Mikä ihme juttu on edelleen tämä armeija vs. sivari toiminta? Itse kerroin opiskelutovereilleni sivaritaustastani kemuissa kun armeija tuli puheeksi. He heti alkoivat vähättelemään ja haukkumaan vässykäksi. Aina myös nykyisin kun tulee armeija puheeks, niin joku fiksu sit väläyttää, että "opiskelija nönnönnööö on muutes sivari" ja makeat naurut päälle :/. Mitä ihmeen touhua tämä on, ja kyse on kummiskin jo AMK opiskelijoista?
Ei minulla armeijaa vastaan mitään ollut, mutta totesin vain P-kauden jälkeen kun minut määrättiin vuoden C-kuljettajaksi, että ei tämä touhu minua niin paljoa kiinnosta, ja mitään siitä en olisi hyötynyt, koska omistin jo ennestään C-kortin ja autokortin 2-vaihekin oli jo suoritettu. Niinpä lähin sivariin ja suoritin sen kaupungin sairaalalla huoltomiehenä.
Olis varmaan pitäny ottaa "hullun paperit", niin ois tullu ees jotain respektiä.
Ei minulla armeijaa vastaan mitään ollut, mutta totesin vain P-kauden jälkeen kun minut määrättiin vuoden C-kuljettajaksi, että ei tämä touhu minua niin paljoa kiinnosta, ja mitään siitä en olisi hyötynyt, koska omistin jo ennestään C-kortin ja autokortin 2-vaihekin oli jo suoritettu. Niinpä lähin sivariin ja suoritin sen kaupungin sairaalalla huoltomiehenä.
Olis varmaan pitäny ottaa "hullun paperit", niin ois tullu ees jotain respektiä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ne on vaan vitun tyhmien mölinöitä. Semmosten pikku paskahousujen uhoamista puolin ja toisin.
Lapsellista ja typerää käytöstä. Minulla kävi muuten täsmälleen samalla tavalla kuin sinulla, eli minutkin määrättiin vuoden C-kuskiksi P-kauden jälkeen. Näin järkevämmäksi vaihtoehdoksi hankkia vuoden työkokemuksen taloushallinnon alalta, joten vaihdoin sivariin. Turhaa olisin ollut kuskina, josta en olisi saanut mitään hyötyä. Kaverini ovat ymmärtäneet, ja kehuneet jopa päätöstäni järkeväksi (kyseiset kaverit olivat AUKissa keskusteluhetkellä).
Aika on rajallista - minä haluan käyttää omani hyödyllisesti.
Niin no ehkä se keskustelu juuri herääkin eniten vastakkain asetteluiden kanssa tässä kohdin kun otetaan vaakakuppeihin Oma hyöty - Velvollisuus. Toinen ajattelee rationaalisesti millä kokee olevan suurimman mielekkyyden omalle kohdalle (sillä hetkellä kun asia on ajankohtainen) ja toinen sitten menee "kuten kuuluukin" (useimmat ajattelevat näin ja jo ulkoiset paineet ovat kovat).
Se nyt on tietty totta, että jos "liikaa" olisi sivareita niin ei olisi erityisen uskottavaa maanpuolustusta, mutta toisaalta taas ei rauhan aikana ja minkään uhan olematta konkreettinen, kovin moni varmaan mieti kys. ikäluokassa joilla on ajankohtaista, mitään kovin kauankantoista maanpuolustuksellista asiaa muutenkaan. Kunhan käydään mikä käydään ja thats it. Eiköhän se sitten voida sanoa kuka on vässy ja kuka ei vasta ihan viime kädessä, jos OIKEASTI tarvitsee toimeen tarttua ja jokin konflikti muuttuu todelliseksi. Tietty jos sivareita olisi edelleen "liikaa" niin tuskinpa kovin kummoista puolustusta kehitettäisiin, mutta toisaalta eiköhän aika moni sivariuden (valtaosa muuten) vain helppouden ja "ei jaksa inttiä" -vuoksi valinnteista muutaman viikon pikakoulutuksen jälkeen olisi ruodussa siinä missä muutkin. Sittenhän sen vasta näkisi pärjäisikö sivari ase kädessä siinä missä muutkin intin läpijuosseet. Tietty jotain vähän enemmän olisi varmaan kädessä ja korvan takana jo aikanaan asepalveluksen käyneillä mutta esim. itse nyt b-miehenä ja huollon kaverina en kovin kummoisena tappokoneena itseänikään pitäisi:) Jos nyt joku heittäisi rynkyn käteen ja käskisi purkaa ja koota sen sekä ampua pari kutia niin kyllä se nyt 9 vuoden takuisilla muistikuvilla vielä menisi jotenkuten mutta eipä oikein muuta sotatilaan suoranaisesti liittyvää oikein käteen jäänyt...
Toiset kehittyy nopeammin ja toiset hitaammin. Jotkut eivät koskaan kasva aikuiseksi. Ovat "aikuisenakin" vielä työpaikkakiusaajia.