Onko täällä muita ns. "vapaita sieluja", joiden on jo vähän vaikea tottua ajatukseen asumisesta ja yhdessäolosta jonkun toisen kanssa?
Ikää olis se kolkyt ja risat justiinsa.
Jotenkin on alkanu tuntumaan että mitäköhän siitä tulisi jos minä ja joku muija joutuis saman katon alle.
Kaipaan omaa rauhaa sekä tykkään tehdä itsenäisesti hommia, mutta samalla kuitenkin tykkään paljon halitella sekä "lähennellä" muutenkin kuin puhtaasti seksimielessä.
Minulle ei ole suuria haaveita saavutta mitään isoja tuloja jne. vaikka jotain ehkä kuitenkin. Lisäksi nuo perinteiset haaveet omakotitontteineen jne. ei ole mun juttu. Vaikee on löytää samanhenkistä naista.
Olenkin enemmän yrittänyt ettiä naisia, jotka olisi tietyllä tavalla "vaihtoehtoeläjiä", mutta heissä tuntuu olevan se vika että ollaan joko tosi konrsevatiivisia luomuihmisiä tai sitten jotain täysiä hourupäitä.
Kuitenkin joku sellainen joka olisi fiksu noin muuten, lämmin luonteeltaan, terveelliset elämäntavat ja sitten vaikka kulttuurista ja taiteesta kiinnostunut jne. Ei mikään metalli-ihminen tai muu hirvitys kuitenkaan.
Vai johtuuko tää ahidstus se vaan sitten siitä että nuo mun listaamat omat odotukset kumppanille on kovat eikä koe että välttämättä olisi niihin mahiksia ja ei löydy sitä oikeaa että haluu sitte olla mieluummin vapaa. (termi "yksin" on jotenkin huono ja negatiivinen, joten en sitä käytä.
On kai luonnollista kaivata kumppania, mutta sitten on taas tämä vapauden kutsu.
Teiän muiden ajatuksia aiheesta ja aiheen vierestä?
Sir eino tais ainakin olla jonkin sortin vapaa sielu aiemmin?...
Muita vapaita sieluja täällä?
25
1448
Vastaukset
- ES
Olen "vapaa sielu" ja jos minulla olisi joku läheinen mies, haluan asua hänen kanssaan. En koe että vapauttani siinä jotenkin rajoitettaisiin, vaikka monenlaista huomioitavaa ja kompromissailtavaa varmaan olisi.
Mikä kenellekin sitten on vapautta tai rajoittavaa... ihan kokemusasia.
Toivottavasti löydät joku päivä sinunlailla vapaasieluisen.- Tsetse hirvi
Kiitos suorastaan suloisesta vastauksesta ja toivotuksesta.
Varmaan minäkin tahtoisin asua tuon naisen kanssa, mutta jostakin syystä on tullut joku ahdistus noita suhteita kohtaan.
Ehkä se johtuu vain siitä että vapaana olemiseen tosiaan tottuu?
Toivon samaa sinule.
- sir_eino
No vapaa ja vapaa. Sanotaanko että olen ennemmin yksin kun suhteessa jossa en voi olla mukana täysillä mutta kun tapaan naisen johon rakastun niin kyllä mä sitten olen siinä hommassa ihan satasella mukana. Niin on ollut aina.
Tarvitsen tietenkin omaa tilaa, se on ihan normaalia. En kuitenkaan näe ajatusta esimerkiksi yhdessä asumisesta vieraana. Jos tämä suhde jatkuu niin kyllä mä toivon että ennen joulua posti tulisi samaan osoitteeseen.- Tsetse hirvi
Suhteestasi en tiennyt tarkemmin. Jonkun viestin lukasin kun olen käynyt palstalla kurkkimassa.
Oliko sulla aiemmin tuollaiset mietteet vai epäilitkö ittees pystysitkö yhteiseen postijakeluun? - sir_eino
Tsetse hirvi kirjoitti:
Suhteestasi en tiennyt tarkemmin. Jonkun viestin lukasin kun olen käynyt palstalla kurkkimassa.
Oliko sulla aiemmin tuollaiset mietteet vai epäilitkö ittees pystysitkö yhteiseen postijakeluun?Edellisessä suhteessani olisin voinut muuttaa ihan virallisesti sen naisen kanssa yhteen mutta sillä oli lapsi ja korotetut lapsilisät tippuvat vaan jos asutaan eri osoitteissa. Virallisesti siis emme asuneet yhdessä mutta käytännössä asuimme. Mulla oli vaan osa tavaroista toisessa asunnossa. Kävin siellä parhaimmillaan vaan katsomassa postin.
Sovittiin silloin että jos kaksi vuotta tulee täyteen muutan ihan virallisesti sinne. Ei tullut, mutta aika lähellä käytiin. - hyvä esimerkki
sir_eino kirjoitti:
Edellisessä suhteessani olisin voinut muuttaa ihan virallisesti sen naisen kanssa yhteen mutta sillä oli lapsi ja korotetut lapsilisät tippuvat vaan jos asutaan eri osoitteissa. Virallisesti siis emme asuneet yhdessä mutta käytännössä asuimme. Mulla oli vaan osa tavaroista toisessa asunnossa. Kävin siellä parhaimmillaan vaan katsomassa postin.
Sovittiin silloin että jos kaksi vuotta tulee täyteen muutan ihan virallisesti sinne. Ei tullut, mutta aika lähellä käytiin.yh-lutkilla ei tee mitään.
- MM
Luulenpa, että jokainen meistä on "vapaa sielu" omalla tavallaan. Kaikilla meistä on omat halunsa ja toiveensa parisuhteelta, siltä toiselta osapuolelta. Harvemmin nämä toiveet ja halut vaan toisiaan koskaan kohtaavat.
Tämän olen itsekin saanut kokea ja toki se ärsyttää.
Parisuhteessa ollessa on aina se riski, että ne yhteiset tulevaisuuden toiveet ovat kummallakin erilaiset. Tässä vaiheessa joku jättäytyy leikistä pois ja toinen lähtee mukaan toisen "rakentamaan" elämään. Itse taidan kuulua tuohon ensimmäisenä mainittuun ryhmään.
Ehkäpä vielä joskus vierelläni vaikuttaa mies, jonka mietteet kohtaavat omani ja elämme samojen "suunnitelmien mukaisesti. Happily ever after :)- Tsetse hirvi
En ole samaa mieltä. Osa ihmisistä on enemmän ns. perussosiaalisia sekä sillä tavoin parisuhdetavoiltaan ja odotuksiltaan normaaleja että heillä on sisäinen tarve olla suhteessa ennemmin kuin vapaana tai yksin.
Olen ollut suurimman osan aikuiselämästäni sinkkuna, joka kertoo osaltaan myös karua kieltä, mutta siihen liittyy myös se etten ole edes aina aktiivisesti etsinyt seuraa koska tahdon olla vapaa.
Tuo poikkeaa aika tavalla siitä mikä on normaalia ja osa ihmisistä elää parisuhteesta toiseen vain lyhyitä sinkkujaksoja kerrallaan ollen.
En sitte osaa sanoa oisko minustakin kehittynyt enemmän parisuhdepersoona jos olisi löytynyt nuorempana vakitunen parisuhde ja olenko jo nyt "kaiken avun tavoittamattomissa mitä tulee tuohon vapauden kaipuuseen joka liittyy vain osaltaan siihen mitä kumppanilta odotan.
Toisin kuin monilla muilla joilla iskee ehkä lievä epätoivokin jota kautta odotukset suhteelle ja kumppanille ehkä vähenee niin minulla ne tuntuvat vain lisääntyvän. Se ei ole kovin järkevääkään ajatellen miten paljon kysyntää minulla on naisten keskuudessa. Joka tietysti ajaa entistä enemmän pysyvää sinkkuuteen..... - Tsetse hirvi
Tsetse hirvi kirjoitti:
En ole samaa mieltä. Osa ihmisistä on enemmän ns. perussosiaalisia sekä sillä tavoin parisuhdetavoiltaan ja odotuksiltaan normaaleja että heillä on sisäinen tarve olla suhteessa ennemmin kuin vapaana tai yksin.
Olen ollut suurimman osan aikuiselämästäni sinkkuna, joka kertoo osaltaan myös karua kieltä, mutta siihen liittyy myös se etten ole edes aina aktiivisesti etsinyt seuraa koska tahdon olla vapaa.
Tuo poikkeaa aika tavalla siitä mikä on normaalia ja osa ihmisistä elää parisuhteesta toiseen vain lyhyitä sinkkujaksoja kerrallaan ollen.
En sitte osaa sanoa oisko minustakin kehittynyt enemmän parisuhdepersoona jos olisi löytynyt nuorempana vakitunen parisuhde ja olenko jo nyt "kaiken avun tavoittamattomissa mitä tulee tuohon vapauden kaipuuseen joka liittyy vain osaltaan siihen mitä kumppanilta odotan.
Toisin kuin monilla muilla joilla iskee ehkä lievä epätoivokin jota kautta odotukset suhteelle ja kumppanille ehkä vähenee niin minulla ne tuntuvat vain lisääntyvän. Se ei ole kovin järkevääkään ajatellen miten paljon kysyntää minulla on naisten keskuudessa. Joka tietysti ajaa entistä enemmän pysyvää sinkkuuteen.....Öhö, siis miten vähän kysyntää minulla on naisten keskuudessa. :D
- ES
Useimmat ihmiset eivät valitse erakkoutta eivätkä symbioosia toisen ihmisen suhteen, vaan jotain siitä välistä.
Asteikolla nollasta sataan, miten "vapaa sielu" olet? (0=täyserakko, 100=symbioositapaus).- Tsetse hirvi
Mielestäni tuo ei mene ihan noinkaan.
Osalla ihmisistä on halu nimenomaan suhteisiin joissa varsinaisesti ei ole symbioosia esimerkiksi henkisellä tasolla.
Itse taas tahtoisin olla vapaa, mutta tuollainen symbioosi tai kumppanuus henkisellä tasolla kiehtoo ajatuksena.
Nämä toki ovat ristiriitaisia voimia, mutta toisaalta ehkä kyse on siitä että odotan liikaa tuota henkistä symbioosia kun taas moni muu ihminen ei odota ja helpommin sitä kautta sitoutuu ja löytää sen omankaltaisensa symbioosin toisen ihmisen kanssa kompromisseja tehden.
Mielestäni erakko on huono sana koska toisaalta osaan olla myös tarvittaessa sosiaalinen ja suhteessa huomioin toista. Ei vain kovin monen kanssa natsaa syvemmin että alkaisin tekemään hirvittäviä myönnytyksiä sen suhteen mitä toinen suhteelta odottaa. - ES
Tsetse hirvi kirjoitti:
Mielestäni tuo ei mene ihan noinkaan.
Osalla ihmisistä on halu nimenomaan suhteisiin joissa varsinaisesti ei ole symbioosia esimerkiksi henkisellä tasolla.
Itse taas tahtoisin olla vapaa, mutta tuollainen symbioosi tai kumppanuus henkisellä tasolla kiehtoo ajatuksena.
Nämä toki ovat ristiriitaisia voimia, mutta toisaalta ehkä kyse on siitä että odotan liikaa tuota henkistä symbioosia kun taas moni muu ihminen ei odota ja helpommin sitä kautta sitoutuu ja löytää sen omankaltaisensa symbioosin toisen ihmisen kanssa kompromisseja tehden.
Mielestäni erakko on huono sana koska toisaalta osaan olla myös tarvittaessa sosiaalinen ja suhteessa huomioin toista. Ei vain kovin monen kanssa natsaa syvemmin että alkaisin tekemään hirvittäviä myönnytyksiä sen suhteen mitä toinen suhteelta odottaa.Ahaa, haet sielunkumpania, sielujen välistä sympatiaa. Että tulis ymmärretyksi ilman suurempaa sälää ja setvittelyä?
- Tsetse hirvi
ES kirjoitti:
Ahaa, haet sielunkumpania, sielujen välistä sympatiaa. Että tulis ymmärretyksi ilman suurempaa sälää ja setvittelyä?
Jotain tuollaista, mutta tietysti kun kyseessä on kaksi eri ihmistä niin ainahan siinä joutuu setvimään asioita keskenään.
En jotenkin kaiketi vain jotenkin ole kiinnostunut ihan sellaisesta nykyajan parisuhdemallista ja touhuilusta. Ehkä se on se juttu, joka ahdistaa siinä.
En usko että sinällään suhteessa olo olisi vaikeaa, mutta ehkä se on just tuo että toinen ymmärtäisi millainen olen ja antaisi tarvittaessa tilaa sekä aikaa.
- Darth
Kun yleisen käsityksen mukaan on positiivista ja negatiivista vapautta. Negatiivinen vapaus määrittelee rajojasi joita voit asettaa muille, esim bussi yrittäjä ei suostu ottamaan väärän väristä kyytään. Se kuuluu kuljettajan negatiiviseen vapauteen valita asiakkaansa. Kun taas vapaus kulkea linja-autolla ihonväristä riippumatta on positiivista vapautta. Tällä periaatteella kaikilla on pyrkimys vapauteen joko positiiviseen tai negatiiviseen ja osa pyrkii tasa-painoon, paitsi täysin alistetut.
Vapaaksi sieluksi voitaisiin katsoa myös ihminen joka ei tunne omia rajojaan, eikä kunnioita toisten rajoja, elikkä tietyllä tapaa hillitön tapaus joka ei kykene hallitsemaan mielihalujaan ja päämäärätietoiseen toimintaan. Toisaalta tasapainoinen ihminen voi saavuttaa suurimman vapauden, koska ympäristö laittaa usein hillittömät tyypit kuriin ja vapaus vaatii myös yhteistyötä toisten kanssa. - Välillä ahdistaa
Voisi olla mun kirjoittama, mutta olen nainen ja kohta jo neljäkymmentä. Mun tyyppisiä ihmisiä (miehiä) ei vaan ole. Tai on, mutta tähän ikään mennessä ne on jo päättäneet päivänsä tai ovat täysiä alkoholisteja.
Ihmiset arvostavat rahaa, ovat pinallisia, vaativat toista muuttumaan itselleen sopivaksi, ovat joko liian takertuvaisia tai eivät välitä lainkaan...
Ihmissuhteet ovat vaikeita. Pidän ihmisistä, mutta aika harvan seurassa on oikeasti lataavaa, rentouttavaa, hyvä olla. Useimpien seurassa alkaa jossain kohtaa ahdistamaan. Olen mielelläni yksin ja tarvitsenkin paljon omaa aikaa. Silti haluaisin tavata mahdollista kumppaniani vähintään muutaman kerran viikossa, vaikka yhteen en taatusti muuta kenenkään kanssa.
Olet todennäköisestisitä harvinaista ihmistyyppiä, joita mahtuu sataan vain yksi tai kaksi. Eli sun tyyppisiä naisia on vielä puolta vähemmän, puolikas sataan ;). Vaikeeta on löytää samoilla arvoilla elävää ihmistä kuin mitä itse on. Ja tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on. Itse olen kuitenkin aika suvaitsevainen.- vapaa sielu
Tämä oli hyvä kirjoitus. Itseänikin alkaa ahdistamaan jatkuvat sosiaaliset tianteet ja usein tarvitsen jopa fyysistä ja henkistä lepoa esim. juhlien jälkeen. En ole kuitenkaan sosiaalisissa taidoissa köykäinen, vaan silloin kun tapaan tuttavia, olen täysillä läsnä tilanteessa ja kuuntelen aidosti toista.
Pidän myöskin monia ihmissuhteita pinnallisina. Kaipaisin itse jotain syvempää, mutta silti niin, ettei toiseen takerruta ja kahlita. Vapautta ja tilaa tulisi antaa molemmille harrastuksiin yms. eikä toisen vierellä tarvitsisi olla 24/7.
Minäkin olen melko vapaamielinen ja suvaitsevainen mitä seurusteluun tulee, mutta pettämistä ja valehtelua en katso hyvällä. Kypsää moraalia edellyttäisin kumppaniltakin. - Tsetse hirvi
vapaa sielu kirjoitti:
Tämä oli hyvä kirjoitus. Itseänikin alkaa ahdistamaan jatkuvat sosiaaliset tianteet ja usein tarvitsen jopa fyysistä ja henkistä lepoa esim. juhlien jälkeen. En ole kuitenkaan sosiaalisissa taidoissa köykäinen, vaan silloin kun tapaan tuttavia, olen täysillä läsnä tilanteessa ja kuuntelen aidosti toista.
Pidän myöskin monia ihmissuhteita pinnallisina. Kaipaisin itse jotain syvempää, mutta silti niin, ettei toiseen takerruta ja kahlita. Vapautta ja tilaa tulisi antaa molemmille harrastuksiin yms. eikä toisen vierellä tarvitsisi olla 24/7.
Minäkin olen melko vapaamielinen ja suvaitsevainen mitä seurusteluun tulee, mutta pettämistä ja valehtelua en katso hyvällä. Kypsää moraalia edellyttäisin kumppaniltakin.Uskoisin että tuo ahdistus riippuu siitä millaista se seura on. Olin kiinnostunut eräästä suht sosiaalisesta naisesta ja kun aloin sitte kelaamaan millainen meidän suhde olisi ollut jos siitä olisi tullut jotain niin en ole varma miten se olisi toiminut.
Sain aluksi sen käsityksen että olisi samankaltainen vapaa sielu kuten minäkin, mutta sitten aloin tajuamaan miten sosiaalisesti aktiviinen hän on.
Sikäli kuvailit minuakin etten ole mikään hiljainen jurottaja seurassa vaan itseasiassa monesti jopa se jolla käy suu eniten. - Tsetse hirvi
Niin, olen sen 10 vuotta sua nuorempi. Voi tosiaan olla luvassa aika hiljaista minullakin tuo olemassaolo jos noin vaikeaa on sinunkin.
Esimerkiksi raha ei ole minulle pakkomielle. Onhan se kiva että sitä on ja se vapauttaa toisaalta nauttimaan tietyistä asioista ettei tarvitse pinnistellä ja nipottaa, mutta en jaksa sen perässä sinällään juosta.
Oli tosin hyvin sanottu tuo "lataavaa". Joidenkin ihmisten kanssa ollessa tosiaan nauttii olostaan ja latautuu siinä sekä se piristää. Mutta monien massaihmisten seurassa tuntuu niin turhauttavalta ja taitaa ne akut enemmänkin tyhjentyä kuin täyttyä.
Ei minua haittaisi kohdata kumppania vaikka joka päivä, mutta kun ei ole sellaista saman tyyppistä naista kohdannut niin alkaa miettimään että kykenisikö sitä sitten oikeasti siihen parisuhteeseen saman katon alle lainkaan.
Ehkä sen näkee sitten minusta päältä jonka vuoksi minua vältellään? :(
Tuo viimeinen kappale oli aika ikävä julistus. Toisin sanoen on aika epätoivoista löytää ketään samanlaista. Mielestäni mielenkiinnon kohteiden pitäisi osua myös samalle suunnalle ja ajatusten ylipäätään. Ei muuten tulisi oikein mitään. Se ei ole mielestäni suvaitsevuus kysymys jos toinen tahtoo matkustaa Lappiin ja toinen rantalomalle etelään. - Välillä ahdistaa
Tsetse hirvi kirjoitti:
Niin, olen sen 10 vuotta sua nuorempi. Voi tosiaan olla luvassa aika hiljaista minullakin tuo olemassaolo jos noin vaikeaa on sinunkin.
Esimerkiksi raha ei ole minulle pakkomielle. Onhan se kiva että sitä on ja se vapauttaa toisaalta nauttimaan tietyistä asioista ettei tarvitse pinnistellä ja nipottaa, mutta en jaksa sen perässä sinällään juosta.
Oli tosin hyvin sanottu tuo "lataavaa". Joidenkin ihmisten kanssa ollessa tosiaan nauttii olostaan ja latautuu siinä sekä se piristää. Mutta monien massaihmisten seurassa tuntuu niin turhauttavalta ja taitaa ne akut enemmänkin tyhjentyä kuin täyttyä.
Ei minua haittaisi kohdata kumppania vaikka joka päivä, mutta kun ei ole sellaista saman tyyppistä naista kohdannut niin alkaa miettimään että kykenisikö sitä sitten oikeasti siihen parisuhteeseen saman katon alle lainkaan.
Ehkä sen näkee sitten minusta päältä jonka vuoksi minua vältellään? :(
Tuo viimeinen kappale oli aika ikävä julistus. Toisin sanoen on aika epätoivoista löytää ketään samanlaista. Mielestäni mielenkiinnon kohteiden pitäisi osua myös samalle suunnalle ja ajatusten ylipäätään. Ei muuten tulisi oikein mitään. Se ei ole mielestäni suvaitsevuus kysymys jos toinen tahtoo matkustaa Lappiin ja toinen rantalomalle etelään.Miksi pitäisi asua jonkun kanssa saman katon alla? Vaikka olisi yhteisiä lapsiakin? Itsehän ne säännöt ja elämäntavat saa määritellä, tietysti kumppanin kanssa yhdessä. Ei saa ajatella liian rajoittuneesti. Mieti mikä on sulle paras tapa elää, ja toteuta sitä. Älä ajattele miten muut toimivat, sillä heidän toimintansa harvoin sopii itselle. Paitsi jos kuuluu siihen massaan.
Mun mielestäni ei ole ongelma, jos toinen haluaa Lappiin ja toinen grillaamaan itseään etelään. Siinä voidaan tehdä muutamallakin tavalla: mennään vuoroin Lappiin ja etelään, kumpikin käy yksin omissa ihannepaikoissaan tai/ja yhteiset reissut suunnataan jonnekin muualle, johonkin kompromissipaikkaan. Liikaa ei saa vaatia kumppanilta. On ymmärrettävä, että kumpikin osapuoli on itsenäinen ihminen, ei toisen jatke.
Minä tarkoitin suvaitsevaisuudella tosiaankin sitä, että saa olla eri mieltä, mutta täytyy hyväksyä mut sellaisena kuin minä olen. Minäkin hyväksyn kumppanini virheet ja ominaisuudet (jos on jo kumppaniksi saakka päässyt).
Muutkin seurustelusäännöt ovat sovittavissa. Jos joku haluaa naida muitakin, niin ok, minulle sitten myös samat oikeudet. Pettämisiä en hyväksy. Luottamuksen täytyy pelata.
- 98765e
Joo, onhan meitä. Tykkään kyllä harrastaa ja olla ihmisten seurassa siellä ja duunissa jonkun verran. Juhlien ja tosi sosiaalisten päivien jälkeen lepään rauhassa, yksin.
En osaa kuvitella jatkuvaa pelkkää yhteisasumista, en halua sellaista. Tuntuu että kaikki muut haluaa. En siis halua useita suhteita vaan osaisin kyllä sitoutua yhteen ja jakaa elämäni yhden kanssa, en vaan halua asua koko ajan yhdessä. Kaksi asuntoa olisi välttämättömyys todennäköisesti. Olen asunut avoliitossa ja kärsin siitä suunnattomasti. Joinain iltoina on ihana nukahtaa toisen viereen, mutta toisen jatkuva läsnä olo ja kodin kokoaikainen jakaminen alkoi tuntua vankilalta ja tunsin olevani yksinäisempi kuin yksin. En saanut omaa tilaa, enkä omaa rauhaa. En saanut olla oma itseni.
Jos olisi lapsia olisi heidän takiaan asuttava perheenä, mutta en silloinkaan jaksaisi jos en saisi omaa aikaa, yksin, ollenkaan.
Olen fiksu, lämmin, taiteesta ja kulttuurista kiinnostunut ja urheilen paljon, tosin muuten terveitä elämän tapoja en todellakaan omaa, enkä ole niistä kiinnostunutkaan. En omaa mitään vihreää ideologiaa sinänsä tai hippimeininkiä, välitän toki ympäristöstäni ja välitän ihmisistäkin, en vain jaksa heitä koko aikaan.
Tosin, se mikä meidät erottaa on tuo halitarve. Itselläni sellaista ei ole. Inhoan puolihuolimatonta silittelyä, ja koko sana "halittelu" saa minut voimaan hieman pahoin :) Tykkään kyllä halauksista ja joskus löhöillä vierekkäin ja jotain läheisyyttä pitää olla ilman seksiäkin, mutta pääosin, en välitä suuresti jatkuvasta läheisyydestä, koen läheisyydeksi yhteiset tekemiset, keskustelut, leikkimisen, ja sen että ollaan sitouduttu ja tehty sopimus. En kaipaa jatkuvia selittelyjä, silittelyjä enkä vahvistuksia vaan pidän niitä alkuun hauskoina, hyvin pian rasittavina. Honeymoon kestää kanssani läheisyyden suhteen noin 2 kk maksimissaan. Seksin kyllä ymmärrän ja sitä haluan. Mutta tätä oman olon kaipuuta on vaikeaa ymmärtää, ja olen kuullut usein (myös tutuilta ja ystäviltä) elämäni aikana että minua on vaikea "tavoittaa", olen jollain tapaa etäinen aina. No, mikä varmasti pitää paikkansa. Minulla on muutamia ystäviä, joita ymmärrän ja miehet joihin rakastun ovat poikkeuksetta etäisiä, hiljaisia jonkun verran, tai vaikeita tai muuten sellaisia, jotka jäävät kauas. Enkä siis ole hiljainen enkä ujo. Olen vain etäinen, enkä todellakaan jaksaisi mitään arkaa miestä. Mutta rempseät miehet ovat liian nopealiikkeisiä yleensä ja he tulkitsevat minut usein epäkiinnostuneeksi, kun tosiasiassa vasta harkitsen :) En osaa tulkita ihmisiä kovinkaan hyvin.
Että semmoista elämä on. Varmaan on vaikeaa löytää sopivaa kumppania, ja tuntuu ainakin valitusten määrästä päätellen, pitää sitä sopivaa sopivana sittenkään kun sen on löytänyt.
Ne on näitä elämän haasteita, itse en enää koe sitä niin pahana, olen oppinut hyväksymään itseni. Tottakai ihminen toivoo löytävänsä oikean kumppanin, mutta täytyy myös hyväksyä se, että enemmistö on mitä on, mitä he eivät tietenkään myönnä, koska "jokainen on erilainen" (minussakin on siis jotain erikoista... mitä toivotaan niin kauan, kunnes sitä todella on...), mikä pitää paikkansa, mutta kun on oikeasti erilainen, tietää myös sen, että jotkut vaan ovat enemmän kun toiset.- Tsetse-Hirvi
Kiitos tästä viestiä. Oli todella mielenkiitoista lukea jonkun ajatuksia joka ajattelee samoin, muttei kuitenkaan ihan samoin. ;)
Esimerkiksi uskoisin kyllä että jos todella osuisi kohdalleen sopiva niin ehkä se yhdessä asuminen onnistui siltä osin etten sentään ihan repeäisi liitoksistani, mutta tarvitsen sitä vapautta myös. Se mikä huolettaa on että se puuroutuu sellaiseksi tönkköämiseksi kuten näen monen parisuhteen olevan. Sen takia mietityttää varsinkin kun en aiemmin ole sitä kokenut että miten se onnistuisi lopulta.
Se mikä meitä erottaa on tuo halitarve. En tarvitse kyllä mitään silittelyjä minäkään tai vahvistuksia sille että uskon toisen välittävän, mutta pidän halaamisesta hyvin paljon sekä lähellä olemisesta. Se on melkein tärkeämpää kuin seksi minulle.
Ajatus tuolta osin "kylmästä" ja etäisestä suhteesta jossa sitten vain yhdessä päätetään silloin tällöin harrastaa seksiä kun molempia kiihottaa tarpeeksi on jotenkin minulle täysin vieras ajatus. Suhteeseen pitäisi kuulua haleja ja pusuja sekä toisen huomiointia ihan ilman että se johtaa seksiin tai että se olisi jotain esileikkiä vain.
Enemmän kuin mitään lepertelyjä yms. kaipaan nimenomaan sitä että toista voi rutistaa ja olla lähellä hymyillen ilman sen suurempaa tarkoitusta. Enkä osaisi sille laittaa aikamäärettä suhteen alusta. Mielestäni sen pitäisi kestää alusta loppuun. Mikä voi olla toki tosi lyhyt aika jos naista ahdistaa kun haluan antaa suukon niskaan :D
*miehet joihin rakastun ovat poikkeuksetta etäisiä, hiljaisia jonkun verran, tai vaikeita tai muuten sellaisia, jotka jäävät kauas. Enkä siis ole hiljainen enkä ujo. Olen vain etäinen, enkä todellakaan jaksaisi mitään arkaa miestä. *
Olin joskus kiinnostunut ujommista ja hiljaisista naisista. Johtuen siitä että osa heistä on vähän outoja ja myös osa samalla tavoin vapaita sieluja.
Ehkei sellainen kuitenkaan sopisi kun olen joskus hieman ylienerginen.
*Mutta rempseät miehet ovat liian nopealiikkeisiä yleensä ja he tulkitsevat minut usein epäkiinnostuneeksi, kun tosiasiassa vasta harkitsen :) En osaa tulkita ihmisiä kovinkaan hyvin.*
Naisia aika usein kiinnostavat tuollaiset "reteät" miehet.
Minulla ongelma on vielä suurempi koska kun harkitsen niin nopealiikkeinen nainen ei enää jaksa odotella.
*Varmaan on vaikeaa löytää sopivaa kumppania, ja tuntuu ainakin valitusten määrästä päätellen, pitää sitä sopivaa sopivana sittenkään kun sen on löytänyt.*
Joo, tämäkin on tullut selväksi kun olen joitakin parisuhteita kuunnellut. Jotenkin ei kovin kannustavaa näin etukäteen.
*mikä pitää paikkansa, mutta kun on oikeasti erilainen, tietää myös sen, että jotkut vaan ovat enemmän kun toiset. *
Olen samaa mieltä. Eikä se tarkoita että kun on erilainen kuvittelisi olevansa tosi "erikoinen" keskiverto ihmiseen verrattuna. Se on enemmän kirous kuin lahja lopulta varsinkin mitä tulee ihmissuhteisiin. - Tsetse-Hirvi
Onko sinulla ollut paljonkin suhteita kun olet avoliitossa ollut ja käytit sanaa "rakastun"? Ovatko ne sitten tulleet mahdottomiksi kaikki tuon sinun vapauden kaipuusi vuoksi vai jostakin toisesta syystä?
Ei ole toki pakko vastata jos koet sen turhan henkilökohtaiseksi. Ajattelin lähinnä että miten olet löytänyt seuraa noin paljon ja miten päädyit avoliittoon astikin.
- lincc
Minulle ainakin sopisi parhaiten, että kumpikin asuisi omassa asunnossaan, mutta kävelymatkan sisällä toisistaan. Yhdessä voisi olla noin puolet viikosta. Kaksi tai kolme päivää viikossa tarvitsisin kuitenkin omaa aikaa. Mikä siis tarkoittaa sitä, että asunto olisi tyhjä, ei tarvitsisi olla missään tekemisissä kenenkään kanssa.
Sitä kun arvostaa rauhaa. Pystyy latautumaan ja keräämään voimia. Se vaan on niin kuluttavaa, jos joutuu olemaan joka päivä vapaa-ajallaan tekemisissä jonkun kanssa.- Tsetse hirvi
Tuo alkaa kuulostaa todella hyvältä idealta minustakin. Mutta toimisiko se, kestäisikö suhde ja hyväksyisikö se toinen osapuoli sen?
Mikäköhän meitä muuten vaivaa jos suurin osa muista ihmisistä olisi tosi onnellinen kun saisi sen toisen rönöttämään siihen viereensä käytännössä joka päivä vaikkapa sohvalle?
- tässäpä tämä
Ei tästä vapaudesta voi luopua kun sen on kovalla työllä ja tuskalla saavuttanut. En näe realistisena yhdessäasumista enkä oikeastaan edes seurustelua tällä hetkellä. Ystävyyssuhteita voi olla, mutta niihin ei kuulu seksi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Et siis vieläkään
Et ilmeisesti ole vieläkään päässyt loppuun asti mun kirjoituksissa täällä. Kerro ihmeessä sit, kun valmista 😁 tuskin k512284Hyvä että lähdit siitä
Ties mitä oisin keksinyt jos oisit jäänyt siihen, näit varmaan miten katoin sua.... 😘🤭😎💖261127Aavistatko että moni tietää
Vai ollaanko hyvin vedätetty pokerinaamalla. No kun vähiten odotat niin yllätämme sinut841007Koronarokotus sattui oudon paljon nyt sairaanhoitaja Tanja 46 istuu pyörätuolissa
Pitkä piina piikistä Kun Tanja Vatka käy suihkussa, tuntuu kuin ihoa revittäisiin raastinraudalla irti. Hän on kärsinyt55922Yritin saada
Vastauksia mutta et voinut olla rehellinen ja kaiken kannoin yksin. Halusin kovasti ymmärtää mutta en voi enää ymmärtää.11914- 68883
Olisitko mies valmis?
Maksamaan naisellesi/vaimollesi/tyttöystävällesi elämisestä syntyvät kulut, ruokailun, vuokran ja muut välttämättömät me127867vieläkin sanoa voin...
💖💛💖💛💖💛💖💛💖 💛 Beijjjbeh 💛 Kaks vuotta tänään täällä. Miten hitossa jotkut on jaksaneet kymmeniä vuos22793Kronikat..
Mikä hele… on tää yks kronikat mikä suoltaa facessa kaikkea julkaisua ja AINA samoista firmoista imatralla??? Eikö ne mu10783Täällä istun ja mietin
Miten paljon haluaisin katsoa sinua juuri niin kuin haluaisin katsoa sinua. Rakastavin silmin. Näkisit vihdoin senkin pu49769