Rakkaat sisaret ja veljet tässä järjestyksessä. Eikö meillä olekin ihmeellinen Jumala, joka sallii meidön tekevän syntiä---sallii meidän lähteä pois luotaan ja lymytä synneissämme---paeta paratiiistaan---erota Hänestä; joka on meidät luonut?
Vieläpä sen jälkeen Hän lähettää oman rakkaimman Poikansa lunastamaan meidät rikkomuksistamme ja antaa Poikansa uhrautua meidän puolestamme ja suostuu kantamaan syntimme risrtn puulle sovittaen meidät kuolemallaan; parhaassa iässä 33-vuotiaana luopuu elämästään meidän jokaisen edestä?!
Mikä ja Kuka on sellainen Jumala ja Rakkaus, joka näin toimii`?
Ja eikö se velvoita meitä sisaria ja veljiäkin antamaan toinen toisíllemme anteeksi puutteitamme ja virheitämme, rikkomuksiamme; syntejämme?!
KYLLÄ. AMEN.
Onko tämä riunausta vain Jumalan Sanan mukaista ilosanomaa; evankeliumia?!
Mitä tekee syntinsä kanssa taisteleva ja ne tunnsutava ihminen; kun häntä kohdellaan anteeksiantavasti; eikö hän teekin parannusta, johon Herra meitä kaikkia kutsuu srk.ssa?!
No, tulisiko meidän antaa kaikenlaisia syntejä anteeksi lähimmäisillemme?
Entä jos pastorimme syyllistyy syntiin, josta hän meitä muita varoitti ja varoitttaa; miten meidän tulee häneen suhtautua?!
Anteeksiantavasti, eikö totta?!
Olen kohdannut elämässäni tälläisen Jumalan ja Hänen Poikansa; eikä sellaista löydy kuin Kristuksen uskosta eli Kristisnuskosta....millä mitalla me mittaamme, sillä meitä mitataan.
Nyt joudun pyytämään anteeksi omaa katkeruuttani ja pettymystäni itseeni ja srk:aaani. Olen monesti väärällä tavallla ymmärtänyt ja julistanut Jumalan sanaa. Tahdon tehdä parannusta ja kilvoitella lähemmäs uskoa, jonka olen uudelleen löytänyt; en katsomalla itseeni tai lähimmäiseni puutteisiin, vaan Kristuksen täydelliseen totuuteen , armoon jaa uuteen tiehen, joka on aina valaistu anteeksiannolla ja rakkaudella.
Siihen tiehen, totuuteen ja armoon tahdon nyt ja joka päivä sinuakin kutsua.
Tämän tien löysin jälleen kuuntelemalla tänä yönä audiopankista enoni Onni Halmisen kaksi puhetta; toinen oli pidettu syntymäpäivänäni 14.6.1980 täyttäessäni 18-vuotta Tampereella, eli 30 vuotta sitten, ....toinen 1987 hieman myöhemmin. Miten ajankohtaisia ne olivatkaan ja puhuivat Pyhän Hengen kautta sydämeeni...
Kiitos teille kärsivällisyydestä omia heikkouksiani kohtaan, ja ottakaa vastaan niskoittelustani yms. anteeksipyyntöni ja rukoilkaa puolestani, etten menettäisi otetta tuohon Jumalaan ja Kristukseen, joka on niin suurenmoinen ja ihmeellinen!
Rakastakaamme toisiamme; niinkuin Kristus on meitä rakastanut antaen henkensä alttiiksi meidän puolestamme ja Ylipapin tavoin Hän kantaa meitä päivittäin Isän eteen armoistuimeltansa, Jumalan oikealta puolen kaivaten aikaa, jolloin Hän saa tulla meitä noutamaan takaisin valmistamaansa kotiin.
Herra on ollut hyvä, Hänen armonsa pysyy iankaikkisesti....
yst. terv Juha-veli , Turku.
Vieläpä sen jälkeen Hän lähettää oman rakkaimman Poikansa lunastamaan meidät rikkomuksistamme ja antaa Poikansa uhrautua meidän puolestamme ja suostuu kantamaan syntimme risrtn puulle sovittaen meidät kuolemallaan; parhaassa iässä 33-vuotiaana luopuu elämästään meidän jokaisen edestä?!
Mikä ja Kuka on sellainen Jumala ja Rakkaus, joka näin toimii`?
Ja eikö se velvoita meitä sisaria ja veljiäkin antamaan toinen toisíllemme anteeksi puutteitamme ja virheitämme, rikkomuksiamme; syntejämme?!
KYLLÄ. AMEN.
Onko tämä riunausta vain Jumalan Sanan mukaista ilosanomaa; evankeliumia?!
Mitä tekee syntinsä kanssa taisteleva ja ne tunnsutava ihminen; kun häntä kohdellaan anteeksiantavasti; eikö hän teekin parannusta, johon Herra meitä kaikkia kutsuu srk.ssa?!
No, tulisiko meidän antaa kaikenlaisia syntejä anteeksi lähimmäisillemme?
Entä jos pastorimme syyllistyy syntiin, josta hän meitä muita varoitti ja varoitttaa; miten meidän tulee häneen suhtautua?!
Anteeksiantavasti, eikö totta?!
Olen kohdannut elämässäni tälläisen Jumalan ja Hänen Poikansa; eikä sellaista löydy kuin Kristuksen uskosta eli Kristisnuskosta....millä mitalla me mittaamme, sillä meitä mitataan.
Nyt joudun pyytämään anteeksi omaa katkeruuttani ja pettymystäni itseeni ja srk:aaani. Olen monesti väärällä tavallla ymmärtänyt ja julistanut Jumalan sanaa. Tahdon tehdä parannusta ja kilvoitella lähemmäs uskoa, jonka olen uudelleen löytänyt; en katsomalla itseeni tai lähimmäiseni puutteisiin, vaan Kristuksen täydelliseen totuuteen , armoon jaa uuteen tiehen, joka on aina valaistu anteeksiannolla ja rakkaudella.
Siihen tiehen, totuuteen ja armoon tahdon nyt ja joka päivä sinuakin kutsua.
Tämän tien löysin jälleen kuuntelemalla tänä yönä audiopankista enoni Onni Halmisen kaksi puhetta; toinen oli pidettu syntymäpäivänäni 14.6.1980 täyttäessäni 18-vuotta Tampereella, eli 30 vuotta sitten, ....toinen 1987 hieman myöhemmin. Miten ajankohtaisia ne olivatkaan ja puhuivat Pyhän Hengen kautta sydämeeni...
Kiitos teille kärsivällisyydestä omia heikkouksiani kohtaan, ja ottakaa vastaan niskoittelustani yms. anteeksipyyntöni ja rukoilkaa puolestani, etten menettäisi otetta tuohon Jumalaan ja Kristukseen, joka on niin suurenmoinen ja ihmeellinen!
Rakastakaamme toisiamme; niinkuin Kristus on meitä rakastanut antaen henkensä alttiiksi meidän puolestamme ja Ylipapin tavoin Hän kantaa meitä päivittäin Isän eteen armoistuimeltansa, Jumalan oikealta puolen kaivaten aikaa, jolloin Hän saa tulla meitä noutamaan takaisin valmistamaansa kotiin.
Herra on ollut hyvä, Hänen armonsa pysyy iankaikkisesti....
yst. terv Juha-veli , Turku.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kiitos veli hyvästä ja rohkaisevasta kirjoituksesta
siunausta sinulle!
kyllä Jeesus on hyvä.
Oletko koskaan pohtinut ystävyyden perimmäisiä asioita?
Kun ihmisillä on mikä tahansa aate yhteinen, he saattavat olla ystävinä keskenään mutta totuudellisuus voi olla se, mikä rajaa ystäväpiiriin kuuluvat.
Samoin ajattelevat ovat aina liitossa keskenään, joten siitä ei voi päätellä totuudellisuutta jos he ovat myös ystäviä.Siksi siatkin ovat veljiä keskenään!
Kyllä, meillä on todella ihmeellinen Jumala :) Kuuntelin eilen Erkki Luukon puheita audiopankki.comin kautta. Erkki Luukko oli omassa uskoontulossani yksi merkittävä hahmo erään adventistisisaren ohella pari vuosikymmentä sitten. Hänen puheensa ovat Kristus-keskeisiä.
Siunausta sinulle!
Siunattu aloitus!
Se on todellakin meidän elinehtomme ihan kirjaimellisesti, se että Jumala
pitkämielisyydessään sallii meidän tehdä syntiä. Hän antaa anteeksi aivan
loputtomasti niin kauan kuin hengitämme, mutta vaara on siinä, että
totumme ainaiseen armoon ja paadutamme tuntomme niin, ettemme kuule
enää, kun Kristus kutsuu meitä.
Kun lammas ei kuule paimenen ääntä, kun ei tunne ääntä, silloin se saattaa
juoksennella tavoittamattoman kauas. Mutta vain täydellinen paatumus = liian
kauas, semmoinen ettei kuule Jumalan ääntä, vaikka tämä huutaisi vierestä ja suoraan korvaan.
/7/7 Mikä ja Kuka on sellainen Jumala ja Rakkaus, joka näin toimii`?
Ja eikö se velvoita meitä sisaria ja veljiäkin antamaan toinen toisíllemme anteeksi puutteitamme ja virheitämme, rikkomuksiamme; syntejämme?!
KYLLÄ. AMEN. /7/7 (Juha V. Siltala)
Minua nolottaa kaikki suuret syntini niin paljon, että häpeillen itseäni ilomielin
annan anteeksi pikkuvelallisilleni. Suurvelallisia ei minulla olekaan karhuttavana.
Kiitos palautteestanne. Mielestäni anteeksiantoa ja ilosanomaa viedessämme ihmisille, kukaan ei voi toimia väärin. Mikäli jätämme tämän vain pastoreiden tehtäväksi; maailma ei tule koskaan kuulemaan ilosanomaa koko "maapiirissä ja sitten tulee loppu!"
Siksi meidän maallikoidenkin tulee opetella antamaan anteeksi ja rakastamaan niitäkin, jotka eivät ole kenties mielestämme ansainneet pelastusta.....Jeesus armahti ristillä rikollisen, joka katui syntejään, toinen joka pilkkasi otti itse tuomionsa pääleen. Tässä mekin olemme tasa-arvoisia; joko tuomitsemme itsemme syyllisyyden taakka harteillamme, tai kadumme ja tunnustamme...Kristuksen herraksemme ja Vapahtajaksemme...?!
Pelastuksen ehdot ovat kaikille samat; tunnustakaamme ...älkäämme tästedes jatkako tietoisesti väärällä tiellä....toisaalta vanhurskaskin eli oikeamielinenkin joskus lankeaa ja nousee jälleen.
Meidän ei tule tietoisesti jatkaa synnintekoa eli vääryydessä elämistä, eikä todelliset Jumalan lapset niin teekään...?!
Tunnemmeko itsemme; asuuko rakkaus ja oikeamielisyys meissä, asuuko armo ja totuus, jota Hänen sanotaan olleen täynnä..?!
Rakastaminen käytännössä lisää onnellisuutta ja riippuvaisuutta Jumalasta; sillä tiellä Kristuskeskeisyydestä tulee elämäntapa. Sitä kohti kulkekaamme..
JvS
Kuinka vaikea pastorin onkaan tunnustaa syntinsä ja rikkomuksensa?
Pelkääkö hän luottamuksensa murenevan, jos tunnusta olevansa inhimillinen ihminen...? Pelkääkö srk:n hylkävän ja antavan potkut?
Pelkääkö lähimmäisten tuomitsevan ?
Miten se sitten onkin, voi asian ajatella myös toisin?
Synnin ja väärän teon tunnustaminen on Raamatun opin mukaista ja mahdollistaa muille anteeksiantamisen ja armon julistamisen hänen kohdalleen. Eikä Raamattu juuri kehoita; tunnustaka syntinne niin Hän on armollinen? Entä jos puoliso ja srk: ei olekaan armollinen? Silloin voi aina vedota Herran apuun ja Sanaan?!
Onko adventistin vaikea antaa erehdystä anteeksi itselleen ja muille? Jos on , niin miksi? Johtuuko se menestysteologian linjasta? Rikkomukset tulee kätkeä ja "omaa pesää ei saa liata"..?!
Miten me voisimme auttaa erehdystä tehneen pastorin, opettajan, rehtorin ...maallikon asemaa?!
Kerroitko omasta kohdaltasi, että on vaikea tunnustaa syntinsä ja rikkomuksensa??
Ainakin itse henkilökohtaisesti pidä pastoria teoista niin pyhänä, että ei voi langeta asoissa. Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla, ts. vain Kristuksessa eläen näen pastorini onnistuneen, kuten itsenikin.
Kyse on ihmisen valvomisesta viimekädessä ja jopa Getsemanen puutarhassa tapahtu opetuslasten kohdalla nukahtaminen.
Jeesus taisteli loppuun asti ja tätä nukahtamista on, yhdellä yhdenkerran, toisella toisenkerran ja kristittynä voi olla, että jollakin maallikolla on unitauti.
Nukahtelee mennen tullen.
Jos joku etunenässä kävelevä nukahtaa, eli on valvomaton, hänen kohdalleen ei kannata lähteä piiskalla herättelemään, vaan kun siitä selviää, hän tekee tilin Jeesuksen kanssa ja läheisten kanssa.
Sen jälkeen kun hän on tämä tehnyt, Jumala armahtaa ihmisen Kristuksessa ja on vanhurskautettu ts. Pyhä. Pyhä taivaaseen asti.
Pyhitetty Jeesuksessa, Jumalan kaltaisuuteen, eli puhtauteen, koska perille ei pääse epäpyhää.
Auta armias heitä, jotka täällä sitten avaavat kitansa ajasta toiseen syyllistämään sitten siitä lankeemuksesta, jonka ihminen vaikka pastori on sopinut Isän edessä Kristuksessa ja lähimmäisensä kanssa.
Jumala on puhdistanut, mutta rienaajan hengessä joku jatkaa syyttämistä.
Se on hyvin vaarallista tehdä, koska sanoista tehdään tili, ja kun Pyhä Henki on johdattanut ihmisen puhdistukseen, niin syyttäminen on pian Pyhän Hengen pilkkaa.
Olettteko pysähtyneet tällaisten asioiden edessä??
Kun alat syyllistäen kirjoittamaan jotain ihmistä kohdaan teosta, joka on anteeksi hoidettu, teet virheen.
Opetusnäköaloista voidaan keskustella ja jos siinä ontuu pahasti sanaa vastaan, sen voi tuoda esille, mutta nämä inhimilliset teot, joissa voidaan parannuksen kautta koska tahansa olla Jumalan edessä, ollaan jo toisella kohdalla sanoituksessa.
Vai luuletko sinä, jos syytät, olevasi hyvän ja pahantiedon puun hedelmistä niin kyllänen, että voit olla niinkuin Jumala, eli tiedät ihmisen sydämen?
Jääkää miettimään.
Kirjoitukseni oli yleisesti kaikille, ei kohdistettu Pietari nimimerkille suoraan.
Tämä näin, ettei tule väärinymmärrystä.
Kilpailuyhteiskunta suosii voittajia. Kuinka monta kertaa olette kuulleet saarnoja esim. Paavalista ja siitä, että hänelle annettiin anteeksi...olihan hän kristittyjen murhaaja ennen opetuslapseksi tuloaan?!
Enemmän te olette kuulleet lainauksia esim. siitä kun hän kehoittaa meitä kilpailemaan toistemme kanssa ja saavuttamaan palkinnon...jne....?!
Näin toimivat menestysteologian opettajat...he osaavat juuri ja juuri syyllistää ihmisiä ponnistelemaan, siinäkin ovat huonoja, koska unohtavat usein kannustuksen sanoja mainita....mutta erehdyksen antamisesta anteeksi; siitä puhuminen on vaikeampaa.
Usein asia kuitataan yleisellä teologisella väittämällä, että "Kristus on kuollut meidän kaikkien syntien puolesta"-?! Onko asia todella niin yksinkertainen ; ei ole. Raamattu opettaa henkilökohtaista tunnustamista, parannuksen tekoa ja sopimista kaikkien osapuolien kesken. Tämä oli sekä Paavalin että Jeesuksen opin keskeisiä teemoja.
Joten pyrkikäämme elämässämme tasapainoon paheiden ja hyveiden kanssa, kuitenkin siten, että paheista siirtyisimme hyveiden maailmaan...?!
Mr Goodman is a Godman.
Vaikka olemme Kristuksen seurakunnan jäseniä, Jumalan lapsia, Jumalan poika ja tyttäriä, niin silti
meidät on asetettu vartijaksi Jumalan huoneen muurille.
Kun näemme synnin tulevan seurakuntaan, on meidän
puhallettava torveen, ja kaikkien Jumalan lasten, ne, jotka näkevät veljensä tai sisarensa elävän synnissä, heitä heti varoitettava.
Ja tämän jota varoitetaan on kiitettävä varoittajiaan, eikä
ladella kirouksia tämän päälle.
Tämä varoittaminen on siksikin hyvä, koska mikä se sellainen seurakunta, on jossa kukaan ei uskalla nostaa katsettaan, ja on vihaisia ilmeitä ja synkkä hahmoisia veljiä ja sisaria.
" Eikö niin, jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi; mutta jos et hyvin tee, niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun,
mutta hallitse sinä sitä" 1 Moos 4: 7
Jumala ei salli tehdä syntiä, siksi on laki ": Älä himoitse...
Mutta tiedämme, ettei Jumala ketään kiusaa syntiin, eikä hän salli syntiä tehtävän,..satana on se , joka sallii ja tahtoo,
että uskova olisi valehtelija ja murhaaja.
Mutta se että Herra pysyy armollisena tuhansille, ja antaa
anteeksi pahat teot, rikokset ja synnit...on aivan eri asia kuin se että hän sallisi syntiä tehtävän.
Hän ei kuitenkaan jätä rankaisematta, vaan kostaa..2 Moos 34: 7
Silloin kun Jumalan kosto tulee, kuten Daavidille, silloin kannattaa heittäytyä Jumalan armoihin.
Jeesus on syntisten ystävä,..mutta hän vihaa syntiä, ja kostaa synnin, mutta rakastaa syntistä silloin kun tämä
ei elä synnissä.
Kun teette syntiä, niin olkaa laupiaita, älkääkä asettako
uhriksi jotain ihmistä, joka saa maksaa siitä kun te lankesitte.
Jeesus tuli kutsumaan syntisiä,parannukseen, että näistä
tulisi vanhurskaita.
Mutta Jeesus ei ole osallinen meidän synteihimme, ..aivan omien himojen kautta teimme synnin pinon, se .että Jeesus sen salli,johtuu siitä että vaelsimme silloin eksyksissä.
Jumala ei tahdo että seurakunnassa on syntiä
" Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa yhdestä syntisestä, JOKA TEKEE PARANNUKSEN, kuin 99 stä vanhurskaasta,
jotka eivät parannusta tarvitse" LK 15: 7
Pitääkö seurakunnan sisällä, kannustaa ja kehoittaa syntiä tekemään, että saisimme taivaassa riemun ja ilon ratkeamaan?
Ei todellakaan..vaan tavoite on päästä vanhurskaaksi
ettei parannusta tarvitsisi tehdä.
Taivashan on jo aiemmin iloinnut näistä vanhurskaista, kun he tekivät parannuksen, ja ottivat kasteen Jeesuksen nimeen.
Jumala on armollinen syntiselle, ei siksi, että tämä jatkaisi synnin tekoa, vaan siksi, koska tämä teki parannuksen.
Armossa ollessaan, synnistä armahdettu tuottaa nyt kiitosta Jumalalle, hyvällä vaelluksellaan.
Armo kasvaa, ja kasvaa, samaa rataa kuin vanhurskauskin
" Se mies ei ole Jumalasta, koska hän ei pidä sabattia" Joh 9: 16
" Niin he sanoivat sokealle: " Mitä sinä sanot hänestä, koskapa hän avasi sinun silmäsi" ?" 17
Miten on? Rikkoiko Jeesus sabattia.? Mitä te sanotte Jeesuksesta, oliko Jeesus Jumalasta, vaikka muutamat väittivät hänen rikkoneen sabattia?
Sapatin herra rikkoi sapattia!? EI vaan antoi sille uuden merkityksen; Hän joka oli levon antanut , johdatti meidät takaisin lepoon.
Juutalaiset ja Adventisit olivat tehneet sapatista raskaan ja ohjelmallisesti lakia rikkovan päivän, kunnes Kristus ohjasi opetuslapset sen uuteen tulkintaan.
me adventistit muistamme hyvin, mitä ei saanut tehdä sapattina ja mitä sai...siitä tuli kaikkea muuta kuin lepopäivä. Moni pastori rikkoo sitä joka viikko....