Hallituskoalitioitten vaihtoehtoja löytyy useitakin

Käytän ilmausta "Jyssäys", kun luonnehdin vaalitulosta ja Perussuomalaisten saavuttaman menestyksen mittasuhdetta. Kyllä se "Jytky" on oiva ilmaus sekin. Kun heti vaali-iltana televisio ja muu media siten perässä alkoi jo tivata tasavallan uuden hallituksen kokoonkasaamista itsensä rättiväsyneiksi riehkasseilta puoluejohtajilta, niin turhan hätiköityä oli se tivaaminen. Toisaalta onhan tässä saatu jokunen olennainen kantakin esille jo parin päivän aikana.

Erittäin keskeisenä kannanottona pidän Jutta Urpilaisen näkemystä, jonka mukaan Perussuomalaisten kuuluu päästä hallitukseen. Ymmärsin Urpilaisen kannan jopa niin, että Perussuomalaisten paikka olisi hallituksessa riippumatta siitä, olisiko SDP mukana vai eikö olisi. Tämä esiintulo oli tärkeä myös taktisesti. Ilman SDP:n mukanaoloa ei saada kunnolla kokoon hallitusta, jonka ulkopuolelle jätettäisiin Perussuomalaiset. Taitava veto Urpilaiselta!

Urpilainen on todennut myös sen, että vaikka Jyrki Katainen yrittääkin ensimmäisenä puoluejohtajana hallituksen kokoamista, niin eihän siitä tietenkään ole varmuutta, että onnistuuko se. Mahdollista on sekin, että Kokoomusjohtaja epäonnistuu ja Kokoomus voi sitä kautta jäädä hallituksen ulkopuolelle. Tai voisi käydä myös nin, että pääministeriksi nousisi joku muu kuin Jyrki Katainen, vaikka Kokoomus hallituksessa olisikin mukana.

Keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi ilmoitti jo vaali-iltana, etttä Keskusta jää oppositioon. Varmaankin monilla tahoilla ollaan tilanteeseen erityisen tyytyväisiä. Ei tarvitsisi vääntää kättä hallitusneuvotteluissa Kiviniemen, Pekkarisen, Kääriäisin, Kallin, ym. keskustalaisten kanssa. On mahdollista käyttäytyä ihan niiin kuin koko Keskustaa ei olisi olemassakaan "- Hallelujaa!" tekee varmaan monen mieli julistaa. Toisaalta kukapa tuota tietää, ovatko Perussuomalaiset sen helpompi neuvottelutaho, kun hallitusohjelmaa ruvetaan tosissaan laatimaan.

Eikä itse asiassa "Keskusta-korttikaan" ole täysin poissa pelistä. Ajatellaanpa tosiaan, että Kokoomus olisi EU-uskovaisuutensa takia niin jästipäisen joustamaton, että se jäisi pois hallituskuvioista. Siinä tilanteessa Keskustalle alkaisi olla taas tilausta 35 kansanedustajan voimallaan. Neuvonpito voisi hyvinkin alkaa kiinnostaa Kiviniemeä, Pekkarista, Kääriäistä...!