Oletteko koskaan ajatelleet?

1. Milloin sielu syntyy?

Riippuu siitä mitä tarkoitamme sielulla. Ymmärrän että ihminen on henki, sielu ja ruumis. Sielun synonyyminä voidaan käyttää sanaa psyyke tai mieli, mutta sielu on kattavampi. Sieluun sisältyy ajatteleminen ja tunteminen, ne ovat sielullisia eli henkisiä toimintoja.

En osaa sanoa milloin sielu syntyy. Osaatko sinä? Sen vain tiedän että se on olemassa. Ruudulle putoilevat kirjaimet ovat siitä todiste. Jumala on luonut kaikki sielut, kyllä, ainakin välillisesti. Hän on elämän alkuunlaittaja. Kaikki elämä perustuu Hänen luomistekoonsa, joskin elämme synnin alaisessa maailmassa, jonka vaikutukset näkyvät sielunelämässä ajattelun vääristyminä, emotionaalisena rikkinäisyytenä. Uskoontulon myötä ihmiselle avautuu Jumalan parantava työ, sielu saa hoitoa ja vapautuu vääristymistään. Käsittäisin että vaihtoehdot b ja d ovat ainakin osittain totta.

2. Paljonko sieluja on olemassa tai voi syntyä?

En tiedä. Periaatteessa ihmisiä voi syntyä kait "rajattomasti". Siis siihen asti kunnes Jumala laittaa rajan. Siis vaihtoehto b. Millä tavalla Hän rajan laittaa on Hänen asiansa. Maapallo on rajallinen kuten tiedämme.

3. Jos sielut ovat jo olemassa, niin mikä määrää sielujen syntymäjärjestyksen?

Eivät ole. Jumala näkee ihmisten syntymäjärjestyksen. Jo ennen kuin he ovat syntyneet. Mielestäni ei ole väärin sanoa että Hän määrää ihmisten ( = sielujen ) syntymäjärjestyksen. Siis vaihtoehto a.

4. Ovatko kaikki sielut aluksi samanlaisia?

Jaa-a. Vaikean pistit. :-)

Mitä samanlaisuudella tarkoitetaan? Ehkä ne ovat samanlaisia mutta ei identtisiä. Alussa. Erilaisuus korostuu kasvun myötä. Myös geeniperimä vaikuttaa. Siksi sielut eivät ole aivan samanlaisia alussakaan. Toisaalta... sille millaisiksi kasvamme on jo alussa annettu tietyt lähtötekijät, joten jossain mielessä se millaisia olemme kymmenvuotiaina, on olemassa jo hedelmöityshetkessä, joten ei ole väärin ajatella että olemme erilaisia alusta saakka.

Jokainen ihminen on jossain määrin samanlainen. Siksi voimme ymmärtää toisiamme. Ruumiissamme ja sen toiminnoissa on ratkaisevan paljon samaa. Sen mekanismit ovat periaatteessa samat. Niin myös jokainen sielu/psyyke toimii sidottuna samoihin lainalaisuuksiin ja periaatteisiin.

Ihmisen sisällinen henki on perusolemukseltaan sama. Se on ihmisyyden ydin, johon sielun teot tallentuvat ja se on ikuinen, katoamaton (ainakin perinteisen kristillisen raamatuntulkinnan mukaan, poikkeuksen muodostavat mm. adventistit, jotka eivät usko ei-uskovan yksilölliseen olemassaoloon iankaikkisesti, heidän mukaansa ei-uskova lakkaa olemasta).

Pidän adventistien käsitystä vääränä.

5. Jos kaikki sielut ovat aluksi samanlaisia, niin mikä niistä myöhemmin tekee erilaisia? a. ympäristön vaikutus, b. ruumiin vaikutus (geenit), c. sielut vaikuttavat itseensä ja toisiinsa sattumanvaraisesti, d. pahat voimat, e. Jumala, f. jokin muu.

Lue edellinen vastaus ja mieti asiakokonaisuuden eri puolia.

Erilaisuudelle on olemassa lähtötekijät jo silloin kun sielut vielä ovat samanlaisia itsensä heikosti tiedostavia sikiöitä.

Sielunvihollinen (d) on vaikuttanut vanhempien ja esivanhempien elämään välillisesti (elämme turmeltuneessa, monella tavalla rappeutuneessa maailmassa) sekä suoraan (demoniset tekijät). Sielunvihollisen välillinen ja suora vaikutus on jättänyt jälkensä myös geeneihin, esim. alttius homoseksuaalisuuden syntyyn. En usko että homoseksuaalisuus olisi synnynnäistä, ehkä joissain tapauksessa voi olla niinkin, mutta alttius siihen saattaa olla esim. demonisten vaikutusten kautta. Sielunvihollisen vaikutus on siis välillistä eli epäsuoraa ja välitöntä eli suoraa.

Ratkaisevimpana pidän yksilön omaa tahtoa. Emme voi päättää lähtötekijöitämme mutta kasvaessamme teemme omia valintoja jotka eivät ole täysin sidottuja tai ainakaan pakotettuja. Jumala tekee mahdolliseksi tehdä oikeita valintoja auttaen ja kutsuen ihmistä hyvään.

Vaihtoehdot a, b, d ja e ovat varmasti kaikki totta. Myös vaihtoehto c, joskin käsitettä "sattumanvaraisuus" pitäisi täsmentää. Mitä tarkoitat sattumanvaraisuudella?

Sielut vaikuttavat itseensä ja toisiinsa. Tämä on päivänselvää. Mutta tekijöillä a, b, d ja e on vaikutusta siihen kuinka sielut vaikuttavat itseensä ja toisiinsa.

Jossain vaiheessa yksilö tekee ratkaisevia valintoja eri vaikutusten suhteen yksilöllisenä suhtautumisena ympäristöön ja Jumalaan. Ihminen on vastuullinen.

7. Jos sielut ovat jo syntyessään erilaisia, niin miksi osa niistä on hyviä (pääsevät taivaaseen) ja osa pahoja?

a. pahat voimat ovat aiheuttaneet sieluihin eroja, b. Jumala on aiheuttanut erot, c. jokin muu on aiheuttanut erot.

Tämä sinun pitäisi esittää sellaisen uskonnon tai uskomuksen edustajalle jonka mukaan taivaaseen päästään hyvyyden perusteella ja helvettiin joudutaan pahuuden perusteella. Kysymystä ei voi esittää kristitylle, koska se ei kosketa hänen uskoaan.

Kristittynä minun on mahdotonta vastata esimerkiksi muslimin puolesta joten kysymys jää avoimeksi.

Muokkaan kysymystä poistamalla sulkumerkit...
Korvaava kysymys, jos hyväksyt:
7. Jos sielut ovat jo syntyessään erilaisia, niin miksi osa niistä on hyviä ja osa pahoja?

Ihmisessä on sekä hyvää että pahaa. Lähtökohtaisesti ihminen on paha siinä mielessä että on syntinen ja sellaisena kapinassa Jumalaa vastaan. Kuitenkin jokaisessa ihmisessä on myös hyvää esim. kyky empatiaan.

Edellisten vastausten valossa oikea vastaus on a ja b ja c. Pahat voimat ovat vaikuttaneet. Jumala on vaikuttanut. Muut tekijät (geenit, ympäristötekijät, kasvatus, olosuhteet, elämänkokemukset) ovat vaikuttaneet.

Olennaista on ihmisen suhtautuminen tekijöiden a ja b sisältöön. Kuinka suhtaudun Jumalaan ja Hänen vaikutuksiinsa - jopa silloin kun en ymmärrä asioiden lähtökohtia ja kontekstia. Kun omassatunnossani koen että minun pitäisi tehdä jotakin (oikea eli Jumalan mielen mukainen valinta) mutta kieltäydyn (valitsen sielunvihollisen mukaisen valinnan). Kun koen voimakasta tarvetta esim. varastaa (sielunvihollisen mukainen valinta) mutta jokin minussa kokee sen olevan väärin ja kieltäydyn (Jumalan mielen mukainen valinta).

Vaikka lähtökohdissa on erilaisuutta ateistisen kuin uskovankin kodin lapset ovat vastuussa ratkaisuistaan.

Oikeat valinnat todennäköisesti johtavat hyvyyden vahvistumiseen ihmisessä, joskin paha pyrkii käyttämään myös hyvää. Väärät valinnat samoin johtavat pahan vahvistumiseen, joskin Jumala voi käyttää ihmisen erehdyksiä herätellen hänen synnintuntoaan ja kaipausta puhtaampaan, parempaan elämään. Jälleen ihmisen oma suhtautuminen on ratkaiseva.

- Keskitynkö moraalisen, hyveellisen elämän rakentamiseen uhmakkaasti osoittaakseni ettei ihminen tarvitse Jumalaa ollakseen hyvä, ja suljen silmäni synnin todellisuudelta: että syntisenä olen paha ja tarvitsen sovitusta?

8. Jos sielut on luotu samanlaisiksi, niin silloinhan geenit ja ympäristö tekevät ihmisestä sen mikä hän on. Jos taas sielut on luotu erilaisiksi, ei "taivaspeli" ole reilua; jotkut ovat silloin vääjäämättä herkempiuskoisia kuin toiset. Onko näin?

Vastaus löytyy edellisten kysymysten vastauksista.

* Kysymysten asettelusi on sidottu ennakko-oletuksiin, se on subjektiivisten käsitystesi sekä tunnereaktioidesi värittämä, kaukana tieteellisestä tutkimuksesta. Mutta ymmärrän että tämä onkin tehty vain osoittaaksesi meille uskiksille kuinka heikolla pohjalla uskomme on. Olen kuitenkin huomaavinani myös rehellistä pohdintaa ja kiinnostusta elämänfilosofisiin kysymyksiin, joten tarkoituksesi ei liene [pelkästään] pilkallinen. Hyvä. Jatketaan keskustelua...

Mielenkiintoista katsoa kuinka homma etenee.

9. Voiko sielu valita ruumiin, johon se joutuu?

Äh... Voiko sielu valita ruumiin jossa se kehittyy? Joku saattaisi kysyä voiko ruumis valita millaisen sielun kehittää. Sielu ja ruumis kehittyvät yhdessä joskin kummallakin on erityisominaisuutensa. Sielu ja ruumis ovat erotettavissa mutta kuitenkin samaa ihmistä. Ihminen on henki, sielu ja ruumis. Elävä kokonaisuus.

Yksilö ei voi valita olosuhteita joihin syntyy. Kasvaessaan hän voi kuitenkin valita kuinka suhtautuu ruumiiseensa, kuinka sitä hoitaa ja käyttää. Siis vaihtoehto a.

En ole voinut valita millainen ruumis minulle on kehittynyt. En ainakaan ensimmäisten vuosien osalta.

10. Mitä ominaisuuksia sielu antaa omistajalleen? Ts. miten esim. eläin eroaa ihmistä?

Hmm... Tässä tullaan nyt mm. kysymykseen hengen ja sielun suhteesta. Raamattu ei anna selvää vastausta. Asioita voidaan hahmottaa vähän poikkeavilla tavoilla. Selvää on ainakin että uudestisyntymättön ihminen on hegellisesti eli suhteessa Jumalaan kuolleessa tilassa.

Hänessä ei ole Jumalan suoraan antamaa elämää, hengellistä elämää, vain Jumalan välillisesti eli luomisteon kautta antama sielullinen ja ruumiillinen elämä. Hänellä ei ole Pyhää Henkeä joka tekisi hänen henkensä eläväksi ja siten elävöittäisi myös sielua auttaen sitä vapautumaan vääristä käsityksistä ja ajattelemaan oikein.

Ennen uskoontuloa ihminen ei siis voi kokea yhteyttä Jumalaan. Hänen hengelliset aistinsa, joiden välityksellä koetaan hengellisen todellisuuden liikehdintää, ovat kuolleessa tilassa. Ne eivät reagoi kunnolla. Korkeintaan vähän värähtelevät. Ihminen on sisäisesti kuin seonnut kompassi. Sillä ei ole oikeaa suuntaa.

Uudestisyntymätön ihminen ei löydä sielustaan eikä edes hengestään Jumalaa. Hän on vailla todellista elämää, elämän syvintä ulottuvuutta, yhteyttä Jumallan. Hän ei ole Jumalan lapsi.

Oikea vastaus on siis a, b, c ja d.
Kaikki nämä kuuluvat sielun toimintoihin, joskin sielu tarvitsee välikappaleeksi ruumiin, selkeimmin ehkä puhekyvyn ja näkemisen suhteen. Tosin on kertomuksia että ruumiista irtautunut sielu (tai henkiolemus) on nähnyt ympäristönsä. Esimerkiksi leikkaustilanteissa henkilö on kuvaillut katselleensa tilannetta kuin katonrajasta, kertonut jopa leikkaustilanteen vaiheet yms. En ota kantaa.

Merkittävää on että kun ihmisestä uskoontullessa tulee hengellisesti elävä, se vaikuttaa myös sieluun, älyllisen ajattelun prosesseihin, tunteisiin eli emotionaalisuuteen, siihen kuinka tunteisiimme suhtaudumme ja niitä käytämme, millaisia asioita haluamme puhua ja millä tavalla, millaisia asioita katselemalla ruokimme itseämme jne.

Uskoontulon eli uudestisyntymän myötä Pyhä Henki avaa ihmiselle laajemman ja kokonaisvaltaisemman todellisuuden tuntemisen. Tärkeintä on että kristitty suostuu ojentautumaan hengellisen todellisuuden mukaisesti niin että hänen sielunsa (ajattelu ja tunteet) voi puhdistua ja parantua, eheytyä.

"Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne."
Matt.11:28,29.

"Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä."
Room.12:1,2.

"Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle."
2.Kor.10:5.

"Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa."
Ef.6:12.

11. Miten sielu osaa kytkeytyä vain ihmiseen, onhan monet eläimet lähes täysin (99.3%) geneettisesti samanlaisia?

???

Oletan että ainoastaan ihmisellä on iankaikkisuushenki. Missä vaiheessa se on ihmiseen tullut - onko se ytimeltään jo olemassa sielussa vai antaako Jumala sen sieluun?

En osaa sanoa.

12. Edellyttääkö sielun kiinnittyminen olentoon tietyn geenin olemassaoloa ?

Kuten sanoin ihminen on kokonaisuus. Henki, sielu ja ruumis. Kuinka nämä kiinnittyvät toisiinsa on arvoitus. On kuitenkin päivänselvää että ihminen näkee, kuulee, puhuu, ajattelee, tuntee. Nämä ovat sielullisia ominaisuuksia joihin (ainakin osaan näistä) tarvitaan keho. Ne myös ilmenevät (ainakin osittain) fyysisinä ilmiöinä, joita voidaan tutkia ja mitata.

Sielullisen lisäksi on hengellinen aistimaailma, kyky aistia Jumalan puhe ja kommunikoida Hänen kanssaan sekä erottaa toisistaan sielulliset ja hengelliset vaikutteet ja ilmiöt niin, ettei sekoita niitä toisiinsa.

Epäilijä voi tietenkin sanoa että se mitä nimitämme sieluksi on vain kehon toimintoja ja että hengelliseksi mielletyt kokemukset ovat aivokemian temppuilua tms. harhaisuutta ja/tai väärintulkittua kokemusta...

Siis, edellyttääkö sielu ja/tai henki jotakin tiettyä geeniä jonka vaikutuksesta se kehittyy ja/tai kiinnittyy olennossani niin että muodostan tämän kokonaisuuden joka olen?

En osaa sanoa kuinka Jumala on tämän asian ratkaissut ja mikä merkitys geeneillä siinä on.

13. Mihin sielun kiinnittyminen tapahtuu?

En osaa sanoa. Suoraan sanottuna tällaiset kysymykset eivät ole minulle olennaisia... Tärkeintä on kuinka sieluani ja ruumistani käytän.

Jumalan tuntemisessa kasvaminen sekä lähimmäisenrakkaus, moraalinen ja oikeudenmukainen elämä, hyvän ja pahan erottaminen, tunne-elämän parantuminen ja eheytyminen. Nämä ovat käytännön asioita jotka kiinnostavat elämän tasolla arkipäiväisenä ihmisten ja asioiden kohtaamisena.

Mitä ihmistä hyödyttää määritellä sielu ja henki ja niiden suhde ruumiiseen, jos hän ei kuitenkaan elä tätä kokonaisvaltaista ihmisen elämää Jumalan yhteydessä? Elämä kokonaisuudessaan ei ole määriteltävissä.

Se pitää kokea ja elää.

14. Millä hetkellä sielu irtaantuu ruumiista?

En osaa varmuudella sanoa irtautuuko sielu ruumiista. Vai meneekö se ruumiin mukana hautaan niin sanotusti eli lakkaa olemasta. Ja meneekö uskova ihminen heti Jumalan luo taivaaseen vai "nukkuuko" hän ylösnousemuksen päivään saakka? Mitä nukkuminen sitten tarkoittaa? Onko siinä jonkinlaista tietoisuutta?

Jossain vaiheessa kun ihminen kuolee tietoisuus siirtyy toisaalle. Menen Jumalan luo sieluna ja/tai henkenä heti tai tuonelan kautta. Erään käsityksen mukaan tuonela on jonkinlainen odotustila missä on sekä pelastettujen puoli että kadotettujen puoli. Siellä ei voi vaihtaa puolta. Ylösnousemuksen ja viimeisen tuomion jälkeen ihmisen iankaikkisuuskohtalo sinetöidään. Kadotettujen puolella olleet joutuvat helvettiin, pelastettujen puolella olleet pääsevät taivaaseen.

Tapahtuuko kuolema eli hengellisen olemuksen lähteminen ruumiista a. sydämen ollessa pysähtyneenä tietyn ajan, vai b. aivojen verenkierron ollessa pysähtyneenä tietyn ajan, vai c. kun tietty määrä aivosoluja on kuollut (hapen puutteeseen), vai jotain muuta - en osaa sanoa.

Halutessaan Jumala voi myös palauttaa hengen ruumiiseen, jolloin sielukin herää taas eloon, näin kävi mm. Lasaruksen kohdalla.

15. Miksi sielun kyky uskoa (sokeasti ja kuitenkin oikeaan) Jumalaan on tärkeämpää kuin sielun hyvyys, oikeamielisyys jne.?

Mahdollisesti ajattelet kristillisen uskon olevan vain uskomista johonkin. Kyse ei kuitenkaan ole vain uskomisesta. Kyse on hengellisestä tapahtumisesta. Siksi kristityt erottavat uskonnollisuuden (joka on sielun toimintaa) ja elävän uskon. Kristillinen usko ei ole vain uskomista vaan se on yhteyttä Jumalaan ja tämän yhteyden elämistä todeksi.

Sielulla on kyky uskoa ja myös kääntyä Jumalan puoleen. Sitä tosin ei tapahdu ilman Jumalan vaikutusta ja ihminen voi vaikutuksen joko torjua tai ottaa vastaan. Ihminen itsessään - ilman uskoontuloa eli uudestisyntymistä - ei voi toteuttaa hengellistä elämää. Hänellä ei ole yhteyttä Jumalaan.

Kristillinen usko syntyy siis Jeesuksen vastaanottamisessa. Uskoessaan Jeesukseen ihminen saa synnit anteeksi ja Pyhä Henki tulee hänen sisäiseen olemukseensa elävöittäen sen. On kahdenlaista uskoa, kuollutta ja elävää. Joku koputtaa ovea ja sanot oven läpi "ok, minä uskon että sinä olet olemassa" mutta et avaa ovea. Uskonnollisuus on Jumalaan uskomista käsitteellisellä tasolla mutta persoonallinen yhteys puuttuu. Silloin Jumala on vain käsite, sana, uskomusrakennelma. Se on kuollutta uskoa.

Elävä usko syntyy kun ihminen "avaa oven" eli sisimmässään kääntyy ja luovuttautuu Jeesukselle. Silloin syntyy elävä suhde ja yhteys. Itse olen kokenut uskoontulon syksyllä 1989. Silloin minusta tuli Jumalan lapsi kääntyessäni rehellisesti Jeesuksen puoleen.

En tiedä mitä tarkoitat sokealla uskolla... Uskoontuloani edelsi pitkä prosessi johon sisältyi paljon pohdiskelua ja vaiheita, mm. nuoruudessani kieltäydyin rippikoulusta vakaumuksellisin perustein koska uskoin ettei ole mitään Jumalaa missään.

En olisi koskaan uskonut että totuus löytyy kristinuskosta, jota pidin uskonnoista pahimpana, ihmisten kusetuksena ja suggerointina, mutta niin vain kävi että kääntyessäni rukouksessa Jumalan puoleen, jonka olemassaolosta en edes ollut varma, sain sisimpääni vakuuden Jeesuksesta. Jumala itse vakuutti minut itsestään.

Syntien anteeksiantamus ja yhteys Jumalaan on tärkeää koska Jumala pitää sitä tärkeänä. Hän haluaa pelastaa ihmisen. Käsittääkseni se liittyy Hänen rakkauteensa. Rakastava Jumala ei halua ihmisen menevän kadotukseen vaan kutsuu häntä pelastukseen.

Pelastuskokemuksella on seurauksia ihmisen elämään, kokonaisvaltaisesti, ilmeten mm. oikeudenmukaisuudessa, hyvyydessä. Pyhä Henki muuttaa moraalisia käsityksiämme jne.

"Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi.' Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin. Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin? Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin? Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on."
Matt.5:43 - 48.

"Jos veljenne tai sisarenne ovat vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa, niin turha teidän on sanoa: 'Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin', jos ette anna heille mitä he elääkseen tarvitsevat. Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut."
Jaak.2:16,17.

"Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme."
1.Joh.4:10,11.

"Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee."
Tiit.2:11 - 14.

"Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme. Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan."
Tiit.3:3 - 7.

"Pankaa sentähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa, sillä me olemme toinen toisemme jäseniä. 'Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö.' Älkää antako auringon laskea vihanne yli, älkääkä antako perkeleelle sijaa. Joka on varastanut, älköön enää varastako, vaan tehköön ennemmin työtä ja toimittakoon käsillään sitä, mikä hyvää on, että hänellä olisi, mitä antaa tarvitsevalle. Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat. Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka. Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä. Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut."
Ef.4:25 - 32.

16. Mistä sielu tietää uskoa juuri oikeaan Jumalaan (vaihtoehtoja arvioitu olevan yli 20 000)?

Koska kristillinen usko ei ole ihmisen omaa tekoa...
Jumala kutsuu ja puhuttelee.

17. Millä tavoin sielu on vastuussa "teoistaan", jos se ei ole voinut vaikuttaa "laatuunsa"?

Edellisiin vastauksiini viitaten:
On vastuussa teoistaan. On voinut vaikuttaa laatuunsa.

Oletko sitä mieltä että aviorikokset, pedofilia, varkaudet, verovilppi, valehtelu, rattijuoppous, murhat ja pahoinpitelyt ym. pitäisi hyväksyä ja jättää rangaistuksetta, koska ihminen vain toteuttaa laatuaan voimatta itse siihen millään tavalla vaikuttaa?

Jeesus vertaa ihmisen sydämen maaperää kylvömaahan, Luuk.8:5 - 8.
"Kylväjä meni kylvämään siementänsä. Ja hänen kylväessään putosi osa tien oheen ja tallautui, ja taivaan linnut söivät sen. Ja osa putosi kalliolle, ja oraalle noustuaan se kuivettui, kun sillä ei ollut kosteutta. Ja osa putosi orjantappurain sekaan, ja orjantappurat kasvoivat mukana ja tukahuttivat sen. Ja osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja teki satakertaisen hedelmän."

Mutta eihän maata voi syyttää siitä millainen se on?

Raamatun ja oman kokemukseni mukaan voi. Ihminen voi vaikuttaa sydämensä maaperään. Varsinkin antautumalla Pyhän Hengen työhön, että armo muokkaa hänen sydämensä maaperästä kasvualustan, jossa usko syntyy, kasvaa ja säilyy.

Jeesus selitti vertauksen, Luuk.8:11 - 15.
"Vertaus on tämä: siemen on Jumalan sana. Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, jotka kuulevat, mutta sitten perkele tulee ja ottaa sanan pois heidän sydämestään, etteivät he uskoisi ja pelastuisi. Ja mitkä kalliolle putosivat, ovat ne, jotka kuullessaan sanan ottavat sen ilolla vastaan, mutta joilla ei ole juurta: ainoastaan ajaksi he uskovat ja kiusauksen hetkellä luopuvat. Mikä taas orjantappuroihin putosi, ne ovat ne, jotka kuulevat, mutta vaeltaessaan tukehtuvat tämän elämän huoliin, rikkauteen ja hekumoihin, eivätkä tuota kypsää hedelmää. Mutta mikä hyvään maahan putosi, ne ovat ne, jotka sanan kuultuansa säilyttävät sen vilpittömässä ja hyvässä sydämessä ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä."

18. Miten sielu voisikaan olla muuta, kuin sitä miksi se on luotu?

Minua ei ole luotu sellaiseksi kuin olen. Olen muovautunut sellaiseksi tämän Jumalasta vieraantuneen ja monenlaisia vaikutteita sisältävän maailman keskellä. Omalla vastuullani on antautua prosessiin jossa Jumala puhdistaa minua näistä vaikutteista, joista jotkut saattoivat olla minulle hyvinkin tärkeitä identiteettini kannalta ennen uskoontuloa.

Sielulla on siis aina mahdollisuus tulla osalliseksi Jumalan parantavasta työstä, mutta se edellyttää Jeesuksen vastaanottamista ja antautumista Pyhän Hengen työhön.

19. Miten aineeton sielu voi vaikuttaa aineelliseen ruumiiseen?

Mitä on aine tai aineettomuus? Kuinka ne määritellään?
Ihminen on kokonaisuus. Henki, sielu ja ruumis. Maanpäällisenä, ajallisena elämänä nämä ovat kiinnittyneet toisiinsa ihmiseksi joka minä olen.

20. Miten aineellinen ruumis voi vaikuttaa aineettomaan sieluun?

Esimerkiksi tuntoaistin kautta.

21. Voidaanko edellisistä kysymyksistä päätellä, ettei ihmisellä voi olla vapaata tahtoa?

Voidaan toki jos halutaan. Kysymyksistä voidaan päätellä vaikka mitä. Samoin vastauksista. Päättely riippuu paljolti päättelijästä ja hänen oletuksistaan, mitä hän haluaa ja sallii itsensä nähdä.

Ihmisen tahtomaailma ei ole irrallinen hänen henkilöhistoriastaan. Siitä millainen hän on... Tahto on aina jossain määrin sidottu yksilön ehdollistumiin, defensseihin, psykologisesti perusteltavissa oleviin tarpeisiin. Esimerkiksi tarpeeseen kieltää Jumala.

Sidoksistaan huolimatta jokainen on vapaa tekemään valintoja...

Oikeat valinnat ovat mahdollisia varsinkin koska Jumala on tehnyt sen mahdolliseksi. Jokaisella on mahdollisuus kysellä Jumalan todellisuutta. Rukoilla. Ottaa selvää hengellisistä asioista. Pyytää Jeesusta osoittamaan todellisuutensa.

Kyse ei ole kyvyttömyydestä.
Kyse on tahdosta.

Ihmisen on mahdollista tahtoa.

Uskon syntyminen on suostumisesta Jumalan rakkauteen. Siinä tarvitaan ainoastaan rehellisyyttä. Halua löytää totuus ja elää sen mukaan.

Uskoontultuaan ihminen enemmän ja enemmän vapautuu tahtomaan ja haluamaan oikein. Jokainen oikea valinta vahvistaa taas seuraavaan valintaan. Rakkauden vaikutuksesta oikeiden valintojen ymmärtäminen ja tekeminen helpottuu. Kuitenkaan Jumala ei edelleenkään tee henkilökohtaisia valintojamme puolestamme eikä ohjelmoi meitä toimimaan automaattisesti tietyllä tavalla.

Uskonelämä on kahden persoonan - Jumalan ja ihmisen - seurustelusuhde. Rukouksen kautta kasvamme tuntemaan Hänen tahtoaan.

NO NIIN, TÄSSÄKÖ TÄMÄ NYT SITTEN OLI?

Kiitoksia... ihan mielenkiintoinen juttu. Kaiken kaikkiaan. Seurata ajatuskulkuasi ja miettiä mitä näistä ajattelen ja miksi. Väsymys alkoi vähän vaivata eikä muutenkaan ollut aikaa kovin pitkälliseen pohtimiseen, mutta tuskinpa ajatukseni olennaisesti muuttuisivat.

Voisin myös kirjoittaa sinulle 21 kysymystä mutta olkoon.

Nyt nukkumaan......
:-)

Ai niin... kaiken vaivannäköni jälkeen, menolippua paratiisiin et voi minulle antaa, koska oikeat vastaukset eivät ole tiedossasi. Ei se mitään. En minäkään väitä tietäväni kaikkia oikeita vastauksia. Sellaisen väittäminen osoittaisi melkoista röyhkeyttä. On asioita joissa on tyytyminen lähinnä arvailuun ja aavistuksiin.

Kristinusko ei onneksi olekaan järkeisoppi jossa pelastus olisi kiinni oikeasta tietämisestä. Tietämistä tärkempää on tuntea Hänen todellisuutensa.

Ei se kuinka Jumalan valtakunnan määrittelemme vaan elämmekö siinä on ratkaisevaa. Määritelmät ovat voivat olla tarpeellisia asioiden hahmottamiseksi mutta eivät ole itse asian ydin.

Jeesus on.