Olen alkanut yhä enenevässä määrin tuntea tarvetta itsekritiikkiin ja itsetutkiskeluun tämän tänne kirjoittelun suhteen. Käsitteet lienevät tuttuja?
Yhä enenevässä määrin kirjoitteluni tänne on muuttunut kinasteluksi. Tunnen itsekin olevani syyllinen tilanteeseen. Oma vikanihan se on, että provosoidun suorasanaisesta kettuilusta. Olisi järkevämpää keskittyä asioihin ja jättää turhuudet kommentoimatta.
Se ei kuitenkaan valitettavasti aina onnistu. Siinä mielessä allekirjoittaneella olisi parantamisen varaa. Tyhmyyttähän se enimmäkseen on.
Sitä olen pohtinut, viekö tämä kirjoittamiseni asiaa eteenpäin. Mitä se "asia" sitten tarkoittaneekin...
Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että jatkan kirjoittelua, koska kyllä jopa täälläkin erilaisten näkökantojenkin on esiin noustava. Kinastelua koetan vähentää. Sättimislinjaa jokainen haluava saa jatkaa yksin. Yritän keskittyä jatkossa enemmän asioihin.
Tällaisten keskustelujen raadollisuuden tämäkin osio on todistanut. Kun kenenkään ei tarvitse kirjautua tänne, vaihtuvilla nimimerkeillä on helppoa raukkamaisesti puskista huudella ja arvostella tavoilla, jota (toivottavasti) ei kasvokkain tekisi. Se on tätä Internetin ihanuutta!
Myöskin useahkot negatiiviset kokemukseni uskovaisista ovat saaneet vahvistusta. Pintakiillon alta löytyvät samat inhimilliset ominaisuudet kuin muistakin ja esim. Jeesuksen opeista EI tosiasiassa välitetä mitään. Kielenkäyttö on tasolla, jota ainakaan minä en kenellekään haluaisi opettaa.
Niinpä. Opettajahan minä olen - niin hyvässä kuin pahassa. Omalla tavallaanhan jokainen meistä sitä samaa tekee - opettaa. Kuka omia lapsia, kuka uskovia, kuka mitäkin.
Jokaiselta ihmiseltä toivoisi jonkinlaista sydämensivistystä - sitä sanaa eräs entinen työkaverini käytti. Jos sitä sydämensivistystä ei omaa, teoreettisilla opinnoilla, varakkuudella tai uskonnollisuudellakaan ei ole merkitystä. Se sydämensivistyksen puute sitten väkisinkin näkyy mitä erilaisimmin tavoin.
Koko tämä jauhaminen on loputonta kirjoitusvirhettä. Minun osaltani tämä vähenee nyt ja yritän keskittyä asiaan niin paljolti kuin voin.
Jokainen toki jatkaa sillä linjalla, jonka valitsee. Asia ei loppujen lopuksi minulle kuulu. Jos loputon henkilöön kohdistuva arvostelu lisää uskottavuutta kristittyjen piirissä, toimissa on järkeä.
Kun minun väitetään haukkuneen uskovia suorasanaisesti, olisi reilua osoittaa se, missä niin olen tehnyt. Jostakin syystä niin ei pyynnöistäni huolimatta ole tehty. Miksiköhän?
Tämä avaus ei liity palstan aiheeseen, mutta tulipahan tämäkin sanottua.
Epäilemättä tämäkin avaus on todiste luonteeni kieroutumista. Valitan.
Yhä enenevässä määrin kirjoitteluni tänne on muuttunut kinasteluksi. Tunnen itsekin olevani syyllinen tilanteeseen. Oma vikanihan se on, että provosoidun suorasanaisesta kettuilusta. Olisi järkevämpää keskittyä asioihin ja jättää turhuudet kommentoimatta.
Se ei kuitenkaan valitettavasti aina onnistu. Siinä mielessä allekirjoittaneella olisi parantamisen varaa. Tyhmyyttähän se enimmäkseen on.
Sitä olen pohtinut, viekö tämä kirjoittamiseni asiaa eteenpäin. Mitä se "asia" sitten tarkoittaneekin...
Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että jatkan kirjoittelua, koska kyllä jopa täälläkin erilaisten näkökantojenkin on esiin noustava. Kinastelua koetan vähentää. Sättimislinjaa jokainen haluava saa jatkaa yksin. Yritän keskittyä jatkossa enemmän asioihin.
Tällaisten keskustelujen raadollisuuden tämäkin osio on todistanut. Kun kenenkään ei tarvitse kirjautua tänne, vaihtuvilla nimimerkeillä on helppoa raukkamaisesti puskista huudella ja arvostella tavoilla, jota (toivottavasti) ei kasvokkain tekisi. Se on tätä Internetin ihanuutta!
Myöskin useahkot negatiiviset kokemukseni uskovaisista ovat saaneet vahvistusta. Pintakiillon alta löytyvät samat inhimilliset ominaisuudet kuin muistakin ja esim. Jeesuksen opeista EI tosiasiassa välitetä mitään. Kielenkäyttö on tasolla, jota ainakaan minä en kenellekään haluaisi opettaa.
Niinpä. Opettajahan minä olen - niin hyvässä kuin pahassa. Omalla tavallaanhan jokainen meistä sitä samaa tekee - opettaa. Kuka omia lapsia, kuka uskovia, kuka mitäkin.
Jokaiselta ihmiseltä toivoisi jonkinlaista sydämensivistystä - sitä sanaa eräs entinen työkaverini käytti. Jos sitä sydämensivistystä ei omaa, teoreettisilla opinnoilla, varakkuudella tai uskonnollisuudellakaan ei ole merkitystä. Se sydämensivistyksen puute sitten väkisinkin näkyy mitä erilaisimmin tavoin.
Koko tämä jauhaminen on loputonta kirjoitusvirhettä. Minun osaltani tämä vähenee nyt ja yritän keskittyä asiaan niin paljolti kuin voin.
Jokainen toki jatkaa sillä linjalla, jonka valitsee. Asia ei loppujen lopuksi minulle kuulu. Jos loputon henkilöön kohdistuva arvostelu lisää uskottavuutta kristittyjen piirissä, toimissa on järkeä.
Kun minun väitetään haukkuneen uskovia suorasanaisesti, olisi reilua osoittaa se, missä niin olen tehnyt. Jostakin syystä niin ei pyynnöistäni huolimatta ole tehty. Miksiköhän?
Tämä avaus ei liity palstan aiheeseen, mutta tulipahan tämäkin sanottua.
Epäilemättä tämäkin avaus on todiste luonteeni kieroutumista. Valitan.
Vastaukset 17
Vanhimmat
No en tunne sua, kunnen ole paljoa ollut viime aikoihin paikalla, mutta kirjoituksesi on hyvä, ja ennekaikkea rehellisen tuntuinen. Ikävää on se että täällä on hyvin paljon sitä pilkkaa, ja todellisten sanojensa takana seisovien kommentit on aika vaikeesti erotettavissa ja pitää keskisttyä siis siihen mitä sanotaan.
Olen sitä mieltä että ns. kristityissä on valtavasti sellaista näennäistä jänkäämistä, jossa ei viitsitä paneutua asioihin. Ei edes hengellisesti saatika sitten "maallisesti" ts mikä on totuus jossakin asiassa. Imetään vain itseensä jokin mantra sen enempää ajattelematta että muakin on saatettu hengellisissä piireissä johtaa harhaan. Monet lisäksi piiloutuvat tämän pyhän hengen taakse eivätkä lainkaan kestä kritiikkiä.
Mikähän "profetia" tuokin aloitus on?
Takuuvarmaa laatua on se, että IR:n tutkassa TAAS uskikset ovat sitä ja tätä ja tuota...
Ja, "opettaja" koettaa opettaa tälläkin palstalla, nyt "sydämen sivistys" on teema...
Kivaa uutta tuoa!
Ja, toki takuuvarmasti IR:n laatuun kuuluu "haukkuminen"...
Ja, takuuvarmasti erilaisten nimittelyjen viljely, ja nälviminen... eli "raukkamaisesti joku kirjoittaa eri nimimerkkien takaa..."
(Ja, IR - ei-raukkamaisesti (?) sitten Jalosti Omalla Ihanalla nimimerkillään...)
Hauskaa!
Ja, taas se sama musta lista, niin hirveän tuttu juttu, näin:
"Myöskin useahkot negatiiviset kokemukseni uskovaisista ovat saaneet vahvistusta. Pintakiillon alta löytyvät samat inhimilliset ominaisuudet kuin muistakin ja esim. Jeesuksen opeista EI tosiasiassa välitetä mitään. Kielenkäyttö on tasolla, jota ainakaan minä en kenellekään haluaisi opettaa. "
Eli siellä Täydellinen Profeetta-opettaja ruotii tämän kamalan palstan kamalia uskiksia.... Ateisti-fnaatikko-järkijumalan palvelija.
Hyvä että nyt näkyy syy: On syntynyt TRAUMA negatiivisista kokemuksista uskovaisista. NO, senhän nyt on kaiken aikaa saattanut ymmärtää, että trauma siellä on, ja paha?
Mutta, edelleenkään IR ei tajua, ettei tämä ole TERAPIA-hoidon palsta?
Täällä tulee takkiin niin että natisee. Jos yrittää "hoidattaa" itseään?
Siis: sitä samaa vanhaa myllyn pyöritystä.
Oman MINÄN ympärillä pyörimistä!
Aina uusi otsikko, aloitus: minä, minä, minä....
MINÄ...
Niin? Otsikko on itsetutkiskelun tulokset?
Sisältö on, että haukkuu toisia....
Ja sitä on tehnyt kaiken aikaa, mutta
kerjää itseääliä, että muka hän olisi väärin kohdeltu, väärin....
On ilo silmälle lauseesi
"Pintakiillon alta löytyvät samat inhimilliset ominaisuudet kuin muistakin ja esim. Jeesuksen opeista EI tosiasiassa välitetä mitään."
Jotkut eivät välitä, toiset välittävät.
Mutta jos olet nyt huomannut tai jo kauan sitten, että Jeesus on todella ollut hyvin viisas mies ja esikuva kaikille uskoville ja myös monille jotka eivät usko, niin hyvin on asioiden laita kohdallasi.
:)
Pysy täällä ja keskustele asioista, niin Jeesus kirkastuu sinulle enemmän.
Inhottavalle realistille Ihanalta Fantastilta
Vastaan tähän lyhyempään ketjuun tuosta pidemmän yhden kirjoituksesi muutamasta kohdasta:
>>> Erityisen skeptisesti suhtaudun siihen, että yksikään ihminen tietäisi Jumalan tahdon tai jotenkin kommunikoisi Jumalan kanssa.>Näkemys siitä, että Sinä X X X edustaisit jotenkin "Valon puolta", on subjektiivinen. Jotta voisit moista väittää, Sinun olisi oletettava olevasi Ehdottoman Oikeassa KAIKISSA asioissa, jotka uskonnollisuutta sivuavat
rityisen skeptisesti suhtaudun siihen, että yksikään ihminen tietäisi Jumalan tahdon tai jotenkin kommunikoisi Jumalan kanssa
Epäilet tuossa jokaisen kristityn perusolotilaa suhteessa Jumalaan.
Kristityn ja Jumalan välinen kommunikaatio on kaksipuolista, mutta sen todistaminen uskomattomalle lienee täysin mahdotonta.
En tiedä ymmärrättekö te, tuskinpa vain, mutta tuota kaksipuolista keskustelua kertoo harrastavansa myös jokainen harras muslimi. Heillä on ihan täysin samat ja täsmälleen yhtä vakuuttavat perustelut asialleen kuin sinullakin (minulla on työtovereina muslimeja ja tiedän tämän siksi). Ja koska minun on täysin mahdotonta uskoa heidän kertomuksiaan, niin miksi tai millä perusteella minun pitäisi uskoa teidän täysin vastaavia kertomuksianne? Teidän kertomuksissanne ja perusteluissanne ei ole mitään eroa. Ei yhtään mitään.
(Ja älä vain nyt ala tähän suoltamaan jotain rauhan- ja sodanuskonnoista, koska sellaisen vertailun te kristityt häviäisitte todella kirkkaasti. Minä olen historiani lukenut ja voisin koska tahansa lonkalta pitää tuntien esitelmät uskonsodista, noitavainoista, erilaisista kidutusmenetelmistä sekä ristiretkistä ja inkvisitiosta. Eikä No true Scotsman muuta asiaa. Sama No true sopii näet muslimeihinkin.)
"Jokainen kristitty erehtyy monissa asioissa ja tietääkin sen"
Ja sinä olet ainoa krisitty jonka minä olen koskaan eläissäni kuullut sanovan noin. Ja minä olen kasvanut uskovassa perheessä laajan uskovan & kristityn suvun keskellä. Aina olivat kaikessa ehdottomasti oikeassa ja kaikki muut väärässä. Eikä kukaan ole näillä keskustelupalstoillakaan ikinä (ainakaan minun nähdäkseni) sanonut mitään tuollaista. Päin vastoin AINA ovat tienneet sen ainoan oikean TOTUUDEN. Ja kaikki muut, etenkin ivaajat ja pilkkaajat, ovat olleet erityisen väärässä.
Ai niin, minä olen muuten ateisti. Miksikö? No kuten kerroin, olen kasvanut hartaiden uudestisyntyneiden uskovien perheessä ja olen omin silmin ja korvin nähnyt ja kuullut ja kokenut kaiken sen mitä teillä on tarjottavana, kaikki ne herätyskokoukset ja kielillä puhumiset ja ihmeparantumiset. Vuosikymmeniä.
Ja juuri siksi minä olenkin ateisti. Kun tyhjän saa pyytämättäkin.
Nim. Ykspuolinen kaks kirjoittaa kokemuksiaan...
Hän ei ole ainoa jolle on syntynyt TRAUMA, ja paha. Kompleksi syntynyt suhteessa uskoviin varhaisen kehityksen vuosina, ja siksi.... siksi.... todella problemaattinen tilanne. Sellaisesta ei tahdo irti päästä?
Pitää se johonkin purkaa? Pitää saada "haukkua" - sanoa sanansa, lapsena kun se ei onnistunut? Erittäin vaikea asetelma. Kun on ULKOAPÄIN nähnyt, kuullut, todennut, ja sisältä käsin ei omaa kokemusta... Se on kuin suuri Vuori, möykky, este. Se teettää ympärille NIIN kovan panssarin... pelosta johtuvan, itseä suojelevan... että siinä voi mennä koko elämä!
.
Mutta, ei hän ole suinkaan ainoa, jolla on ollut "karmeita uskontokokemuksia" varhaiskehityksen aikana? Ei! Tämänkin kirjoittaja voisi kertoa samaa, ja vieläpä paljon karumpia juttuja sen uskontoasian ohessa! Mutta? Kun
12.4.1972 - 39 vuotta sitten siis - Jumalan salattu mutta konkreettinen VOIMA tuli vallankumouksellisena muuttajana sisimpääni ---- mitä tapahtui?
Muutos. Minä, ateistikin - tietyin tasoin - kyynikko, epäilijä, aivan musta epäuskossani (että onko muka Jumalaa!) - sain Elämän. Valon, ilon, autuuden. Jos se olisi ollut vain korvien välissä olevaa mielikuvitusta, se olisi haihtunut kuin tuhka tuuleen! Viimeistään niissä koettelemusten ahjoissa, joissa ihmiset ja pirukin nauroi: Missän nyt on Jumalasi? - Vieläkö kiität nytkin kun kaikki on menetetty? - Kiitätkö vielä, kun olet maahan tallattu, Suomen oikeusvaltiossa? Häh, häh! Missä se Jumala oikein on? Miksei se sua auttanut? Jne, jne....
Ja mitä tästä? Minä itkin mutta kiitin! Sillä olin oppinut TUNTEMAAN Jumalan. Kyse ei enää ollut uskomisesta, tiedosta -- vaan Hän oli tullut YSTÄVÄKSI... oli tullut lähelle, kun oli kaikkein vaikeinta. Ja sen Hän todisti yhä uudelleen ja uudelleen, monissa vaikeissa asioissa ja tilanteissa! Asioilla, joita jopa uskosta osattomat työkaverit, jne ihmettelivät? Sanoivat: kyllä se sinun Luojasi näköjään pitää sinusta hyvää huolta...
Näin se usein menee. Kun ihminen uskossa (näkemättä) tarttuu Hänen käteensä, ihminen tulee vaelluksensa myötä toteamaan ONKO JUMALA tosiaan totta vai puppua?
No, tämä todistus jollekin. Ei kenties sille, joka torjuu, mutta jollekin - täällä?
OLisi siis ollut 39 vuoden aikana tuhansia kertoja mahdollisuus lopettaa, uskominen, Jeesuksen seuraaminen? Ja tunnustan, että olen heittänyt Raamatunkin nurkkaan -- tuskassa ja ahdistuksessa. Sitten itkenyt ja pyytänyt anteeksi.... Oli ajoittain vain Jumala - se ystävä - jolle saattoi tuskan, surun, kärsimyksen kyyneleet vuodattaa... Ja Hän kuunteli, jaksoi kuunnella. Ja sitten vastasikin. Ja näytti, että sanat olivat totta.
Eräs psykiatri (kristitty) Frank Lake onkin kirjoittanut: - Paiskaa raivosi Jumalan eteen, Hän sen kestää!
Jumala kestää meidän ihmisten vuodatukset. Ymmärtää, tietää. Hän tuntee TÄYSIN mistä ne johtuvat, tietää syyt ja henkilöhistorian... Ei moiti, jos Hänelle tuskansa ja epäuskonsakin paiskaa!
Uskoni tulemista edelsi eräs tilanne. Sanoin: Jumala, tahtoisin uskoa... mutta en voi. Minulla on niin pahoja kokemuksia.... Mutta Jumala, anna merkki että Sinä ole olemassa! Ja vilpittömälle kysyjälle Hän antoi merkin. Eikä vain yhtä, vaan useita. Aivan selittämättömiä mutta selkeitä. Ja, noin puolen vuoden päästä tuli se IHANA päivä, hetki. Uusi elämä.
Nyt? Jo vuosia yli 60 ikäisenä? Kiitän nöyrästi Jumalaa, kaikesta. Siteeraan tähän erästä lauluani, yhtä yli sadasta syntyneestä laulusta...
"Muistojen kirjassa nään helmiä, useimmat löytyivät yön hetkinä.
Poluilla vaivan ja itkuni, antoi aarteita Jumalani..
Muistojen kirjaa näin katsellessain, kiitän mä kaikista päivistä ain!
Tuskat ja riemut ovat rikkauteni, en vaihtaisi elämääni."
Ota tai jätä? Jumala ei pakota. Kutsuu, mutta myös lopuksi vaikenee.
Sinä jolla etsikkoaika on ---- tartu hetkeen! Ikuinen elämä on sen arvoinen!
Todistusta löytyy myös
www.suomistory.com / sivu UskoDiary
Onnitteluni, Ykspuolinen kaks!
Olet päässyt eroon kahlehtivasta harhaanmeenneestä uskonnollisuudesta.
Kuvailemasi tuntomerkkien mukaan kyseessä on helluntailaistyyppinen uskonnollisuus, jonka pyhitysopin mukaan jäsenistä tulee täysin pyhiä.
Raamatullisesti uskovasta ei tule täydellistä pyhää, vaan synti ja syntisyys ja myöskin hairahtuvaisuus roikkuu sitkeästi mukana hautaan asti.
Tervehdys vain, IR.
Ehkäpä muistat keskustelujamme pitkähkön ajan takaa. Ihan hyviä ne minusta oli. Saimme molemmat sanottua asiamme. Tupajääriä kun ollaan, niin sehän ei kyllä vielä yhtäkään asennetta hetkauta puoliin tai toiseen, mutta toivottavasti emme ihan toivottomia ole. Joitakin uusia asioita sitä vieläkin kait on oppinut.
"Olisi järkevämpää keskittyä asioihin"
Niin juuri. Mistä siis aloittaisimme? Mitä uskonvaraisempi asia, sitä rasittavammalta se ateistista kuulostaa, mutta vähemmän uskonvaraisten asioiden yhteyttä kristillisyyteen ei puolestaan ateisti näe siten kuin kristitty.
Ensimmäinen askel lienee tarvittava luottamus.
Kristittynä katson, ettemme uskoni mukaisesti pääse pelkällä väittelyllä eteenpäin, joten toivon sinulta sellaista myönnytystä, että toivot ja rukoilet sisimmissäni, että 'Kristus, auta'. Sinä varmaan puolestasi hyväksyt sen, että hartaasti toivon tulevani järkiini.
Jos suostut, niin eiköhän näistä asetelmista olla tasoissa ja sopivissa lähtökuopissa. Kuinka on?
Saat valita mistä lähdetään itseämme sivistämään ja ruotimaan mikä totuuksista kestää. Pysyttäydymme tiukasti logiikassa, mutta myönnämme miten joissakin asioissa aivan samoin kuin tietotasomme rajat tulevat vastaan, ne tulevat myös päättelyssä. Joissakin asioissa tietomme ja päättelymme tuottaa ainoastaan viitteellisyyksiä, niiden jäädessä parhaaksi mahdolliseksi todisteaineistoksi.
Tämä keskustelu ei siis tulisi olemaan tiukan tieteellinen, mutta sitä ei jätettäisi perusteettomien käsitysten varaan silloinkaan, jos niitä tehtäisiin tieteen nimissä.
Voimmeko näillä eväin lähteä liikkeelle haluamastasi aiheesta?
Minulla olisi vielä yksi toive, joskin hyvin harvinainen näin dialogin kannalta: Olisiko taholtasi mahdollista, että jos pystyt tuomaan keskustelun tiimoilla jossakin vaiheessa minkä tahansa kristillisyyttä tukevan näkökulman esiin, niin sitten tuot? Toivon, että pystyn myös samalla periaatteella rikastuttamaan keskustelua jossain kohden.
Asiapitoiseen keskusteluun olen aina valmis. Täytyy vain odottaa, että joku tekee avauksen, joka herättäisi ajatuksia.
Tämä viikonloppu menee osin muissa puuhissa.
IR stereotypioille:
Raamatussa sanotaan että vain Uskosta voit pelastua, ei teoista. Vain Uskosi kautta Jeesuksessa Kristuksessa, tarkalleen ottaen.
Pointti on siis usko, eikä tieto Jumalan ja Jeesuksen olemassaolosta.
Oletteko katsoneet elokuvan Chost, jossa pääosissa ovat Patrick Swayze, Demi Moore ja Whoopi Goldberg. Elokuvassa Patrick näyttelee sitä osaa jota ei kukaan voi maistaa, eikä haistaa jne. aistia. Demi taas on siinä osassa jota on mahdoton saada uskomaan, absoluuttisen MAHDOTONTA! Whoopi taas kuulee, muttei näe, eikä voi tuntea, tai muuten koskea, sen koommin todistaa.
Tämä on tuttu lähtökohta...
Nyt kun otan esille vielä alkukaneettini sanoman, jota elokuvassa ei tavoiteltu, vaan aivan kuten maailma haluaa aina tuntea ja tieteellisesti todistaa oikeaksi.
Jumala ei halua todistaa itseään, vaan hän haluaa vapaaehtoisen uskomme.
Jumala ei halua pakottaa, eikä hän halua että me tieteellisistä syistä pelon sanelemana hänen puoleensa käännymme.
Jumala haluaa meiltä kadottamiltaan lampailta aidon luottamuksellisen Rakkauden ja sitä ei voi tapahtua kuin Jeesuksessa Kristuksessa, hänen pojassaan ja hänen veressään.
Näistä lähtökuopista, me, meidän jo uskomme saaneiden osa on olla Whoopin roolissa, teille umpikuuroille selittämässä tätä "iänikuista soopaa", jota tiede ei ole tunnustanut, muttei myöskään koskaan voinut kumotakaan.
Aikaa ei ole enää paljoa, joten ratkaisu on tehtävä piakkoin.
www.pelastussanoma.fi
Realistin kommentit ovat täysin ymmärrettäviä. Myös uudestisyntynyt ihminen ymmärtää, ettei tullut oivaltaneeksi asioita ennen uskoontulemistaan (joka on lahja Jumalalta) Usea kristityksi itsensä luokitteleva tekee juuri sen virheen ettei tahdo asioita kohdata, ja heitä vaivaakin ylpeys. "Ylpeä" tosin voi olla siitä minkä tietää todeksi. Kuitenkin sellainen, joka paljon tietää, tietää paremmin miten vähän tietää. Itsensä kyseenalaistaminen on kristitynkin tehtävä, joka on Sanassakin sanottu. Koetelkaa itseänne oletteko uskossa.
Vertaus muslimien Jumalaan on täysin perusteltua, sillä heidän argumenttinsa varmasti kuulostavat hyvin samanlaisilta. Nikodeemuskin voitoiisiin kai luokitella sellaiseksi muslimiksi joka ei vielä tiennyt kuten tietää tuli, mutta hän oli avoin ja tahtoi tietää. Jeesus kohtasi Nikodeemuksen rehellisesti ja sanoi (koska tiesi nikodeemuksen ymmärtävän) että sinun tulisi opettajana tietää etkä tätä tiedä, puhuen uskon perusasioista.
Eräs pointti jonka voi sanoa on, että kristityt kuuluvat todistajiin. He eivät ole syytettynä vaan Jumala. Moni kristitty kuitenkin asetuu tuomariksi pakanille, eivätkä saa tuloksia aikaiseksi. Nurinkurinen asia kun todistajat syyttävät toinen toisiaan. Jos Jumalalla on jokin tuomari, joka Hänen olemassaolostaan päättää niin se on sitten hänen tuomarinsa, eivät todistajat. Edes lautamiehet eivät voi päättää, että syyllinen on syytön ja toisinpäin jos totuus on päinvastainen.
Rakkaudestaan Jumala meille antaa valinnanvapauden.
Jos ihminen rehellisesti tutkii itseään kuten ketjun aloittaja on se ehkä Jumalalle mieleen.
Jokaisen ihmisen omakohtainen itsetutkiskelu olisi ainoa mahdollisuus
suureen maailmalliseen muutokseen.
Maailma on jatkuvan muutoksen alla ja siinä mukana juostessaan on
vaikea löytää oman olemassa olonsa tarkoitusta ja paikkaansa.
Olisi löydettävä itselleen sopivat elämän arvot, jotta ne mahdollistasivat
omakohtaisen muutoksen ja niille, jotka etsivät Raamatun sanan mu
kaista täydellistä kääntymystä, löytäisivät sen.
Mehän tutkimme tässä tapauksessa vain itseämme, emme toisia, emme
ihannoi toisien saavutuksia tai tekoja tai heidän kokemuksia, huomioimme
vain elämässämme ilmi tulleet teot ja kokemukset, emme myöskään etsi
syitä toisista ihmisistä olemassa olevaan olotilaamme.
Paavalikin kehotti moneen otteeseen jokaista tutkimaan itseään totuuden
sanan hengessä, etteivät tulisi tuomituksi omassa viisaudessaan ja paisu-
muksessaan toisiin uskon veljiin nähden.
Kun me opimme tuntemaan itsemme ja mikä vielä tärkeämpää Valkeuden
Isäkin tuntee meidät.
On myös tärkeää oivaltaa, voiko entisistä tiedoista ja elämän tavoista va-
pautua, minkälaisilla uusilla elämän arvoilla ja haluaako tämän muutok-
sen tähän maailmalliseen aikaan vai tulevaan ikuiseen autuuteen.
Jokaisella on mahdollisuus valita mielensä mukaan.
Jos tämän itsetutkimisen suorittaa rehellisesti ja perusteellisesti hyväk-
syen itsensä sellaisena kun on sillä hetkellä ja oikeilla elämän arvoilla,
vapaus entisen elämän mukaisuudesta alkaa heti, kun lähtee noudatta-
maan itsetutkimuksensa tulosta.
Jos elämän arvot ovat väärät, joutuu tekemään moninkertaisen työn
kantapäänsä kautta, sillä käärmeen häntä elää tämänkin universumin
auringon sammumiseen asti.
Tahdon kertoa mikä on ehkä hämmästyttävintä uskoontullessa.
Kun ihminen saa tuon uskon lahjan niin hän havaitsee, ettei ollutkaan jumala vaan ihminen. Jumalan olemukseen kuuluu meidän tuntemisemme, ja sen me saamme uskooontullessa ymmärtää. Kun siis tulee uskoon niin ymmärtääkin ihmisestä jotain. Alammekin siis ymmärtää itseämme ja muita, Jumalan tuntemus oikeastaan muuttuu oikeastaan paljon paljon vaikeammaksi, kun hän tulee todelliseksi. Ei sellaista ole vaikea ymmärtää jonka olemassaolon kiistää.
Tietoisuutemme muuttuu todella radikaalisti uskon saadessa. Kun tyhjään ämpäriin (joka voimme kuvitella olevamme) lisätään yksi ainoa pisara vettä, se havaitsee että sillä on jokin tarkoitus. Halutessaan enemmän vettä joutuu ämpäri suuremmalle koetukselle. Se tiedostaa kyllä sen asian, mutta on parempi ymmärtää, että ämpäri olemme kuitenkin luodut jotain tarkoitusta varten. Se on ilouutinen!
Ämpäri ei voi itsestään muuttua yhdeksi ainoaksikaan vesipisaraksi. Joskus tuntuu, että jotkut ämpärit heittävät itsensä valtamereen; makaavat pohjassa ajatellen, että se on heidän tehtävä.
Paljon parempi on olla tyhjä ämpäri kuivalla maalla kuin ämpäri merenpohjassa. Kyllä vesilähteellä vettä riittää..
- sinut (ja minut) on luotu tarkoitusta varten!
tahdon tunteminen ja tekeminen on niissä asioissa, joista ei ole Raamatun pyhissä kirjoituksista ilmoitettu. Tämä koskettaa jokaisen henkilökohtaista johdatusta, vaikka tietysti voi Jumala puuttua ihmisen elämään niin konkreettisesti kuin Paavalin elämän kohdalla voimme nähdä, mutta ovat harvinaisia.
Jumala puhuu tavalla ja toisella, ennenkaikkea Raamatun ja Pyhän Hengen opetuksen kautta, mutta valitettavasti vaikka monet ajattelevat olevansa hengellisä ja täysi-ikäisiä ja omaavansa henkien erottamisen armolahjan, uskaltaisin sitä kyseenalaistaa jopa sellaiseksi farisealaiseksi asenteeksi niinkuin Jeesus kohtasi uskonnollisissa vastustajissaan kun olivat lahkoutuneet omiksi "me oikeassa, mutta väärässä" tai "meille Jumala puhuu" ja todellisuudessa ei osata erottaa sitä mitkä ovat Jumalasta ja mitkä ihmisestä pimeyden ruhtinaan kautta annettua. Ihminen luonnostaan pitää kaikkea omia käsityksiään vastustajia Pahan vaikuttamina ja omaa mielipidetään Jumalan antamana, juuri tästä syystä todellisuudessa nähdään nämä moninaiset lahkot uskovien laajassa kirjossa ja seurakunnissa. Tietysti voidaan tulkita, että Jumala voisi näin toimiakin puolueiden kautta, mutta toisaalta opetus on selkeä keskinäisestä yhteydestä ja rakkaudesta ja jopa omansa yhteisenä pitämisestä, mutta näinhän ei todellisuudessa ole ja jos olisi niin sen olisi saanut aikaan Jumalan Pyhä Henki.
Todellisuus kertoo, että lihan mieli on uskovissa suurta ja oman edun etsiminen ensisijaista, vaikka suullan toista esitettäisiin, sillä teot on tärkeämpi hedelmän osoitus kuin suun puhe, joka voi olla vain hurskastelua ja iljettävää ulkokultaisuutta ja valheen hyväksymistä totuudellisesti vailla mitään hengellistä todellisuutta ja Pyhän Hengen vaikutusta. Raamatussa on myös kerrottu, että aika ennen Jeesuksen tulemusta on pilkkopimeyttä ja uskovat vihaavat toisiaan ja antavat toisiaan ilmikin vaikka vielä ei ole tuon aika. Nämä tulevat johtumaan siitä maailman vihan paineesta, joka vaikuttaa aivan viimeisissä vuosissa. Juuri sen tähden onkin niin äärettömän tärkeää täyttyä Pyhällä Hengellä ja siten astioissa olla öljy niinkuin on kirjoitettu, että vainoissa voisi kääntää toisen posken eikä alkaa ilmiantamaan Jeesuksen veljiä ja sisaria oman nahkan pelastamisen tähden, niinkuin tulee käymään kaikille lihan mielessä vaeltaville ilman öljyä astioissa varsinkin kun näkee ettei sitä omissa astioissa ole ja kateellisena niinkuin Kain ollaan valmiit tappamaan ja ilmiantamaan niitä, joilla näkee öljyä olevan Jumalan armoliitossa ja mielisuosiossa.
Muistetaan aina, että toiselle annettu ei ole itseltä poissa, sillä Herra voi antaa kaikile ihmisille ylitsevuotavaisesti, mutta jos mielemme ovat tähän maailmaan, niin emme janoa vanhurskauttaan ja osaa kerätä aarrettamme myöskään taivaaseen niin että sydämemme myös siellä voisi olla ja runsaasti myös Kristuksen Sana elämässämme sen koko lahjavarustuksena vaeltasessamme tässä maailmassa opetuslapseudessaan.
"Jos se olisi ollut vain korvien välissä olevaa mielikuvitusta, se olisi haihtunut kuin tuhka tuuleen!"
Totta. Sanoisin myöskin, että silloin se ei myöskään tuota hedelmää eikä kasvata ihmisenä.
Jokainen itseään kristityksi tai uskovaksi kutsuva ei välttämättä ole uudestisyntynyt kristitty, joten ei ole mikään ihme, että ihmisten kirjo täälläkin on niin laaja ja sanan säilää käytetään reippaasti. Ihminen saattaa pitää itseään hyvinkin hartaana uskovana ja uskoa Jeesukseen, mutta ei ole silti kokenut varsinaista uudestisyntymää. Todellinen muutos ja kasvu kuitenkin alkavat vasta silloin.
> Sanoisin myöskin, että silloin se ei myöskään tuota hedelmää eikä kasvata ihmisenä.
Kun Pyhän Hengen vuodatus tuli noin 120 päälle helluntaina, niin se ei ollut mitään kasvua ihmisenä niinkuin tämän ajan kristityt voivat ajatella. Se oli yksinkertaisesti kuolemista itselleen ristiinnaulittuna Jeesuksen kanssa ristillä ja Herran Jeesuksen tulemusta koko voimassaan, niin että Herra alkoi tehdä aiemmin pelokkaiden ja lukkojen takana olleiden opetuslastensa kautta tunnustekoja ja ihmeitä ja rohkeata julistusta Pyhässä Hengessä, niin että kaikki sen nähneet ulkopuoliset ihmettelivät kuinka puhuivat heidän omalla ymmärrettävällä kielellään ilman että sitä itsessään osasivat.
Tämän ajan kristillinen kasvu on vähän eri asia kuin Pyhän Hengen vuodatuksen hyvä hedelmä, jossa itse voi olla taka-alalla ja kuolleena ja Herra Jeesus toimii Henkensä kautta ajaen ulos riivaajia ja parantaen sairaita ja herättäen kuolleita ja antaen Pyhän Hengen armolahjojen kautta taivaallista profetiaan ja tiedon ja viisauden sanoja, eivätkä ole ihmisen omaa vaan annettua itselle ja lähimmäiselle Totuuden Hengessä. Nämä merkit myös seuraavat niitä, jotka uskovat ja jos Paavali tai Pietari tai kuka tahansa noista 120:stä vaeltaisi keskuudessamme siinä Hengen voimassa niin voisimme vain ihmetellä tämän ajan kristittyinä sitä Jumalan voimaa mistä ulkopuoliset voisivat todistaa "mikä voimallinen oppi" tai "mitä tämä on".
Ymmärrän hyvin että pyhä koulu kristityistä tulee pyhäkoulukristittyjä, mutta Jumala haluaa meidän olevan täynnä Pyhää Henkeänsä, niin että hyvä Jumala voi tehdä tunnustekoja ja auttaa hädässä olevia ihmisiä, jotka häneen turvaa ja saada sitä taivaallista voimaa ja tulta, jossa ei tarvitse miettiä, tapahtuikohan tässä jotain taivaallista maan päälläl vai olikohan tämä vain sielullista manipulointia.
Jeesus opetti, että lähettäessään Pyhän Hengen maan päälle, seuraajansa ja opetuslapset voisivat tehdä suurempia tekoja kuin itse tehdessään, mutta missä näitä nähdään vai eikö ihmiset tahdo parantua sairauksista vai eivätkö pysty epäuskossaan vai eikö Jumala tahdo parantaa vaikka on hyvä. Minä ymmärrän että johtuu meidän penseydestä ja maailman rakkaudesta, niin ettei Jumalan todellinen rakkaus saa sydämissämme sijaa Herraa Jeesusta ja ristiämme kohtaan, sillä ei koskaa liha ja veri tahdo kuolla vaan pukeutua ja sotii aina Pyhän Hengen työtä vastaan, niin ettei Herra pääse hyvyydestään huolimatta saamaan sijaa kovissa ja pahassa sydämessämme, noin yksinkertaistettuna.
Jumalan hyvyys ja armoteot ovat aivan toista kuin ihmisten rukoukset ja siunaukset suullaan ilman minkäänlaista voimallista Pyhän Hengen vaikutusta ja voimatekoa. Se, että Jumala ei pääse toimimaan niinkuin tahtoo, ei todellakaan ole Herran Jeesuksen vika vaan ihmisten sydämet ovat kiinnittyneet epäuskossaan tämän maailman asioihin Herran Jeesuksen vaikutamman sijaan eikä ole ihme sillä pimeydessä vihataan valkeutta eikä tahdota valkeuteen tulla että Jumalan Henki voisi puhdistaa ja uudistaa tekemään niitä Jumalan tekoja, joita totuudellisti tahtoo tässä pimeässä ja pahassa ajassa, joissa niin monet kärsivät turhaan, sillä Jumala rakkaudessaan ja armossaan tahtoisi monia uudistaa ja parantaa ja pyittää, ja myös tekeekin mutta ihmisten epäuskon tähden niin vaillinaisesti siihen suureen kapasiteettiin ja tahtoonsa ja rakkauteensa ja armoonsa nähden, joka Suomessakin voisi esillä olla, jos vain Pyhän Hengen vuodatus niinkuin helluntaina vuosi noiden 120 päälle, eikä enää sen jälkeen tarvitsisi selitellä Jumalan suuria tekoja Raamatusta vaan voisi ihan konkreettisesti sen kokea omassa ja lähimmäisten elämässä.
Tietysti nousisi suuri vastarinta kaikissa fariseukissa ja uskonnollisissa ihmisissä, jotka tahtoisivat edistää vain oman seurakuntansa ja käsitystensä paikkansapitävyyttä ja siten voisivat vesittää myös Jumalan teot elämässään tyhjiksi, jos eivät tahtoisi maistaa Jumalan elävää ja voimallista Sanaa ihan konkreettisesti eikä vain kirjainten ja sanojen tasolla.
Moniko tahtoo ihan totuudellisesti rukoilla herätystä nimenomaan uskonnollisten ihmisten keskuuteen ja nähdä myös Jumalan suuria tekoja ihmeissä ja merkeissä ja armoteoissa, vaikka sotisikin omaa lihaa mieltä vastaan niissä turvallisissa ympyröissä joissa on tottunut kulkemaan ilman taivaallista voman vaikutusta?