Onko kolminaisuusopille raamatulliset perusteet?
ONKO "KOLMINAISUUSOPILLLE" RAAMATULLISET PERUSTEET?
Kristinuskon Jumala on monoteistinen eli yksi Jumala. (2 Moos 20: 1-4)
Pakanauskonnoilla on usein monia jumalia.
Ihmisellä on aina ollut tarve tehdä jumalansa ja palvontansa kohteen jostakin.
Epäjumalat ovat usein puusta ja kivestä tehtyjä (5 Moos 4:28, 2 Moos 34:7, 5 Moos, 4:19, 32:17) jotka eivät ole luoneet ihmistä, maata ja taivasta.
(1 Kor 12:2, Jer 10:5)
Nykyajankin ihminen voi tehdä jumalansa mistä vain- autosta, talosta, kesämökistä, jopa vatsastaan. (Room 16:18, Fil 3:19)
"Epäjumalaksi" muodostuu aina se mikä ihmiselle muodostuu tärkeimmäksi asiaksi Jumalan ja lähimmäisten rakastamisen ja palvelemisen sijaan.
Pyhitys merkitsee Jumalan huomioimista ensin elämän kaikissa toimissa. (Hebr 12:14)
Vain Jumala joka on luonut ihmisen, myös maan ja taivaat on ilmoittanut itsensä ihmisille. Kivi- ja puuveistokset eivät puhu, eivät haista, maista, näe ja kuule. (Ps 115:4-8, 1 Kor 12:2, 5 Moos 4:28) (1 Sam 12:21, Gal 4:8, Jes 44:10-20, Jer 14:22) (2 Moos 3:14, 6:3, 5 Moos 5:24) Jumala on Henki. (Joh 4:24, 1 Kor 2:10)
Jumala puhui itse itsestään monikkomuodossa.
Heti Raamatun alussa luomiskertomuksen yhteydessä Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen." (mon.) (1 Moos 1 :26)
Luomistyössä olivat näin ajatellen mukana jumaluuden- siis jumaluuden (mon.) kolme persoonallisuutta Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Tässä asiayhteydessä saattaa olla kysymys myös/tai/ja taivaan enkelijoukoista.
Apostoli sanoi jumaluudesta Jeesuksessa;
"Hänessä on jumaluus ruumiillistunut koko täyteydessään." (Kol 2:9, Apt 17:29)
Apostolinen siunaus annetaan Raamatussa monikossa: "Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen." (2 Kor 13:13)
Jeesus lähetyskäskyssään kehotti kastamaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. (Matt 28:19)
Jumaluuden kolmiyhteys kulkee näin koko Raamatun läpi totuutena.
Emme voi osoittaa aikaa jolloin jumaluuden kaikki persoonat eivät olisi olleet olemassa.
Johannes kuvailee Jeesusta "sanana" joka oli Isän luona jo ennen aikojen alkua. (Joh 1:1-18)
Koko raamatunhistorian voimme kirjoituksissa todeta Isän, Pojan ja Pyhän Hengen olemassaolon, toiminnan ja vaikutuksen koko pelastushistoriassa.
Kolmiyhteistä jumaluutta voidaan ymmärtää samoin kuin avioliittoa, jossa kaksi eri persoonaa tulevat "yhdeksi lihaksi." (1 Moos 2:24, Matt 19:4-6) Ovat yhtä, ja toimivat yhdessä rakkaudessa yhteisen tavoitteen mukaan. Samoin jumaluuden kolme persoonaa toimivat yhdessä ihmisen hyväksi ja pelastamiseksi. Jeesus sanoi: "Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän." (Joh 14:9) Jeesus tahtoi opettaa, että uskomalla Häneen -Jeesuksen kautta ihminen on saanut tarpeellisen tiedon Jumalasta.
Maan päällä ollessaan Jeesus oli lihassa ihmisenä.
”Isä on minua suurempi” (Joh 14:28, Fil 2:5-11) on nähtävä Jeesuksen lihaksi tulemisen taustaa vasten. Kun Jeesus oli ihminen lihassa, Isä oli suurempi tietysti. (Matt 11:27)
Keskiajan kirkon oppi pyrki toisinaan selittämään Jumalan sisäistä olemusta kreikkalaisen filosofian termein ikään kuin Jumalasta sisältäpäin.
Kolminaisuutta on kuitenkin käsitettävä että oppi selittää jumaluuden- ei Jumalan persoonallisuutta sisältäpäin.
UT mainitsee “jumaluuden” kaksi kertaa.” (Kol 2:9, Apt 17:29)
Nuo jakeet ovat ratkaisevassa asemassa ajatuksesta kolmiyhteisyyden ymmärtämisessä.
Kun ymmärrämme jumaluuden asiayhteydessä asia muuttuu ihmisjärjellä paremmin ymmärrettäväksi.
Keskiajan kirkon oppi:
- Kolmiyhteinen Jumala” tarkoittaa että Jumala on kolminainen, mutta samalla yksi. Kirkkoisä Tertullianus (s.160 jkr) joidenkin lähteiden mukaan teki opin tunnetuksi, ja oppia vahvistettiin Athanasioksen kirkolliskokouksessa 500 tai 600 vuosisadalla jKr.
Asiaa käsiteltiin kuitenkin jo 325 jkr Nikean kirkolliskokouksessa.
Vuosisatojen varrella kirkolliskokouksissa joissa Jumalan olemusta on käsitelty on päätetty että Jumala on yksi mutta ilmenee kolmena persoonallisuutena.
jatkuu..... osassa 2............................
ONKO "KOLMINAISUUSOPILLLE" RAAMATULLISET PERUSTEET?
Kristinuskon Jumala on monoteistinen eli yksi Jumala. (2 Moos 20: 1-4)
Pakanauskonnoilla on usein monia jumalia.
Ihmisellä on aina ollut tarve tehdä jumalansa ja palvontansa kohteen jostakin.
Epäjumalat ovat usein puusta ja kivestä tehtyjä (5 Moos 4:28, 2 Moos 34:7, 5 Moos, 4:19, 32:17) jotka eivät ole luoneet ihmistä, maata ja taivasta.
(1 Kor 12:2, Jer 10:5)
Nykyajankin ihminen voi tehdä jumalansa mistä vain- autosta, talosta, kesämökistä, jopa vatsastaan. (Room 16:18, Fil 3:19)
"Epäjumalaksi" muodostuu aina se mikä ihmiselle muodostuu tärkeimmäksi asiaksi Jumalan ja lähimmäisten rakastamisen ja palvelemisen sijaan.
Pyhitys merkitsee Jumalan huomioimista ensin elämän kaikissa toimissa. (Hebr 12:14)
Vain Jumala joka on luonut ihmisen, myös maan ja taivaat on ilmoittanut itsensä ihmisille. Kivi- ja puuveistokset eivät puhu, eivät haista, maista, näe ja kuule. (Ps 115:4-8, 1 Kor 12:2, 5 Moos 4:28) (1 Sam 12:21, Gal 4:8, Jes 44:10-20, Jer 14:22) (2 Moos 3:14, 6:3, 5 Moos 5:24) Jumala on Henki. (Joh 4:24, 1 Kor 2:10)
Jumala puhui itse itsestään monikkomuodossa.
Heti Raamatun alussa luomiskertomuksen yhteydessä Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen." (mon.) (1 Moos 1 :26)
Luomistyössä olivat näin ajatellen mukana jumaluuden- siis jumaluuden (mon.) kolme persoonallisuutta Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Tässä asiayhteydessä saattaa olla kysymys myös/tai/ja taivaan enkelijoukoista.
Apostoli sanoi jumaluudesta Jeesuksessa;
"Hänessä on jumaluus ruumiillistunut koko täyteydessään." (Kol 2:9, Apt 17:29)
Apostolinen siunaus annetaan Raamatussa monikossa: "Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen." (2 Kor 13:13)
Jeesus lähetyskäskyssään kehotti kastamaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. (Matt 28:19)
Jumaluuden kolmiyhteys kulkee näin koko Raamatun läpi totuutena.
Emme voi osoittaa aikaa jolloin jumaluuden kaikki persoonat eivät olisi olleet olemassa.
Johannes kuvailee Jeesusta "sanana" joka oli Isän luona jo ennen aikojen alkua. (Joh 1:1-18)
Koko raamatunhistorian voimme kirjoituksissa todeta Isän, Pojan ja Pyhän Hengen olemassaolon, toiminnan ja vaikutuksen koko pelastushistoriassa.
Kolmiyhteistä jumaluutta voidaan ymmärtää samoin kuin avioliittoa, jossa kaksi eri persoonaa tulevat "yhdeksi lihaksi." (1 Moos 2:24, Matt 19:4-6) Ovat yhtä, ja toimivat yhdessä rakkaudessa yhteisen tavoitteen mukaan. Samoin jumaluuden kolme persoonaa toimivat yhdessä ihmisen hyväksi ja pelastamiseksi. Jeesus sanoi: "Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän." (Joh 14:9) Jeesus tahtoi opettaa, että uskomalla Häneen -Jeesuksen kautta ihminen on saanut tarpeellisen tiedon Jumalasta.
Maan päällä ollessaan Jeesus oli lihassa ihmisenä.
”Isä on minua suurempi” (Joh 14:28, Fil 2:5-11) on nähtävä Jeesuksen lihaksi tulemisen taustaa vasten. Kun Jeesus oli ihminen lihassa, Isä oli suurempi tietysti. (Matt 11:27)
Keskiajan kirkon oppi pyrki toisinaan selittämään Jumalan sisäistä olemusta kreikkalaisen filosofian termein ikään kuin Jumalasta sisältäpäin.
Kolminaisuutta on kuitenkin käsitettävä että oppi selittää jumaluuden- ei Jumalan persoonallisuutta sisältäpäin.
UT mainitsee “jumaluuden” kaksi kertaa.” (Kol 2:9, Apt 17:29)
Nuo jakeet ovat ratkaisevassa asemassa ajatuksesta kolmiyhteisyyden ymmärtämisessä.
Kun ymmärrämme jumaluuden asiayhteydessä asia muuttuu ihmisjärjellä paremmin ymmärrettäväksi.
Keskiajan kirkon oppi:
- Kolmiyhteinen Jumala” tarkoittaa että Jumala on kolminainen, mutta samalla yksi. Kirkkoisä Tertullianus (s.160 jkr) joidenkin lähteiden mukaan teki opin tunnetuksi, ja oppia vahvistettiin Athanasioksen kirkolliskokouksessa 500 tai 600 vuosisadalla jKr.
Asiaa käsiteltiin kuitenkin jo 325 jkr Nikean kirkolliskokouksessa.
Vuosisatojen varrella kirkolliskokouksissa joissa Jumalan olemusta on käsitelty on päätetty että Jumala on yksi mutta ilmenee kolmena persoonallisuutena.
jatkuu..... osassa 2............................
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.