän tuntuman et millanen on.
Kuvan voi tietty lähettää jo parin viikon päästä jos joka päivä lähettelee sähköpostia. Et tälläin mä ajattelen. Itsekkin etsin pitempää parisuhdetta
parasta aikaa!!- 1+19
Miksi, Mies Raumalta?
Edes parissa vuodessa et saa kirjoittelemalla hyvää tuntumaa toisesta. Sen sijaan yhden kahvikupillisen aikana oppisit enemmän kuin kuukausien kirjoittelulla.
Kyllä livenä haluaisin tavata kohtuullisen ajan kuluessa, koska ei pelkästä kirjoittelusta saa sellaista tuntumaa millainen todellisuudessa on luonteeltaan. Voi olla aivan toisenlainen kirjoittelun perusteella mitä livenä on. Kuvat tietenkin pitää vaihtaa jo kirjoitusvaiheessa että tietää onko toivoa.
- rikkauteni lähteet
vuoden aikana treffit, kihlat, naimisiin ja ero...
- Free Fanny
Aloittajalle: eihän tuo ole vielä suhde. Suhde alkaa vasta sitten kun on tavattu, ihastuttu, rakastuttu ja sitouduttu.
- and justice for all
En tapaa uusia ihmisiä deittipalveluista, keskustelupalstoilta, tai kirjekavereina. Törmään tuttavuuksiin ihan naamatusten ja kiinnostavuuden kyllä huomaa jo parin tunnin höpinällä. Eihän ihmistä voi oppia tuntemaan näkemättä.
Ulkoinen olemus, ääni, puhetapa, eleet, tilannetaju, flirttailu, käytös, sosiaalinen ulosanti, karisma, seksuaalinen vetovoima ym. Kirjoittamalla vähänkään älykkäämpi ihminen voi olla toiselle ihan mitä vaan. Kiinnostavan ihmisen kanssa voi kirjoitella, mutta kyllä ihminen pitää naamatusten nähdä, ennenkuin voi minkäänlaista todellista mielikuvaa hänestä saada.
Ensimmäiset kaksi minuuttia ratkaisee ihmisen kiinnostavuudesta paljon enemmän kuin kymmenen vuoden päivittäinen kirjoittelu.
Hitaasti tai nopeasti lämpenevä? Kyse lienee siitä pystyykö ihminen luottamaan toiseen helposti, vai onko ihminen pahimmillaan tarkkailun ja jatkuvien epäilyjen alla suhteen loppuun asti.
Luottamus on aina suhteessa oletusarvo kaikessa. Sitä ei pidä kyseenalaistaa, tai sitten ei siinä suhteessa kannata sekuntiakaan jatkaa.
Uskollisuus on toinen asia. Miksi alkaa suhteeseen jos jompaakumpaa epäilee tai pelkää yhtään? Hyvässä suhteessa luottamus toimii täysin, kunnes toisin todistetaan ja jos niin käy, niin paskaako siinä enää rypistelemään. Elämä jatkuu ja suunta eteenpäin.
En kyllä itse suostuisi kuukausikaupalla vakuuttelemaan kunnollisuuttani ja uskollisuuttani ihmiselle jota en ole nähnyt. Ensivaikutelma on niin tärkeä ettei ilman sitä kannata alkaa rakentaa pieniäkään toiveita suhteesta. Nykyisessä elämäntilanteessani hidas eteneminen on ainoa vaihtoehto.
Kirjoittelemalla ei tutustu samanlailla kuin tapaamalla. Kirjoittaessa toista voi luulla ihan erilaiseksi kuin mitä hän todellisuudessa on. Tavatessa näkee miten oikeastu tulee juttuun toisen kanssa ja sitten näkee kannattaako tutustumista jatkaa. Itse en jaksa tutustua netin välityksellä loputtomiin, vaan haluan tavata melko pian vaikka kahvilassa. Eihän tapaaminen tarkoita sitä, että pitäisi kiirehtiä suhteeseen.
Mutta ei asiasta kanata alkaa vänkäämään, mikäli toinen on asiata erimieltä. Jokainen voi tietenkin toimia parhaaksi katsomallan tavalla.- Fast track
Niin nopeasti kuin mahdollista, jos nainen on kiinnostava.
- Ei sovi kaikille
Miksi? Tilanne, jossa tapaa ihan vieraan ihmisen, josta ei tiedä mitään, saattaa olla hyvin kiusallinen. Varsinkin kun ollaan liikkeellä "katsomassa kiinnostaako toinen siinä mielessä". Jos taas on tutustuttu etukäteen, esim kirjoittelemalla tai soittelemalla, on kanssakäyminen paljon luontevampaa.
Itse en edes uskaltaisi lähteä tapaamaan tuntematonta miestä. Ei sovi kaikille kirjoitti:
Miksi? Tilanne, jossa tapaa ihan vieraan ihmisen, josta ei tiedä mitään, saattaa olla hyvin kiusallinen. Varsinkin kun ollaan liikkeellä "katsomassa kiinnostaako toinen siinä mielessä". Jos taas on tutustuttu etukäteen, esim kirjoittelemalla tai soittelemalla, on kanssakäyminen paljon luontevampaa.
Itse en edes uskaltaisi lähteä tapaamaan tuntematonta miestä.Niin kauan kun et tapaa miestä naamakkain, se on sulle oikeasti tuntematon. Mitkään kirjoittelut eivät sitä poista. Siellä voi olla vaikkapa psykopaatti kirjoittelemassa, ja ne osaa manipuloida.
- beenthere/donethat
Ei sovi kaikille kirjoitti:
Miksi? Tilanne, jossa tapaa ihan vieraan ihmisen, josta ei tiedä mitään, saattaa olla hyvin kiusallinen. Varsinkin kun ollaan liikkeellä "katsomassa kiinnostaako toinen siinä mielessä". Jos taas on tutustuttu etukäteen, esim kirjoittelemalla tai soittelemalla, on kanssakäyminen paljon luontevampaa.
Itse en edes uskaltaisi lähteä tapaamaan tuntematonta miestä.Tiedätkö (Ei sovi kaikille) mikä on kiusallista? Se, kun kirjoittelee jonkun kanssa ja alkaa kuvitella, että tässä nyt on se "soulmate" ja paljastaa sille yhtä sun toista elämästään. Sitten alkaa kuvitella, että kun noin hyvin synkkaa tekstitasolla niin toiseen on ihastunut. Alkaa heitellä viestien loppuun pusuja ja haleja ja vihjailla kiinnostuksestaan ja kirjoitella yhteisestä tulevaisuudesta.
Ja sitten kun tapaa, niin tajuaa ettei koskaan voisi olla tuon miehen/naisen kanssa _parisuhteessa_. Jos molemmat tajuavat sen, niin siitä on vielä suhteellisen helppo perääntyä, mutta jos se toinen uskookin että tämä on nyt Se Oikea (ja on jo vaihdettu oikeat nimet, yhteystiedot, työpaikkatiedot)... siitä voi tulla todella kiusallista.
Mitä uskaltamista se vaatii, että esimerkiksi työmatkalla jää keskustaan kahville 15-30 minuutiksi? Julkiselle paikalle, päivänvalossa?
Sen jälkeen tietää haluaako jatkaa tutustumista sekä kirjoitellen että tapaillen.
Kaikkein parhaat treffini olivat sellaiset, joissa sovittiin että nähdään illalla baarissa ja vietetään iltaa yhdessä olematta silti 'treffeillä'. Meillä oli hauska ilta ja tavattiin vielä pari kertaa sen jälkeenkin mutta parisuhdetta ei tullut kun ei natsannut sillä tasolla. Mutta eipä ole parisuhteeseen johtaneet ne lukuisat muutkaan tapaamiset, jotka on solmittu parin päivän - usean kuukauden sisällä kirjoittamisen alkamisen jälkeen.
Jos etäsuhteesta on kyse niin sitten kannattaa käyttää Skypeä tms, mutta jos samassa kaupungissa asutaan niin onhan se nyt helpompi jutella kerralla kahvikupillisen ajan kuin kirjoitella viikkokaupalla ja luoda toisesta omia mielikuvia ilman mitään todellisuuspohjaa, - Ei sovi kaikille
beenthere/donethat kirjoitti:
Tiedätkö (Ei sovi kaikille) mikä on kiusallista? Se, kun kirjoittelee jonkun kanssa ja alkaa kuvitella, että tässä nyt on se "soulmate" ja paljastaa sille yhtä sun toista elämästään. Sitten alkaa kuvitella, että kun noin hyvin synkkaa tekstitasolla niin toiseen on ihastunut. Alkaa heitellä viestien loppuun pusuja ja haleja ja vihjailla kiinnostuksestaan ja kirjoitella yhteisestä tulevaisuudesta.
Ja sitten kun tapaa, niin tajuaa ettei koskaan voisi olla tuon miehen/naisen kanssa _parisuhteessa_. Jos molemmat tajuavat sen, niin siitä on vielä suhteellisen helppo perääntyä, mutta jos se toinen uskookin että tämä on nyt Se Oikea (ja on jo vaihdettu oikeat nimet, yhteystiedot, työpaikkatiedot)... siitä voi tulla todella kiusallista.
Mitä uskaltamista se vaatii, että esimerkiksi työmatkalla jää keskustaan kahville 15-30 minuutiksi? Julkiselle paikalle, päivänvalossa?
Sen jälkeen tietää haluaako jatkaa tutustumista sekä kirjoitellen että tapaillen.
Kaikkein parhaat treffini olivat sellaiset, joissa sovittiin että nähdään illalla baarissa ja vietetään iltaa yhdessä olematta silti 'treffeillä'. Meillä oli hauska ilta ja tavattiin vielä pari kertaa sen jälkeenkin mutta parisuhdetta ei tullut kun ei natsannut sillä tasolla. Mutta eipä ole parisuhteeseen johtaneet ne lukuisat muutkaan tapaamiset, jotka on solmittu parin päivän - usean kuukauden sisällä kirjoittamisen alkamisen jälkeen.
Jos etäsuhteesta on kyse niin sitten kannattaa käyttää Skypeä tms, mutta jos samassa kaupungissa asutaan niin onhan se nyt helpompi jutella kerralla kahvikupillisen ajan kuin kirjoitella viikkokaupalla ja luoda toisesta omia mielikuvia ilman mitään todellisuuspohjaa,"Mitä uskaltamista se vaatii, että esimerkiksi työmatkalla jää keskustaan kahville 15-30 minuutiksi? Julkiselle paikalle, päivänvalossa?"
Vaikuttaa aika pintapuoliselta tutustumiselta. Sopii varmaan niille joille ulkonäkö on tärkeintä. Minusta olisi kivempi nähdä vasta sitten kun toinen on jo herättänyt mielenkiinnon. Tuollainen heti_kahvittelu tuntuu aika epätoivoiselta seuran hakemiselta. Mutta meitä on moneksi ja kukin menköön tyylillään. Kenenkään tapa tuskin on se ainut oikea. - rpetpetp
Ei sovi kaikille kirjoitti:
"Mitä uskaltamista se vaatii, että esimerkiksi työmatkalla jää keskustaan kahville 15-30 minuutiksi? Julkiselle paikalle, päivänvalossa?"
Vaikuttaa aika pintapuoliselta tutustumiselta. Sopii varmaan niille joille ulkonäkö on tärkeintä. Minusta olisi kivempi nähdä vasta sitten kun toinen on jo herättänyt mielenkiinnon. Tuollainen heti_kahvittelu tuntuu aika epätoivoiselta seuran hakemiselta. Mutta meitä on moneksi ja kukin menköön tyylillään. Kenenkään tapa tuskin on se ainut oikea.Ei siihen mielenkiinnon heräämiseen nyt ehkä viikkoja tai kuukausia mene? Tuntuu myös vähän oudolta näkökulmalta tuo "epätoivoinen seuran hakeminen", jos tapaa kahvilla.
- Känkkäränkkä
beenthere/donethat kirjoitti:
Tiedätkö (Ei sovi kaikille) mikä on kiusallista? Se, kun kirjoittelee jonkun kanssa ja alkaa kuvitella, että tässä nyt on se "soulmate" ja paljastaa sille yhtä sun toista elämästään. Sitten alkaa kuvitella, että kun noin hyvin synkkaa tekstitasolla niin toiseen on ihastunut. Alkaa heitellä viestien loppuun pusuja ja haleja ja vihjailla kiinnostuksestaan ja kirjoitella yhteisestä tulevaisuudesta.
Ja sitten kun tapaa, niin tajuaa ettei koskaan voisi olla tuon miehen/naisen kanssa _parisuhteessa_. Jos molemmat tajuavat sen, niin siitä on vielä suhteellisen helppo perääntyä, mutta jos se toinen uskookin että tämä on nyt Se Oikea (ja on jo vaihdettu oikeat nimet, yhteystiedot, työpaikkatiedot)... siitä voi tulla todella kiusallista.
Mitä uskaltamista se vaatii, että esimerkiksi työmatkalla jää keskustaan kahville 15-30 minuutiksi? Julkiselle paikalle, päivänvalossa?
Sen jälkeen tietää haluaako jatkaa tutustumista sekä kirjoitellen että tapaillen.
Kaikkein parhaat treffini olivat sellaiset, joissa sovittiin että nähdään illalla baarissa ja vietetään iltaa yhdessä olematta silti 'treffeillä'. Meillä oli hauska ilta ja tavattiin vielä pari kertaa sen jälkeenkin mutta parisuhdetta ei tullut kun ei natsannut sillä tasolla. Mutta eipä ole parisuhteeseen johtaneet ne lukuisat muutkaan tapaamiset, jotka on solmittu parin päivän - usean kuukauden sisällä kirjoittamisen alkamisen jälkeen.
Jos etäsuhteesta on kyse niin sitten kannattaa käyttää Skypeä tms, mutta jos samassa kaupungissa asutaan niin onhan se nyt helpompi jutella kerralla kahvikupillisen ajan kuin kirjoitella viikkokaupalla ja luoda toisesta omia mielikuvia ilman mitään todellisuuspohjaa,"Mitä uskaltamista se vaatii, että esimerkiksi työmatkalla jää keskustaan kahville 15-30 minuutiksi?"
No ei vaadikkaan.Kyse onkin enemmän siitä kuka on sellaisesa iskussa 8 tuntisen työpäivän jälkeen että jaksaisi alkaa fiilistelemään miltä toinen tuntuu itsestään,olisiko tästä itselleen tyttö/poikaystävä materiaalia.
Itse en ainakaan,pahimillaan työasiat vielä sattaa kiukuttaa kun ajelee kotio.Joten ihan parasta vain varata sellainen päivä ettei ole muuta menoa niin voi keskittyä itse asiaan.
Olen nopeahkon toiminnan nainen ja samaa mieltä monen muun kanssa että pitkät kirjoittelut on sinänsä turhia että vasta kasvokkain kohtaamalla tietää onko mitään mahdollisuuksia jatkaa juttua. En nyt kyllä päivässä lähde vielä ketään tapaan tai anna tulla tapaan itseäni, mutta aika äkkiä kuitenkin.
En sanoisi että kasvokkain tapaaminen edustaisi nimenomaan pelkän fyysisen vetovoiman näkemistä, mikä on toki tärkeää sekin, vaan taustalla on ihan tärkeämpiä syitä. Kirjoittelemalla voidaan muokata itsestä melkeimpä millaista kuvaa hyvänsä. Tapaamalla naamakkain pääsee näkeen silmät, elekielen yms. ja jne. jotka ovat erittäin tärkeitä kuvan luomisessa.
Jos on tarkoituksena seurustelusuhde niin en kauaa pelkästeen kirjoittelisi vaan haluaisin todellakin nähdä aika pian ettei mene aikaa ns. hukkaan.- Biux
Toisaalta, ihminen paljastaa itsestään aina vain sen mitä haluaa. Kirjeessä, tapaamisessa, seurustelussa jne... Joten turhaa väitellä siitä, miten toiseen voi tutustua paremmin. Persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä ei ole aina helppo tunnistaa lyhyen tapailun tai seurustelun aikana.
Uskon, että kumpikin tapa tavata pian livenä tai kirjoitella ensin ovat toimivat, jos kummatkin edustavat samaa näkökulmaa. Mikäli toiveet eivät kohtaa, on vaikea tutustua paremmin. - sir_eino
Olen nopeasti lämpenevä. Tuliko yllätyksenä?
Jos nettideittailisin, haluaisin varmaan tavata aika pian. Myös livessä voi tutustua ja paremmin siellä tutustuukin kun netissä.- Rastas_
MInä en jaksa kirjoitella kovin kauaa, eli tapaan livenä nopeasti. Mutta siitä etenenkin sitten todella hitaasti... Pikemminkin kiinnyn ihmisiin ajan kanssa, kuin rakastun kuin tonni tiiliskiviä. Siis miehille, jotka kaipaavat fyysistä suhdetta nopesti, olen väärä tyyppi.
- maaaan25v
joo,itsekkin nettideittalua harrastaneena niin mielestäni on melkein ahdistavaa jos neitokainen käy heti 2-3 päivän jälkeen kimppuun että nyt pitäisi tavata,ja äkkiä.Miksi sitä ei voi katsoa ensinmäistä viikkoa rauhassa,edes sen yhden viikon verran että saisi toiseen edes jotain tatsia.
Itse sovellan 2 viikkoa,eli siinä vaiheessa voi tavata.
Sitä ennen tietenkin haluan kysellä ja tutustua toiseen meileillä ja mesessä juttelemalla.Ja mielummin mesessä juttelemalla koska tilanne on siinä spontaanimpi eikä ole aikaa hioa tekstiä niinkuin meiliä kirjotellessa.Tulee luonne ja persoona paremmin esille.
Ja toki se kannattaa tavata tietyssä mielessä nopeasti ettei toisesta tule mielikuvaa joka onkin sitten ihan toinen.
Kuten joku edellä jo mainitsikin niin pusut ja turhan makeat lässytykset niin sellaisia ei tarvitsisi esiintyä koska ei olla vielä nähty livenä niin se on hieman yliampuvaa ja vailla todellista realliteettia tunteille.
Toki kaikenlainen pieni flirtti on aina mukavaa ja toivottavaa. - jackaroo
Olen ihmissuhteissa sitä keskimääräistä hitaammin etenevää sorttia, en luota ihmisiin kovinkaan helposti ja juuri tuo luottamus on minulle ihmissuhteissa hyvin tärkeää. Minulla ei myöskään ole mitään aiempaa kokemusta parisuhteista, joten olen epävarma ja ehkä jopa hieman peloissaankin, joten en pysty etenemään tässä asiassa kovinkaan nopeasti vaikka tahtoisinkin.
- B1tt1n1kkar1
Olen aina ollut hitaasti etenevää sorttia. Ensi ihastus oli yläasteella ja ajattelin aina, että kymmenen vuoden kuluttua on sopiva aika ystävystyä ja rakastua kunnolla, jos kelpaisin hänelle. Olin alkuun niin ujo, että uskalsin tuskin sanaakaan hänelle sanoa. Katselin häntä kaukaa ja joskus hän sattui huomaamaan sen. Eräänä päivänä hän oli mennyt terveydenhoitajan luokse ja kertonut minun haluavan seksiä! Olin kuin halolla päähän lyöty.
Hänen jälkeen minulla on ollut kaksi vakavaa ihastusta. Hitaasti olisi ollut tarkoitus edetä, mutta ei enää kuitenkaan "kymmenen vuoden päästä"-periaatteella.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 843823
- 913060
Seinäjoen ampumistapaus
Kyseessä olivat helluntainkirkkoon kuuluvia. Niin myös Jyväskylän tapauksessa. Mistä he saavat aseet ?652983Onko jotain sanottavaa vielä, nyt voi kertoa
Poistun kohta täältä ja unohdan ajatuksen naimisiin menosta. Mieheltä432405- 882202
Mitä sitten ikinä teetkin
Mun on aika mennä J mies. Olen ollut niin tyhmä. Kaikkea mukavaa elämääsi edelleen toivotan ja ihanaa elämän jatkoa. Mei441797Saanko selityksen?
Mikä minus oli vialla? Ulkonäkö, teinkö jotain väärin, sanoinko jotain..? Haluisin vaa tietää :(651776Pakotteet purevat
Asiallinen artikkeli Helsingin Sanomissa miten pakotteet purevat Venäjään. Kulutusjuhlat, ei työttömyyttä, elintason nou3241773- 251757
Kun istuit
vierelläni penkillä, olin hetken onnellinen. Se hetki kimaltelee mieleni sopukoissa ja valvottaa öisin. Salainen kaipau621610