Onko Hyvinkäällä ADHD-eksperttiä?

Kiitos "sos1967" linkistä. Sieltä löytyikin hyvin tietoa :)
Ihmettelen lääkäreiden vähättelevää asennetta vaivaan. Mutta eiköhän apu löydy tuon liiton kautta =)

Itse olen päälle 40 ja minulle tehtiin adhd-dg. vasta muutamia vuosia sitten. Itselläni adhd ilmenee impulssiivisuutena sekä levottomuutena. Sain ja otin lukuisia lopputilejä eri työpaikoista. Ravasin pitkin 'ammattiauttajia' ja minulle tehtiin lukuisia vääriä diagnooseja. Lopulta kohdalleni osui neuropsykologi joka melkein heti tajusi, että mistä on kysymys. Sitten kun joukko neuropsykologisia testejä oli tehty ja koko elämäni käyty läpi ihan lapsuudesta saakka, ei dg:stä ollut enää epäilystäkään ja F90.0 kirjoitettiin papereihin.

Suomessa on siis aivan käsittämättömän vaikea saada apua ko. sairauteen. Tosin nykyään se alkaa olla jo helpompaa, mutta minulla meni koko nuoruus ja suuri osa aikuisuudesta tapellessa yheteiskunnan ja muiden eri instanssien kanssa. Tietysti se aiheuttaa vähän katkeruutta, että meni niin pitkään ennen kuin oikea syy käytökselleni löytyi. Hain myös eläkettä, mutta vähän jäi sellainen vaikutelma, että asialleni suunilleen vain naurettiin. Vakuutusoikeudessa asiantuntijalääkäri oli korva- nenä- ja kurkkutieteen erikoislääkäri ja maallikko jäsenissä oli mm. keinosiementäjä, että hiukan jäi epäselväksi mahdoinko todella saada oikeutta ;-)

Paras hoitomuoto itselleni on se, että saan pitää tarpeeksi pitkän välimatkan kaikkiin virallisiin virastoihin ja elää vain omaa elämääni.

Apua kannattaa todella hakea ja tapella siitä vaikka kynsin ja hampain, sillä hoitamattomana tämä johtaa todellisiin ikävyyksiin.

mrbaron kirjoitti:

Itse olen päälle 40 ja minulle tehtiin adhd-dg. vasta muutamia vuosia sitten. Itselläni adhd ilmenee impulssiivisuutena sekä levottomuutena. Sain ja otin lukuisia lopputilejä eri työpaikoista. Ravasin pitkin 'ammattiauttajia' ja minulle tehtiin lukuisia vääriä diagnooseja. Lopulta kohdalleni osui neuropsykologi joka melkein heti tajusi, että mistä on kysymys. Sitten kun joukko neuropsykologisia testejä oli tehty ja koko elämäni käyty läpi ihan lapsuudesta saakka, ei dg:stä ollut enää epäilystäkään ja F90.0 kirjoitettiin papereihin.

Suomessa on siis aivan käsittämättömän vaikea saada apua ko. sairauteen. Tosin nykyään se alkaa olla jo helpompaa, mutta minulla meni koko nuoruus ja suuri osa aikuisuudesta tapellessa yheteiskunnan ja muiden eri instanssien kanssa. Tietysti se aiheuttaa vähän katkeruutta, että meni niin pitkään ennen kuin oikea syy käytökselleni löytyi. Hain myös eläkettä, mutta vähän jäi sellainen vaikutelma, että asialleni suunilleen vain naurettiin. Vakuutusoikeudessa asiantuntijalääkäri oli korva- nenä- ja kurkkutieteen erikoislääkäri ja maallikko jäsenissä oli mm. keinosiementäjä, että hiukan jäi epäselväksi mahdoinko todella saada oikeutta ;-)

Paras hoitomuoto itselleni on se, että saan pitää tarpeeksi pitkän välimatkan kaikkiin virallisiin virastoihin ja elää vain omaa elämääni.

Apua kannattaa todella hakea ja tapella siitä vaikka kynsin ja hampain, sillä hoitamattomana tämä johtaa todellisiin ikävyyksiin.

Lue lisää

Niin valitettavasti en osaa muuten auttaa tai neuvoa kun en ole asunut hyvinkäällä enää vuosikausiin..

mrbaron kirjoitti:

Itse olen päälle 40 ja minulle tehtiin adhd-dg. vasta muutamia vuosia sitten. Itselläni adhd ilmenee impulssiivisuutena sekä levottomuutena. Sain ja otin lukuisia lopputilejä eri työpaikoista. Ravasin pitkin 'ammattiauttajia' ja minulle tehtiin lukuisia vääriä diagnooseja. Lopulta kohdalleni osui neuropsykologi joka melkein heti tajusi, että mistä on kysymys. Sitten kun joukko neuropsykologisia testejä oli tehty ja koko elämäni käyty läpi ihan lapsuudesta saakka, ei dg:stä ollut enää epäilystäkään ja F90.0 kirjoitettiin papereihin.

Suomessa on siis aivan käsittämättömän vaikea saada apua ko. sairauteen. Tosin nykyään se alkaa olla jo helpompaa, mutta minulla meni koko nuoruus ja suuri osa aikuisuudesta tapellessa yheteiskunnan ja muiden eri instanssien kanssa. Tietysti se aiheuttaa vähän katkeruutta, että meni niin pitkään ennen kuin oikea syy käytökselleni löytyi. Hain myös eläkettä, mutta vähän jäi sellainen vaikutelma, että asialleni suunilleen vain naurettiin. Vakuutusoikeudessa asiantuntijalääkäri oli korva- nenä- ja kurkkutieteen erikoislääkäri ja maallikko jäsenissä oli mm. keinosiementäjä, että hiukan jäi epäselväksi mahdoinko todella saada oikeutta ;-)

Paras hoitomuoto itselleni on se, että saan pitää tarpeeksi pitkän välimatkan kaikkiin virallisiin virastoihin ja elää vain omaa elämääni.

Apua kannattaa todella hakea ja tapella siitä vaikka kynsin ja hampain, sillä hoitamattomana tämä johtaa todellisiin ikävyyksiin.

Lue lisää

Kiitos "mrbaron" kirjoituksestasi! Oli kiva lukea kokemuksiasi ja mitä olet läpikäynyt.
Itse olen kohta 40 vee, ja myös tämä ilmenee levottomuutena ja impulsiivisuutena, sekä keskittymisvaikeuksina. En ole saanut diagnoosia mistään, vaan näitä on vain vähätelty terveyskeskuksessa parilla lääkärillä käydessäni. Terveyskeskuksen psykologilla käydessäni sama juttu.
Juu mulla on kans ihan mitta täysi kaikkia virastoja!!! ;)

Mitä lääkkeitä sait ja kuinka kalliita ne ovat? Itse olen tällä hetkellä työtön, joten en pysty ostamaan mitään jos ne ovat kovin hintavia.

mrbaron kirjoitti:

Itse olen päälle 40 ja minulle tehtiin adhd-dg. vasta muutamia vuosia sitten. Itselläni adhd ilmenee impulssiivisuutena sekä levottomuutena. Sain ja otin lukuisia lopputilejä eri työpaikoista. Ravasin pitkin 'ammattiauttajia' ja minulle tehtiin lukuisia vääriä diagnooseja. Lopulta kohdalleni osui neuropsykologi joka melkein heti tajusi, että mistä on kysymys. Sitten kun joukko neuropsykologisia testejä oli tehty ja koko elämäni käyty läpi ihan lapsuudesta saakka, ei dg:stä ollut enää epäilystäkään ja F90.0 kirjoitettiin papereihin.

Suomessa on siis aivan käsittämättömän vaikea saada apua ko. sairauteen. Tosin nykyään se alkaa olla jo helpompaa, mutta minulla meni koko nuoruus ja suuri osa aikuisuudesta tapellessa yheteiskunnan ja muiden eri instanssien kanssa. Tietysti se aiheuttaa vähän katkeruutta, että meni niin pitkään ennen kuin oikea syy käytökselleni löytyi. Hain myös eläkettä, mutta vähän jäi sellainen vaikutelma, että asialleni suunilleen vain naurettiin. Vakuutusoikeudessa asiantuntijalääkäri oli korva- nenä- ja kurkkutieteen erikoislääkäri ja maallikko jäsenissä oli mm. keinosiementäjä, että hiukan jäi epäselväksi mahdoinko todella saada oikeutta ;-)

Paras hoitomuoto itselleni on se, että saan pitää tarpeeksi pitkän välimatkan kaikkiin virallisiin virastoihin ja elää vain omaa elämääni.

Apua kannattaa todella hakea ja tapella siitä vaikka kynsin ja hampain, sillä hoitamattomana tämä johtaa todellisiin ikävyyksiin.

Lue lisää

Tuo oli hyvä kirjoitus. Itse olen lähempi 60 vee ja minulla tehtiin ADHD-diagnoosi muutama vuosi sitten työterveyshuollon ohjaamana erikoislääkärillä Helsingissä.

Lähempi 40 vuotta terapioita sun muita hoitoja sain käydä ennen kuin tehtiin oikea diagnoosi. No nyt ei enää ole mitään hoitoa, olen liian vanha ja oireet ovat kroonistuneet. Lääkitystä kokeiltiin, mutta siitä ei ollut yhtään mitään hyötyä. Olen kaiketi elämäni varrella oppinut muilla keinoin tekemään niitä korjaustoimenpiteitä, joita olisi kenties voitu lääkityksellä auttaa. Olen siis pakottanut itseni asioihin (mikä ahdiataa hemmetisti).

Olen vaativissa asiantuntijatöissä ja keskittymisvaikeudet aiheuttavat joskus tosi suuria ongelmia. Minulla ei ole ns. häiriökäyttäytymistä, vain keksittymisvaikeuksia, alisuoriutumkista, impulsiivisuutta, levottomuutta jne.

Minulla auttaa parhaiten se, että saan elää sellaista elämää kuin rajoitteineni mukaan kykenen. Työelämässä se tosin ei ole aina mahdollista.

Kyllä minuakin harmittaa, että koko elämä mennyt oireiden kanssa taistellessa ja ammattiauttajien kanssa keskustellessa, mitä olisinkaan saanut aikaan, jos näin ei olisi ja diagnoosi olisi tehty alunperin oikein. Mutta ei 1970-luvun alussa edes ollut koko diagnoosia, silloin kun ekan kerran hakeuduin hoitoon.

Älkää vain ottako tosissanne näitä ääliöitä jotka provosoi, ottakaa selvää oikeista lähteistä (kuten adhd-liitto) ja miettikää tarkkaan onko oireet oikeasti vastaavia kuvailtuihin. Adhd:n omaavilla ihmisillä (synnynnäinen!) on usein myös muita ongelmia (kuten ilman diagnoosia koulu- ja työelämänsä kasvaneet ja sen tuomien ongelmien vuoksi lopulta esim. masentuneet) eli diagnoosi ei ole aivan yksinkertainen selvittää. Meitä on tässä maassa satoja tuhansia, joten Sinä voit olla yksi meistä. Ja kun se selviää, niin elämänlaatusi paranee huomattavasti :) Kaikki ihme pellet voi jättää omaan arvoonsa, tämä on oikeasti neurologinen poikkeavuus joka ei vaikuta älykkyyteen. Siksi se on usein hankala itsekin edes ymmärtää olemassa olevaksi ongelmaksi jota voi lievittää lääkityksellä jne. Vaaditaan sitkeyttä ja tietoa saada diagnoosi, mutta älkää luovuttako helpolla. Kyse on teidän elämästänne ja useimmat lääkärit eivät ole asiantuntijoita tässä asiassa.