Uni seurakunnasta

"Olin unessa jumalanpalveluksessa. Pappi sanoi veisattavan virren ja joku huusi oman toiveensa. Pappi ei saanut selvää ja veisautti omansa. Ihmiset eivät paljon laulaneet vaan mielenosoitusmaisesti ynisivät jotakin. Pappi sanoi että kirkkokansan pitäisi opetella tapoja miten kirkonmenoissa käyttäydytään.. Kuului humahdus kun ihmiset lähtivät pois.

Jäin odottamaan saarnaa, mutta sitä ei tullutkaan. Ulkoa alkoi kuulua kova ukkosenjyrinä ja sisään tulvi kylmää ilmaa. Toivoin jonkun laittavan ulko-oven kiinni, mutta sitä ei tapahtunut. Kun menin ulos, ukkosta ei ollutkaan, jyrinä kylläkin. Puhuin tuttujen uskovien kanssa ulkona, ja sanoin, ettei meidän pidä loukkaantua kaikesta, ja jyrinä alkoi taas, ilman sadetta.

Papit menivät toiseen suuntaan ja kirkkokansa toiseen. Jumalan huone jäi tyhjilleen. Kukaan ei kuunnellut Jumalan ääntä, eikä muistanut, mistä Jeesuksen opetuksessa ja sovitustyössä oli kyse. Oma loukkaantuminen ja uskonnollisuus oli noussut Jumalaa tärkeämmäksi, niin uskovilla kuin papeillakin. Papit olivat enimmäkseen hämmennyksissään.

Tässä on kyse oppiriidoista. Mutta Jumalan sanassa ei ole kyse oppiriidoista, vaan seuraamisesta ja suurimman käskyn täyttämisestä. Ei Jumalan tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan. Kuunnelkaamme kun meillä vielä on seurakunta ja ihmisiä jotka haluavat Jumalaa seurata. Meidän, seurakunnan, on otettava kaksi askelta taakse ja mietittävä, mitä Jumalamme Jeesus Kristus meille merkitsee…"

(Tämän viestin välitti minulle eräs seurakuntalainen, joka ei itse käytä internetiä. Sovimme että se julkaistaan nimettömänä.)