Täällä on ollut esillä ainakin kahteen kertaan hyvin seikkaperäisesti Merisotakoulun, Vallisaaren arkiston ja sota-arkiston osien polttaminen Tilkan sotilassairaalan uuneissa. Toisena kirjoittajana oli omalla nimellään silloin varusmiespalvelustaan suorittanut alikersantti. Toinen muistaakseni paljon kirjoittanut nimimerkki "Totuus".
Asiathan keskittyvät vuoden 1968 shokkivaaleihin ja kesän Tsekkoslovakian kriisiin. Silloin Kekkonen tosissaan pelkäsi vasemmiston valtaannousua. Siitä sai silloinen puolustusvoimien komentaja Keinonen käskyn keräyttää pois "haitallisia" arkistotietoja pääesikunnan tutkimusosaston kanssa lopullisesti tuhottavaksi.
Keräyspaikkana oli juuri Pitkänsillan kupeessa silloisen sota-arkiston vieressä oleva laituri. Siihen ajoi K-veneet ja Y-veneet Merisotakoulun ja Vallisaaren sota-aikaista arkistoa. Vartioidut SA-kuormurit tiettävästi ajoivat lastit Tilkan takapihalle välittömään polttoon. Samalla hävitysvimmalla syksyllä 1968 jatkettiin sota-arkistosta paperikuljetusta polttoon.
Nyt kun joku taas väittää, että kaikki on niin millilleen tapahtuneista kirjoitettu ja valtion määräysten mukaan arkistoitu, niin uskokoon jumalaan, joulupukkiin ja yksisarviseen.
Huomautan vain, että Tikka väsätessään kirjaansa "löysi" paljon diaditonta (mihinkään koskaan sisällöltään merkittyä) materiaalia/tai niiden osia, moneen kertaan läpikäydystä arkiston osasta.
Tietämättömille kerrottakoon, että sota-arkiston paperit laitettuna riiseittäin peräkkäin kiertäisi Suomen maantieteelliset rajat moneen kierrokseen yli 13 000 km! Lisäksi heti sodan jälkeen tiedetään tuhopartioiden olleen aktiivisia (valvontakomission kiellosta piittaamatta).
Tavaraa vietiin Ruotsiin laivallinen tahi kaksi. Käytettiin välivarastointia Mikkelistä, Turusta, Helsingistä. Viimemainitussa oli juuri Suomenlinnan saaret ja Munkkiniemen salaluola ja Suurkirkon krypta.
Asiathan keskittyvät vuoden 1968 shokkivaaleihin ja kesän Tsekkoslovakian kriisiin. Silloin Kekkonen tosissaan pelkäsi vasemmiston valtaannousua. Siitä sai silloinen puolustusvoimien komentaja Keinonen käskyn keräyttää pois "haitallisia" arkistotietoja pääesikunnan tutkimusosaston kanssa lopullisesti tuhottavaksi.
Keräyspaikkana oli juuri Pitkänsillan kupeessa silloisen sota-arkiston vieressä oleva laituri. Siihen ajoi K-veneet ja Y-veneet Merisotakoulun ja Vallisaaren sota-aikaista arkistoa. Vartioidut SA-kuormurit tiettävästi ajoivat lastit Tilkan takapihalle välittömään polttoon. Samalla hävitysvimmalla syksyllä 1968 jatkettiin sota-arkistosta paperikuljetusta polttoon.
Nyt kun joku taas väittää, että kaikki on niin millilleen tapahtuneista kirjoitettu ja valtion määräysten mukaan arkistoitu, niin uskokoon jumalaan, joulupukkiin ja yksisarviseen.
Huomautan vain, että Tikka väsätessään kirjaansa "löysi" paljon diaditonta (mihinkään koskaan sisällöltään merkittyä) materiaalia/tai niiden osia, moneen kertaan läpikäydystä arkiston osasta.
Tietämättömille kerrottakoon, että sota-arkiston paperit laitettuna riiseittäin peräkkäin kiertäisi Suomen maantieteelliset rajat moneen kierrokseen yli 13 000 km! Lisäksi heti sodan jälkeen tiedetään tuhopartioiden olleen aktiivisia (valvontakomission kiellosta piittaamatta).
Tavaraa vietiin Ruotsiin laivallinen tahi kaksi. Käytettiin välivarastointia Mikkelistä, Turusta, Helsingistä. Viimemainitussa oli juuri Suomenlinnan saaret ja Munkkiniemen salaluola ja Suurkirkon krypta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tietysti pääasiassa vain sinne arkistolainsäädännön perusteella luovutettu materiaali, jonka kukin arkistonmuodostaja on ohjeiden mukaan diarioinut ja arkistoinut. Jonkin verran on tietysti mennyt mukana myös diarioimatonta
( kirjeenvaihtokirjoihin merkitsemätöntä) aineistoa. Sitähän ei ole määrätty säilytettäväksi. Sillä on historiallista arvoa vain harvoin. Sekin aineisto on pyritty järjestämääm tutkijoiden käyttöön.
Arkistoa muodostetaan ja supistetaan tiettyjen tarkkojen ohjeiden mukaan. Jos supistusta ei ole vuosittain hoidettu, joudutaan avauksessa kuvattuun suursiivoukseen, jossa poltettiin lähinnä julkista tavaraa, toistekappaleita ja esimerkiksi rannikkotykistön ampumapöytäkirjoja, yksiköiden viikko- ja päiväohjelmia jne. Supistuksistakin tehdään omat pöytäkirjansa, joista ilmenee että on toimittu arkistolainsäädännön mukaisesti.
Arkiston muodostajan laatimat ykköskappaleet säilytetään aina ja luovutetaan tiettyjen ohjeiden mukaan sota-arkistoon. Kaikkien toistekappaleiden säilyttäminen laajentaisi arkistoa täysin mahdottomaksi hoitaa. Sitä ei tehdä missään.
Ruotsiin vietiin lähinnä puna-armeijaa käsittelevää tiedusteluaineistoa. Osa myytiin, tuhottiin siellä, osa palautettiin Suomeen ja on edelleen entisessä sota-arkistossa.
Avaus on asiantuntematonta puutaheinää - taas kerran.
Hitsaatteko pönttöjä? Ootteko kylähulluja?
Sota-arkiston tiedot, sinne lain mukaan kuuluvat asiakirjat ja niiden täsmällinen säilytys ja huolto on ollut 00 arvoista viimeiset 99 vuotta! Se on sekoitus valetta, vääristelyä, tarkoituksellista tuhoa ja poliittista tahtoa.
Ei kannata edes vastata.