Olen reilu kolmekymppinen mies, asun Helsingissä ja olen toimeentulotuella. Eli kuussa jää 419€ käteen. Olen sen verran turhamainen, että minulla on canal jotta voin viikonloppuisin katsoa jalkapalloa, kun ei ole rahaa mennä ikinä ystävien kanssa minnekään. Lisäksi ostin osamaksulla pelikonsolin, jonka lisäksi käyn kuntosalilla ihan vain sen vuoksi, että säilytän mielenterveyteni. Yhteensä kuukauden pakolliset menot ovat n. 130€ eli käteen jää suunnilleen 290€ kuussa. Minulla on myös 1000 euron velka jota yritän parhaani mukaan lyhentää.
Bussilippuun ei ole varaa, joten tuloksena on se, että istun kaiket päivät yksin kotona lukemassa, nettiä selaamassa, pelaamalla pelejä jne. Sosiaalinen elämäni on kadonnut lähes täysin. Ystävät eivät soita, koska tietävät, että minulla ei ole varaa lähteä minnekään. Edes leffaan ei raaski mennä, koska välillä pitää ostaa uusia sukkia tai uudet kengät. Joka kuukausi tulee joitain uusia menoja jotka pilaavat suunnitelmani tehdä jotain mukavaa.
Ikävää tässä on se, että tätä on jatkunut jo muutaman vuoden. Töitä en enää saa mistään, kun ansioluetteloni alkaa näyttämään täysin arvottomalta. Olen pitkään kärsinyt pahasta sosiaalisten tilanteiden pelosta/ esiintymisjännityksestä. Tämä on aiheuttanut sen, että lukion arvosanani ovat huonoja, vaikka en ole tyhmä tai laiska. Koska olen jäänyt ilman koulutusta, olen joutunut tekemään niitä töitä mitä olen milloinkin sattunut saamaan vastaan. Jokainen työpaikkani on ollut tähän mennessä väliaikainen Näiden pätkien välissä on luonnollisesti aina työttömyyttä. Nyt vain sattui etten löytänyt uutta työtä tarpeeksi nopeasti, joten tipuin ns. kelkasta.
Tavallinen ihminen ei pysty ymmärtämään miltä kaikki tämä tuntuu. Pelkkä rahattomuus ei ole ainoa mikä tässä on vaikeaa. On äärimmäisen nöyryyttävää ilmoittaa sukulaisille, tutuille ja muille tuntemilleni ihmisille vuosi peräjälkeen, että edelleen olen "sossupummi". Tämä ei ole pelkästään nöyryyttävääkään vaan tämä tilanne tekee ihmisen käsittämättömän katkeraksi. Kaikkialla syyllistetään, kuinka sitä on huono, tyhmä, laiska, saamaton jne. Ja sen takia ei edes ansaitse parempaa toimeentuloa.
Olin joskus parikymppisenä positiivinen, melko iloinen ja aina ystävällinen ja huomaavainen. Nyt ovat tuntemukset ja jopa perusolemukseni muuttunut täysin. En jaksa puhua kenellekään enää mitään enkä ole kiinnostunut muiden asioista lainkaan. Olen jatkuvasti täysin masentunut ja joka aamu kun herään sängystä toivon, että tulisi jälleen yö, jotta voisin jatkaa nukkumista. Masennuskin tuntuu lievältä ilmaisulta. Tiedän, että tämäkään teksti ei herätä minkäänlaisia empatian tunteita normaalissa työssä käyvässä ihmisessä. Toinen köyhä varmasti tunnistaa itsensä tästä osittain.
Monesti olen kuullut väitteen, että nykyinen sosiaaliturva ei "kannusta" työntekoon. Itse tämän kokeneena sanoisin, että tämä nykyinen sosiaaliturva on niin pieni, että se tuhoaa ihmisen. Se tekee sen hitaasti ja salakavalasti. Lopputulos on täysin henkisesti lamaantunut ihminen, joka ei kykene edes töitä etsimään. Toivon, että tämä loppuisi joskus, en vain tiedä miten. Itse en enää jaksa tehdä asian hyväksi mitään. Viekööt vaikka loputkin rahat, en minä silti mitään töitä saisi.
Bussilippuun ei ole varaa, joten tuloksena on se, että istun kaiket päivät yksin kotona lukemassa, nettiä selaamassa, pelaamalla pelejä jne. Sosiaalinen elämäni on kadonnut lähes täysin. Ystävät eivät soita, koska tietävät, että minulla ei ole varaa lähteä minnekään. Edes leffaan ei raaski mennä, koska välillä pitää ostaa uusia sukkia tai uudet kengät. Joka kuukausi tulee joitain uusia menoja jotka pilaavat suunnitelmani tehdä jotain mukavaa.
Ikävää tässä on se, että tätä on jatkunut jo muutaman vuoden. Töitä en enää saa mistään, kun ansioluetteloni alkaa näyttämään täysin arvottomalta. Olen pitkään kärsinyt pahasta sosiaalisten tilanteiden pelosta/ esiintymisjännityksestä. Tämä on aiheuttanut sen, että lukion arvosanani ovat huonoja, vaikka en ole tyhmä tai laiska. Koska olen jäänyt ilman koulutusta, olen joutunut tekemään niitä töitä mitä olen milloinkin sattunut saamaan vastaan. Jokainen työpaikkani on ollut tähän mennessä väliaikainen Näiden pätkien välissä on luonnollisesti aina työttömyyttä. Nyt vain sattui etten löytänyt uutta työtä tarpeeksi nopeasti, joten tipuin ns. kelkasta.
Tavallinen ihminen ei pysty ymmärtämään miltä kaikki tämä tuntuu. Pelkkä rahattomuus ei ole ainoa mikä tässä on vaikeaa. On äärimmäisen nöyryyttävää ilmoittaa sukulaisille, tutuille ja muille tuntemilleni ihmisille vuosi peräjälkeen, että edelleen olen "sossupummi". Tämä ei ole pelkästään nöyryyttävääkään vaan tämä tilanne tekee ihmisen käsittämättömän katkeraksi. Kaikkialla syyllistetään, kuinka sitä on huono, tyhmä, laiska, saamaton jne. Ja sen takia ei edes ansaitse parempaa toimeentuloa.
Olin joskus parikymppisenä positiivinen, melko iloinen ja aina ystävällinen ja huomaavainen. Nyt ovat tuntemukset ja jopa perusolemukseni muuttunut täysin. En jaksa puhua kenellekään enää mitään enkä ole kiinnostunut muiden asioista lainkaan. Olen jatkuvasti täysin masentunut ja joka aamu kun herään sängystä toivon, että tulisi jälleen yö, jotta voisin jatkaa nukkumista. Masennuskin tuntuu lievältä ilmaisulta. Tiedän, että tämäkään teksti ei herätä minkäänlaisia empatian tunteita normaalissa työssä käyvässä ihmisessä. Toinen köyhä varmasti tunnistaa itsensä tästä osittain.
Monesti olen kuullut väitteen, että nykyinen sosiaaliturva ei "kannusta" työntekoon. Itse tämän kokeneena sanoisin, että tämä nykyinen sosiaaliturva on niin pieni, että se tuhoaa ihmisen. Se tekee sen hitaasti ja salakavalasti. Lopputulos on täysin henkisesti lamaantunut ihminen, joka ei kykene edes töitä etsimään. Toivon, että tämä loppuisi joskus, en vain tiedä miten. Itse en enää jaksa tehdä asian hyväksi mitään. Viekööt vaikka loputkin rahat, en minä silti mitään töitä saisi.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Tuo on niin totta joka sana.
"Bussilippuun ei ole varaa, joten tuloksena on se, että istun kaiket päivät yksin kotona lukemassa, nettiä selaamassa, pelaamalla pelejä jne.
Sosiaalinen elämäni on kadonnut lähes täysin.
Ystävät eivät soita, koska tietävät, että minulla ei ole varaa lähteä minnekään.
Edes leffaan ei raaski/voi mennä"
Neuvot ovat ehkä tylsiä, älä jää neljän seinän sisälle jne.
Minä sanon: joskus voi jäädäkin.
Hirveän paha olo, aamuisin jalat ovat kankeat ja liikkeelle lähteminen vaikeaa.
Sitten keksin punaisen langan - se on tietty jokaisella oma - aloin hoitaa kuntoani. Parin kilometrin jälkeen huomaa mielipahan lievittyvän kun katselee luontoa, nytkin on muurahaispesissä vipinää.
Monta vuotta yksikseni olleena aloin pelätä ihmisiä, yritin tietoisesti ponnistella siitä irti ja melko hyvin onnistuinkin kohtaamispaikalla.
Ennen minut oli helppo karistaa porukasta yhden tai kahden ilkeän toimesta, nyt olen päättänyt otan sen mikä minulle kuuluu.
Mun on ihan pakko kysyä tarkempaa erittelyä siitä, mihin tuo 290€/kk menee?
Jos joku haluaa tehdä tehdä sulle erittelyn menoistaan, on se hänen
päätettävissä.
Pidän sun kyselemistä henkisesti vakavasti sairaan ihmisen käytöksenä,
enkä vastaisi.
Ei tyhmyys, lihavuus, autottomuus, ole yhtäkuin köyhä.
Edellä mainittuja esiintyy tasaisesti kaikissa yhteiskuntaluokissa.
Tottakai köyhyys, päihteiden käyttö ja mielenterveysongelmat
ruokkii toinen toisiaan ja on varmaan näkyvänpää kuin hyvin toimeentulevilla
kaappijuopoilla, jotka ovat suuri päihteidenkäyttäjäväki.
Mielenterveysongelmia on myös ihmisillä kautta linjan.
Köyhä on vain vähärahainen tavallinen kuolevainen.
Ilmeisesti kysyjä ihmettelee kuinka noinkin isolla rahasummalla EI tule toimeen? Otan nyt esimerkiksi vaikka viime kuun. Heti alkuun minulla meni 50€ veljelle, joka oli lainannut sen minulle seinämaaleja varten. Maalasin asuntoni, koska seinät olivat tummuneet edellisen asiakkaan tupakansavun takia. Jäljelle jäi 240€. Siitä kun miinustaa kuukauden ruoat niin jäljelle jää 0-50€. Minulla ei ole halpaa ruokakauppaa tässä lähellä enkä omista autoa, joten ruokani tulee kalliimmaksi kuin sellaisella, jolla on esim. auto. Muutenhan meninsin aina Lidliin.
Viime kuussa taisi jäädä 20€ jäljelle. Siitä osa meni metrolla matkustamiseen, sitten sain ostettua kauan haaveilemani kasvorasvan, kun iho alkaa talvella pahasti kuivua. Kyllä sitä rahaa vaan elämiseen menee enemmän kuin pelkän ruoan verran. Rahojen pitää riittää lääkkeisiin, partakoneen teriin, wc paperiin, pyykinpesuaineeseen, muihin puhdistusaineisiin jne. Lista on loputon ja kuten aiemmin mainitsin, joka kuukausi tulee eteen aina jotain odottamatonta. Mitä jos minulta hajoaisi pesukone? Se olisi täydellinen katastrofi. Sama koskee kaikkia muitakin sähkölaitteita.
Toissapäivänä minulta hajosi hiiri tietokoneesta. Ostin uuden, joten se tietää, että tässä kuussa ei käydä esim. McDonaldsissa sitten kertaakaan. Ensi kuussa ajattelin laittaa oikein ranttaliksi ja ostaa uudet kuulokkeet, jotta voin kuunnella musiikkia kun teen kävelylenkkejä.
No ihan sillä ihmettelen kun meillä menee 350€/kk aikusen ja kolmen lapsen ruoka- ja hygieniatarpeisiin. Joko pääkaupunki on todella kallis tai sitten ruokatavoissa olisi parantamisen varaa. Ymmärrän toki, että yksin ollessa ei innosta kokkailla kummoisia, mutta sillä kokkailulla voisi kuitenkin säästää. Varsinkin jos on pakastin niin ei tarvisi syödä montaa päivää putkeen samaa. Pakastaa osan valmiina annoksina niin saa mukavasti vaihtelua sekä vähän 'puskuriaä köyhempien kausien varalle.
Tilanne on se mikä on. On erittäin epätodennäköistä, että avustusten ja tukien määrä kasvaisi merkittävästi lähitulevaisuudessa. Jos haluat muutosta, sen on lähdettävä itsestäsi.
Kerrot jääneesi ilman koulutusta. Se on nykypäivänä huono juttu, kuten olet kokenut. Hyvää taas on se, että ilman koulutusta ei tarvitse jäädä. Katsopa heti tänään mol.fi -sivuilta haussa oleva työvoimapoliittinen koulutus, ja kun löydät mieluisan koulutuksen, niin hakemus sisään vain. Saat koulutuksen ajalta nykyisten tukiesi lisäksi verottoman ylläpitokorvauksen, 9 € päivä, ja aikanaan ammatin. Lisäksi joudut nousemaan aamuisin sängystä ja lähtemään liikkeelle, saat uusia ihmissuhteita jne.
Hyvä, että käyt kuntosalilla. Lisää ohjelmaasi myös lenkki ulkoilmassa.
Sukulaisesi ovat varmaan huolissaan sinusta. Yritä luoda heihin hyvät suhteet, niin katkeruutesi vähenee.
Sinunlaistasi nuorta ihmistä tarvitaan vielä, sekä työmarkkinoilla että yksityiselämässä. Mutta lähde liikkeelle!
Helpolta vaikuttaa. Todella hyviä yleisohjeita.
Ei tänäpäivänä tahdo työllistyä useillakaan ammatikoulutuksilla.
Kaikki ei ole valmiita sitoutumaan 9€ päivärahalla.
Tuo on tosi, kun joutuu olemaan pitempään työttömänä,
tai joutuu työvoimakoulutukseen, näiden jälkeen on merkitty mies
ja joutuu halpatyövoimaksi, jos haluaa töihin.
Siksikin haluttomuutta on yleisesti, koska suurin talousongelma syntyy
ollessa halpatyöntekijänä.
Nämä 9€ tempputyöllistämistoimet tulisi lopettaa kokonaan,
jos ei todellisia kohtuupalkattuja töitä ole.
Jos kutsut kouluttautumista sitoutumiseksi, niin joudun kysymään sinulta, kuinka paljon sinulle pitäisi maksaa työmarkkinatuen lisäksi, että suostuisit kouluttautumaan.
Työvoimakoulutuksen jälkeen ehkä on merkitty mies, mutta ehkä myös ammattimies.
Töitä on, ja helpoimmin niitä saavat ne, joilla on asianmukainen koulutus ja asenne kohdallaan. Mikäänhän ei ole sataprosenttisen varmaa, mutta mitä aloittaja menettäisi, jos hankkisi itselleen ammatin työvoimapoliittisena koulutuksena? Ja mitä hyötyisi?
Viestisi perustuu ennakkoluuloihin. Pystytkö vastaamaan lannistavan puheenvuorosi vaikutuksista?
Aina kun ilmoittautuu koulutukseen, muös sitoutuu koulutukseen,
ei neuvota lopettamaan kun kyllästyy, vaan toivotaan käymään koulutus loppuun.
Tämä on sitoutumista riippumatta lainkaan rahasta.
En kirjoita ennakkoluuloja, enkä luuloja, olen käynyt monet kurssikoulutukset.
En myöskään ole enää siinä iässä että olisi älyä ammattikouluttautua,
ikä ja krämpät on jo esteenä kohtuullisen palkkatyönsaannille.
Jokainen pitkäaikaistyötön tietää T-E toimistojen tempputyöllistämisen
lannistavat vaikutukset. Kirjoituksellani ei ole kuin totuuden kertova
vaikutus työttömille, sinua taisi lannistaa, hyvä niin, koska olet liian simppeli,
antamaan vastauksen ongelmaan kun ongelmaan, ja kyselet liikaa.
Totta kai koulutukseen on sitouduttava - tai eihän sekään pakko yhteiskunnassamme ole - mutta ennen muuta se on kuitenkin tavoitteellista kouluttautumista ja omien mahdollisuuksien parantamista. Ja siitä maksetaan ihan reilusti.
Mitä parempia ehdotuksia sinulla on aloittajalle?
Minä en noin pienistä lannistu. Sinusta tuntuu, että kyselen liikaa, kun et pysty kysymyksiini vastaamaan.
Mutta hyvä aloittaja, älä välitä tuosta valtavasta negatiivisuudesta, vaan ota yhteyttä te-toimistoon!
Minulta voit kysellä vaikka kuinka, minä vastaan jos siltä tuntuu,
tarkoitan, et kyselet ja vastauksia vaadit täällä monissa ketjuissa
henkisesti sairaan ihmisen tavoin. Et sinä ole maailman napa,
ei sinulla ole mitään hokkus-pokkus köyhyyden poisto reseptiä.
Koita nyt pölö tajuta ettei alottaja ole eksynyt T-E toimistosta,
koska raha hänelle juoksee.
Käsittääkseni alottaja on syrjäytetty, juoksuttamalla useissa pätkätöissä,
joka on pirun stressaavaa, kun lisäksi sairastaa sos. tilanteiden välttelyä,
masennusta, alottaja on todennäköisesti palanut loppuun ja toipuu nyt
siitä hiljalleen. T-E toimisto pakotteillaan ja uhkailullaan saa tätä
paljon aikaseksi, siksi se on tyhmä joka täällä fanaattisena kirjottaa
T-E toimiston parantavista mahdollisuuksista.
Alottaja voi mennä terveyskeskuksen lähetteellä psykiatrijonoon, koska on
masentunut ja sos.tilanteiden välttelyä, kunhan itse on siihen valmis,
jos masentuneisuus ei helpota. Ihminen tarvii aikaa orientoitumiseen
seuraavaan siirtoon, mut ite jokainen sen siirron lopulta tekee.
Älä sinä pölhö nää asioita niin yksinkertaisina, että kykenet kaiken klaaraamaan sormia napsauttamalla.
Kyllä minulla on köyhyyden poisto -reseptejä. Tässä varmimmat:
- työllistyminen siihen johtavine toimenpiteineen
- eläköityminen
- yhteiskunnan tuet. joita yleensä hallinnoidaan te-keskuksen ja kelan kautta
Ja yleispätevät ahkeruus ja nuukuus.
Lottovoitot ja perinnöt ovat mahdollisia, mutta epätodennäköisiä.
En muuten ymmärrä, miksi vastailet vihamielisesti aloittajan puolesta ja nimittelet minua. Ilmeisesti sinulla on jokin ongelma.
Ap vaikuttaa sellaiselta jolla on mielenkiintoa asioihin ja kyky tuntea iloa.
Mielenterveyden horjuminen on sitä että kadottaa tämän ilon.
Syyn poistaminen auttaisi häntä, ei olisi oikein hoitaa sitä mielenterveysongelmana.
Onhan helpommin sanottu kuin tehty.
Koettu positiivisuus on hyvä resepti, kukin mieltää eri tavalla. En minäkään perusasioita niin vaikeina pidä.
Tuota, tuo 9 euroahan ei riitä mihinkään!!! Jos meikäläinen lähtisi täältä kursseille ja noihin "ilmaistöihin", niin jo pelkkä julkisen liikenteen kuukausilippu maksaisi 200-400 € (riippuen siitä joudunko menemään suurempaan kaupunkiin saakka).
Milläs työtön sitten maksaa muut laskunsa? Eivät ne laskut kurssin/työn (josta ei makseta) ajaksi minnekään katoa. Jos sais työn teosta kunnon palkan, niin sitten olis aivan eri juttu.
Milloinhan tämä epäkohta korjataan?
Jos matka kurssille on pitkä, voit anoa korotettua ylläpitokorvausta (18 €/päivä). Ylläpitokorvaus on tarkoitettu matkakuluihin ja ateriaan. Myös sosiaalitoimisto voi maksaa joissakin tapauksissa osan korkeista matkakustannuksista toimeentulotukena.
Laskut maksat esim. työmarkkinatuellasi. Ne eivät kuulu koulutuksen piiriin.
En ole puhunut tässä lainkaan työnteosta, vaan työvoimapoliittisesta ammattikoulutuksesta eli siitä, kuinka henkilö voi hankkia itselleen ammatin varsin edullisin ehdoin.
En tiedä, mitä tarkoitat epäkohdalla, mutta en usko, että nämä edut paranevat lähiaikoina.
No, se raha menisikin sitten kokonaan matkakuluihin, eikä vielä piisaisikaan, ateriaan ei jäis enää mitään (ym. kulut päälle, esim. työvaatteet muut jutut, joita tarvitaan, kun täältä pöpeliköstä lähdetään ihmisten ilmoille monen vuoden jälkeen, ei ole edes kunnon kenkiä kumppareista lenkkareihin ja siltä väliltä). Joutuu nimittäin talsimaan jo bussipysäkille ja takaisin aamuin illoin, yhteensä liki 7 kilsaa päivässä ja tiet täällä maaseudulla on huonossa kunnossa. Tiettyyn vuoden aikaan ei tuota bussipysäkkimatkaa pysty taittamaan kuin kumppareilla, tai muilla veden pitävillä jalkineilla, kun tie on yhtä kynnöspeltoa/liejua. Fillarilla siinä ei myöskään pysty usein ajamaan ollenkaan. Pysäkki oli kyllä, silloin kun tähän muutettiin, n. 0,5 kilsan päässä, mutta muuttivat sen sittemmin tuonne hornan tuuttiin, kun ei muka ollut matkustajia tarpeeksi.
Sossusta en mitään saa, miehen tulojen takia. Häneltä ei kuitenkaan minulle heru senttiäkään.
Ja edelliseen vielä lisäten, että jos jossain yleensäkin liikun, niin useimmin asiointitaksilla (joka kulkee kerran viikossa ja hakee kotiovelta), tai satunnaisesti jonkun tutun kyydissä. Terveysasemalle mennään sitten taksilla (matkakorvauslapulla), mutta vasta siinä vaiheessa, kun on suurinpiirtein jo pää kainalossa, ellei joudu tilaamaan jo ambulanssia. Mulla ei ole ollut varaa ajokorttiin/autoon, kun olen kokoajan pennittömänä. Miehen tulotkaan ei siihen riitä. Nyt ollaan sitten vielä viemässä niitä viimeisiäkin korvauksia, kun en pääse puutteellisten kulkuyhteyksien takia kursseille/töihin. Jollain sitä kuitenkin pitäis elää. Sossussa kävin jo, eikä sieltäkään juuri apua saa, kun mies on sentään töissä (yrittäjä, jota ei avusteta paljon muutenkaan), ei vaan ole mulle enää mitään ylimääräistä antaa.
En ole pitkään aikaan pystynyt kunnolla edes harrastamaan liikuntaa, kun ei ole ollut varaa ostaa kunnon jalkineita. Kumisaappaissakin on isot reiät, yritin paikata, mutta ei enää onnistunut sekään.
Pitkäaikaistyöttömän pitäis saada ainakin alkuun hieman suurempi työhön/kurssille lähtö (harkinnanvarainen vaikkapa) kuluavustus kertasummana, josta sitten pystyis tekemään kaikki tarpeelliset hankinnat, että pystyis edes aloittamaan sen työn. Jos mulla olis ajokortti, niin varmaan pakotettais ostamaan se autokin tähän saumaan. No, saahan niitä joitakin kotteroita halvallakin (tosin saattavat sitten jossain vaiheessa jättää tuonne tielle...), mutta mistä ne rahat tähän kaikkeen ottaa? Ja etenkin sen jälkeen, jos ensin vielä jotkut korvaukset viedään useaksi kuukaudeksi, että ihminen köyhtyy takuuvarmasti vielä entisestään, pääsee ihan pohjamutiin. Sieltä ei sitten enää niin helposti noustakaan...
Asenteesi on tavattoman negatiivinen. Mitä olet ajatellut tehdä sen muuttamiseksi?
Olen jokseenkin varma siitä, ettei uusikaan eduskunta rupea makselemaan mitään huomattavia kuluavustuksia. Sinun itsesi on tehtävä jotakin, vaikka sitten ostettava ne kumisaappaat. Seitsemän kilomerin kävely päivässä on oikein sopiva matka. Yleensähän suositellaan 10 000 askelta terveyden ylläpitämiseksi.
Ai negatiivinen? Tässä mitään asenteita tarvita, vaan ihan on raakaa realismia, josta sinulla ei näytä olevan minkäänlaista käsitystä.
Kävely on varmaan hyväksi, mutta siihen pitäis olla toki erittäin hyvät kengät (ja sen kuravellin takia vedenpitävät), kun on nivelrikkoa siellä sun täällä (esim. yksi varvas ihan sökönä, kumpparit, tai mitkä tahansa kengät jalassa, ei pitkät kävelyt onnistu) ja muutakin tuki- ja liikuntaelin kremppaa (ikääkin on jo, että en ole mikään parikymppinen), joten se liikunta ei tunnu aina ihan niin kovin mukavalta. Nyt pystyn sentään jotenkin säännöstelemään ja menemään voinnin mukaan, kun ei ole ihan pakko joka aamu lähteä tuonne tielle painaltamaan. Särkylääkkeiden voimallako sitä pitäis päivästä toiseen raahustaa? Mun vatsa ei edes siedä niitä tehokkaimpia (pelkkä Panadol ei auta). Lääkäri on kieltänyt tulehduskipulääkkeet verenvuotoriskin takia, mutta mitään muuta kunnollista ei ole annettu tilalle, (ehkä sellaista lääkettä ei sitten edes ole).
Nyt olen kyllä menossa kuntoutusneuvojalle, että saa nyt sitten nähdä mitä siellä sanotaan. Että älä huoli, jotain tässä tehdään, mutta kaikki on aika rajallista näissä puitteissa. Asiat ei ole aina edes pelkästään itsestä kiinni, jos ei ole yksineläjä.
Minä saan 480 e käteen josta maksan vuokran omavastuun 250 e kk sähkön osamaksun, kun kokonaan en pysty kerralla, ja sitten ostan lopuilla ruokaa jos ei ole muita lakuja. Neljälle jää 80 e kk ruokarahaa.
Lapset käykaupassa kun mulla ei ole kenkiä.
En vo ostaa edes kenkiä.
Ei tule lehtiä, ei ole puhelinta, ei telkkua, ei jääkaappia eikä snkyä.
Mitäs niillä kengillä, kun on netti!
Ja mitäs niillä hampaillakaan, jos ei ole ruokaakaan.
Niinpä, lähde siinä sitten kurssille/töihin ilman niitä kenkiä. Mitähän sanoisivat, jos sinne ilmestyisi paljain varpain...; )
Kerrot eläväsi toimeentulotuella. Etkö ole työnhakijana, vai mistä johtuu, että et saa työttömyyspäivärahaa?
Nyt mars TE- toimistoon ilmoittautumaan työnhakijaksi. TE- toimiston koulutus- ja ammatinvalintapalvelusta saat tietoa koulutusmahdollisuuksista, opintojen rahoituksesta sekä aloista ja ammateista.
Koska olet jo yli 25-vuotias, sinulla on mahdollisuus hakeutua ammattiin johtavaan koulutukseen ja olla samanaikaisesti työttömyyskorvauksella, sekä saada lisäksi kulukorvausta.
Täällä päivittelemällä eivät asiat parane. Nyt härkää sarvista kiinni ja painut ilmoittautumaan! Monien muiden ongelmien huomaat poistuvan ihan itsestään, kunhan saat kunnollisen otteen opiskelusta. Tsemppiä!
Mitä hittoa T-e toimiston sadisti pomottaa persaukistan palstalla.
Onko sulle köyhä ja tyhmä samaa tarkoittava, kyllä tämä porukka
sen T-E toimiston ilman neuvojasikin löytää.
Mitä se sinuun vaikuttaa mistä köyhä rahansa saa.
Keskustelu vähällä rahalla elämisestä käsittää myös sairaat ja eläkeläiset sekä
ongelmaiset. Tämä on nimenomaan köyhyydestä päivittelyn palsta.
Köyhä ja tyhmä ei välttämättä ole sama asia, mutta sinun kohdallasi yhtälö tuntuu pitävän paikkansa. Kirjoitekseni oli vastaus aloittajalle, koska hän omassa kirjoituksessaan valittelee saamattomuuttaan ja syrjäytymistään. Kaikki koulutusta vailla olevat eivät suinkaan tiedä omia mahdollisuuksiaan, vaikka hakevatkin muutosta olotilaansa. Köyhyydestä päivitteleminen ei sellaisenaan vie ketään eteenpäin, vaan monet nimenomaan haluavatkin neuvoja tänne kirjoittaessaan. Suomessa on 60 000 nuorta aikuista, joilta puuttuu koulutus, eivätkä he ole työnhakijoina. Tilanne on ajanoloon kestämätön, eikä voi sellaisenaan loputtomiin jatkua.
Olen varmasti ensimmäisiä, jotka ovat aloittaneet köyhyys-palstalle kirjoittamisen silloin, kun palsta aloitettiin. Kirjoitan harvoin ja kirjoitan juuri sitä mitä katson aiheelliseksi. Sinä et minua, etkä ketään muutakaan täällä määräile. Vaikka sinä et neuvoja haluakaan, niin joku toinen voi haluta. Pysy siis lestissäsi ja anna toistenkin käydä palstalla.
Muistutan taas uudelleen. Tämä on palsta, köyhysrajalla elämisestä
keskusteluun.
Tämä ei ole hallituksen työttömyyspolitikoinnin palsta.
Tämä ei myöskään ole hallituksen työttömyyspolitikoinnin kannattajain palsta.
Aloittaja luonnehtii fiilistään masentuneeksi, masentunut ilmaisukin tuntuu
lievältä.
Aloittajan mielestä toimeentylotuki on niin pieni että se tuhoaa ihmisen.
Aloittaja kertoo koulujen käymisen jääneen kesken, kun on sairastanut
sos.tilanteiden välttelyä. Tarkoittaa ylioppilaskokeen jälkeistä koulutusta,
joka tähtää raha-ammattiin.
Miten edellisen viestin kirjoittaja (T-E toimiston virkailija) käytännössä
miestä auttaisi ? on masennus ja koulusta asti häirinnyt sos.til.välttely,
eli ahdistuneisuus yli 10 vuotta. Kirjoitit, et pitää löytää syy ahdistukseen ja
masennukseen. Siinä sulla on pitkä työmaa. Ei T-E toimisto tarjoa mitään
raha-ammattiin tähtäävää koulutusta. Ainoastaan pelkkää temppuilua.
Ei T-E toimisto ole auttanut Suomesta työttömyyttä-köyhyyttä pois yli 20 vuoden
aikana, ainoastaan polttanut rahaa temppuilemalla työttömiä hyväksikäyttäen
saadakseen pidettyä virkailijoillaan palkkatyön. Sinä elvistelet täällä köyhien
palstalla pelkästään politikoimassa 60 000 joutilaan nuoren määrästä
johtuvasta yhtiskunnalle kestämättömästä tilanteesta.
Kestämätön tilanne tarkoittaa Suomeksi sanottuna "pelkotilaa rikkaille".
Pahinta on kun nämä nuoret on ihan villeinä, eivät ole ilmoittautuneet
mihinkään. T-E toimiston tulisi saada nämä rekistereihinsä, vaikka ei heille
olekkaan mitään älyllistä tarjota, porkkana ei maistu.
Vuoden -88 jälkeen työvoimapoliittiset toimet ovat toimineet ala-arvoisesti
minimihenkilökunnalla, työttömien itseopiskeluperiaatteella, voitontavoittelussa.
Sinunkin olisi joskus hyvä tutustua T-E toimiston toimillaan aiheuttamiin
nuorten ja muiden itsemurhalukuihin ja todeta miten helvetin tehokkaita
olette olleet.
Mitä tarkoitat raha-ammateilla?
Työvoimapoliittisessa koulutuksessa voi valmistua hyvin monenlaisiin eri ammatteihin, joskaan valikossa ei näy hakusanaa "raha-ammatti". Lisäksi voi suorittaa täydennys- ja lisäopintoja. Tutkipa mol-sivuilta koulutustarjontaa.
Syytteesi siitä, että te-toimisto ovat toimillaan aiheuttaneet itsemurhia, on syytä tutkia. Jos sinulla on sellaista tietoa, ota viipymättä yhteyttä poliisiin.
Ensinnäkin. En ole TE-toimiston virkailija, enkä ole milloinkaan ollutkaan. Toiseksi. Elän itse pienellä eläkkeellä, (köyhyysrajan alapuolella) mutta se ei ole vaikuttanut aivotoimintaani mitenkään lamauttavasti. Kolmanneksi. Jos tarkoitat raha-ammatilla normaalia ylioppilaskokeen jälkeistä ammattiin tähtäävää opiskelua, vaikkapa ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa. Se on mahdollista, jos henkilö on 25- vuotias ja koulutuksen tarve on todettu TE- toimistossa. Samanaikaisesti henkilöllä on mahdollisuus nostaa työttömyyspäivärahaa ja rahoittaa sillä opintojaan. Jos yliopistokoulutus ei ole mielestäsi riittävän "älyllistä", siihen minun on paha sanoa yhtään mitään.
Kirjoituksesi on soopaa ja täynnä asiavirheitä, jotka kertovat tietämättömyydestä. Kannattaisi ehkä päivittää välillä tietojaan myös lainsäädännön osalta, niin jotain osuisi oikeaankin. Lisäksi huomautan, että en missään kohtaa kirjoituksiani ole puuttunut aloittajan masennukseen tai antanut ohjeita hänen henkistä tilaansa koskien, joten äläpä laita sanoja suuhuni.
Ala-arvoinen kirjoitema, paljon sanoja mut ei mitään sanomaa.
No sinun kirjoituksessasi ei ole paljon sanoja, mutta ei liioin myöskään mitään "sanomaa"!
Hae työpaikka ja ota hame pois päältäsi.
Etkös sinä itse kannata sosialismia?
Missä täällä lukee jotain sosialismista?
miksi pitäisi lukea?
Millä perusteella joku täällä kannattaa sosialismia? Ja jos sattuisikin kannattamaan, niin miten koko asia liittyy sosialismiin mitenkään? Voihan työtön edustaa vaikka mitä näkökantaa.
työtön = sosialismin uhri
Tämäpä aivan normaalia tilanteessasi. Itse olen melkeinpä samanlaisessa tilanteessa,paitsi,että minulla on perhe. Jouduin 90-luvun lamassa työttömäksi. Siihen asti isossa firmassa työskennellessä minulla oli aina "ystäviä/kavareita",mutta hupsista lopareiden saatua kaikki jäivät jostain ihmeen syystä. En ollut ihminen,enkä mikään.
Vähäisiä pätkätöitä tehdessäni,en ole enää halunnut tarkoituksella olla sosiaalisissa suhteissa työkavereiden kanssa ja ei ole tullut niin suurta pettymystäkään.
Työllisyyskursseista ei ole itselleni ollut mitään apua.Jo 80-luvulla kävin erään yrityksen järjestämän kurssin ja kun puolen vuoden kurssi oli käyty,niin ketään ei otettu töihin taloudellisista syistä johtuen. Onneksi pääsin muualla töihin heti seuraavana päivänä. Seuraavan kurssin kävin 90-luvun lopulla ja melkeinpä sama tilanne. Kurssilaisia pidettiin,että saatiin firma teknisesti kuntoon käyttämällä kurssilaisia ilmaisena työvoimana. Ketään ei oikeastaan palkattu töihin. Firman toimintakin loppui aika pian.
Nyt olen ollut pitkään työttömänä ja ikää ihan tarpeeksi. Töihin menen,jos vaan sellainen ilmaantuu. En anna rahattomuuden,enkä työttömyyden katkeroittaa itseäni. Olen ajatellut jos ystävät ovat vain rahan tai työn oheistuote,niin antaa sitten olla. Jossei minua hyväksytä tälläisenä,niin tulen hyvin toimeen yksinkin.
Todelliset ystävät ovat edelleen,olen sitten ollut työssä tai työttömänä.
Mene ja etsi työ jolloin pääset taas remmiin! Mä en voi kuin ihmetellä miten täällä maassa eletään?
Vanhin poikani on ollut pätkätöissä.Häntä kysellään kesäajaksi töihin sekä syyskaudella 2 kk:ksi.Työpaikat on olleet samoja.3 kk sitten hän ilmoittautui vuokratyöntekijöitä välittävään yritykseen.Sai sieltä töitä.Poikani on ollut erittäin tyytyväinen lyhytaikaisiin pätkätöihin.Nyt päästyään isompaan tehtaaseen 2-vuorotyöhön,hän aikoo pysytellä siellä pidempään.Mutta,jos joutuu jostain syystä työttömäksi se ei kaada hänen maailmaansa.Nuorelle miehelle 29 v.löytyy tänäpäivänä erilaisia töitä.Tsemppii kaikille.PS.Esim.palkkataso on tehdastyössä tyydyttävä,mutta raha ei merkitse kaikkea.Tehdastyö on siitä hyvä että työtä ei tarvitse viedä kotiinsa.Pojallani olisi koulutuksensa takia mahdollisuus parempiin virkoihin,mutta ei halua ylempiin virkoihin ja vastuuhenkilöksi.
Päästä nopeesti kusi pois päästä, se aiheutaa sekavuutta.
Ihan kuin olisin lukenut omasta elämästäni, tosin mulla menee nyt paremmin, työnsin itseni koulutukseen työttömyyspäivä rahan turvin, kun en oman te-keskuksen toimistosta saanut itseni tilanteeseen apua (olisin vieläkin työtön), tosin tämän vuoden puolella putosin työmarkkinatuelle, mutta opiskeluja en jätä kesken sen takia.
Mie tiiän miltä tuntuu kun et kelpaa mihinkään ja varsinkin sukulaiset ovat niskan takana arvostelemassa ja mollaamassa. Tähänkin koulutukseeni suhtauduttiin naureskellen, että etkö enää mitään muuta keksinyt, kun piti noin "vanhana" mennä kouluttautumaan, mielestäni ihminen ei ole koskaan liian vanha oppimaan uutta.
Mulla on vielä koulu ikäinen huollettavana ja me eletään reilusti alle normitulojen. Huvittavinta on ollut se kun jotkut palkkatyöläiset valittavat etteivät he tule toimeen 4500€/kk tuloilla ja mun on tultava toimeen alle 800€/kk, Kun maksan vuokran ja muut pakolliset laskut sekä ostan ruokaa, ei tarvii enää miettiä mihin loput rahoistaan laittaa.
Ei tällä juhlita sen tietävät kaverinikin ja harvennus on heissä käynyt, mutta en ole koskaan niistä "juoppojen" juhlista tykännytkään, viihdyn lapseni ja itseni seurassa ja näänhän mie 5pv/vko opiskelukavereitani joiden kanssa voin tilanteen mukaan seurustella tai vastaavasti työharjoittelupaikoissani (tutkintoon johtava koulutus) ihmisten kanssa keskustella.
Sulle sanon (itse olen 50v nainen) että älä lannistu, ota itseäsi niskasta kiinni, kirjastoissa, kuntosaleilla; en tiedä onko Helsingissä kovinkaan paljon ilmaisia rientoja tai ihan vain kävelemällä saat jo itsellesi sitä reippautta ja halukkuutta tehdä enemmän kuin vain maata punkan pohjalla ja tiedä vaikka tapaisit jonkun sielunkumppanin, jonka kanssa voisit "parantaa" maailmaa.
Pyydä omalta te-keskukselta apua tilanteeseesi, heillä on velvollisuus (palkkansa eteen) tehdä sille jotain. Et ole suomessa ainut työtön tällä hetkellä, mutta noin nuorena ei auta jäädä "tuleen" makaamaan. Ja vaikka ne pätkätyöt alkaa tökkimään niin ota siihen sellainen asenne, että ne kaikki on sinulle "hyvää näyttöä" elämässäsi eteenpäin, ettet ole ollut pelkästään se punkan pohjassa makaava nolla vaan olet yrittänyt työllistyä, työnantajasi vain eivät syystä tai toisesta ole tajunneet lahjojasi.
Nyt kun saan kesällä paperit näppiin, ei minua näin "vanhana" voi pistää syrjään sanomalla ettei me sinua voida ottaa kun sulla ei oo näyttöä että osaat. Ennen riitti kun soitti työnantajalle joka pyysi käymään ja yleensä työllisti samantien, nykyään me vanhemmatkin joudutaan käymään kaiken maailman kouluja todistaaksemme osaamisemme!!
Tsemppiä!! Älä lannistu en minäkään vielä ja muista ennenkaikkea IKÄ on vain numeroita! Kun pysyy nuorekkaana mieleltään, niin jaksaa vielä minunkin ikäisenä rientää tai niinkuin itse sanon tutuilleni, keinustuolissa kiikkuen "kun mie nuorena"...
Sinä olet arvokas, koska olet olemassa, se riittää, muista aina se. Omanarvontunto kuuluu sinulle, niinkuin nenä päähän.
Saamme runsaasti paheksumista osaksemme, teemme tai sanomme mitä vain. Mutta miksi tekisimme muista ihmisistä tärkeämpiä kuin itse olemme ?
Voisitko mennä lenkille / uimahalliin, kaverit mukaan ? Kirjastossa on lehtisali, kirjat ( esim. Dyer-Hyväksy itsesi, uskalla elää), musiikkia ja elokuvia.
Usko mahdollisuuksiisi, nuorimies ! Kaikki lähtee sinun ajatuksistasi liikkeelle.
Alkaa toisinaan vituttamaan pieni neliö. Olisi mukavaa asua hiukan isommassa asunnossa, vaikka yksin elää. Kaksiot maksaa aivan liikaa yhdelle taloudelle. Puolipäivätöistä, määräaikaisesta ei jää rahaa paljon käteen laskujen jälkeen, tosin en silti kuluttaisi rahojani roskaelokuviin ja shoppailuun. Säästäminen isompiin toiveisiin tuntuu mahdottomalta, koska aina tulee joku saatanan ylimääräinen kulu, kuten pyörän kunnostaminen tai joutuu sairaalaan makaamaan kun terveys pettää.
Olen tavallinen työssäkäyvä, mutta on minullakin ollut taloudellisen niukkuuden ajat eiemmin elämässä.
Työntekoon ei kannusta mikään. Työttömyyskorvaus tai toimeentulotuki on niin alhainen, että se kujistaa. Ikävintä on että se kurjistaa henkisesti. Sinulla on käsittääkseni vielä toivoa. Tarvitsisit koulutusta, suurinpiirtein ihan mihin tahansa ammattiin - ei työn tarvitse olla mielenkiintoista eikä kaikki työ aina ole mielenkiintoista.
Koita pitää yhteyttä ystäviisi ja sukulaisiisi, tunge itsesi kylään tai kutsu joku katsomaan sitä jalkapalloa kanssasi. Ei sinulla tarvitse olla hienoja tarjottavia. Pääasia on, että et jää mökkiisi pysyvästi.
vai n iin
Hei. Itsellä myös ollut työttömyyspätkiä, pisin 6kk. Kaikki aina määräaikaista. Oottaa vaan sitä vikaa päivää. vaikeaa suunnitella mitään tulevaisuutta siinä sitten. myös masennusta, jo nuorena. työttömyys kiteyttää monet muut ongelmat yhteen pakettiin, jota vaikea saada auki. niin sitä ajattelee, että ketä yksi työtön kiinnostaa. harmi, että kaverisi eivät tulee luoksesi tms. itsellä ei edes niitäkään vähiä kavereita ole. työkavereitakaan juuri ole saanut ystävystymään... pitäisi olla nuorempi, nätimpi, pätevämpi, sosiaalisempi... eri ihminen kuin nyt. vaikea muuttaa kaikkea, kerralla. plastitkin maksaa...