Hei,
Keskustelin tästä vanhurskauttamisasiasta hieman "Ortodoksisuus"-puolella ja tämä teksti kuuluisi paremminkin tälle puolelle.
Kuulun Suomen ev.lut kirkkoon, mutta samaistan itseni paremmin Suomen Luther-säätiön edustamaan ajatusmaailmaan.
Nykyisen Suomen ev.lut kirkon johdon opetus alkaa mennä pois vakaalta luterilaiselta linjalta. Esimerkiksi teologisessa tiedekunnassa on vallalla vääränlainen opetus / koulukunta esim. vanhurskauttamisoppiin liittyen. Se alkaa käsitykseni mukaan lähennellä room.katolisia (tai ortodoksisia tai jopa ns. vapaita suuntia riippuen siitä miten asiaa pohtii). Itse en luota nykyiseen kirkon johtoon enkä pidä heitä rehellisesti luterilaisesta kannasta kiinnipitävinä. Nähdäkseni luterilaisen kirkon sisällä on hajaannusta tämän asian suhteen (kuuluuhan siihen niin paljon Suomen kansalaisiakin). Myöskään raamattuperiaatteesta ei enää pidetä kiinni vaan "järki" tai muu vastaava on tuotu uudenlaiseksi ilmoituksen lähteeksi. (Luterilaisille liberaaliteologeille on tullut nyt uuden ilmoituksen lähteeksi Raamatun lisäksi "järki" ja room.katolisilla ja ortodoksisilla on ollut "uudenlaisena ilmoituksen lähteenä" jo aiemmin historiassa esim. traditio ja room.katolisilla paavi. Eli luterilaisilla ja esim. room.katolisilla on nykyisin jonkin verran enemmän "samankaltaisuutta" raamattuperiaatteen suhteen, toisin kuin aikaisemmin, eli Raamattu ei olisikaan liberaalissa luterilaisuudessa enää ainoa oppien lähde / ilmoituksen lähde. Luterilaiset eivät enää pidä kiinni "Yksin Raamattu"-periaatteesta vaan toisia ilmoituksen lähteitä on tulossa luterilaisuuteen.)
Jos keskustelua tahtoo käydä selkeästi luterilaisen kanssa (siis todella rehellisesti oikeanlaista ekumeenista keskustelua, jossa ei luovuta Jumalan sanasta,) niin en kovin paljoa luota kirkon nykyiseen johtoon. Arvostan esimerkiksi ortodoksisten puolelta avoimesti oman kantansa esiin tuomista, vaikka ortodoksiset olisivat jyrkästikin eri kannalla luterilaisuuteen nähden erilaisten asioiden suhteen. Pidän tiettyjä ortodoksisuudessa olevia kantoja myös vakavanlaisia (perustuen mm. Matti Väisäsen kaste-kirjoihin). Nyt luterilaiset (liberaalisemmalla kannalla olevat) menevät ekumeniaan sillä tavoin että mielestäni luopuvat tai ovat luopumassa Jumalan sanasta ja luterilaisuuden "kulmakivistä". Kirkko on mielestäni "kaatumassa". Luther sanoi että kirkko seisoo tai kaatuu vanhurskauttamisopin mukana / eli riippuen siitä miten vanhurskauttamisopista opetetaan.
Oma mielipiteeni: jos haluaa keskustella ev.lut kirkon "virallisen tahon" kanssa, niin sieltä saattaa saada sitä mitä toivookin (eli esim. vanhurskauttamisopista ollaan luopumassa), mutta mielestäni "virallinen johto" ei toimi oikealla tavalla, ja kirkko saattaa olla jakautumassa (tosin varmaankin vain pieni vähemmistö on vanhalla kannalla, mutta silti tuo pieni vähemmistö on mielestäni oikealla kannalla). Jos oikeita luterilaisia kantoja tahtoo etsiä, niin kirkon johto ei mielestäni oikeanlaisia anna. Sitä voidaan sitten erikseen pohtia että kehen sitten todella voi luottaa ja kenen kanssa sitten oikeasti pitäisi neuvotella asioista. (Tällaista tämä syntisessä ja vajavaisessa maailmassa eläminen on. Sellainen olen itsekin, perisyntinen.) Olen itse kirjoittanut lähinnä yksittäisiä ihmisiä varten, siis niitä varten joita asia kiinnostaa, ilmaistakseni, että mitä mieltä olen / minkä näen olevan perinteisen luterilaisen kannan asioihin.
(Tietoni vanhurskauttamisoppia koskien pohjautuvat mm. kirjoihin "Turhentuuko uskonpuhdistus?" - Rooman kirkon ja Luterilaisen Maailmanliiton uusi selitys vanhurskauttamisopista - Suomen kirkollisten herätysliikkeiden puheenvuoroja - toimittaneet Simo Kiviranta ja Timo Laato, "Syttyneitä sydämiä" - Simo Kivirannan 60- Sakari Korpisen 50-vuotis juhlakirja - pääosin vanhurskauttamisoppia käsittelevä ja Matti Väisäsen kirjoihin "Pyhä Evankeliumi Roomalaiskirjeessä" osiin 1 & 2 - mm. 2.:n osan yksi liite, ja tietenkin lut. Tunnustuskirjoihin tai perinteiseen luterilaiseen kirjallisuuteen. Juuri mainitussa Matti Väisäsen kirjassa, osan kaksi liitteessä, vanhurskauttamisasia on ilmaistu ajankohtaisimmin/selkeiten, koskien esim. Suomen evl.lut kirkon "Mannermaan koulukuntaa", joka edustaa uudempaa Luther-tutkimusta.)
Pyhäkön lampussa 4/2003 on artikkeli nimeltä "Oliko uskonpuhdistus syntiä?", joka kuvaa mielestäni hyvin luterilaisen kirkon tilannetta ja ekumeenisia keskusteluja, joita luterilaiset käyvät. Lehti löytyy osoitteesta: http://www.luthersaatio.com/pyhakonlamppu.php .
Terveisin Samuli Ruohola
Keskustelin tästä vanhurskauttamisasiasta hieman "Ortodoksisuus"-puolella ja tämä teksti kuuluisi paremminkin tälle puolelle.
Kuulun Suomen ev.lut kirkkoon, mutta samaistan itseni paremmin Suomen Luther-säätiön edustamaan ajatusmaailmaan.
Nykyisen Suomen ev.lut kirkon johdon opetus alkaa mennä pois vakaalta luterilaiselta linjalta. Esimerkiksi teologisessa tiedekunnassa on vallalla vääränlainen opetus / koulukunta esim. vanhurskauttamisoppiin liittyen. Se alkaa käsitykseni mukaan lähennellä room.katolisia (tai ortodoksisia tai jopa ns. vapaita suuntia riippuen siitä miten asiaa pohtii). Itse en luota nykyiseen kirkon johtoon enkä pidä heitä rehellisesti luterilaisesta kannasta kiinnipitävinä. Nähdäkseni luterilaisen kirkon sisällä on hajaannusta tämän asian suhteen (kuuluuhan siihen niin paljon Suomen kansalaisiakin). Myöskään raamattuperiaatteesta ei enää pidetä kiinni vaan "järki" tai muu vastaava on tuotu uudenlaiseksi ilmoituksen lähteeksi. (Luterilaisille liberaaliteologeille on tullut nyt uuden ilmoituksen lähteeksi Raamatun lisäksi "järki" ja room.katolisilla ja ortodoksisilla on ollut "uudenlaisena ilmoituksen lähteenä" jo aiemmin historiassa esim. traditio ja room.katolisilla paavi. Eli luterilaisilla ja esim. room.katolisilla on nykyisin jonkin verran enemmän "samankaltaisuutta" raamattuperiaatteen suhteen, toisin kuin aikaisemmin, eli Raamattu ei olisikaan liberaalissa luterilaisuudessa enää ainoa oppien lähde / ilmoituksen lähde. Luterilaiset eivät enää pidä kiinni "Yksin Raamattu"-periaatteesta vaan toisia ilmoituksen lähteitä on tulossa luterilaisuuteen.)
Jos keskustelua tahtoo käydä selkeästi luterilaisen kanssa (siis todella rehellisesti oikeanlaista ekumeenista keskustelua, jossa ei luovuta Jumalan sanasta,) niin en kovin paljoa luota kirkon nykyiseen johtoon. Arvostan esimerkiksi ortodoksisten puolelta avoimesti oman kantansa esiin tuomista, vaikka ortodoksiset olisivat jyrkästikin eri kannalla luterilaisuuteen nähden erilaisten asioiden suhteen. Pidän tiettyjä ortodoksisuudessa olevia kantoja myös vakavanlaisia (perustuen mm. Matti Väisäsen kaste-kirjoihin). Nyt luterilaiset (liberaalisemmalla kannalla olevat) menevät ekumeniaan sillä tavoin että mielestäni luopuvat tai ovat luopumassa Jumalan sanasta ja luterilaisuuden "kulmakivistä". Kirkko on mielestäni "kaatumassa". Luther sanoi että kirkko seisoo tai kaatuu vanhurskauttamisopin mukana / eli riippuen siitä miten vanhurskauttamisopista opetetaan.
Oma mielipiteeni: jos haluaa keskustella ev.lut kirkon "virallisen tahon" kanssa, niin sieltä saattaa saada sitä mitä toivookin (eli esim. vanhurskauttamisopista ollaan luopumassa), mutta mielestäni "virallinen johto" ei toimi oikealla tavalla, ja kirkko saattaa olla jakautumassa (tosin varmaankin vain pieni vähemmistö on vanhalla kannalla, mutta silti tuo pieni vähemmistö on mielestäni oikealla kannalla). Jos oikeita luterilaisia kantoja tahtoo etsiä, niin kirkon johto ei mielestäni oikeanlaisia anna. Sitä voidaan sitten erikseen pohtia että kehen sitten todella voi luottaa ja kenen kanssa sitten oikeasti pitäisi neuvotella asioista. (Tällaista tämä syntisessä ja vajavaisessa maailmassa eläminen on. Sellainen olen itsekin, perisyntinen.) Olen itse kirjoittanut lähinnä yksittäisiä ihmisiä varten, siis niitä varten joita asia kiinnostaa, ilmaistakseni, että mitä mieltä olen / minkä näen olevan perinteisen luterilaisen kannan asioihin.
(Tietoni vanhurskauttamisoppia koskien pohjautuvat mm. kirjoihin "Turhentuuko uskonpuhdistus?" - Rooman kirkon ja Luterilaisen Maailmanliiton uusi selitys vanhurskauttamisopista - Suomen kirkollisten herätysliikkeiden puheenvuoroja - toimittaneet Simo Kiviranta ja Timo Laato, "Syttyneitä sydämiä" - Simo Kivirannan 60- Sakari Korpisen 50-vuotis juhlakirja - pääosin vanhurskauttamisoppia käsittelevä ja Matti Väisäsen kirjoihin "Pyhä Evankeliumi Roomalaiskirjeessä" osiin 1 & 2 - mm. 2.:n osan yksi liite, ja tietenkin lut. Tunnustuskirjoihin tai perinteiseen luterilaiseen kirjallisuuteen. Juuri mainitussa Matti Väisäsen kirjassa, osan kaksi liitteessä, vanhurskauttamisasia on ilmaistu ajankohtaisimmin/selkeiten, koskien esim. Suomen evl.lut kirkon "Mannermaan koulukuntaa", joka edustaa uudempaa Luther-tutkimusta.)
Pyhäkön lampussa 4/2003 on artikkeli nimeltä "Oliko uskonpuhdistus syntiä?", joka kuvaa mielestäni hyvin luterilaisen kirkon tilannetta ja ekumeenisia keskusteluja, joita luterilaiset käyvät. Lehti löytyy osoitteesta: http://www.luthersaatio.com/pyhakonlamppu.php .
Terveisin Samuli Ruohola
Vastaukset 5
Vanhimmat
Yksin Raamattu-periaate on yksi niistä asioista, joita en parhaalla tahdollakaan pysty ymmärtämään luterilaisuudessa... Minusta on jotenkin keinotekoista repäistä Raamatun kanoniset kirjat irti muusta traditiosta, ja pitää yksin niitä ainoana auktoriteettina. Tai siis näinhän se on vain teoriassa, koska käytännössä yksin Raamattu-periaatteen nimeen voimakkaimmin vannovatkin perustavat hyvin pitkälle myös muuhun traditioon (esim. Luterilaiset tunnustuskirjat).
Raamatun kirjat ovat tottakai ylin auktoriteetti, ja jos joku muun tradition osa on ristiriidassa Raamatun kanssa, niin silloin on paras seurata Raamatun linjaa, mutta en voi mitenkään pitää Raamatun kirjoituksia ainoana auktoriteettina.
Luterilainen uskontunnustus lähtee siitä, että Raamattu on Jumalan sana, ja siten kaiken ohjaava ohje. Tämän takia se on erotettava kaikesta muusta, ja kaikkea muuta on arvioita sen perusteella. Traditio on perinnettä, mutta se ei ole Jumalan sanaa.
VT:n seurakunta, juutalailaiset lankesivat seuraamaan vuosiensaatossa rabbuuniensa itsekehittämiä oppeja ja säädöksiä, jotka asettuivat Jumalan sanan, Mooseksen ja profeettojen, rinnalle ja jopa yläpuolelle. Se on varoittava esimerkki.
Mutta Raamattuhan on osa traditiota. Siksi juuri minusta on niin absurdia alkaa väittää, että vain Raamattu olisi Jumalan Sanaa. Jumalan Sanaahan on kautta aikojen saarnattu ja kirjoitettu paljon, eikä siitä ole kuin hyvin pieni osa Raamatussa.
Oletko siis sitä mieltä, että jos esim. pappi saarnaa kirkossa vuonna 2004 se ei voi olla Jumalan Sanaa, koska sitä ei ole Raamatussa? Onko Pyhä Henki kuollut?
Nyt taitaa kuitenkin olla se tilanne suomessa ja vähän muuallakin maailmassa, että koko Kristuksen
ilosanoma on hukkunut kaikenmaailman "ihme"oppijen
ja "outojen" julistuksien alle. Olisi varmasti
parenpi alkaa keskustelemaan Kristuksen sanoista
ja sanojen täysistä merkityksistä kuin opeista. Ja
kun sanat tulevat selviksi syntyy siitä se oikea ja aito kristinuskon sanoma. Ei tavallisia ihmisiä
kovin paljon kiinnosta nuo iänikuiset oppiriidat
ja näkemyserot eri kirkkokuntien ja uskontokuntien
välillä, vaan luulisin pikemminkin, että nämä aidot toisten seurakuntalaisten mielipiteet ja itsekunkin omat näkemykset Kristuksesta. Sekä ehkä
myös siitä kuka kukin on taivastenvaltakunnassa ja
millainen on se itse isopäällikkö, taivaan Isä.
Lisäksi uskoisin näiden erilaisten termien ja tuon
vaikean ammattisanaston tyhjäksi selittämisen myös
olevan joillekkin hyvin tärkeä asia ja siitä käyty
avoin keskustelu saattaisi valottaa ja sitä myöden tyydyttää monenkin ihmisen tiedonjanoa,
siitä mitä raamattu ja usko pitää sisällään, ja kuinka ihmisen pitäsi toimia ollakseen kunnon aito
ihminen, joka toimii toisten ihmisten kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä läpi oman elämänsä.
Ihminen tulee vanhurskaaksi iän tuoman kokemuksen
ja oikeiden uskon tekojen kautta ja lisäksi hänen
pitää luonnollisesti olla uskollinen Luojalleen.
Rakkaus, laupeus ja armeliaisuus ovat hyviä sekä
oiketa tunteita. Ja kun ne pystyy pukemaan teoiksi
silloin on hyvällä tiellä, joka vie oikeaan suuntaan ihmistä elämässään.
Luther säätiö ja lutherilaisuus on tuttu asia ja olen etsiskellyt kirjoittajia porukkaan joten kutsun käymääni ryhmään mukaan "pyhäkön lampun
lukijoita.
Korpinen hyväksyi meikäläisen porukkaan mutta
jotkut toiset eivät kestä kuulla sanaakaan vanhurskauttamisopista.
Liittykää kunnon porukkaan:
http://groups.msn.com/Raamattutietous