muista tämä Jumalan käsky. ajattele Jumalan suuruutta, unohda kaikki maalliset huolet. se on terveys sinun sielullesi ja lääke sinun luillesi.
pyhitä lepopäivä
hyv. palmusunnuntait
2794
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Miksi vaadit toisilta lepopäivän " pyhittämistä ".?
Kukin pyhittää päivät niinkuin haluaa ja kaikki eivät tarvitse mitään määrättyä toimintaa.
Joku menee kalaan, toinen kirkkoon, joku katsomaan matsia, joku markettiin shoppailemaan.
Ja nämä erilaisuudet pitää hyväksyä, sillä emme ole klooneja, emme edes uskonnon klooneja, vaikka kristityt vaativat toisilta samaa kirkkokansaa.
En halua pyhittää päivää, kun tiedän kuinka huonosti Jumala on maailmaa johtava.
Kyllä se on kuule niin, että nykyistä maailmaa tai edes Suomen kansaa ei johda Jumala. Tätä johtaa mammona ja turmeltnut ihmisen liha kaikkine pyyteineen.
Mutta. Tämän Suomen kansan ja koko ihmiskunnan palkka on sen mukainen. "Tie on kaita ja portti ahdas, joka vie elämään, ja vain harvat ovat ne, jotka sen löytävät".
Muista myös muistaa, ettei Jumala auttanut kunon sotia ja tauteja.
Kuten Savonarola on meille opettenut NOSTA KESKISORMI PYSTYYN TAIVASTA KOHDEN JA HUUDA "JEEEEEEEEEEESUUUUUUUUUXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX""
Myöskin Kritikki on suotavaa, kun Jumala ei EI OLE tehnyt työtänsä kunnollta.
Kouluarvosana johtamisesta on 0. 4-10 asteikolla. Ja tunti jälkistuntoa.
t. hyv. palmusunnuntait
Elämme vuotta 2011, emme Raamatun aikoja. Jos sinäkin aloittaja joutuisit
"lepopäivänä" vaikkapa autokolariin niin kyllä sinä olettaisit ilmanmuuta saavasi
sairaalahoitoa. Siellä ei joudeta hurskailemaan lepopäivillä.
Jos kotisi syttyisi tuleen et kai ole niin törkeä että häiritsisit palomiesten "lepopäivää" soittamalla heitä apuun. Tai jos sinut ryöstettäisiin
kadulla niin kai sinä odotat arkipäivään ennekuin menet poliisilaitokselle.
Sama raiskauksissa. Kummassakin tapauksessa jäljet kerkiävät ehkä hävitä.
Jos kaikki eivät voi pitää lepopäivää niin se ei ole silloin ainakaan Raamatunmukainen. Nostakaa vain lehmät ojista, jos ne sinne tippuvat.
Kenen syy?
Ajatellaanpa, että ostat jonkun uuden ja huippuhienon kalliin laitteen, jonka mukana on myös käyttöohjekirja. No sinä kaikkitietävänä osaat mielestsi käyttä laitetta omin neuvoinkin ja jätät ohjeet lukematta ja noudattamatta. Seurauksena on, että laite hajoaa hyvin pian ja käy vielä niin, että edes takuu ei korvaa vahinkoa koska olet käyttänyt laitetta ohjeiden vastaisesti. Elin krsit vahingot omassa kukkarossasi.
Myös ihmisellä on oma "käyttöohjekirja", eli meillä Suomessa se on Raamattu, jossa puhutaan myös lepopäivän pyhittämisestä. Vielä lapsuudessani 1950-luvulla lepopäivän pyhittivät nekin, jotka eivt olet uskovaisia ja yleinen sanonta olikin: "Pyhätyö ei kannata". Eli kun työ oli raskasta ja tehtiin kuutena päivänä viikossa, haluttiin levätä pyhäpivä jotta jaksettiin taas seuraava viikko uurastaa ja niinpä käsite, "henkinen loppuunpalaminen" oli täysin tuntematon.
Mutta nyt kun ihmisistä on tehty liikemiesten ja voitonmaksijoiden pillien mukaan tanssivia kulutusrobotteja, ihmisillä ei ole enä hetken rauhaa koskaan. Ei yöllä ja vielä vähemmän pyhäpäivisin. Silloin pitää olla shoppailemassa ja ihailemassa kauppojen suggestiivisiä mainoksia jotta tietää, mihin seuraavan tilinsä tai velkamarkkansa käyttää ja seuraus nykyisestä menosta on henkinen loppuunpalaminen, Bourn out", joka on mm. suurin ennen aikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle johtava syy maassamme. Eli onkohan se ihmisen "käyttöohjekirja" jäänyt lukematta ja noudattamatta.
Huom. Tämä ei siis koske pyhäisin työvuorossa olevia. Heidän lepopäivänsä on muina päivinä.
Jos joutuisi todella onnettomuuteen, heittäisin Raamattuni roskiin.
Savonarola on opettenut, että Jeesusta saa ivata, jos siltä tuntuu.
Ja jos Jumala ei tee työtänsä kunnolla, niin tuntuu
Nytkö se "lepopäivä" onkin muuttunut kaikille eri viikonpäiväksi?
Raamatunaikoihin se kyllä vietettiin kaikki samana päivänä.
Silloinhan se oli mahdollista. Mutta maailma on muuttunut ja lepopäivällä
ei ole samaa merkitystä kuin silloin ennen, eikä tarvitsekkaan olla.
Sillä ei ole mitään tekemistä uskon asioiden kanssa.
Niin on muuttunut, maailmanmeno, mutta ihminen on syvimmiltään edelleen sama. Eli ihmisellä on oma elämänrytminsä; ja jos se häiriintyy, seurauksista kärsii ennen kaikkea ihminen itse. Esimerkiksi ihminen tarvitsee riittävän pitkän yöunen. Nyt jos televisio tai tietokoneet hallitsevat ihmistä aina pikkutunneille asti, ei voida edes olettaa, että ihminen olisi täydessä vireessä enempää koulunpenkillä kuin työpaikoillakaan. Samoin ihminen tarvitsee myös henkisien akkujensa lataamista jotta virtaa riittää ja lepopäivät sekä niiden pyhittäminen on sitä varten.
Mainittakoon, että vuoteen 1971 asti oli rikoslaissamme säädetty: "Joka sabattina tekee käsi- tahi muuta työtä, jota ei katsotta hänen tai jonkun toisen hätätarpeeksi, vetäköön sakkoa". (Rl 41:6§)
Minä jouduin todella vakavaan onnettomuuteen:
//..
Kuoleman porteilta Jumalan, Isänmaan ja oikeuden palvelijaksi.
Vaikka onkin niin, että nuoruuteen ja terveyteen liittyy jokaisella rikkaita muistoja, näiden vanhojen muistojen hiilloksella ei voi kovin pitkään lämmitellä. Mikäli elämän ainut rikkaus on nämä vanhat muistot, elämä muuttuu selkä edellä kulkemiseksi ja mitä kauemmin aikaa kuluu, sitä kaukaisemmiksi ja hämärämmiksi nämä muistot muuttuvat ja ennen pitkää ollaan tilanteessa, jossa vallitsee täydellinen tunne-elämän tyhjyys. Missään ei ole enää mitään eikä ketään.
Joku on sanonut, että elämässä vallitsee tasapainon laki. Eli se, mitä fyysisesti menetetään, se henkisesti voitetaan. Niinpä kun fyysinen terveys oli lopullisesti menetetty, oli suunniteltava tulevaisuus henkisien arvojen varaan ja sellaisiin toimintoihin, joissa voisin pyörätuolikaverinakin toimia oman, ja jopa koko kansakunnankin tulevaisuuden hyväksi.
Näissä tarkoituksissa Aretalogian ensimmäinen numero näki päivänvalon marraskuulla 1984. Pyörätuolissa istuen ja yhdellä sormella vakuutusyhtiöltä saamaani sähkökirjoituskonetta naputtaen kirjoitin tekstit kuuteen numeroon vuodessa sekä asemoin kuvausvalmiit originaalit offset-rotaatiota varten. Tämä työ antoi toiminnallisen sisällön elämälleni ja toiveet paremmasta tulevaisuudesta, jota ilman tuskin olisin jaksanut enää elää.
Toinen erittäin ratkaiseva tekijä rusikoituneessa elämässäni oli se kun elokuulla 1986 suoritin ajotutkinnon automaattivaihteisella autollani ja pääsin uudelleen liikenteeseen. Niinpä Sodankylän keskustassa tapasin tuttujani ja monet tuntemattomatkin kävivät autossani istumassa ja kun kaikki tiesivät tilanteeni, sain todella arvokasta henkistä tukea sekä myös palautetta lehtityöstäni. Olin vaikeasti vammautuneenakin ihminen ihmisten joukossa...//
Jatkoa ositteessa
http://www.sodankylan-invalidiyhdistys.com/2/muistelus.html
Raamattu on lähinnä hengellisen elämän nuotisto, mutta ei mikään elämän kaikenkattava lakikirja.
Meillä on yhteiskunnalliset normit, lait ja asetukset, eikä siinä raamattua tarvita.
Raamattu on menneen ajan historiaa ja sen mukaan on mahdotonta nykyaikana elää.
Sula mahdottomuus, joten toimitaan aikamme lakien mukaan, se on turvallista ja joka haluaa toimia vapaapäivinä omien harrasteittensa mukaan, siitä vaan ja tuomion luudan saa polttaa.
Raamattu on ollut lähtökohtana silloin kun Ruotsi-Suomen yhteiskunnalisia oloja ja oikeuskäytäntöä rakennettiin; ja on myös nykyisen hyvinvointivaltiomme taustalla. Eli yhteiskunnallisten moraaliarvojen perusta.
Vertaa vaikkapa oloihin ateistisessa itäisessä naapurissa: "Ei muuta johtajaa, ei luojaa, kuin kansa kaikkivaltias". No nyt nähdään mihin se johti ja samalla nähdään sekin, mihin suuntaan kehitys meillä suomessa on menossa - kristillisten arvojen romuttamisen myötä.
Tämäkin sunnuntai on ollut työpäivä niinkuin kaikki muutkin sunnuntait. Opettele tuntemaan Raamattusi myöskin alkulehdiltä.
Joo, mutta jos minulla olisi työvuoro sunnuntaina, minun lepopäiväni olisi maanantai ja minä pyittäisin sen lepopäiväksi.
Lapin profeetta kyllä voi pyhittää vaikka maanantainkin, Mutta Jumala on pyhittänyt vain yhden viikonpäivän sapatiksi.
Juutalaisen kalenterin mukaan lauantai on heidän sapattinsa ja Mooseksen laissa on tarkoin sädetty, mitä sapattina saa tehdä, miten pitkäsi kävellä jne.
Meillä Suomessa sunnuntai on ollut kaiketi jo satoja vuosia se päivä, joka on pyhitetty lepopäiväksi ja sen mukaan ovat eläneet niin uskovaiset kuin kaikki muutkin.
Toisaalta. Ahtaan tulkinnan mukaan Jumala loi koko maailmankaikeuden kuudessa päivässä runsaat 6700 vuotta sitten. Mutta tämähän ei pidä historiallisen totuuden valossa paikkansa. Yksi päivä on voinut olla Hänen aikataulussaan jopa miljoonia vuosia. Sen sijaan ihmisen aika on hyvinkin rajattu vuorokausiin, viikkoihin ja vuosiin nähden. Eli ihmisen on nukuttava määrätyt tunnit vuorokaudessa ja yhtenä päivän hiljennyttävä lataamaan henkisiä akkujaan. Muutoin käy huonosti.
Onneksi Mooseksen lait ja juutalaisille Jumalan tekemät erikoislait eivät koske meitä. Jos ystäväni olisi "sapattina" avun tarpeessa niin rientäisin sinne
oikopäätä enkä laskisi mennessäni kilometri pylväitä.
Ei koske - Moosekset lait, meitä.
Esimerkiksi Kol 2. luku.
Lapin profeetta..
Jumalan kymmenen käskyn laki koskee ja kuuluu jokaiselle ihmiselle kasvattajaksi Kristukseen.
Muistettakoon, että Mooseksen laki kokonaisuudessaan oli Israelin kansalle niin perustus- kuin rikoslakikin, jonka perusteella ihmisiä tuomittiin. Kivitettiin kuoliaaksi ym. Tämä laki ei koske enää meitä - pakanoita.
Kymmenen käskyä kasvatta ihmisten henkistä ja moraalista ryhtiä ja palvelee myös meitä täällä Suomessa.
Tuon , " pyhittää lepopäivä " voi nykyisin kukin käyttää miten tahtoo, sillä meidän ei tarvitse menneisyydessä elää.
Ajan ratas raksuttaa ja menneet ovat menneitä, eikä niitä tarvitse sen kummemmin kumarrella.
Jos joku haluaa mennä kalaan ja miettiä syntyjä syviä, niin siitä vaan, mutta ei sinne tarvitse kaikkien mennä.
Onneksi olemme siinä suhteessa vapaita omiin toimiin.
täällä aloittaja, hei!
aika merkillisiä vastauksia sain. kireitä ja nihilistisiä.
raamattu on vanhanaikainen- kommentti tulee usein niiltä, jotka eivät ole sitä avanneetkaan saati siihen perehtyneet.
luulin tehneeni leppoisan aloituksen ja sain tosi kireitä vastauksia :)
Olettaisi että nykyihminen tietää itse parhaiten mikä hänelle sopii ja mitä haluaa, eikä siihen raamattua tarvita.
Minua ainakin tympii jos raamatusta pitää hakea lepo- , tai työpäivät, sillä kyllä maailma on niin paljon muuttunue, ettei vanhoja tapoja tarvitse kaivella.
Tai jos joku haluaa elää vanhojen tapojen mukaan, siitä vaan, mutta niitä ei voi toislta vaatia.
body..
Niinkuin alussa ollut on, nyt on ja aina ijankaikkisesta iijankaikkiseen, AAMEN AAMEN.
Alussa Paratiisissa Jumala pyhitti ja siunasi seitsemännen päivän sapatin pyhä/lepopäiväksi ihmistä varten Jeesuksen sanojen mukaan.
" Muista" vaatimus tulee Jumalan taholta.
Ei se noin mene,sillä menneet ovat menneitä Jumala uudistaa maailmaa kauttamme.
Jos omistaa kuolleen Jumalan, niin kaikki seisoo paikallaan ja ne " pyhitetään " , menneisyyden kaavoilla.
Nyt kukin viettää lepopäivänsä niinkuin haluaa ja se ei muille kuulu.
Kalaan tai kirkkoon se on kunkin valinnan vapaus, mutta ehdottomasti vapaasti, muuten uskonto on tuhoaa itsensä, sillä orjuus ei kauaa onnistu.
Paljon on niitä, jotka pyhittävät jokaisen päivän vapaapäiväkseen eivätkä tahdo etsiä itselleen töitä.
"Sillä jo silloin, kun olimme teidän tykönänne, me sääsimme teille, että kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä." 2 Tessalonikalaiskirje 3:10.
Eikö ole oikein kehottaa uskossa olevia menemään töihin? Sairaat työhön kykenemättömät taas pitää saada eläkkeelle.
Laiskoja uskovia ei pidä suvaita, vaan heitä pitää nuhdella ankarasti, että tulisivat uskossan terveiksi. Työtävieroksuvia luimistelijoita on paljon helluntailaistenkin joukossa.
"Sillä jo silloin, kun olimme teidän tykönänne, me sääsimme teille, että kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä." 2 Tessalonikalaiskirje 3:10.
Eikö ole oikein kehottaa uskossa olevia menemään töihin? Sairaat työhön kykenemättömät taas pitää saada eläkkeelle.
Laiskoja uskovia ei pidä suvaita, vaan heitä pitää nuhdella ankarasti, että tulisivat uskossan terveiksi. Työtävieroksuvia luimistelijoita on paljon helluntailaistenkin joukossa. "
Kiitos