Oliko syytä?
Oli ihana kevätpäivä tänään! Moni varmaan totesi... En ryhdy kertomaan mitä kaikkea ihanaa tein pihalla ja puutarhassa. Peipponen lauloi koivun latvassa, joutsenpariskunta lenteli järven yllä.
Lokit pitivät protestia.... (ne kun aina joka kevät yrittävät pesää naapurimökin piipun päälle, ja koevat minut ”reviirinsä” tunkeilijaksi!). No, se noista kevätjutuista!
Olin iloinen, sillä tavalla kuin suomalainen osaa olla, kun pitkä talvi taittuu ja ihanat kevätpäivät synnyttävät uuttaa toivoa! Kun sahasin oksia ja pinosin ne rantagrillin luokse, katsoin tulosta:
.sievä pino! Sitten yksi uskonsisar soitti ja kertoi niinikään puuhanneensa ulkona, ja oli pirteä kuin peipponen! Mitä tuli mieleeni? Sopisiko jollekulle seuraava?
Eikö voitaisi kiittää Jumalaa? Tehdä Hänet iloiseksi? Ei kaikki ole itsestään selvää? Ei?
Voitaisko kiittää, että on ruokaa? Ei kaikilla ole... Ja he olisivat onnellisia, jos olisi?
Voitaisko kiittää, että on vaatteita? Ei kaikilla ole? He ovat NIIN köyhiä, että...
Voitaisko kiittää, että on asunto? Ei kaikilla ole? Ei edes savimajaa, peltihökkeliä...
Voitaisko kiittää, että on kaikkea, monenlaista hyvää asiaa elämässä? Terveyttä, toimeentuloa, ihan extraakin, ei vain niukin-naukin....
Ei Suomessa monenkaan tartte mennä nukkumaan kurnivalla vatsalla? Ei tarvitse kuolla nälkään.
On perusasiat, ainakin jotenkin...
Itse? Osaan olla kiitollinen. Oli aika, että elämä oli pelkkää mustaa toivottomuutta. Ei tiennyt miten huomista jaksaa? Ja kuitenkin --- Jumala antoi joka päivä voimaa ja toivoa. Sanoi:- Hän rakastaa, Hän johtaa kaiken. Se oli raskasta aikaa. Kauheaa. Inhimillisesti nähden.
Nyt? Osaan iloita rikkaruohosta, joka nousee ja kertoo: elämä voittaa! Osaan olla kiitollinen, että on koti, ruokaa, vaatteita. Saan laskut maksettua ajallaan. Saan levätä, nukkua. Ei enää stressin helvetillisiä vuosia. Ei jokapäiväistä painajaista: - miten jaksan?
Jumala on hyvä. Ei Hän tee mitään pahaa. Me ihmiset kylläkin teemme. Hän ansaitsee kiitoksen. Hän antaa elämän ja paljon muuta. Mutta muistammeko me koskaan kiittää?
Itse opin. Sen perästä, kuin kaikki oli kuin vaakalaudalla. Koko elämä ja tulevaisuus. Opin kiittämään, ymmärtämään, että kaikki on lahjaa. Kaikki on armoa. Ja siitä tulee kiittää!
Kun kuolemasta nousee uusi elämä. Kun pimeästä tunnelista avautuu valo. Kun surun laaksoista nousee ilon aamu... se synnyttää kiitoksen! Niinkuin kevään linnut tuovat laulun mukanaan, niin Jumalan armon ihanuus synnyttää kiitoslaulun.
Olisko syytä? On. Siksi – tehkäämme Jumala iloiseksi. Kaikki on Lahjaa Häneltä!
Oli ihana kevätpäivä tänään! Moni varmaan totesi... En ryhdy kertomaan mitä kaikkea ihanaa tein pihalla ja puutarhassa. Peipponen lauloi koivun latvassa, joutsenpariskunta lenteli järven yllä.
Lokit pitivät protestia.... (ne kun aina joka kevät yrittävät pesää naapurimökin piipun päälle, ja koevat minut ”reviirinsä” tunkeilijaksi!). No, se noista kevätjutuista!
Olin iloinen, sillä tavalla kuin suomalainen osaa olla, kun pitkä talvi taittuu ja ihanat kevätpäivät synnyttävät uuttaa toivoa! Kun sahasin oksia ja pinosin ne rantagrillin luokse, katsoin tulosta:
.sievä pino! Sitten yksi uskonsisar soitti ja kertoi niinikään puuhanneensa ulkona, ja oli pirteä kuin peipponen! Mitä tuli mieleeni? Sopisiko jollekulle seuraava?
Eikö voitaisi kiittää Jumalaa? Tehdä Hänet iloiseksi? Ei kaikki ole itsestään selvää? Ei?
Voitaisko kiittää, että on ruokaa? Ei kaikilla ole... Ja he olisivat onnellisia, jos olisi?
Voitaisko kiittää, että on vaatteita? Ei kaikilla ole? He ovat NIIN köyhiä, että...
Voitaisko kiittää, että on asunto? Ei kaikilla ole? Ei edes savimajaa, peltihökkeliä...
Voitaisko kiittää, että on kaikkea, monenlaista hyvää asiaa elämässä? Terveyttä, toimeentuloa, ihan extraakin, ei vain niukin-naukin....
Ei Suomessa monenkaan tartte mennä nukkumaan kurnivalla vatsalla? Ei tarvitse kuolla nälkään.
On perusasiat, ainakin jotenkin...
Itse? Osaan olla kiitollinen. Oli aika, että elämä oli pelkkää mustaa toivottomuutta. Ei tiennyt miten huomista jaksaa? Ja kuitenkin --- Jumala antoi joka päivä voimaa ja toivoa. Sanoi:- Hän rakastaa, Hän johtaa kaiken. Se oli raskasta aikaa. Kauheaa. Inhimillisesti nähden.
Nyt? Osaan iloita rikkaruohosta, joka nousee ja kertoo: elämä voittaa! Osaan olla kiitollinen, että on koti, ruokaa, vaatteita. Saan laskut maksettua ajallaan. Saan levätä, nukkua. Ei enää stressin helvetillisiä vuosia. Ei jokapäiväistä painajaista: - miten jaksan?
Jumala on hyvä. Ei Hän tee mitään pahaa. Me ihmiset kylläkin teemme. Hän ansaitsee kiitoksen. Hän antaa elämän ja paljon muuta. Mutta muistammeko me koskaan kiittää?
Itse opin. Sen perästä, kuin kaikki oli kuin vaakalaudalla. Koko elämä ja tulevaisuus. Opin kiittämään, ymmärtämään, että kaikki on lahjaa. Kaikki on armoa. Ja siitä tulee kiittää!
Kun kuolemasta nousee uusi elämä. Kun pimeästä tunnelista avautuu valo. Kun surun laaksoista nousee ilon aamu... se synnyttää kiitoksen! Niinkuin kevään linnut tuovat laulun mukanaan, niin Jumalan armon ihanuus synnyttää kiitoslaulun.
Olisko syytä? On. Siksi – tehkäämme Jumala iloiseksi. Kaikki on Lahjaa Häneltä!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olet oikeassa. Meillä suomalaisilla on pääsääntöisesti aihetta kiitollisuuteen monista asioista. Se pääsee valitettavan usein unohtumaan.
Vaikka olenkin uskonnollisesta tekijästä ehkä hieman eri linjoilla, olet kuitenkin tässä asiassa oikeassa.
Elämä on kokonaisuus. Jumala ei näitä lahjoja kitsastele. Jeesus sanoi:
- Hän antaa arinkonsa paistaa niin hyville kuin pahoille, ja antaa sadetta niin väärille kuin vanhurskaille.
Kun joskus asuin maassa, jossa ei ollut vuodenaikoja silleen kuin täällä Suomessa, kaipasin Suomen luontoa. Ja metsää.
Ja omaa äidinkieltä jota voi puhua ja kirjoittaa. Lupasin itselleni, ettei kun taas olen omassa maassa, niin arvostan omaa äidinkieltä... arvostan metsää, johon voi mennä... Kevättä., joka herättää elämään, syksyä joka kesän kypsä loppu...
Talvea olen oppinut kestämään. Silloin on IHANAA kun pääsee avantoon uimaan, voi sytyttää kynttilöitä, kömpiä paksun peiton alle, lukea kasasta kirjoja, katsella tulen loimua uuni-ikkunan läpi... Voi olla kuin "karhu" talviunella, vähän laiskakin!
Elämää? Sitä tulee arvostaa. Mikään kun ei siis ole selviötä? Ja jos elämässä vielä on paljon hyviä asioita, hyvinvointia? On oikeus ja kohtuus, että ihminen on KIITOLLINEN?
Varmasti kukin arvostaa omaa "isänmaata" taikka äiti-maata, ja niin se kait tuleekin olla? Juuret ovat mitkä ovat. Ja niihin sopeutuu. Mutta luulen, etteivät lämpimien maiden asukkaat koe sellaista iloa AURIONGOSTA, valosta, lämmöstä kuin arktisten alueiden ihmiset? Meille eka kevätpäivä, lämpö yli 10 on upeaa... Ja kohta nousevat leskenlehdet, jäät lähtevät pois...
On ilo lukea välillä jotakin positiivistakin tässä osiossa.
Minun torveiluni tämän päivän osalta olivat tässä.
Mukavaa lauantaipäivää.
Kyllä! Hyvä olisi aina kääntää suuntaus positiivisiin seikkoihin! Niitähän on tosi paljon! Kaikille tulkoon hyvä ja virkistävä viikonloppu! Aurinkoa ja lämpöä on luvassa!!
Ei tosiaan kaikki ole itsestään selvää! Uutissivuilla luki että uusiseelantilainen mies oli katkaissut sormensa ja paistanut sen..... siis nälkäänsä... Olkaamme kiitollisia ruoasta, terveydestä, kaikesta!